Leeni Ikonen, varatuomari

Lämmin kiitos kaikille, jotka osallistuitte kirjani Kadotetut lapset– hulluuden historiaa kirjaamassa julkaisujuhlaan ja lastensuojeluiltaan joko paikan päällä Metson salissa tai etänä kotisohvalla. Ilta on katsottavissa tästä linkistä.

Kiitos kaikista muistamisista, ihanista kukkakimpuista, viesteistä, kauniista sanoista, halauksista ja yhdessäolosta. Kolme vuotta eduskuntatalon portailla istuneelle Birgitta Wulfille kiitos ihanasta juhlarunosta. Kiitos Kadotetut lapset -yhteisölle; äideissä, isissä, isovanhemmissa on voimaa!

Kiitos Maria Asunnalle, joka on nostanut esille perheen voiman yhteiskunnan peruskalliona.
Oikeus perhe elämään kuuluu kaikille. Yksikään Suomen lapsista ei ole kaupan eikä kadotettavissa.
Kadotetut lapset odottavat, että Suomen valtio lunastaa vuonna 2016 antamansa lupauksen eikä enää vaikene lapsiin ja heidän läheisiinsä kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista.

Siteeraan kirjassani John Steinbeckin (1902-1968) Vihan hedelmät -kirjan hienoja ajatuksia perheen voimasta. Kirja kuvaa Joadin perheen vaellusta 1930 -luvun lamakaudella. Pitkän taipaleen aikana perheet oppivat, mitkä oikeudet oli pidettävä kunniassa:
-oikeus yksityisyyteen omassa teltassa;
-oikeus kätkeä synkkä menneisyys omaan sydämeensä;
-oikeus puhua ja kuunnella;
-oikeus kieltäytyä avusta tai ottaa se vastaan, tarjota apua tai olla antamatta sitä;
-nälkäisen oikeus saada ruokaa;
-raskaana olevien ja sairaitten oikeus ylittää kaikkien muiden oikeuksien rajat.

Yhteiskunnan muutosta ja muutosvastarintaa kuvatessaan kirjailija osuu asian ytimeen. Muutosvastarinta kohdistuu siihen, mikä on havaittavissa eli seurauksiin. Seuraukset ovat kuitenkin seurauksia, ei syitä. Syyt ovat yksinkertaisia ja juontuvat syvältä. Niitä ovat vatsassa kalvava nälkä, ilon ja edes vähäisen turvallisuuden nälkä, lihasten ja ihmismielen halu kasvaa, luoda ja tehdä työtä.

John Steinbeckin sanoin: ”Ja tämän voimme tietää ihmisestä: Pelätkää aikaa, jolloin ihminen ei ole valmis kärsimään ja kuolemaan aatteensa puolesta, sillä tämä nimenomainen piirre on ihmisyyden perusta, ja tämä nimenomainen piirre on yhtä kuin ihminen ja se on maailmankaikkeudessa ainoa laatuaan.”

Kansanedustaja Juha Mäenpään ja toimittaja-kirjailija Maria Asunnan kolmas lastensuojeluilta pidettiin eduskunnan Pikkuparlamentissa maanantaina 27.2.2023. Maria Asunta on nyt tehnyt hienon videon lastensuojelusta. Se on katsottavissa tästä linkistä.

Illan aikana keskusteltiin lasten suojelemisen nimissä tapahtuvasta lakeja ja ihmisoikeuksia loukkaavasta toiminnasta, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin puuttumisesta, sairaiden lasten oikeuksien toteutumattomuudesta ja isovanhempien oikeuksista. Illan aikana tehtiin parannusehdotuksia järjestelmään, jonka pitäisi tuottaa hyvinvointia.

Huostaanotolla lisätään kuitenkin tutkimusten mukaan lasten mielenterveysongelmia, tuhotaan koulupolkuja ja ajetaan lapsia itsemurhiin. Sijaishuollossa olevat lapset kertovat huonosta kohtelusta, pakkolääkitsemisestä ja väkivallasta. Lapset pakenevat sijaishuoltopaikoistaan ja altistuvat väkivallalle ja päihteille.

Vanhempien leimaaminen peruskehnoiksi, päihde-, mielenterveysongelmista kärsiväksi väkivaltaiseksi joukoksi on ollut miljardibisneksen luomisessa markkinointivaltti. En ole havainnut, että viranomaiset olisivat vuosituhannen edetessä osoittaneet minkäänlaista arvostusta vanhempia kohtaan, jotka huolehtivat jälkikasvustaan. Viranomaiset ovat sen sijaan osoittaneet arvostavansa niitä tahoja, joille rahallista korvausta vastaan on lapsi siirretty. Voimakas panostus perhehoitajiin osoittaa, että Suomen hallitus uskoo better family-paremman perheen ideologiaan – Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisesti.

Perheisiin puuttumisella ja vanhemmuuden alasajolla on ollut pahoja seurauksia. Lapsiperheiden asiat on saatu sekaisin niin kouluissa, terveydenhuollossa kuin lastensuojelussa.

Vuosikymmenten aikana kertynyt ihmisoikeusvaje on syvä ja oikeusturvaongelmien lista on pitkä. Koska kyse on järjestelmän ongelmista, myös sosiaalialan toimijat haluavat muutosta. Sosiaalityöntekijä Tuula kertoi illan aikana mm. vakavista ongelmista liittyen sosiaalityöntekijöiden juridiseen koulutukseen ja työnohjaukseen. Varatuomari Selina Holmas-Rasilalla oli havaintoja hallinto-oikeusmenettelystä, joka hallinnon jatkeena ei kykene suojelemaan lasta eikä perhettä. Isoäiti Sari kertoi yli kaiken ymmärryksen menevästä lapsiperheen tuhoamisesta.

• Mistä syystä lastensuojelun toimijat alkoivat vuosituhannen vaihteessa voimakkaasti vastustaa lakeja ja ihmisoikeussopimusten velvoitteita perhe-elämän suojaamiseksi? Ketkä ajoivat asiaa?

• Mistä kumpuaa se hulluus, joka tunkeutuu lapsen ja vanhempien väliin, mitätöi vanhemmat ja syyllistää nämä jopa lapsen sairaudesta?

• Mistä kumpuaa se hulluus, joka useimmiten tuhoaa lapsen ja koko perhekunnan?

Lapsen edun nimissä.

Näistä asioista puhutaan Tampereella 24.3. Kadotetut lapset – hulluuden historiaa kirjaamassa kirjani julkaisutilaisuudessa ja lastensuojeluillassa. Yritetään yhdessä löytää tie pois hulluudesta. Mukana keskustelemassa isoäiti Sari ja varatuomari Kristiina Honko.

Tervetuloa Metso -kirjastoon klo 18-20.

Kadotetut lapset – hulluuden historiaa kirjaamassa näkee päivänvalon julkaisutilaisuudessa perjantaina 24.3.2023 Tampereella Pääkirjasto Metson Lehmus -salissa klo 18-20. Metson osoite on Pirkankatu 2.

Kadotetut lapset – hulluuden historiaa kirjaamassa kertoo kansalaisia nöyryyttävistä pseudopalveluista ja järjestelmällisestä perus- ja ihmisoikeuksien romuttamisesta ”lapsen edun” nimissä. Kerron kirjassani lukuisten tapausesimerkkien ja lähdeviitteiden avulla miten, miksi ja keiden toimesta Suomeen luotiin lastensuojeluksi kutsuttu miljardibisnes, josta riisuttiin asiakaspalvelu, tutkimustieto, tulosvastuu ja vastuu- ja korvausvelvoitteet.

Vietämme samalla lastensuojeluiltaa, jossa mukana ovat myös isoäiti Sari ja varatuomari Kristiina Honko keskustelemassa tästä suomalaisesta ihmisoikeuspommista. Tilaisuuden juontaa toimittaja-tietokirjailija Maria Asunta.

• Miksi hyvinvointivaltio-Suomessa on enemmän lapsia huostassa kuin huumeongelmista kärsivässä lähes 9 miljoonan asukkaan New Yorkissa?

• Miksi kukaan Suomessa ei tiedä, ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet?

• Miksi lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi?

• Miksi kukaan ei tiedä mitään lastensuojelun vaikuttavuudesta, edes sitä onnistuuko lastensuojelu useammin kuin epäonnistuu?

• Miksi lasten tarvitsemia palveluja korvataan lainvastaisesti sijoituksilla?

• Miksi yksityiset sijaishuoltofirmat saavat tehdä virkatyöksi tarkoitettuja arviointeja vanhemmuudesta ja sijaishuollon tarpeesta?

• Miksi lastensuojeluun ajetut kansalaiset eivät saa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä?

• Miksi virheelliseksi todistetusta psykoanalyysista tuli lastensuojelun suosituin teoriaperusta?

• Miksi asiantuntijuus on nykyisin ilmoituksenvarainen asia?

• Miksi lait, Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle langettavat tuomiot heitettiin lastensuojelun romukoppaan?

• Miten perheiden tukeen tarkoitetut rahat ohivalutettiin sijaishuoltobisnekseen?

• Miksi lapsia katoaa ja kuolee sijaishuoltoon?

• Mihin unohtuivat lapsen oma perhe, isovanhemmat ja juuret?

Kerron kirjassani, kuinka kaikki edellämainitut asiat liittyvät toisiinsa ja pyrin valaisemaan samalla tien pois nykyisestä pysyväksi muuttuneesta kriisistä.

Lämpimästi tervetuloa tilaisuuteen!

Anneli Auerin perheen asiassa ei ole kyse vain tuomion purusta, jota asianajaja Fredman hoitaa. Tapaus edustaa lastensuojelutoimintaan ja lastenpsykiatriaan liittyvää erityistä jutturyhmää eikä ole yksittäistapaus. Tässä jutturyhmässä lastensuojelun toimijat päästävät (likaisen) mielikuvituksensa valloilleen saamansa opastuksen mukaan ja käynnistävät mm. pahoinpitely- ja/tai seksuaalisen hyväksikäytön juttuja (vrt. Niko tapaus 1990-luvulla, R v. Suomi 2006, Munchausen -juttu). Ihmisiä demonisoiva toiminta aiheuttaa yksilötason tragedioita ja rasittaa hallintoa (mm. poliisiviranomaista, syyttäjälaitosta, terveydenhuoltoa ja tuomioistuimia).

Käsittelen myös tätä aihetta uutuuskirjassani Kadotetut lapset – hulluuden historiaa kirjaamassa (luku 10, s. 182). Olen otsikoinut aiheen ”Perverssin seksin harrastajat”. Otsikko johtuu siitä, että lasten ”suojelijoita” laajasti kouluttanut lastenpsykiatri Esko Varilo nimesi lastensuojelun asiakasperheet tällä tavoin. Hän kehitti teorian siitä, että lastensuojelun asiakkaat olisivat sairaita. Nämä opit vaikuttavat edelleenkin syvällä rakenteellisessa ja väkivaltaisessa järjestelmässä, jota virallisesti kutsutaan nimellä ”lastensuojelu”. Lasten suojelemisesta ei toiminnassa tietystikään ole kyse, koska sairastunut järjestelmä tuhoaa lapsia ja lapsiperheitä.

Ihmisiä demonisoivat tekniikat eivät aina johda esitutkintaan, vaan vihjailuja, törkeitä väitteitä ja mustamaalausta pidetään yllä lapsen ja läheisten suhteen sabotoimiseksi. Vanhempien maalittaminen tukee erinomaisesti lasten sijaishuollon bisnestä ja palveluntuottajien kehittämää palvelumyllyä.

Perverssin seksin harrastajat

Palvelua ja tukea tarvitsevat lastensuojelun asiakasperheet ja suvut demonisoidaan maan tavan mukaan vihapuheella ja hyvään hallintoon kuulumattomilla tekniikoilla. Sijaishuollossa olevien lasten huono hoiva, kohtelu ja lapsiin kohdistuva henkinen ja fyysinen väkivalta ohitetaan ja jopa salataan.

Ihmeellistä kyllä, mutta valtamedia Helsingin Sanomat on jutuillaan tukenut myös lastenpsykiatrian teorioita. Lastensuojelun toimijoita kouluttaneen lastenpsykiatri Esko Varilon näkemykset lastensuojelun asiakkaista voisivat johtaa kunnianloukkaussyytteeseen jossain toisessa yhteydessä. Helsingin Sanomat on kuitenkin pitänyt puheita julkaisemisen arvoisina seuraavasti:

”Lastenpsykiatri Esko Varilon mukaan hankalimmissa perheissä erotaan surutta ja selittelemättä tyyliin: hyvä että siitä paskasta päästiin. Sukupuu voi olla täysi sekasotku, eikä lapsilla ole käsitystä siitä, mitä isä ja äiti tarkoittavat. Perverssiä seksiä harrastetaan mielivaltaisesti. Suvun sisällä on mafiatyyliin rikoksia tekevä miesjoukko, jota naiset suojelevat. Koko suku on erilaisten oireiden vyyhti.”

Esko Varilo on ohjannut lastensuojelun toimijoita tekemään perheelle sukupuuta, havainnoimaan sitä ja tekemään johtopäätöksiä ihmissuhteista: ”Osassa perheistä vallitsevat voimakkaat pseudoinsestiset ihmissuhteet”, ”lastensuojeluperheiden suhtautuminen lapsiin on usein sellaista, että hoitavissa viranomaisissa herää insestiahdistus ilman, että insestiä ehkä varsinaisesti onkaan”, kerrotaan alan oppikirjassa. (Varilo Esko, Lounavaara-Rintala Helena, Vuornos Pirjo, Wahlbeck Jan-Christer, Vario Leena, Perhe terapiassa, vuoropuheluja vuosituhannen vaihtuessa, Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskus, Jyväskylä 1999, Lastensuojeluperhe-malli ja toiminta sekä tällaiseen perheeseen kuuluvien nuorten hoito (toim. Aaltonen Jukka, Rinne Raili (toim.), s. 52.)

Kohteena Isoäiti

Kadotettujen lasten kohdalla lapsen vanhempien lisäksi lapsen läheiset ja koko suku poistetaan lapsen elämästä, vaikka laki velvoittaa yhteydenpidon tukemiseen. Kunnolliset isovanhemmat leimataan kyvyttömiksi sosiaalisen perimän teorian takia (suku on pahin) ja heihin saatetaan kohdistaa törkeitä syytöksiä. Väkivaltainen ja sairastunut lastensuojelu aiheuttaa tietysti sairaalla toiminnallaan yksilötragedioita sen lisäksi, että sijaishuollon miljardibisnes on yhteiskunnalle kallis vaihtoehto.

Eräs kunnollinen, lapsen lapsestaan huolta pitänyt vastuullinen isoäiti joutui lastensuojelun syytösten takia vuosikausien piinaan. Lastensuojelu loi isoäidistä ”perverssin seksin harjoittajan”, vihjaili ja syytti seksuaalisesta hyväksikäytöstä – tekemättä kuitenkaan asiassa tutkintapyyntöä poliisille. Isoäiti joutui sen tekemään itse vapautuakseen syytöksistä. Isoäiti jäi roikkumaan löyhään hirttonaruun, koska poliisi ei koskaan tutkinut asiaa.

Lapsi erotettiin sijaishuoltoon, joutui siellä kierrätetyksi paikasta toiseen seurauksin, että hänen voimavarat ehtyivät. Sijaishuollosta vapautumisen jälkeen isoäiti on joutunut tukemaan nuorta, jolle sijaishuollon myötä kehittyi päihdeongelma. Isoäiti kertoo, että nuori käy jatkuvasti läpi lapsuudenaikaisia traumojaan ja kyselee:

-perhehoitajat kyselivät minulta toistuvasti, onko sinut raiskattu.

-mitä pahaa olen tehnyt kun minua näin rangaistaan ?

-miksi minua on siirretty paikasta toiseen kuin tavaraa?

-keneen olisin voinut luottaa pienenä lapsena, kuka puhui totta?

-miksi minun piti tehdä tallitöitä pienenä lapsena?

Isoäiti kertoo:

”Lastensuojelutyöntekijät lähtivät mukaan sairaaseen toimintaan. Minut leimattiin ja tuhottiin. Sain sosiaalityöntekijöiltä ohjeita: Isoäiti ei saa halata, koskea. Serkku ja täti eivät saa halata eikä koskea. Sosiaaliviraston ”asiantuntija” kielsi, etten saa katsoa lapsen peräsuoleen, vaikka siellä olisi kihomatoja. Minut jätettiin roikkumaan löysään hirteen 10 vuodeksi. Nyt autan ja tuen tätä järjestelmän tuhonnutta nuorta aikuista lapsen lastani. Minun elämälläni ei enää ole väliä, vain lapsen elämällä on. Siitä voitte tehdä johtopäätökset sairaaseen mieleenne.”

Perhehoitajat lapsia aivopesemässä

Sijaishuoltoon kadotetut Auerin lapset olivat julkisen vallan vastuulla ja sijoitettuina jonkun palveluntuottajan kouluttamassa perhehoidossa. Perhehoitajien kuuluu käydä ns. Pride -valmennus ja he saavat työnohjausta palveluntuottajalta. Näin tapahtuu, vaikka perhehoitaja olisi perheen läheinen. Auerin lapset ovat olleet lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valvonnan alla. Tiedossa ei ole, mikä palveluntuottaja on Auerin lasten perhehoitajat kouluttanut.

Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan erityisesti perhehoidossa olevien lasten kohdalla on ongelmia eikä valvonta toimi. Pride -koulutusta antavat tällä hetkellä myös tahot, joilla on välitön taloudellinen intressi siihen, että lapsi pysyy tiukasti sijaishuollossa. Puurot ja vellit ovat siis pahasti sekaisin nykysysteemissä. Kaikki on mahdollista tilanteessa, jossa palveluntuottajat määrittävät, mitä virkamiehet tekevät.

Aivopesutekniikat

Suomen lastensuojelu toimii vastoin lakia ja ihmisoikeusvelvoitteita eikä palauta huostaanotettuja lapsia takaisin kotiinsa. Tilastojen mukaan perheen jälleenyhdistäminen pääsääntöisesti laiminlyödään. Pysyvä, pakkoadoption kaltainen, olotila saadaan aikaan yhteydenpidon rajoittamisilla. Tähän toimintaan kuuluu lasten aivopesu (kaltoinkohtelu). Olen aiemmin kirjoittanut aivopesutekniikoista. Perhehoitajat ovat aivopesutekniikoiden mestareita.

Kustannusliike Vahtikoira toimittajia auttamassa

Nyt on vallan vahtikoirien – vapaa media – aika terhakoitua. Anneli Auerin jutun myötä olisi hyvä tilaisuus päästä lastensuojelun ytimiin. Suomi pyysi vuonna 2016 anteeksi sijaishuollon kaltoinkohtelua. Hiljaisuus jatkuu entistä tiiviimpänä. Vakavaksi ihmisoikeusongelmaksi jo vuonna 2013 nimetty lastensuojelu ja sen epäkohtien esille nostaminen on ehdoton tabu.

Kustannusliike Vahtikoira julkaisee kirjani Kadotetut lapset – hulluuden historiaa kirjaamassa. Olen kolmen vuoden ajan tutkinut sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla tapahtunutta systemaattista hyvän hallinnon rapauttamista – kenen aivotyön tuloksena Suomen lapsista tuli tuote?

Selvitän kirjassani lastensuojelun toimijoiden ideologista taustaa ja lastenpsykiatrian osuutta. Olen parhaani mukaan yrittänyt toimia vahtikoirana ja auttaa myös toimittajia pääsemään rakenteellisen ongelman ytimeen. Tutkimusmatkani on osoittanut, että lastenpsykiatrialla ja lastensuojelujärjestöillä on ollut vahva rooli lapsipolitiikan suunnannäyttäjänä.

Kirjani julkistamistilaisuus on perjantaina 24.3.2023 Tampereella Pääkirjasto Metson Lehmus-salissa alkaen klo 18. Tervetuloa!

Suomen ihmisoikeustilanteesta kuuluu jälleen kummia uutisia. Iltalehti uutisoi: Sijaisperhe adoptoi teinitytön – Biologinen isä vastusti viimeiseen asti.

Helsingin hovioikeus ei antanut jatkokäsittelylupaa Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden 1.11.2022 antamaan päätökseen. Käräjätuomari Marjo Naapi vahvisti perhehoitajien hakemuksen adoptoida perheessä jo yli 12 vuotta asunut tyttö. Tyttö on 14 vuotta täyttänyt. Espoolaisen asianajaja-edunvalvojan mukaan adoption vahvistaminen oli lapselle varsin merkityksellistä ja erityisen tärkeää. Lapsen etu puoltaa edunvalvojan sijaisen mukaan voimakkaasti adoptiota. Lapsen kerrotaan tahtovan adoptiota.

Käräjätuomari Naapi katsoi, että isän suostumuksen antamisesta kieltäytymiselle ei ole esitetty riittävää aihetta, ja että adoptiota puoltavat perusteet ovat painavampia kuin sitä vastaan puhuvat seikat. Asiassa on erittäin poikkeuksellisia syitä vahvistaa adoptio, vaikka isä on kieltäytynyt antamasta siihen suostumustaan, koska lapsen etu voimakkaasti puoltaa adoptiota eikä suostumuksen antamisesta kieltäytymiseen ole riittävää aihetta, kun otetaan huomioon lapsen ja isän välisen yhteydenpidon tiiviys ja heidän välillään vallitsevan suhteen laatu. Sen vuoksi adoptio on lapsen edun mukaisena vahvistettava.

Aktiiviset perhehoitajat

Hakijana olleet perhehoitajat ovat julkisuudessakin esiintyneet aktiivisina perhehoidon edunvalvojina. Tapauskuvauksen mukaan taaperona perhehoitoon sijoitetulla lapsella on ollut valtaisia ongelmia. Hakijoiden mukaan lapsen vointi oli parantunut harppauksin, kun he olivat alkaneet hakea adoptiota. Lääkityksestä oli pystytty luopumaan, koulunkäynti oli mennyt hyvin ja raivokohtaukset oli jääneet. Hakijoiden mukaan on pelättävissä, että sosiaalilautakunta voi muuttaa sijaishuoltopaikkaa, jolloin sopimus päättyy. Perhehoitajanaisen mukaan lapsi ei adoptiolla menetä mitään. Lapsi hänen mukaansa vapautuu, jos hänet adoptoidaan ja voi sitten tavata isää ilman valvontaa.

Perhehoidon toimintatapa

Tapaus on erityisen mielenkiintoinen, koska se on tapahtunut lastensuojelun ongelma-alueella, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden toimialueella. Perhehoitajien perustelut hakemukselle ovat lastensuojelun tyypillistä jargonia; lapsi vapautuu, kun adoptio vahvistetaan ja voisi sitten tavata isäänsä ilman valvontaa – mitä ihmettä?

Jutun pääasiallinen ratkaisuun vaikuttava peruste näyttää liittyneen ”lapsen etuun” -käsitettä avaamatta. Lapsen etua toistetaan ratkaisussa kuin se olisi jokin taikasana. Toinen pääperuste on ”lapsen toive”. Käräjäoikeus on kiinnittänyt ratkaisussaan huomiota yhteydenpidon vähäisyyteen pitäen sitä merkityksellisenä asiaa ratkaistaessa.

Vieraannuttamisen vaihtoehtoa ei ole huomioitu, vaikka tällä ongelma-alueella sijaishuollossa olevaan lapseen kohdistuva vieraannuttaminen näyttää olevan yleinen toimintatapa. Sen avulla varmistetaan lastensuojelussa koko lapsuuden mittainen huostaanotto. Vuosikausia jatkuvilla yhteydenpidon rajoituksilla ja sijaishuoltoon sijoitettujen lasten manipuloinnilla (aivopesulla) vaurioitetaan lasta.

Päätöksen mukaan lapsen isä on katsonut, että lapsen pitäisi päästä näkemään omia juuriaan, isoisäänsä ja isoisoisäänsä. Hänen mukaansa lapsi ei ollut koskaan päässyt näkemään heitä.

• Miksi lapsi ei ole saanut mahdollisuutta tutustua sukuunsa?
• Kuinka perhehoitajat ovat suhdetta tukeneet?
• Miksi lapsi pelkää, että joutuu lähtemään perheestä?
• Kuka tällaisen ajatuksen on häneen iskostanut?
• Missä tuomarin pohdinta tästä asiasta?

Fair trial?

Käräjäoikeus toteaa päätöksessään, että isä vaikutti käräjäoikeudessa ilmeisen väsyneeltä ja siltä, että hän oli päihdyttävien aineiden vaikutuksen alainen. Isä kykeni kuitenkin tuomarin mukaan ilmaisemaan vastustamisensa ja sen perusteet käräjäoikeudelle.

Tämäkin seikka aiheuttaa pohdintaa. Isällä ei ollut avustajaa perus- ja ihmisoikeuksiin kajoavassa asiassa. Miksi käräjäoikeus ei ole viran puolesta huolehtinut isälle ihmisoikeusasioihin perehtynyttä avustajaa? Mitä tällainen oikeudenmukainen oikeudenkäynti oikein on?

Ihmisoikeusnäkökulma?

Käräjätuomari Naapin päätöksessä ei ole mainintaa perhe-elämän suojasäännöksistä eikä yhtään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua. Perhehoitajanaisen mukaan lapsi ei adoptiolla menetä mitään. Tosiasiassa lapsi menetti paitsi isänsä, myös juurensa. Niin lapsi kuin isä menettivät oikeuden perhe-elämään.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuoreessa ratkaisussaan Strand Lobben ym. v. Norja (10 September 2019) todennut Norjan rikkoneen perhe-elämän suojaa lapsen huollon siirrossa ja adoptiossa. Kyse oli perhehoitoon sijoitetun lapsen adotiosta.

Suuri jaosto otti tuomiossa kantaa nimenomaan lapsen ja biologisen vanhemman suhteen ylläpitämiseen, jonka katsottiin olevan lapsen edun arvioinnin lähtökohta, koska lapsen ja vanhemman suhteen katkeaminen merkitsisi lapsen omien juurien katkaisemista. Lapsen ja vanhemman suhteen katkaiseminen on tuomioistuimen mukaan mahdollista vain hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa ja edellyttää, että kaikki mahdollinen on tehty lapsen suhteiden säilyttämiseksi ja perheen jälleenyhdistämiseksi.

Suomi maailmankartalle – missä Isä on?

Valitusaika korkeimpaan oikeuteen on vielä avoinna. Sitä kautta voi edetä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Nyt tarvittaisiin isän aktiivisuutta. Missä Isä oikein on?