Uusi alku

Siirryin kotisivuiltani kirjoittamaan tänne uuteen ympäristöön.

Kävin läpi vuosien mittaan tekemiäni kirjoituksia ja niitä olikin kertynyt melkoinen määrä. Yritykseni kotisivuilla niitä oli vuodesta 2007 alkaen.

Tulen julkaisemaan vanhat kirjoitukseni täällä kunhan ne saadaan siirrettyä. Vanhempia lehtijuttuja en julkaise.

Kesällä tuli 40 työvuotta täyteen. Nyt voisi jo kenties sanoa, että on jonkin verran työkokemusta ja näkemystä lasten ja lapsiperheiden asioista.

Näistä asioista kirjoittelen jatkossakin.

Mielivaltaa ”lapsen eduksi” – järjestelmä palkitsee

Suomi sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta langettavan tuomion K & T-tapauksessa. Vauva vietiin äidiltään suoraan synnytyssalista ja vanhempi lapsi otettiin huostaan. Lopullinen tuomio tuli kesällä 2001 eli yli 20 vuotta sitten.

Tämän tapauksen jälkeen oli perusteltua olettaa, että sosiaali- ja terveysministeriö huolehtii sosiaalityöntekijöiden juridisesta koulutuksesta ja ohjauksesta. Oli perusteltua odottaa, että perus- ja ihmisoikeusasiat huomioidaan lastensuojelutyössä. Näin ei tapahtunut.

Lastensuojelun juridisoituminen -teema alkoi levitä. Lakien noudattamisesta tuli vähitellen toisarvoinen asia, kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista tuli vitsi. Lakien sijaan astuivat lapsen etu -mutupuheet, joilla alettiin perustella mitä tahansa laittomuuksia. Lapsen ja vanhemman väitettyä ristiriitaa alettiin korostaa, vanhempien kykynemättömyys tuli johtotähdeksi. Lapsen perheen, suvun, isovanhempien, merkitys mitätöitiin.

Lapsen etu saadaan selville asianmukaisella virkatyöllä, huolellisella lapsen elämäntilanteen selvittelyllä (ei lastensuojelun dokumentteja lukemalla). Lapsen etu saadaan selville kuuntelemalla, mitä lapsella ja vanhemmilla ja lapaen läheisillä on asiaa. Lapsen etuna ei ole perheyhteyden menettäminen. Perhe-elämän kunnioittaminen on oltava sosiaalityöntekijöiden velvoitteena. Lapsen etu toteutuu, kun sosiaalityöntekijät hallitsevat virassa tarvittavan lainsäädännön ja myös sitä noudattavat.

Eduskuntatalon portailla 23.11. oli Kadotetut lapset -työryhmän isoäiti kertomassa, mitä tapahtuu, kun lastensuojelutyö irroitetaan lakien ja ihmisoikeussopimusten velvoitteesta. Mitä tapahtuu, kun mielivalta ohjaa virkamiehiä?

Isoäiti kertoi:

Olisi mukava olla kertomassa, kuinka hyvin Suomen lastensuojelu toimii vuonna 2022 ja kuinka hienoa on olla isoäiti huostalapselle, kun lastensuojelu toimii lastensuojelulain mukaisesti. Olisi mukava kertoa, kuinka sosiaalityöntekijät tukevat huostaanotetun lapsen lähi-ihmissuhteita, valvovat lasten tapaamisoikeuksien toteutumista ja kuinka hienosti Suomen lastensuojelu ottaa isovanhemmat mukaan, kun lapset huostaanotetaan.

Olisi ihana kertoa, kuinka hienosti sosiaalityöntekijä lähtee pikimmiten kotiutussuunnitelmien tekoon, kun huostan syyt ovat poistuneet ja kotitilanne on täysin muuttunut, taikka ottaisi molemminpuolin isovanhemmat suunnitteluun mukaan. Voisivatko isovanhemmat jatkaa lastensuojelun tuella lasten huoltoa ja kasvattamista jatkossa, pois kasvattamoista, mikäli se kotius ei olisikaan mahdollista?

Saatikka kertoa siitä, kuinka sosiaalityöntekijä käy kuulemassa lasta sijaishuoltopaikassa, kun lapsi on esittänyt toiveen tavata omaa sosiaalityöntekijää – edes joskus. Taikka kertoa, kuinka hienosti isovanhemmat otetaan huostalapsen elämään mukaan, kun lapsi sitä toivoo. Näitä olisi ilo kertoa teille.

Olisin ylpeä tässä eduskuntatalon edessä, kun voisin kertoa teille, kuinka Suomen lastensuojelu noudattaa lastensuojelulakia, ei käytä harkintavaltaa väärin ja vieroita huostalapsia biosuvusta.

Valitettavasti nuo on sanahelinää. Ne ovat lakipykäliä, joita ei tarvitse lastensuojelun työntekijöiden noudattaa. Onhan iso harkintavalta annettu heille. Miksi pitäisi noudattaa, onhan heillä sana HUOLI, jonka voi vasemmalla kädellä kiireessä kopioida ja liimata papereihin muiden fraasien mukaan sen kummemmin asiaa selittelemättä.

Suomessa on paljon lapsia, jotka eivät tiedä edes, minkä niminen heidän sosiaalityöntekijänsä on, saatikka että hänelle voisi soittaa tarvittaessa. Voihan mennä jopa vuosi niin, että lapselle ei ole nimetty omaa sosiaalityöntekijää -kysyttäessä joku vaan ns. hoitaa hommat.

Kukaan tätä ei valvo, ylin valvova elin silittää päätä ja kehoittaa vastaisuudessa toimimaan toisin. Siihen sekin sitten jää, laittomuudet rehottaa jatkossakin, mutta ketäpä se kiinnostaisi. Eihän nyt ole kyse kuin vain lapsista.

Tulin kertomaan teille, kuinka olematon on isovanhempien osuus lapsen elämässä sen jälkeen, kun huostaanottoon on päädytty. Vaikka se olisi lapsen toive ja laki lapsen puolella.

On olemassa isovanhempia, jotka eivät ole vuosiin saaneet tavata lapsenlapsiaan ja valitettavasti tämä on se kohderyhmä, joiden lapsenlapsi on sijoitettu sijaisperheeseen. Yleensä tapaamiset toteutuvat perhekodeissa ja laitoksissa, edes jollakin tasolla. Toki usein rajoitetaan, mutta eipä niissäkään aina lainmukaisia yhteydenpitorajoituspäätöksiä tehdä.

Laillista? Oli tai ei, mutta näin Suomi hoitaa huostalapset. Valitustiet on pitkiä ja raskaita, voi mennä yli vuosikin ennen kuin päätöksiä tulee Hallinto-oikeudelta ja Oikeusasiamieheltä. Sitä ennen olet joutunut antamaan monia uusia selontekoja valitukseesi, vaikka isoäitinä et saa edes tietää, mitä sosiaalityöntekijä on omaan vastineensa sinusta kirjoittanut, KOSKA SE ON SALASSAPIDETTÄVÄÄ JA ISOÄIDILLÄ EI OLE OIKEUTTA KANNELLA.

Lapsen kaltoinkohtelua

Silti samaan aikaan postista kilahtelee useita hallinto-oikeuden yhteydenpitorajoituspäätöksiä, että laittomia olivat. Ja eihän tuohon mennytkään kuin puolitoista vuotta vaan! Lisää tuskaa traumalapsille nämä laittomiksi todetut ypr-päätökset vaan tekee. Lapsella on huostan hetkelläkin oikeus omiin isovanhempiinsa. Sen sijaan röyhkeimmillään lapselle annetaan uudet mummut ja papat -siihen on lapsen tyytyminen.

VALVOOKO TÄTÄKÄÄN KUKAAN? KYSYTTIINKÖ LAPSEN MIELIPIDE SIIHEN, ETTÄ UUSIEN KEINOVANHEMPIEN LISÄKSI SAAT VIELÄ KEINOISOVANHEMMATKIN? Melkoinen pommi lapsen mielelle kotoaviennin lisäksi.
LAPSEN TÄYTYY KIINTYÄ KOLMIVUOROTYÖLÄISIIN LAITOKSISSA. JOS ET KIINNITY JA KIINNY HEIHIN, OLET TRAUMATISOITUNUT JA AUTOMAATTISESTI SEKIN ON HUOSTAN JATKON SYY.

Sen jälkeen kun huostaanottoon on päädytty, pahimmillaan sisarukset erotetaan toisistaan ja ripotellaan eri paikkoihin, tämän jälkeen ei välttämättä toteudu edes sisarusten tapaamiset keskenään. Ja jos toteutuu niin pari kertaa vuodessa, koska huostalapsi on saanut keinoperheessä uudet sisarukset.

On aivan sama, mitä lastensuojelulaki sanoo, saamme jatkuvasti lukea oikeusasiamiehen ratkaisuista, kuinka lastensuojelulakia ei ole noudatettu. Lukuisat kantelut puhuvat puolestaan, Suomen lastensuojelu on rikki ja päättäjien on rohkeasti puututtava tähän Suomen häpeätahraan.

Edes Ukrainan sodan jaloista eivät päästäneet orpolapsia Suomeen, kun meidän lainsäädäntö on niin erilainen, että täällä ei lapsia saa huostasta pois, kun hallinto-oikeus on leimannut hakemuksen. 3 % puretaan huostaanottoja, kertoo omaa karua kieltään sekin. Näistäkään kolmesta prosentista THL ei osaa sanoa, ovatko he todella päässeet omaan kotiinsa perheensä pariin. THL seuraa vain paperisen huostapäätöksen kohtaloa.

Minä olen ollut onnekas isoäiti, saanhan nähdä nuorinta 7-vuotaista kaksi kertaa vuodessa, 2 tuntia keväällä ja 2 tuntia syksyllä ja Pelastakaa lapset seuraa seuraa tätäkin vähäistä tapaamista vierestä.

MUTTA siinä minua ei ole onni potkaissut, että olisin saanut yhteistyökykyisen sosiaalityöntekijän lapsenlapselleni – että hän joskus edes vaivautuisi keskustelemaan EDISTYMÄTTÖMISTÄ tapaamiskäytännöistä, onhan menossa jo viides vuosi !!! Hyvin iso valta yhdellä ihmisellä.

Sijaisperhehän ei välttämättä aina kykene siihen, että tukisi näitä asioita, silloin tarvittaisiin se hyvän ja vankan työkokemuksen omaava sosiaalityöntekijä. Sellainen, joka uskoisi lapsen toiveet, kun lapsi tapaamisella kertoo haluavansa mummun puhelut ja olla enempi isovanhempien kanssa tekemisissä.

Missä on inhimillisyys ja lapsen tuki tähän? Minä puhuisin lapsen rääkkäämisestä, kun Suomi sallii näin lastensuojelun toimivan! Montako kertaa valtiovalta aikoo vielä pyydellä anteeksi huostalapsilta, ennen kuin tähän järkyttävään toimintaan puututaan?Kerran on vasta anteeksi heiltä pyydetty ja tätä menoa anteeksi pyytelyt tulevat jatkumaan tulevaisuudessakin.

Miksi Suomi sallii tämän kaiken, miksi lastensuojeluun pesiytynyt mielivalta sallitaan edelleen??? Eikö edes miljoonat eurot , jotka uppoaa sijaishuoltoon vuosittain saa pysähtymään päättäjiä, että NYT TARVITAAN NYKYTILASELVITYS, OLISIKO AIKA KOTIUTTAA NE LAPSET JO POIS KASVATTAMOISTA, JOILLA HUOSTAN SYYT ON POISTUNEET!!!

Lastensuojelua tarvitaan, mutta nykyisellään se ei palvele kuin tulokseen pyrkiviä yksityiskasvattamoja ja yksittäisten mielivaltaa käyttävien sosiaalityöntekijöiden päätösvaltaa !!!!

Haluan kertoa esimerkin.

Vuonna 2018 neljä lasta lähti huostaan ja heillä olisi ollut kaksi hyvää mummulaa. Sen sijaan heidät rikki revittiin kaikki ja erotettiin toisistaan, pieniä paiskottiin ensimmäisen vuoden aikana neljään eri paikkaan.

Kaikki tämä on tullut maksamaan reilussa neljässä vuodessa yli kaksi miljoonaa euroa ja kukaan isovanhemmista ei olisi ollut eurokaan vailla. Ainoastaan hyvä yhteistyö ja tuki lastenlasten kasvatustyöhön olisi riittänyt. Kumpikin mummula olisi tehnyt yhteistyötä ja sisarukset eivät olisi menettäneet toisiaan, vaikka lapset olisi laitettu niin, että pienet toiseen mummulaan ja isommat toiseen mummulaan.

Järkyttävintä tälle lapsia tuhoavalle toiminnalle on se, että lastensuojelulaitoksesta hatkareissulla ollut vanhin epätoivoinen ja kiusattu lapsenlapsi riisti hengen ihmiseltä. Vankilaan jouduttuaan lapsenlapsen ja isovanhempien tapaamiset vapautuivat täysin. Tuomion saanut lapsi saa tavata vapaasti läheisiään, mutta ”ammattikasvattajilla” oleva ei.

Lastensuojelusta soitettiin isoäidille heti henkirikoksen jälkeen ja ilmoitettiin: Jos kerrot sanaakaan medialle lastensuojelusta niin he tekevät heti rikosilmoituksen. Isoäiti kiristettiin hiljaiseksi, kun lastensuojelu epäonnistui lapsen suojelussa. Siinä oli tuki shokissa oleville läheisille !

Kaikki meni täysin pieleen, läheisiltä ei kysytty mitään eikä asiaa selvitelty huolella. Virkamiehet ajoivat ”lapsen etua”. Tämä lastensuojelun esimies sai kuitenkin lähteä, mutta hän pääsi toiseen kuntaan – sosiaali- ja terveysjohtajaksi. Hänet siis palkittiin!

Lastensuojelun kuntouttaminen

Sosiaali- ja terveysministeriö ilmoittaa missiokseen turvata ihmisten toimintakyky, toimeentulo ja palvelut. Se ilmoittaa strategiseksi visiokseen eheän yhteiskunnan ja kestävän hyvinvoinnin.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla on tapahtunut viimeisten 30 vuoden ajan seuraava kehitys:

  • Lähes 20 000 lasta on siirretty pois kodistaan, joka toinen tunti joku lapsi joutuu jättämään kotinsa.
  • Sijaishuoltoon kuluu noin miljardi euroa. Lastensuojelun avohuollon tukitoimiksi nimettyjen pakkopalvelujen avulla tuetaan palveluntuottajien hyvinvointia ja taloudellista menestystä.
  • Peruspalvelut on ajettu alas, terveydenhuolto ei toimi. Sairaanhoitopiirien lastenpsykiatrian huostaanottolähetteet ovat edelleen nykypäivää. Niiden avulla neuropsykiatriset häiriöt jäävät tunnistamatta ja hoitamatta. Käytäntö takaa ehtymättömän lapsivirran palveluntuottajille.
  • Lastensuojeluksi nimetyn toiminnan avulla lasten vanhemmat, isovanhemmat ja suku sivuutetaan, vaikka lain mukaan julkisen vallan tulee tukea vanhempia ja nähdä perhe yhteiskunnan perusyksikkönä.
  • Lapsia katoaa sijaishuoltoon, koska järjestelmä mahdollistaa vakavat ihmisoikeusloukkaukset.

Lastensuojelujärjestöt – myös sijaishuoltoa tarjoavat – ovat pullahtaneet lasten asioiden asiantuntijoiksi ja tuntuvat tietävän, kuinka perheitä autetaan. Samaan aikaan huostaanotot ovat tuplaantuneet ja peruspalvelut heikentyneet. Palvelujen järjestämisen sijaan kansan ”kuntouttaminen” näyttää olevan toiminnan ydintä. Lastensuojelujärjestöt näyttävät voivan oikein hyvin.

On ilmeistä, että sosiaali- ja terveysministeriön strategisessa suunnittelussa on ollut vakavia ongelmia. Lastensuojeluasioissa asiantuntijat on valittu väärin.

Lastensuojelun rakenteelliset ongelmat mahdollistavat lakien noudattamisesta vapaan virkamiestyön. Huostaanoton perusteena käytetään ihmisen yhteiskunnalliseen asemaan tai/ja taustaan liittyviä syitä (köyhyys, sairaus, yksinhuoltajuus, etninen tausta). Kuinka varmistetaan, etteivät STM:n käyttämät asiantuntijat enää jatka työssään?

Lastensuojelulakia ollaan uudistamassa. Lastensuojelulain uudistaminen edellyttää rakenteiden avaamista, tervettä pohjaa ja perustaa. Lastensuojelun sijaishuollon nykytilaselvityksen käynnistäminen varmistaa avoimen, läpinäkyvän ja lastensuojelun ideologiasta vapaan hallinnon. Ihmisten omat kokemukset tulee saada näkyviin puolueettomalla haastattelututkimuksella.

Tervetuloa eduskuntatalon portaille 23.11. klo 11-13. Kadotetut lapset -työryhmä järjestää mielenilmauksen avoimen ja läpinäkyvän lastensuojelun puolesta.

Tervetuloa myös kansanedustaja Juha Mäenpään ja toimittaja Maria Asunnan järjestämään lastensuojelukeskusteluun eduskunnan Pikkuparlamentin Kansalaisinfoon (Arkadiankatu 3, 00100 Helsinki). Paikalla paneelikeskustelussa on esittelijäneuvos Tapio Räty eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta. Osallistun panelistina tilaisuuteen. Tilaisuudessa keskustellaan lastensuojelun oikeusturvaongelmista ja siitä, miksi lastensuojelu on yksi suurimmista suomalaisista ihmisoikeusongelmista. Tilaisuus alkaa klo 17.15.

Nostetaan kissa pöydälle ja aletaan rakenteiden korjaamistalkoot. Pitäisikö ryhtyä kriittisesti arvioimaan asiantuntijuutta, taustoja, ideologiaa? Voisiko olla niin, että yleishyödylliset, aatteelle pohjaavat toimijat ovatkin ajaneet/ajavat ihan vaan omaa etuaan? Uskaltaisiko joku edes kuiskata, että on tapahtunut suuri vedätys – lapsiperheiden vahingoksi?

JAOSSA MIELIVALTABONUKSIA

Itä-Suomen aluehallintovirasto määräsi Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Siun soten huolehtimaan ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään 31.10.2022 mennessä siitä, että Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Siun soten lastensuojelun asiakassuunnitelmien laadinta ja päivittäminen toteutuu kaikilta osin lastensuojelulaissa säädetyin tavoin.

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että lastensuojelulaissa asetetut velvollisuudet sekä asiakkaan oikeudet saada asiakassuunnitelma ja siihen määritellyt tukitoimet ja palvelut, ovat ehdottomia. Aluehallintovirasto katsoo, että maanlaajuiset ongelmat työvoiman saatavuudessa eivät ole hyväksyttävä syy jättää asiakkaalle kuuluvia oikeuksia hoitamatta, eikä asetettua lainsäädäntöä voi rikkoa millään perusteella. Tämän vuoksi Itä-Suomen aluehallintovirasto pitää perusteltuna määräyksen antamista 200 000 euroan uhkasakolla tehostettuna lastensuojelun asiakkaiden oikeuksien turvaamiseksi..

Siun soten sosiaalityöntekijät ovat siis oikein yhteistuumin päättäneet olla noudattamatta lakia (kollektiivinen kieltäytyminen).

Mielivallan ideologia

Lastensuojelun rappiotilan taustalla on vuosituhannen vaihteessa alkanut toiminta, jonka tarkoituksena on ollut irrottaa sosiaalityöntekijät lakien ja ihmisoikeussopimusten velvoitteista. Vaikka julkisen vallan käytön tulee perustuslain mukaan perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia, sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla lastensuojelutyössä on mahdollistettu tällainen kehitys. Lastensuojelun asiantuntijat pitävät lakien noudattamista ”juridisoitumisena”. Monessa mukana ollut Päivi Sinko on toiminut lakeja väheksyvän työkulttuurin näkyvänä airueena.

Mikä asiakassuunnitelma?

Lastensuojelun asiakkaat eivät yleensä tiedä, onko lapselle tai vanhemmille laadittu asiakassuunnitelmaa. Eräissä kunnissa tapana on, että suunnitelma ”laaditaan prosessina” eli kaikki satunnaiset puhelinkeskustelut, neuvonpidot ym. kirjataan ”suunnitelmaan” – ilman vanhempien osallisuutta.

Lastensuojelulain asiakassuunnitelma on tärkeä työväline tavoitteellisessa ja suunnitelmallisessa lastensuojelutyössä. Asiakassuunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan, lapsen ja hänen perheensä tuen tarve, palvelut ja muut tukitoimet, joilla tuen tarpeeseen pyritään vastaamaan, sekä arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan. Asiakassuunnitelmaan on kirjattava myös asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä (30 §).

Sosiaalityöntekijät kertovat erilaisia tekosyitä siihen, miksei lakia noudateta. Tällaisia syitä ovat mm. resurssien puute, työntekijävaje, loma, ”ei ole ehtinyt”, vanhemman yhteistyökyvyttömyys jne. Erään kerran virkamies totesi minulle, ettei heidän kaupunkinsa ”byrokratiassa asiakassuunnitelmia laadita”. Näyttää siltä, että mitä enemmän valvontaviranomaiset nuhtelevat, sitä röyhkeämmäksi lastensuojelutyö muuttuu. Mielivalta ei siten kohdistu ainoastaan asiakkaisiin, vaan myös valvontaviranomaisiin.

Kuinka lakien rikkominen palkitaan?

Siun sotella on oma erityinen keinonsa palkita sosiaalityöntekijöiden harjoittama mielivalta. Siunsote aikoo maksaa työntekijöilleen tuhannen (1000) euron bonuksen virkamiehille siitä, että nämä jättävät noudattamatta lakien säännökset.

Mielivaltabonusten avulla Siun sote varmasti saa täytettyä kaikki virat mielivallan käyttöön ihastuneilla työntekijöillä. Missä muualla kuin lastensuojelussa työntekijä voi saada palkankorotuksen työnsä laiminlyönnistä?

Kuka antaa mielivaltakoulutusta?

Siun soten tilannetta tutkittaessa voi havaita, että siellä on otettu käyttöön ns. systeeminen lastensuojelun malli. Suomen hallitus käynnisti vuonna 2016 lapsi- ja perhepalvelujen (LAPE) muutosohjelman, jonka tavoitteena oli lasten ja perheiden palvelujen kokonaisvaltainen uudistaminen. Vuosien 2016–2018 aikana kehitettiin ja vahvistettiin lastensuojelun työmuotoja, ja vuonna 2016 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) työpajatyöskentelyn avulla nousi esitys systeemisestä lastensuojelun toimintamallista. Malli pohjautuu alun perin Lontoossa kehitettyyn Reclaiming Social Work-malliin, jonka Pesäpuu ry tuotti Suomeen.

On syytä kysyä, kuka sosiaalityöntekijöitä ohjaa ja kouluttaa väheksymään lakeja? Kuka tarkastaa käyttöön otettavat hankkeet? Onko ns. systeeminen lastensuojelumalli aiheuttamassa lisää systemaattista lakien väheksyntää (mielivaltaa)?

Miksi veronmaksajat joutuvat mielivaltabonusten maksajiksi?

JAUHOJENGI

Lastensuojeluilmoitus tehtiin viime vuonna noin 94 000 lapsesta. Kaikkiaan ilmoituksia tehtiin 173 000, mikä selittyy sillä, että joistakin lapsista tehtiin useita ilmoituksia. Keskimäärin yhtä lasta kohti tehtiin 1,9 ilmoitusta.

Suurelle yleisölle saattaa THL:n tiedottamisen takia syntyä täysin virheellinen käsitys lastensuojeluilmoitusten syistä ja tekotavoista. THL:n erikoistutkija Pia Eriksson näet selittää asiaa:

”Koronapandemian heikentävä vaikutus lasten ja nuorten mielenterveyteen sekä perheiden ongelmien kasaantuminen voivat osaltaan selittää vuoden 2021 lastensuojeluilmoitusten sekä niiden kohteena olevien lasten määrän kasvua”

2000 -luvun taitteessa maahamme luodun ilmiantojärjestelmän tarkoituksena on tuottaa lastensuojelun piiriin lapsimateriaalia käytettäväksi palveluntuottajien toimintaan. Tämä toiminta liittyy sekä sijaishuollon että enenevästi avohuollon palveluihin. Lapsi ja hänen perheensä on tuote, jolla tehdään taloudellinen tulos.

Lastensuojeluilmoitus saatetaan tehdä esimerkiksi perheen vuokrasopimuksen päättyessä, äidin ajettua ylinopeutta (lapsi ei kyydissä) tai vanhempien biletyksen takia – esimerkiksi isä loukkaa jalkansa ja joutuu tapaturma-asemalle. Lapset ovat olleet hoidossa isovanhemmillaan. Näissä ilmoituksissa taustalla on tieto siitä, että perheessä asuu alaikäinen lapsi. Lapsi ei näissä tapauksissa ole ollut siis läsnä. Peruskoulujen opettajat tekevät oppilaistaan ilmiantoja, mikäli kokevat joko oppilaan tai tämän vanhemman hankaliksi.

Viimeisillään raskaana olevia äitejä, joilla on joskus nuoruudessaan ollut päihdekokeiluja, saatetaan velvoittaa siirtymään pois kodistaan Ensikotiin valvonnan alle. Näin tapahtuu erityisesti, jos äidillä on ollut itsellään lastensuojelun asiakkuus ja huolimatta siitä, että äiti ei käytä päihteitä.

Äitiysneuvolajärjestelmä testaa ja puhuttaa raskaana olevia, joten on syytä miettiä, kuinka kertoo menneisyydestään. Lastensuojelun virkamiehet eivät anna vanhemmille anteeksi, mikäli nämä – erityisesti köyhät yksinhuoltajaäidit – ovat bilettäneet ja eläneet hurjaa nuoruutta.

Lastensuojelun piirissä perhe joutuu erityistarkastelun kohteeksi päihteiden käytön osalta. Lastensuojelun työtapoihin perehtyneiden tiedossa on, että sosiaalityöntekijät saattavat edellyttää täydellistä päihteettömyyttä.

Työssä käyviä, normaalit elämäntavat omaavia vanhempia, saatetaan velvoittaa päihdepalvelujen asiakkuuteen. Seulat – jopa yllätysseulat – otetaan käyttöön. Kotitarkastuksia tehdään yllätyskäynteinä ja perhe velvoitetaan ottamaan vastaan perhetyöntekijöiden käynnit. Valvontaa kutsutaan nimityksellä ”palvelu”. Seuloissa käyntejä saatetaan edellyttää vuosien ajan, vaikka seulat osoittautuvat puhtaiksi.

Päihdepalvelut ruuhkautuvat ylenpalttisesta valvonnasta. Tilannetta pitkään seuranneena vaikuttaa siltä, että ilmiantojärjestelmä on luotu tarkoituksella halvaannuttamaan asianmukaisesti toimivat peruspalvelut. Toiminnan seurauksena tietysti ne, joille päihdepalvelut olisivat tarpeen, jäävät niitä vaille.

Ymmärtämättömät

Mikäli vanhemmat eivät myönnä päihteidenkäyttöä, heidät nimetään hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi. Heitä saatetaan uhata lapsen / lasten huostaanotolla. Yleisesti käytössä oleva päätösperustelu jopa hallinto-oikeudessa – siis tuomioistuimessa – on ns. ymmärtämättömyysperustelu:

”Vanhemmat eivät kykene näkemään toimintansa seurauksia”

”Vanhemmat eivät ole havainneet…”

Mikäli vanhemmat eivät siis myönnä väitettyjä puutteita vanhemmuudessaan, se tarkoittaa syyllisyyttä ja epäkelpoa vanhemmuutta – muodotaen huostaanoton oikeutuksen. Fair trial?

Yhdenvertaisuusperiaate

Suomen Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Bilettäjä pääministerinä

Pienen lapsen äiti, pääministeri Sanna Marin, on ilmoittanut olevansa harmissaan, että hänen biletyksestään on levinnyt someen videoita.

– Itse en ole käyttänyt huumeita, enkä mitään muuta kuin alkoholia. Olen tanssinut, laulanut, juhlinut, tehnyt täysin laillisia asioita. Enkä ole myöskään ollut sellaisessa tilanteessa, että olisin nähnyt tai tiennyt muiden näin [käyttänyt huumeita] toimivan, Marin sanoo.

Kysymys

Ihmisten yhdenvertainen kohtelu pakottaa kysymään:

Kuinka monta lastensuojeluilmoitusta on Sanna Marinin lapsesta tehty? Ovatko Sanna Marinin yllätysseulat jo käynnistyneet? Kuinka monta seulaa on otettu ja mikä on niiden tulos? Onko intensiivinen perhetyö jo alkanut?

Pääministeri vastaa toimittajille:

-Kyllä minä aion olla ihan sama ihminen kuin tähänkin asti ja toivon, että se hyväksytään. Me elämme demokratiassa. Vaaleissa jokainen voi ratkaista näitä kysymyksiä.

Onko niin, ettei pääministeri ole havainnut toimintansa seurauksia? Kuinka demokratia liittyy biletykseen?

Asian ytimessä?

Asian ytimessä Aila Puustinen-Korhonen

Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhosen mukaan merkittävä osa lasten sijoituksista voitaisiin jättää tekemättä. Lastensuojelun asiantuntija pitää nykykäytäntöä perheille katastrofaalisena.

Huostaanottoihin ja sijoituksiin päädytään siksi, että lapsille ei ole saatavissa mielenterveyteen ja oppimisvaikeuksiin liittyviä palveluita. Kuntaliiton mukaan kriisiä ei kuitenkaan ratkaista siten, että lastensuojelulakia korjataan kerta toisensa jälkeen.

Asian ytimessä Kadotetut lapset -työryhmä

Kadotetut lapset -työryhmä perustettiin kesällä 2019 aktiivisten isovanhempien aloitteesta. Työryhmän nimi kuvastaa hyvin sijaishuollossa olevien lasten tilannetta. Kadotetuilla lapsilla tarkoitetaan valtion vastuulla olevia, sijaishuoltoon siirrettyjä lapsia, joilla ei ole lastensuojelun toimien takia enää yhteyttä vanhempiinsa, isovanhempiinsa eikä muihin sukulaisiin, tai yhteys on ankarasti rajattua ja kontrolloitua. Sijaishuoltoon on kadonnut lapsia, joiden lukumäärää ei tiedä kukaan. THL:n ilmoituksen mukaan vuosittain ainoastaan muutaman sadan lapsen huostaanotto lopetetaan. THL:n ilmoituksen mukaan tiedossa ei kuitenkaan ole, kuinka moni lapsi tosiasiassa on päässyt takaisin kotiinsa.

Kadotettujen lasten joukko ei ole koskaan ylittänyt mediakynnystä, vaikka kyse on vakavista ihmis- ja perusoikeusloukkauksista. Lapsen perheyhteyden, kielen ja kulttuurin hävittäminen on kaltoinkohtelua.

Työryhmä on vaatinut, että kaikkien sijaishuoltoon siirrettyjen lasten tilanne selvitetään viipymättä valtion järjestämänä sijaishuollon nykytilaselvityksenä. Selvitys tulee tehdä lasten ja läheisten haastattelututkimuksena riippumattoman ulkopuolisen tahon toimesta. Lapsen haastatteluun tulisi liittää vanhemman ja/tai läheisen haastattelu aina silloin, kun se on mahdollista. Vieraannutetut lapset eivät välttämättä kykene enää tuottamaan oikeaa tietoa tilanteestaan, vaan vieraannutettu lapsi saattaa puolustaa vieraannuttajaansa (ns. Tukholma-syndrooma).

Lasten kadottamisen ideologiatausta

Sosiaalityöntekijät uskovat edelleenkin, että sosiaalisen perimän teorian takia perhe on pahin. Teorian mukaan sijoitettu lapsi pitää eristää suvustaan, isovanhemmistaan ja läheisistään.

THL:n tilastot kertovat, että sosiaalisen perimän teoriaa noudatetaan. Tilastojen mukaan vain ani harva lapsi on sijoitettu läheisverkostoon. Lastensuojelulakiin kirjattu läheisverkoston kartoitus on jäänyt käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi. Niissä tapauksissa, joissa sosiaalityöntekijät suostuvat tekemään selvityksen, kehitellään tekosyitä.

Tekosyinä käytetään mm.

-Lasta ei voi sijoittaa isovanhemmilleen, koska isovanhemmat ovat liian vanhoja (50 -vuotiaat isovanhemmat ovat ikäloppuja, mutta perhehoitajat voivat olla yli 50 -vuotiaita).

-Isovanhempien ja lapsen vanhemman välillä vallitsee ”ristiriitoja”. Sosiaalityöntekijät kehittelevät ”ristiriidat” mistä tahansa ihmiselämään kuuluvasta tapahtumasta.

-Isovanhemmilla on koiria (lapsi ei ole allerginen).

-Isovanhemmat eivät kykene näkemään vanhempien ongelmia ja ovat hankalia yhteistyökumppaneita (sosiaalityöntekijät ovat kirjoittaneet asiakirjoihin virheellistä tietoa ja tehneet niistä tulkintojaan, joita on oikaistu).

-Isovanhemmat eivät hyväksy huostaanottoa.

-”Isovanhempien tulee pysyä isovanhemman roolissa”.

Pyydän lukijoita lähettämään minulle tietoa muistakin syistä, joita on lastensuojelun asiakirjoihin kirjoitettu (leeni.ikonen@knuutilaki.net). Lastensuojelun historian aikalaiskirjat kaipaavat tällaista tietoa. On tärkeää kirjata talteen rakenteissa piilossa olevia vinoumia.

Lain mukaan lapsen ja vanhempien, läheisten yhteydenpitoa tulee tukea. Myös isovanhemmilla on oikeus nauttia isovanhemmuudesta. Lastensuojelutyössä unohdetaan, että perhe-elämästä nauttiminen kuuluu muillekin kuin sijoitetulle lapselle.

Kadotetut lapset -työryhmän vaatimus

Kadotetut lapset -työryhmä on vaatinut, että sijoitettujen lasten palauttaminen koteihinsa ja läheistensä luokse tulee käynnistää pikaisesti. Lain mukaan perheiden jälleenyhdistäminen tulee tehdä aina, kun se on mahdollista. Nykytilaselvityksen avulla saadaan toimivia malleja perheen jälleenyhdistämiseen. Tällä hetkellä lastensuojelutyössä keskitytään toteuttamaan koko lapsuuden mittaisia huostaanottoja – vastoin lakia ja ihmisoikeusvelvoitteita.

Jokaisen lapsen kohdalla tulee tehdä läheiskartoitus. Lasten turvana tulee nähdä läheiset, eikä heitä tule keinotekoisin ja jopa totuudenvastaisin perustein poistaa lasten elämästä. Lapsi tulee ihmisoikeussopimusten edellyttämällä tavalla nähdä ensi sijassa perheensä ja sukunsa jäsenenä.

Vieraannutetut ja kadotetut lapset ovat ihmisoikeusloukkausten kohteena. Henkisen väkivallan, vieraannuttamisen, kohteena ollut lapsi tulee myös voida palauttaa läheisilleen, vapauttaa uhrin asemastaan ja palauttaa kiintymys biologiseen sukuunsa.

Haastattelututkimuksen avulla saamme ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta tietoa lastensuojelun palvelujärjestelmästä kokonaisuutena. Vain haastattelemalla sijaishuollon kokeneita mahdollistuu lastensuojelupalveluiden vaikuttavuuden arviointi ja koko lastensuojelujärjestelmän uudelleenarviointi.

Ennen kaikkea haastattelututkimus antaisi puheenvuoron palvelujärjestelmän asiakkaalle kuulemalla lapsen ja sosiaalipalveluja käyttävän asiakkaan oman äänen. Tämän selvityksen jälkeen olisi mahdollista ryhtyä valmistelemaan perheiden oikeusturvan huomioivaa lainsäädäntöä.

Asian ytimessä Birgitta Wulf

Kadotetut lapset -työryhmän isoäiti Birgitta Wulf on istunut eduskuntatalon portailla keskiviikkoisin yli kahden vuoden ajan. Hän haluaa muistuttaa perheiden tukemisen tärkeydestä ja isovanhempien merkityksestä lapsille. Sijaishuollon nykytilaselvityksen käynnistäminen on ainoa keino edetä lastensuojelukriisissä. Yhdenkään lapsen ei tule joutua perusteetta eroon vanhemmistaan ja läheisistään. Valtiovallan ei tule sallia sijoitettuihin lapsiin kohdistuvaa huonoa kohtelua, jopa väkivaltaa. Lue Birgitan ajatuksia tästä linkistä.

Lapsiasiavaltuutettu asian vieressä

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on huolissaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiin erotilanteissa. Hänen mielestään isovanhemmat ovat monissa suomalaisperheissä tärkeä tukipilari.

– Tiedämme myös tutkimuksista, että lapset, joiden hoivaan isovanhemmat osallistuvat, menestyvät elämässä paremmin, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen toteaa.

Pääseekö Elina Pekkarinen asian ytimeen?

Kadotetut lapset -työryhmä on tavannut lapsiasiavaltuutettu Pekkarisen ja tuonut esille kadotettujen lasten ongelman ja isovanhempiin kohdistuvat sabotoinnit. Keskustelu oli pitkä ja perusteellinen.

Elina Pekkarinen on tutkijataustansa ansiosta tietoinen lastensuojelutyön mielivallasta. Työn ideologialasti kumpuaa historiasta – 100 vuoden väärintoimiminen on aikaansaanut vakavia ihmisoikeusloukkauksia.

Milloin lapsiasiavaltuutettu Pekkarinen ilmoittaa olevansa huolissaan sijaishuoltoon kadotetuista lapsista? Entä näiden lasten isovanhempien kohtalosta mielivaltaisten sosiaalityöntekijöiden käsissä? Entä milloin hän nostaa sijoitettujen lasten isovanhempien tärkeän merkityksen lapsille ja uskaltaa mitätöidä sosiaalisen perimän teorian – tai edes nostaa tämän vaietun asian päivänvaloon?

Asian vierestä puhuminen

Asian vierestä puhuminen on lapsia koskevissa asioissa vahingollista. Yksilötasolla seurauksena saattaa syntyä elämänmittaisia tragedioita. Lastensuojelemisesta on tullut miljardiluokan bisnes. Vierestä puhuminen ja vaikeneminen ovat tulleet siis veronmaksajille kalliiksi. Tässä kaupankäynnissä lapsen läheiset, jopa lapsille rakkaat isovanhemmat, nähdään liiketoimintaa häiritsevänä tekijänä.

Yle teki jutun asian vierestä puhumisen tekniikasta. Juttu koski virkamiehiä.

”Vastaa asian vierestä, älä anna periksi” – Näin virkamiehiä koulitaan toimittajan kohtaamiseen kerrotaan Ylen jutussa. Verohallinto kehottaa vastaamaan kiperiin kysymyksiin asian vierestä. Kunta-alan eläkkeistä huolehtiva Keva puolestaan varoittaa ammatillista tunnustusta kaipaavista skandaalinpaljastajista.

”Tuo pääviestisi esille, vaikka toimittaja ei kysyisi niistä. Vastaa ensin kysymykseen ja jatka sitten omalla viestilläsi. Voit myös ottaa näkökulmasi esille haastattelun lopussa”, neuvotaan muun muassa valtiovarainministeriön ohjeissa.

Kysymys

Minkälaista vierestä puhumisen opastusta lapsiasiavaltuutettu on saanut?

Elina Pekkarinen vaikenee kuitenkin eduskunnalle antamassaan selonteossa myös sijoitettujen lasten itsemurhista, lasten tuotteistamisesta, avo- ja sijaishuollon miljardibisneksestä, viranomaisvieraannuttamisesta, pysyvästä huostaanotosta, viranomaisen harjoittamasta aktiivisesta lasten syrjäyttämisestä.

Elina Pekkarinen on esittänyt, että lastensuojelulaki muutetaan. Tämä on yksinkertainen ja helppo oikotie. Jokainen lastensuojelun kriisiä tunteva ymmärtää, ettei mikään laki tule ratkaisemaan rakenteiden syviä ongelmia.

Onko kuitenkaan lain mukaan mahdollista, että Elina Pekkarinen saa puhua ja kirjoittaa toistuvasti asian vierestä? Lapsiasiavaltuutettua sitoo lainsäädäntö. Se velvoittaa nostamaan esille yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita – olemaan asioiden ytimessä.