Uusi alku

Siirryin kotisivuiltani kirjoittamaan tänne uuteen ympäristöön.

Kävin läpi vuosien mittaan tekemiäni kirjoituksia ja niitä olikin kertynyt melkoinen määrä. Yritykseni kotisivuilla niitä oli vuodesta 2007 alkaen.

Tulen julkaisemaan vanhat kirjoitukseni täällä kunhan ne saadaan siirrettyä. Vanhempia lehtijuttuja en julkaise.

Kesällä tuli 40 työvuotta täyteen. Nyt voisi jo kenties sanoa, että on jonkin verran työkokemusta ja näkemystä lasten ja lapsiperheiden asioista.

Näistä asioista kirjoittelen jatkossakin.

JAOSSA MIELIVALTABONUKSIA

Itä-Suomen aluehallintovirasto määräsi Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Siun soten huolehtimaan ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään 31.10.2022 mennessä siitä, että Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Siun soten lastensuojelun asiakassuunnitelmien laadinta ja päivittäminen toteutuu kaikilta osin lastensuojelulaissa säädetyin tavoin.

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että lastensuojelulaissa asetetut velvollisuudet sekä asiakkaan oikeudet saada asiakassuunnitelma ja siihen määritellyt tukitoimet ja palvelut, ovat ehdottomia. Aluehallintovirasto katsoo, että maanlaajuiset ongelmat työvoiman saatavuudessa eivät ole hyväksyttävä syy jättää asiakkaalle kuuluvia oikeuksia hoitamatta, eikä asetettua lainsäädäntöä voi rikkoa millään perusteella. Tämän vuoksi Itä-Suomen aluehallintovirasto pitää perusteltuna määräyksen antamista 200 000 euroan uhkasakolla tehostettuna lastensuojelun asiakkaiden oikeuksien turvaamiseksi..

Siun soten sosiaalityöntekijät ovat siis oikein yhteistuumin päättäneet olla noudattamatta lakia (kollektiivinen kieltäytyminen).

Mielivallan ideologia

Lastensuojelun rappiotilan taustalla on vuosituhannen vaihteessa alkanut toiminta, jonka tarkoituksena on ollut irrottaa sosiaalityöntekijät lakien ja ihmisoikeussopimusten velvoitteista. Vaikka julkisen vallan käytön tulee perustuslain mukaan perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia, sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla lastensuojelutyössä on mahdollistettu tällainen kehitys. Lastensuojelun asiantuntijat pitävät lakien noudattamista ”juridisoitumisena”. Monessa mukana ollut Päivi Sinko on toiminut lakeja väheksyvän työkulttuurin näkyvänä airueena.

Mikä asiakassuunnitelma?

Lastensuojelun asiakkaat eivät yleensä tiedä, onko lapselle tai vanhemmille laadittu asiakassuunnitelmaa. Eräissä kunnissa tapana on, että suunnitelma ”laaditaan prosessina” eli kaikki satunnaiset puhelinkeskustelut, neuvonpidot ym. kirjataan ”suunnitelmaan” – ilman vanhempien osallisuutta.

Lastensuojelulain asiakassuunnitelma on tärkeä työväline tavoitteellisessa ja suunnitelmallisessa lastensuojelutyössä. Asiakassuunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan, lapsen ja hänen perheensä tuen tarve, palvelut ja muut tukitoimet, joilla tuen tarpeeseen pyritään vastaamaan, sekä arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan. Asiakassuunnitelmaan on kirjattava myös asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä (30 §).

Sosiaalityöntekijät kertovat erilaisia tekosyitä siihen, miksei lakia noudateta. Tällaisia syitä ovat mm. resurssien puute, työntekijävaje, loma, ”ei ole ehtinyt”, vanhemman yhteistyökyvyttömyys jne. Erään kerran virkamies totesi minulle, ettei heidän kaupunkinsa ”byrokratiassa asiakassuunnitelmia laadita”. Näyttää siltä, että mitä enemmän valvontaviranomaiset nuhtelevat, sitä röyhkeämmäksi lastensuojelutyö muuttuu. Mielivalta ei siten kohdistu ainoastaan asiakkaisiin, vaan myös valvontaviranomaisiin.

Kuinka lakien rikkominen palkitaan?

Siun sotella on oma erityinen keinonsa palkita sosiaalityöntekijöiden harjoittama mielivalta. Siunsote aikoo maksaa työntekijöilleen tuhannen (1000) euron bonuksen virkamiehille siitä, että nämä jättävät noudattamatta lakien säännökset.

Mielivaltabonusten avulla Siun sote varmasti saa täytettyä kaikki virat mielivallan käyttöön ihastuneilla työntekijöillä. Missä muualla kuin lastensuojelussa työntekijä voi saada palkankorotuksen työnsä laiminlyönnistä?

Kuka antaa mielivaltakoulutusta?

Siun soten tilannetta tutkittaessa voi havaita, että siellä on otettu käyttöön ns. systeeminen lastensuojelun malli. Suomen hallitus käynnisti vuonna 2016 lapsi- ja perhepalvelujen (LAPE) muutosohjelman, jonka tavoitteena oli lasten ja perheiden palvelujen kokonaisvaltainen uudistaminen. Vuosien 2016–2018 aikana kehitettiin ja vahvistettiin lastensuojelun työmuotoja, ja vuonna 2016 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) työpajatyöskentelyn avulla nousi esitys systeemisestä lastensuojelun toimintamallista. Malli pohjautuu alun perin Lontoossa kehitettyyn Reclaiming Social Work-malliin, jonka Pesäpuu ry tuotti Suomeen.

On syytä kysyä, kuka sosiaalityöntekijöitä ohjaa ja kouluttaa väheksymään lakeja? Kuka tarkastaa käyttöön otettavat hankkeet? Onko ns. systeeminen lastensuojelumalli aiheuttamassa lisää systemaattista lakien väheksyntää (mielivaltaa)?

Miksi veronmaksajat joutuvat mielivaltabonusten maksajiksi?

JAUHOJENGI

Lastensuojeluilmoitus tehtiin viime vuonna noin 94 000 lapsesta. Kaikkiaan ilmoituksia tehtiin 173 000, mikä selittyy sillä, että joistakin lapsista tehtiin useita ilmoituksia. Keskimäärin yhtä lasta kohti tehtiin 1,9 ilmoitusta.

Suurelle yleisölle saattaa THL:n tiedottamisen takia syntyä täysin virheellinen käsitys lastensuojeluilmoitusten syistä ja tekotavoista. THL:n erikoistutkija Pia Eriksson näet selittää asiaa:

”Koronapandemian heikentävä vaikutus lasten ja nuorten mielenterveyteen sekä perheiden ongelmien kasaantuminen voivat osaltaan selittää vuoden 2021 lastensuojeluilmoitusten sekä niiden kohteena olevien lasten määrän kasvua”

2000 -luvun taitteessa maahamme luodun ilmiantojärjestelmän tarkoituksena on tuottaa lastensuojelun piiriin lapsimateriaalia käytettäväksi palveluntuottajien toimintaan. Tämä toiminta liittyy sekä sijaishuollon että enenevästi avohuollon palveluihin. Lapsi ja hänen perheensä on tuote, jolla tehdään taloudellinen tulos.

Lastensuojeluilmoitus saatetaan tehdä esimerkiksi perheen vuokrasopimuksen päättyessä, äidin ajettua ylinopeutta (lapsi ei kyydissä) tai vanhempien biletyksen takia – esimerkiksi isä loukkaa jalkansa ja joutuu tapaturma-asemalle. Lapset ovat olleet hoidossa isovanhemmillaan. Näissä ilmoituksissa taustalla on tieto siitä, että perheessä asuu alaikäinen lapsi. Lapsi ei näissä tapauksissa ole ollut siis läsnä. Peruskoulujen opettajat tekevät oppilaistaan ilmiantoja, mikäli kokevat joko oppilaan tai tämän vanhemman hankaliksi.

Viimeisillään raskaana olevia äitejä, joilla on joskus nuoruudessaan ollut päihdekokeiluja, saatetaan velvoittaa siirtymään pois kodistaan Ensikotiin valvonnan alle. Näin tapahtuu erityisesti, jos äidillä on ollut itsellään lastensuojelun asiakkuus ja huolimatta siitä, että äiti ei käytä päihteitä.

Äitiysneuvolajärjestelmä testaa ja puhuttaa raskaana olevia, joten on syytä miettiä, kuinka kertoo menneisyydestään. Lastensuojelun virkamiehet eivät anna vanhemmille anteeksi, mikäli nämä – erityisesti köyhät yksinhuoltajaäidit – ovat bilettäneet ja eläneet hurjaa nuoruutta.

Lastensuojelun piirissä perhe joutuu erityistarkastelun kohteeksi päihteiden käytön osalta. Lastensuojelun työtapoihin perehtyneiden tiedossa on, että sosiaalityöntekijät saattavat edellyttää täydellistä päihteettömyyttä.

Työssä käyviä, normaalit elämäntavat omaavia vanhempia, saatetaan velvoittaa päihdepalvelujen asiakkuuteen. Seulat – jopa yllätysseulat – otetaan käyttöön. Kotitarkastuksia tehdään yllätyskäynteinä ja perhe velvoitetaan ottamaan vastaan perhetyöntekijöiden käynnit. Valvontaa kutsutaan nimityksellä ”palvelu”. Seuloissa käyntejä saatetaan edellyttää vuosien ajan, vaikka seulat osoittautuvat puhtaiksi.

Päihdepalvelut ruuhkautuvat ylenpalttisesta valvonnasta. Tilannetta pitkään seuranneena vaikuttaa siltä, että ilmiantojärjestelmä on luotu tarkoituksella halvaannuttamaan asianmukaisesti toimivat peruspalvelut. Toiminnan seurauksena tietysti ne, joille päihdepalvelut olisivat tarpeen, jäävät niitä vaille.

Ymmärtämättömät

Mikäli vanhemmat eivät myönnä päihteidenkäyttöä, heidät nimetään hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi. Heitä saatetaan uhata lapsen / lasten huostaanotolla. Yleisesti käytössä oleva päätösperustelu jopa hallinto-oikeudessa – siis tuomioistuimessa – on ns. ymmärtämättömyysperustelu:

”Vanhemmat eivät kykene näkemään toimintansa seurauksia”

”Vanhemmat eivät ole havainneet…”

Mikäli vanhemmat eivät siis myönnä väitettyjä puutteita vanhemmuudessaan, se tarkoittaa syyllisyyttä ja epäkelpoa vanhemmuutta – muodotaen huostaanoton oikeutuksen. Fair trial?

Yhdenvertaisuusperiaate

Suomen Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Bilettäjä pääministerinä

Pienen lapsen äiti, pääministeri Sanna Marin, on ilmoittanut olevansa harmissaan, että hänen biletyksestään on levinnyt someen videoita.

– Itse en ole käyttänyt huumeita, enkä mitään muuta kuin alkoholia. Olen tanssinut, laulanut, juhlinut, tehnyt täysin laillisia asioita. Enkä ole myöskään ollut sellaisessa tilanteessa, että olisin nähnyt tai tiennyt muiden näin [käyttänyt huumeita] toimivan, Marin sanoo.

Kysymys

Ihmisten yhdenvertainen kohtelu pakottaa kysymään:

Kuinka monta lastensuojeluilmoitusta on Sanna Marinin lapsesta tehty? Ovatko Sanna Marinin yllätysseulat jo käynnistyneet? Kuinka monta seulaa on otettu ja mikä on niiden tulos? Onko intensiivinen perhetyö jo alkanut?

Pääministeri vastaa toimittajille:

-Kyllä minä aion olla ihan sama ihminen kuin tähänkin asti ja toivon, että se hyväksytään. Me elämme demokratiassa. Vaaleissa jokainen voi ratkaista näitä kysymyksiä.

Onko niin, ettei pääministeri ole havainnut toimintansa seurauksia? Kuinka demokratia liittyy biletykseen?

Asian ytimessä?

Asian ytimessä Aila Puustinen-Korhonen

Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhosen mukaan merkittävä osa lasten sijoituksista voitaisiin jättää tekemättä. Lastensuojelun asiantuntija pitää nykykäytäntöä perheille katastrofaalisena.

Huostaanottoihin ja sijoituksiin päädytään siksi, että lapsille ei ole saatavissa mielenterveyteen ja oppimisvaikeuksiin liittyviä palveluita. Kuntaliiton mukaan kriisiä ei kuitenkaan ratkaista siten, että lastensuojelulakia korjataan kerta toisensa jälkeen.

Asian ytimessä Kadotetut lapset -työryhmä

Kadotetut lapset -työryhmä perustettiin kesällä 2019 aktiivisten isovanhempien aloitteesta. Työryhmän nimi kuvastaa hyvin sijaishuollossa olevien lasten tilannetta. Kadotetuilla lapsilla tarkoitetaan valtion vastuulla olevia, sijaishuoltoon siirrettyjä lapsia, joilla ei ole lastensuojelun toimien takia enää yhteyttä vanhempiinsa, isovanhempiinsa eikä muihin sukulaisiin, tai yhteys on ankarasti rajattua ja kontrolloitua. Sijaishuoltoon on kadonnut lapsia, joiden lukumäärää ei tiedä kukaan. THL:n ilmoituksen mukaan vuosittain ainoastaan muutaman sadan lapsen huostaanotto lopetetaan. THL:n ilmoituksen mukaan tiedossa ei kuitenkaan ole, kuinka moni lapsi tosiasiassa on päässyt takaisin kotiinsa.

Kadotettujen lasten joukko ei ole koskaan ylittänyt mediakynnystä, vaikka kyse on vakavista ihmis- ja perusoikeusloukkauksista. Lapsen perheyhteyden, kielen ja kulttuurin hävittäminen on kaltoinkohtelua.

Työryhmä on vaatinut, että kaikkien sijaishuoltoon siirrettyjen lasten tilanne selvitetään viipymättä valtion järjestämänä sijaishuollon nykytilaselvityksenä. Selvitys tulee tehdä lasten ja läheisten haastattelututkimuksena riippumattoman ulkopuolisen tahon toimesta. Lapsen haastatteluun tulisi liittää vanhemman ja/tai läheisen haastattelu aina silloin, kun se on mahdollista. Vieraannutetut lapset eivät välttämättä kykene enää tuottamaan oikeaa tietoa tilanteestaan, vaan vieraannutettu lapsi saattaa puolustaa vieraannuttajaansa (ns. Tukholma-syndrooma).

Lasten kadottamisen ideologiatausta

Sosiaalityöntekijät uskovat edelleenkin, että sosiaalisen perimän teorian takia perhe on pahin. Teorian mukaan sijoitettu lapsi pitää eristää suvustaan, isovanhemmistaan ja läheisistään.

THL:n tilastot kertovat, että sosiaalisen perimän teoriaa noudatetaan. Tilastojen mukaan vain ani harva lapsi on sijoitettu läheisverkostoon. Lastensuojelulakiin kirjattu läheisverkoston kartoitus on jäänyt käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi. Niissä tapauksissa, joissa sosiaalityöntekijät suostuvat tekemään selvityksen, kehitellään tekosyitä.

Tekosyinä käytetään mm.

-Lasta ei voi sijoittaa isovanhemmilleen, koska isovanhemmat ovat liian vanhoja (50 -vuotiaat isovanhemmat ovat ikäloppuja, mutta perhehoitajat voivat olla yli 50 -vuotiaita).

-Isovanhempien ja lapsen vanhemman välillä vallitsee ”ristiriitoja”. Sosiaalityöntekijät kehittelevät ”ristiriidat” mistä tahansa ihmiselämään kuuluvasta tapahtumasta.

-Isovanhemmilla on koiria (lapsi ei ole allerginen).

-Isovanhemmat eivät kykene näkemään vanhempien ongelmia ja ovat hankalia yhteistyökumppaneita (sosiaalityöntekijät ovat kirjoittaneet asiakirjoihin virheellistä tietoa ja tehneet niistä tulkintojaan, joita on oikaistu).

-Isovanhemmat eivät hyväksy huostaanottoa.

-”Isovanhempien tulee pysyä isovanhemman roolissa”.

Pyydän lukijoita lähettämään minulle tietoa muistakin syistä, joita on lastensuojelun asiakirjoihin kirjoitettu (leeni.ikonen@knuutilaki.net). Lastensuojelun historian aikalaiskirjat kaipaavat tällaista tietoa. On tärkeää kirjata talteen rakenteissa piilossa olevia vinoumia.

Lain mukaan lapsen ja vanhempien, läheisten yhteydenpitoa tulee tukea. Myös isovanhemmilla on oikeus nauttia isovanhemmuudesta. Lastensuojelutyössä unohdetaan, että perhe-elämästä nauttiminen kuuluu muillekin kuin sijoitetulle lapselle.

Kadotetut lapset -työryhmän vaatimus

Kadotetut lapset -työryhmä on vaatinut, että sijoitettujen lasten palauttaminen koteihinsa ja läheistensä luokse tulee käynnistää pikaisesti. Lain mukaan perheiden jälleenyhdistäminen tulee tehdä aina, kun se on mahdollista. Nykytilaselvityksen avulla saadaan toimivia malleja perheen jälleenyhdistämiseen. Tällä hetkellä lastensuojelutyössä keskitytään toteuttamaan koko lapsuuden mittaisia huostaanottoja – vastoin lakia ja ihmisoikeusvelvoitteita.

Jokaisen lapsen kohdalla tulee tehdä läheiskartoitus. Lasten turvana tulee nähdä läheiset, eikä heitä tule keinotekoisin ja jopa totuudenvastaisin perustein poistaa lasten elämästä. Lapsi tulee ihmisoikeussopimusten edellyttämällä tavalla nähdä ensi sijassa perheensä ja sukunsa jäsenenä.

Vieraannutetut ja kadotetut lapset ovat ihmisoikeusloukkausten kohteena. Henkisen väkivallan, vieraannuttamisen, kohteena ollut lapsi tulee myös voida palauttaa läheisilleen, vapauttaa uhrin asemastaan ja palauttaa kiintymys biologiseen sukuunsa.

Haastattelututkimuksen avulla saamme ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta tietoa lastensuojelun palvelujärjestelmästä kokonaisuutena. Vain haastattelemalla sijaishuollon kokeneita mahdollistuu lastensuojelupalveluiden vaikuttavuuden arviointi ja koko lastensuojelujärjestelmän uudelleenarviointi.

Ennen kaikkea haastattelututkimus antaisi puheenvuoron palvelujärjestelmän asiakkaalle kuulemalla lapsen ja sosiaalipalveluja käyttävän asiakkaan oman äänen. Tämän selvityksen jälkeen olisi mahdollista ryhtyä valmistelemaan perheiden oikeusturvan huomioivaa lainsäädäntöä.

Asian ytimessä Birgitta Wulf

Kadotetut lapset -työryhmän isoäiti Birgitta Wulf on istunut eduskuntatalon portailla keskiviikkoisin yli kahden vuoden ajan. Hän haluaa muistuttaa perheiden tukemisen tärkeydestä ja isovanhempien merkityksestä lapsille. Sijaishuollon nykytilaselvityksen käynnistäminen on ainoa keino edetä lastensuojelukriisissä. Yhdenkään lapsen ei tule joutua perusteetta eroon vanhemmistaan ja läheisistään. Valtiovallan ei tule sallia sijoitettuihin lapsiin kohdistuvaa huonoa kohtelua, jopa väkivaltaa. Lue Birgitan ajatuksia tästä linkistä.

Lapsiasiavaltuutettu asian vieressä

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on huolissaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiin erotilanteissa. Hänen mielestään isovanhemmat ovat monissa suomalaisperheissä tärkeä tukipilari.

– Tiedämme myös tutkimuksista, että lapset, joiden hoivaan isovanhemmat osallistuvat, menestyvät elämässä paremmin, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen toteaa.

Pääseekö Elina Pekkarinen asian ytimeen?

Kadotetut lapset -työryhmä on tavannut lapsiasiavaltuutettu Pekkarisen ja tuonut esille kadotettujen lasten ongelman ja isovanhempiin kohdistuvat sabotoinnit. Keskustelu oli pitkä ja perusteellinen.

Elina Pekkarinen on tutkijataustansa ansiosta tietoinen lastensuojelutyön mielivallasta. Työn ideologialasti kumpuaa historiasta – 100 vuoden väärintoimiminen on aikaansaanut vakavia ihmisoikeusloukkauksia.

Milloin lapsiasiavaltuutettu Pekkarinen ilmoittaa olevansa huolissaan sijaishuoltoon kadotetuista lapsista? Entä näiden lasten isovanhempien kohtalosta mielivaltaisten sosiaalityöntekijöiden käsissä? Entä milloin hän nostaa sijoitettujen lasten isovanhempien tärkeän merkityksen lapsille ja uskaltaa mitätöidä sosiaalisen perimän teorian – tai edes nostaa tämän vaietun asian päivänvaloon?

Asian vierestä puhuminen

Asian vierestä puhuminen on lapsia koskevissa asioissa vahingollista. Yksilötasolla seurauksena saattaa syntyä elämänmittaisia tragedioita. Lastensuojelemisesta on tullut miljardiluokan bisnes. Vierestä puhuminen ja vaikeneminen ovat tulleet siis veronmaksajille kalliiksi. Tässä kaupankäynnissä lapsen läheiset, jopa lapsille rakkaat isovanhemmat, nähdään liiketoimintaa häiritsevänä tekijänä.

Yle teki jutun asian vierestä puhumisen tekniikasta. Juttu koski virkamiehiä.

”Vastaa asian vierestä, älä anna periksi” – Näin virkamiehiä koulitaan toimittajan kohtaamiseen kerrotaan Ylen jutussa. Verohallinto kehottaa vastaamaan kiperiin kysymyksiin asian vierestä. Kunta-alan eläkkeistä huolehtiva Keva puolestaan varoittaa ammatillista tunnustusta kaipaavista skandaalinpaljastajista.

”Tuo pääviestisi esille, vaikka toimittaja ei kysyisi niistä. Vastaa ensin kysymykseen ja jatka sitten omalla viestilläsi. Voit myös ottaa näkökulmasi esille haastattelun lopussa”, neuvotaan muun muassa valtiovarainministeriön ohjeissa.

Kysymys

Minkälaista vierestä puhumisen opastusta lapsiasiavaltuutettu on saanut?

Elina Pekkarinen vaikenee kuitenkin eduskunnalle antamassaan selonteossa myös sijoitettujen lasten itsemurhista, lasten tuotteistamisesta, avo- ja sijaishuollon miljardibisneksestä, viranomaisvieraannuttamisesta, pysyvästä huostaanotosta, viranomaisen harjoittamasta aktiivisesta lasten syrjäyttämisestä.

Elina Pekkarinen on esittänyt, että lastensuojelulaki muutetaan. Tämä on yksinkertainen ja helppo oikotie. Jokainen lastensuojelun kriisiä tunteva ymmärtää, ettei mikään laki tule ratkaisemaan rakenteiden syviä ongelmia.

Onko kuitenkaan lain mukaan mahdollista, että Elina Pekkarinen saa puhua ja kirjoittaa toistuvasti asian vierestä? Lapsiasiavaltuutettua sitoo lainsäädäntö. Se velvoittaa nostamaan esille yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita – olemaan asioiden ytimessä.

Kummallisia kesäuutisia

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen antaa Uutissuomalaisen mukaan hyvän arvosanan hallitukselle. Elina Pekkarinen arvioi Sanna Marinin hallituksen onnistuneen erittäin hyvin lasten ja lapsiperheiden näkökulmasta asioita arvioiden.

Tämä outojen uutisten luokkaan kuuluva juttu virittää lukijassa kysymyksiä.

  • Suomen lastensuojelu siirtää joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon.
  • Sijoitettujen lasten määrä on kasvanut, perhehoidosta on tullut ensisijainen hoitomuoto ja sijaishuoltoon menee lähes miljardi euroa vuodessa.
  • Lasten psyykkisten ja neuropsykiatristen sairauksien hoito (tai hoidotta jääminen) on siirtynyt lisääntyvästi sijaishuoltoon. Nämä lapset eivät saa tarvitsemiaan terveydenhuollon palveluja.
  • Yhteiskunnan rahallinen tuki menee perhehoitajille vanhempien sijaan. Perheitä tukevat palvelut ovat heikentyneet.
  • Sijoitettujen lasten tilanteesta on tullut tietoa, joka osoittaa sijaishuollolla olevan kielteisiä vaikutuksia.
  • Vastoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä ja huolimatta lastensuojelulain perheen jälleenyhdistämisen säännöksestä huostaanotosta on muodostunut lähes pysyvä ilmiö.
  • Sijaishuoltoa valvotaan hyvin vähän. Ylimpien valvontaviranomaisten toistuvat huomautukset eivät johda muutoksiin. Hankkeiden avulla virkamiehen ja yksityisen palveluntuottajan välit hämärtyneet.
  • Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on nimennyt vuodesta 2013 lähtien lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn yhdeksi keskeisistä perus- ja ihmisoikeusongelmista.

Toki lapsikauppiaiden näkökulmasta Sanna Marinin hallitus on onnistunut erinomaisella tavalla, mutta kuuluuko lapsiasiavaltuutetun työnkuvaan tällaisen kyseenalaisen asian kehuminen? Sehän tarkoittaa sijaishuollon – eikä lasten – edun valvontaa?

Mitä lapsiasiavaltuutetut ovat saaneet aikaan?

Lapsiasiavaltuutetun tehtävä perustuu lakiin. Tehtäviksi on laissa määritelty lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen seuranta, lapsen oikeuksista tiedottaminen, vaikuttaminen päättäjiin sekä yhteydenpito lapsiin ja nuoriin ja heiltä saadun tiedon välittäminen päätöksentekijöille.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen vaikenee sijoitettujen lasten kertomasta väkivallasta ja huonosta kohtelusta. Tämä asia on vaiettu kuoliaaksi eduskunnalle annetussa raportissa. Vaiettu on myös miljardiluokan lapsibisneksestä.

Ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula hoiti tehtävää vuodesta 2005. Aulan virkakausi olisi kestänyt syyskuuhun 2015. Hän lopetti työnsä huhtikuun 2014 lopussa.

Aula totesi: Olen ollut innolla rakentamassa Suomeen uutta lapsen ihmisoikeuksia edistävää viranomaista.

Oliko Aula edistämässä ihmisoikeuksia? Aulan kaudella sijaishuollon miljardibisnes kehittyi erinomaisella tavalla – siis perhe-elämän kunnioitus heikkeni. Eduskunnan oikeusasiamies on Aulan toimikaudella, vuodesta 2013 lukien, laatinut 10-kohtaisen listan yleisimmistä perus- ja ihmisoikeusongelmista, jotka tulevat toistuvasti esiin oikeusasiamiehelle tehdyissä kanteluissa.

Tähän listaan kuuluu lastensuojeluasiat. Listaan kuuluu myös vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen puutteet, laitoksissa olevien itsemääräämisoikeutta loukkaavat rajoittamiskäytännöt, terveyspalveluiden saatavuuden ja lainsäädännön puutteet, perusopetuksen opiskeluympäristön ja päätöksenteon puutteet, oikeusprosessien pitkä käsittelyajat ja tuomioistuinten rakenteellisen riippumattomuuden puutteet sekä perus- ja ihmisoikeusloukkausten ennaltaehkäisyn ja hyvittämisen puutteet.

Tuomas Kurttila hoiti tehtävää vuosina 2015-2019 ja nosti esille lastensuojelun vakavat ongelmat.

Kurttilan osuva toteamus kirjautui mediaan:

Luotto on loppu. Lastensuojelu on rikki. Sitä eivät korjaa ne onnistumiset, joista kovin harva tietää, Kurttila sanoo.

Tuomas Kurttila sai lähteä tehtävästä.

Elina Pekkarinen on hoitanut tehtävää alkaen 2019. Toimikausi on kohta lopuillaan. Yhteiskuntasuhteiden pitää olla kunnossa, lausuntojen on syytä olla sopivia. Jatkokausi päätetään pian.

Miljardibisnesyrittäjät saavat olla kiitollisia sellaisista lausumista, jotka vaikenevat epämiellyttävistä asioista, sijoitettujen lasten aktiivisesta syrjäyttämisestä, itsemurhista, kokonaisten perhekuntien tuhoamisesta jne.

Mitä tekee kehuttu Sanna Marinin hallitus?

Pääministeri Sanna Marin marssi topakasti pridekulkueessa todeten kansalle:

Juhlitaan yhdessä ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja rakkautta.

Lastensuojelun uhrit ovat odottaneet sadan vuoden ajan. Tulisikohan Sanna Marin puolustamaan kulkueessa heidän ihmisoikeuksiaan? Kuka lopettaisi lapsikaupan?

SUURPEDOT PUNTARISSA – MITÄ TAPAHTUU LAPSILLE?

Suurpetojen tilanne

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (avi) päättää kesän aikana, peruuttaako se Kuusamon suurpetokeskuksen toimiluvan. Avin mukaan luvan välittömän peruuttamisprosessin käynnistämisen syynä on muun muassa se, että eläintarhassa on toimittu vakavasti eläinsuojelulain vastaisesti eikä lupaehtoja ole noudatettu.

Media on kiinnostunut suurpedoista

Suurpetoasia on saanut toimittajat liikkeelle. Tuija Siltamäki kysyy: Miten kenellekään ei tullut aiemmin mieleen kysyä, miksi ihmeessä karhun pitäisi maalata ja syödä karkkia?

Media on ihastellut Juuso- karhun ”maalauksia” samaan aikaan kuin karhusta tehtiin eläinsuojeluilmoitus. Viime viikkoina on tullut selväksi, ettei media ole ollut ainoa, joka on toiminut vastuuttomasti. ”Karhujen orpokodissa” on toistuvasti laiminlyöty eläinsuojelulain velvoitteita. Ihminen unelmoi ihmisen ja eläimen välisen raja-aidan ylittämisestä. Kuvittelemme näkevämme some-videoihin meemeiksi pelkistetyissä eläimissä inhimillisiä ja siksi söpöjä piirteitä, vaikka oikeasti katsomme usein typeryyden tai julmuuden aiheuttamia käytöshäiriöitä kirjoittaa Siltamäki.

Tasavallan presidentti on vaikuttunut

Vuoden 2017 uudenvuodenpuheessaan presidentti Sauli Niinistö yltyi runolliseksi viitatessaan Suurpetokeskuksen johtaja Karjalaiseen ja karhuihin. Että noin katsoo eläin ihmistä, ihminen eläintä, silmästä silmään. Ymmärtävät jotain, paljonkin, toinen toisistaan? Tasavallan presidentti ei nostanut esille sijaishuollon liiketoimintaa eikä sijaishuollon lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, ei liioin lastensuojelun perus- ja ihmisoikeusloukkauksia.

Lastensuojelun sijoittamien lasten tilanne

Ylimmät valvontaviranomaiset ovat toistuvasti huomauttaneet lastensuojelun heikosta laadusta. Koska sosiaalityöntekijät eivät pääsääntöisesti noudata lakia, he myös laiminlyövät sijoitettujen lasten elämäntilanteen valvomisen. Mielivaltainen työkulttuuri mahdollistaa sen, että sosiaalityöntekijät valvovat pääasiassa palveluntuottajien etua. Tällä tavoin sijaishuollon miljardibisnes on saanut rauhassa kehittyä, voimistua ja palveluntuottajat vaurastua. Joka toinen tunti joutuu joku lapsi jättämään kotinsa, jotta lapsikauppa kukoistaisi.

Aluehallintovirasto on antanut 24.3.2022 paimenkirjeen ”Lastensuojelun hyvä laatu ja sijaishuoltoon sijoitettujen lasten perusoikeuksien turvaaminen”. Valvontaviranomaiset ovat jälleen havainneet puutteita sijaishuollossa olevien lasten oikeuksien toteutumisessa ja haluavat ohjeella kiinnittää kuntien ja palvelujen tuottajien huomiota keskeisiksi katsomiinsa havaintoihin sijaishuoltoyksiköiden toiminnasta ja niiden valvonnasta.

Valvontaviranomaiset korostavat, että lastensuojelulaitoksiin sijoitetulla lapsella on samat perusoikeudet kuin muillakin lapsilla. Näihin oikeuksiin voi puuttua ainoastaan lain nojalla ja silloinkin vain sellaisella toimenpiteellä, joka vähiten loukkaa lapsen perusoikeuksia.

Valvontaviranomaisten lapsen asioista vastaaville sosiaalityöntekijöille lähettämän kyselyn tulosten perusteella Avi toteaa, etteivät sosiaalityöntekijät ole juuri ollenkaan tutustuneet sijaishuoltoyksikön hyvän kohtelun suunnitelmaan, tai sitä ei ollut lähetetty sosiaalityöntekijälle tiedoksi tai sitä ei ollut yksiköstä saatavilla. Merkittävä osa sosiaalityöntekijöistä ei ollut tietoisia siitä, oliko suunnitelmaa käyty sijoitetun lapsen kanssa läpi ja käytettiinkö suunnitelmaa yksikön arjen toiminnassa. Tämä tarkoittaa, että palveluntuottajat määrittelevät virkamiesten toimintaa – häntä heiluttaa koiraa. Liikemiehet pitävät maksavaa tahoa pilkkanaan.

Media ihastelee

Media on ihastellut lastensuojelujärjestöjen ja palveluntuottajien toimintaa, joka on tuottanut hyvinvointia lastensuojelujärjestöille ja palveluntuottajille. Media on antanut auliisti palstatilaa niin perhehoitajille kuin muille sijaishuollon tuotteiden ja palvelujen markkinoille.

Kysymykset ovat puuttuneet: Miksi lasten pitää asua naapurin perheessä ja vieläpä kaltoinkohdeltuina. Miksi veronmaksajien pitää tukea perhehoitajia ja lastensuojelulaitoksia lapsen oman perheen sijaan? Miksi veronmaksajien pitää tukea lastensuojelujärjestöjen hyvinvointia? Miksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonlalla lastensuojelussa toimivat eivät noudata lakia eivätkä saa riittävää juridista koulutusta? Missä vika, ettei tätä villiä laumaa saa vastuuseen tekemisistään?

Miksi tutkivat journalistit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vaiti?

Kuinka tämä asia on ymmärrettävissä?

Kuusamon Suurpetokeskus on perustettu vuonna 1996. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyissä viranomaistarkastuksissa on paljastunut, että Suurpetokeskuksessa on laiminlyöty eläinsuojelulain velvoitteita ja eläimistä on tehty eläinsuojeluilmoituksia. Avi on siis toiminut huippunopeasti verrattuna maamme lasten tilanteeseen.

Lastensuojelun asiakkaana olevien lasten asioissa on viimeisen sadan vuoden aikana toistuvasti paljastunut epäkohtia. Sijaishuoltoon, erityisesti perhehoitoon, katoaa lapsia, joiden hyvinvoinnista ei välitä kukaan muu kuin oma suku. Sijoitetut lapset kertovat huonosta kohtelustaan ja jopa väkivallasta. Tilanne jatkuu vakavista epäkohdista huolimatta.

Median tukemana.

Nyt odotetaan.

Kumpi lakkautetaan ensin – lastensuojelu vaiko suurpetokeskus?