Myötähäpeä on kiusallinen tunne. Myötähäpeä määritellään:
”ulkoisesta ärsykkeestä vastaanottajaan siirtyvä häpeäntunne, jota lisää tunne siitä, ettei ärsyke itse älyä hävetä itseään”.
”toisen tai toisten puolesta tunnettu häpeä. Esim. Suomen mäkihypyn taso aiheuttaa myötähäpeää.”
Eilen julkaistiin lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2022. Eilen suuri joukko ihmisiä joutui tuntemaan myötähäpeää kertomuksen laatijoiden ja tilaisuudessa esiintyneiden ihmisten puolesta.
Näyttää siltä, että maahamme on lapsen etuun vedoten luotu järjestelmä, jossa päähenkilöinä ovat lapsi ja viranomainen. Lapsen vanhemmat ja perhe ovat statisteina jossain hyvin kaukana. Loputon lapsen etu -puhe on irvokasta, koska lastensuojelun työkäytäntöjä tuntevat tietävät, että lapsi jää mielivaltaisessa virkamiestyössä viimeiseksi ja syrjään.
Maamme lastensuojelun kriisiytynyt tilanne kiteytyy sosiaalityöntekijöiden koulutuksen puutteisiin, mielivaltaiseen ideologiapohjaiseen työkulttuuriin, julkisen vallan delegoinnin ongelmiin, huostaanottovetoiseen työhön, koko lapsuuden mittaiseen pysyvään huostaanottoon, viranomaisvieraannuttamiseen, sijaishuollon valvonnan laiminlyönteihin, sijoitettuihin lapsiin kohdistuvan väkivallan peittelyyn, lapsiperheiden kaltoinkohteluun, lapsibisnekseen (avohuollossa ja sijaishuollossa), oikeussuojakeinojen puuttumiseen jne. Lista on loputon.
Ihmisillä on oikeus edellyttää, että lapsen etua valvova virkamies keskittyy oikeisiin asioihin. Nyt ei niin tapahtunut.
Vaikka lapsiasiavaltuutetun toimistossa on jopa juridista osaamista, kokonaan on unohdettu Suomen valtiota velvoittava Euroopan ihmisoikeussopimus. Se on kuitenkin lasten kannalta tärkein ihmisoikeussopimus ainakin Euroopassa. EIT on myös ratkaisukäytännöissään kehittänyt lapsen etu -käsitetä, vaikkei sopimus sellaista tunne. Tällä tavoin – lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista valvovan lapsiasiavaltuutetun viran myötä – lapsen etu -sanaparilla ratsastaen on tosiasiallisesti horjutettu perinteistä suomalaista perhekäsitystä. Tämä perhekäsitys takaa lapsen hyvinvoinnin, koska lapsen vanhemmat ja suku näyttelevät pääroolia – ei sosiaalityöntekijä. Lapsen vanhempien etu ja lapsen etu ovat kovin harvoin ristiriidassa, mitä ristiriitaa yritetään väkisin korostaa.
Lastensuojelujärjestöjen tavoitteena on ollut nostaa Lapsen oikeuksien yleissopimus yli kaiken muun velvoittavan lainsäädännön. Pelastakaa lapset ry esitti lastensuojelulain muutosehdotuksensa vuonna 2001 eikä tuossa ehdotuksessa huomioitu lainkaan Euroopan ihmisoikeussopimusta. Tämä ehdotus varatuomari Mirjam Aranevan nimissä tehtiin silloin, kun Suomi oli juuri saanut langettavan tuomion K & T -tapauksessa (Maritta Törrönen (toim.)Lapsuuden hyvinvointi,s. 108).
Pelan ehdotuksessa esitettiin myös, että lapsiasiavaltuutetun virka pitäisi perustaa ”valvomaan lapsen edun ja oikeuden todellista toteutumista maassamme. Oman riittävän toimivallan omaavan, riippumattoman ja itsenäisen ”edusmiehen” olemassaolo lisäisi lasten ja nuorten näkyvyyttä yhteiskunnassa kautta linjan antamalla lapselle ”virallisen äänen”, jota myös muiden aikuisten olisi päättäjien ohella kuultava.”
Jokainen voi arvioida, onko tämä lasta suojeleva tavoite toteutunut vai onko toteutunut jonkun muun etu? Ainakin lastensuojelujärjestöjen ja palveluntuottajien etu on toteutunut.
Lapsiasiavaltuutetun lastensuojelulain uudistamisen syyksi on mainittu seuraavanlainen muutostarve: ”Vaikka lastensuojelulain kokonaisuudistus ei yksin ratkaise lastensuojelun viheliäistä ongelmaa, toisi se selkeyttä lähes 30 kertaa muutettuun ja repaleiseen lakiin, jonka noudattaminen ja ymmärtäminen on jo asiantuntijoillekin vaikeaa. Se toisi se selkeyttä lähes 30 kertaa muutettuun ja repaleiseen lakiin, jonka noudattaminen ja ymmärtäminen on jo asiantuntijoillekin vaikeaa.”
Tämä hämyisä perustelu ennakoi, että uudistuksen taustalla ovat lastensuojelujärjestöjen tarpeet ja toiveet. Yhtä hyvin olisi voitu kertoa, että lastensuojelulain kokonaisuudistus oli täysin epäonnistunut. Sellainen puhe olisi avointa ja rehellistä. Selvää on, että nykyinenkin laki mahdollistaisi laadukkaan työn. Rakenteiden korruptiota ei uusi laki poista.
Muutostarpeen perusteeksi ei ole kerrottu, että halutaan parantaa perheiden oikeusturvaa; suitsia virkamiehen mielivaltaa; poistaa kokonaan avohuollon tukitoimet lastensuojelusta ja siirtää painopiste peruspalveluihin; halutaan kirjata lakiin täytäntöönpanokelpoiset tapaamisoikeudet sijoitettuun lapseen; kehittää vastuusäännöksiä, tehdä vieraannuttaminen rangaistavaksi tms.
Elina Pekkarinen kertoi lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, mutta jätti kokonaan mainitsematta sijoitettuihin lapsiin kohdistuvan väkivallan, itsemurhat, lapsiperheiden huonon kohtelun. Sijaishuollon nykytilaselvityksen käynnistäminen kuuluu kiireelliseen valtiovallan vastuulla oleviin asioihin. Elina Pekkarinen vaikenee. Vaikeneminen yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista tarkoittaa tilanteen hyväksymistä.
Elina Pekkarista velvoittaa laki. Elina Pekkarinen ei voi vaieta yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista, lapsiin kohdistuvista väärinkäytöksistä. Elina Pekkarisen kohdalla pitää arvioida, onko hän kyennyt toimimaan häntä velvoittavan lainsäädännön mukaisesti. Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on lain mukaan varmistaa, että kaikkien lasten oikeudet ja asema otetaan huomioon lainsäädännössä ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Nyt julkaistu raportti ei anna totuudenmukaista tietoa päätöksentekijöille.