Leeni Ikonen, varatuomari

THL uutisoi tuoreesta tutkimuksesta.

Kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista reilusti yli puolella on diagnosoitu psykiatrinen tai neurokehityksellinen häiriö lapsuusaikana.

Monitieteinen tutkijaryhmä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta ja Turun yliopistosta selvitti kaikkien Suomessa vuonna 1997 syntyneiden lasten erikoissairaanhoidon palvelujen käyttöä ja lastensuojelun kodin ulkopuolisia sijoituksia.

THL:n ja Turun yliopiston lisäksi tutkimuksen tekoon osallistui tutkijoita Itä-Suomen yliopistosta, Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlasta sekä lapsiasiavaltuutettu. Tulokset julkaistiin European Child & Adolescent Psychiatry – tiedelehdessä.

Kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista 62 prosentilla diagnosoitiin erikoissairaanhoidossa jokin psykiatrinen tai neurokehityksellinen häiriö ennen 18 vuoden ikää. Vastaava luku muilla lapsilla oli 18 prosenttia.

Sijoitetuilla lapsilla diagnosoitiin eniten masennus- ja ahdistuneisuus-, käytös- ja uhmakkuus- sekä neurokehityksellisiä häiriöitä. Sijoitettuina olleista lapsista 25–39 prosentilla oli näihin häiriöihin liittyviä erikoissairaanhoidon käyntejä.

”Tulokset korostavat, että lastensuojelun työntekijät tarvitsevat vankkaa ymmärrystä siitä, miten lasten ja nuorten mielenterveyttä tuetaan jokapäiväisessä elämässä”, sanoo THL:n erikoistutkija Antti Kääriälä.

Tiedotteen mukaan vakavimmin oireilevat nuoret todennäköisimmin myös sijoitettuina kodin ulkopuolelle.

Tutkimuksen tekoon osallistuneen Turun yliopiston apulaisprofessori David Gyllenbergin mukaan psykiatrian ja lastensuojelun onnistuneella yhteistyöllä on suuri merkitys vaikeasti oireilevien nuorten hoidossa.

”Keskeistä olisi tarjota nykyistä tehokkaampaa tukea monimuotoisesti oireileville nuorille. Tämä edellyttää saumatonta yhteistyötä eri alojen välillä”, Gyllenberg toteaa.

”Tutkimusnäyttöön perustuvia tehokkaita hoitoja on nykyisin aivan liian huonosti saatavilla lastensuojelun tukea tarvitseville lapsiperheille ja nuorille”, Kääriälä huomauttaa.

Milloin päästään asian ytimeen?

Julkinen salaisuus on saanut nyt tuekseen tutkimustietoa. Se on hyvä asia. On kuitenkin päästy vasta puolitiehen.

Valtiontalouden tarkastusvirasto kiinnitti jo vuonna 2012 sosiaali- ja terveysministeriön huomiota siihen, että erikoissairaanhoito tekee sijoitustilauksia.

Kuntaliiton kyselyssä sosiaalityöntekijät ovat kertoneet mm. seuraavaa:

” Hyvin usein erikoissairaanhoito vaatii lastensuojelun sijaishuoltoa lapsen psyykkisen hoidon tai kuntoutumisen tueksi. Jaksot psykiatrian osastohoidossa ovat hyvin lyhyitä ja hyvinkin huonokuntoisia lapsia kotiutetaan lastensuojelun varassa. Lastensuojelun sijaishuollossa ei useinkaan ole keinoja vastata huonokuntoisten lasten tarpeisiin eikä se eettisesti ole oikein. Useita vaaratilanteita on sattunut. Painostus erikoissairaanhoidosta lastensuojeluun on valtavaa.”

”Huostaanottoja ja sijoituksia tilataan, monesti lapsen ja perheen kuullen.”

Ideologinen valinta

Kunnalliset lasten ja nuorisopsykiatrit kieltäytyvät hoitamasta lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia ja antamasta heille tutkitusti hyviä hoitomuotoja. Lapsen perhe on perinteisesti kunnallisessa lastenpsykiatriassa psykoanalyyttisin teorioin pidetty lapsen sairauksien syynä. Tämä toimintakulttuuri, ideologia, on ollut vallalla yli 30 vuotta.

Ilman tutkimustakin ongelma on selvä kaikille lastensuojelun ja lastenpsykiatrian asiakkuuteen päätyville. Valohoitoa on tarjolla runsaasti, vain ani harva perhe saa tutkimusnäyttöön perustuvaa hoitoa. Ongelma koskee erityisesti nepsylapsia.

Äärimmillään tämä toimintatapa tarkoittaa, että mistä tahansa lapsen terveyspulmasta syytetään vanhempia. Olipa lapsella tarkkaavaisuuden häiriö, nepsyongelmia, diabetes, syömishäiriö, syöpä tai mikä tahansa terveyspulma, syy haetaan lapsen kotioloista.

Lastensuojelu ja lastenpsykiatria toimivat käsi kädessä. Syytöstrategiat ovat yleisesti käytössä myös lastensuojelussa. Erään lapsen kehitysviiveen väitettiin olevan peräisin virikkeettömästä kodista.

Puhutaan oikeista asioista oikeilla nimillä

Huostaanoton ei pitäisi olla lainkaan mahdollinen, ellei käytössä ole ollut ensin tehokkain ja tutkitusti näyttöön perustuva hoitomuoto. Nyt tehdyssä tutkimuksessa on ollut mukana mm. lapsiasiavaltuutettu, joten ideologiaan ja rakenteisiin pesiytynyt ydinongelma on varmasti kaikkien tutkijoiden tiedossa.

Jatkuuko tutkimus?

Aletaanko selvittää lastensuojelun ja lastenpsykiatrian ideologiset valinnat, joilla lapsia syrjäytetään?

Aiotaanko selvittää taloudelliset kytkökset sijaishuoltoon?

Kuinka lapsia syrjäyttävä järjestelmävirhe eliminoidaan kunnallisesta lastenpsykiatriasta?

Kuinka tutkitusti tehokkaat tukitoimet saadaan käyttöön lastensuojelun asiakkaille?

Suomi tekee kyseenalaisia ennätyksiä – jo 19 000 lasta on siirretty pois kodeistaan.

Hoivabisneksestä tutut terveysjätit vuolevat miljoonia huostaanotetuilla lapsilla.

Suomen historiassa on nyt sellainen aika, joka pitää tallentaa MASKEIHIN.

KADOTETUT LAPSET – MASKI muistuttaa tulevia sukupolvia lastensuojelun kadottamista lapsista ja koronasta.

Tilaamalla tuet työtä kadotettujen lasten löytämiseksi. Tilaa maski tästä linkistä.

Kadotetut lapset haluavat tulla näkyväksi!

Uudet lastensuojelun tilastoluvut ovat nyt tiedossa.

Kodin ulkopuolelle on siirretty ennätysmäinen määrä lapsia. Vuoden 2020 aika rikottiin 19 000 lapsen raja. Kodin ulkopuolella on nyt 19 086 lasta.

Lastensuojeluilmoitus tehtiin 87 233 lapsesta. Ilmoitusten määrä (162 130) kasvoi 4 prosenttia edellisestä vuodesta.

Tämä tarkoittaa, että jokaisena vuoden päivänä tehdään lähes 450 ilmoitusta.

Lastensuojelun nimellä toimiva ilmiantojärjestelmä seuloo tehokkaasti. Se toimii sosiaalialan ammatillisena edunvalvojana. Järjestelmä takaa sosiaalialan täystyöllisyyden. Sosiaalisen syrjäyttäminen kohdistuu lapsiin ja heidän perheisiinsä. Järjestelmä takaa sen, että perheille kuuluva tuki ohjautuu sijaishuoltoon.

Vuonna 2020 sijoitettiin kiireellisesti 4 662 lasta, mikä on 3 prosenttia enemmän kuin vuonna 2019.

Tämä tarkoittaa, että joka toinen tunti joku lapsi siirretään pois kodistaan. Yksityiset palveluntuottajat toteuttavat unelmiaan lapsimateriaalilla. Röyhkeimmät jopa ilmoittavat kasvutavoitteenaan olevan vielä 10 000 lasta lisää sijaishuoltoon(SOS-lapsikylä).

7 700 ”vapaaehtoista”

THL:n tiedotteen mukaan huostassa olleiden lasten määrä (11 386) pysyi edellisen vuoden tasolla (+0,3 %). Uusia huostaanottoja tehtiin vuoden aikana 1 688. Määrä väheni 9 prosenttia edellisestä vuodesta. Erityisesti tahdonvastaiset huostaanotot, jotka hallinto-oikeus vahvistaa, ovat vähentyneet.

Kodin ulkopuolelle kerrotaan sijoitetun vapaaehtoisesti avohuollon tukitoimena 7 700 lasta. Huostaanotto on perhe-elämään ja lapsen vapauteen kajoava pakkotoimi, mutta avohuollon sijoitus lain mukaan vapaaehtoisuuteen perustuva.

Tutkijat ovat huomioineet varsin heikosti tämän ”vapaaehtoisten” 7700 lapsen ihmisoikeusongelman. Ei ole mitenkään uskottavaa, että maamme vanhemmat olisivat ”vapaaehtoisesti” antaneet näin suuren määrän lapsia sijoitukseen.

Käytännössä avohuollon sijoitus toteutetaankin pakkotoimena – sijoitus on hyväksyttävä huostaanoton uhalla. Lastensuojelujuttuja hoitavat juristit tietävät, että lastensuojelun hallinnonalalla vapaaehtoisuus ymmärretään täysin poikkeavalla tavalla. Vapaaehtoisuutta ei hallintoalamaisen elämässä yleensä ole sen jälkeen, kun sosiaalityöntekijät pääsevät mukaan perheen elämään.

Pysyvä huostaanotto

Sain THL:n ystävällisiltä tutkijoilta tiedon lopetetuista huostaanotoista. Tämä tieto joudutaan erikseen etsimään tilastoista, jotta 18 vuotta täyttäneet voidaan poissulkea. Huostaanottohan päättyy 18 -vuotiaana. Vuonna 2019 huostaanottoja lopetettiin 424 (4,2% ikäryhmän huostaanotoista) ja vuonna 2020 465 (4,6%). Käytännössä siis huostaanottoja lopetetaan ani harvoin.

Suomi on valinnut pysyvän huostaanoton tavoitteen, vaikka se on lainvastainen ja vastoin niitä velvoitteita, joita ihmisoikeussopimukset asettavat Suomelle.

Hallinto-oikeudet toimimattoman ja lapsia vaarantavan järjestelmän ylläpitäjinä

THL:n tiedotteen mukaan hallinto-oikeudet ovat olleet ruuhkautuneet poikkeusoloista johtuen.

Käytännössä lasten ja perheiden oikeusturvan vaarantavan ja toimimattoman järjestelyn ylläpidosta vastaa hallintotuomioistuinjärjestelmä, joka ei lainkaan sovellu lapsijuttujen käsittelyyn. Olen aiemmin kirjoittanut näistä oikeusturvaongelmista.

Läheisten sivuuttaminen

THL:n antaman tiedon mukaan huostassa 31.12.2020 eli vuoden viimeisenä päivänä huostassa oli 9637 lasta, joista yli puolet (56%) oli perhehoidossa. Perhehoitoon sijoitetuista lapsista ainoastaan 743 lasta oli sijoitettu sukulais- tai läheisperheisiin. Kunnilla oli vuonna 2020 toimeksiantosopimus 4841 perheen kanssa.

Lastensuojelulaki velvoittaa läheisten kartoittamisen. Kirjoitin aiemmin sosiaalisen perimän ideologiasta, johon lastensuojelu uskoo edelleenkin. Työtapana on sivuuttaa täysin kykenevät lapsen läheiset kuvittelemalla, että ”suku on pahin”. Lastensuojelutyön työtapojen soisi jo siirtyvän nykyaikaan.

Ihmiskauppaongelman uutisoiminen

Kuntalehti uutisoi uudet tilastoluvut:

”Lastensuojelun kustannukset jatkavat kasvuaan suurimmissa kaupungeissa – sijoitukset aiheuttavat valtaosan kustannuksista”

Jutun mukaan lastensuojelun kustannukset kasvoivat vuonna 2020 kuudessa suurimmassa kaupungissa Helsinkiä lukuun ottamatta. Tämä käy ilmi Kuusikkokaupunkien eli Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun ja Oulun tuoreesta raportista.

Kuusikkokaupunkien yhteenlasketut lastensuojelun kokonaiskustannukset vuonna 2020 olivat runsaat 422 miljoonaa euroa. Tästä sijoitusten osuus on lähes 341 miljoonaa euroa, eli noin 81 prosenttia kokonaiskustannuksista.

Kaikkiaan Kuusikkokaupungeissa tehtiin vuoden 2020 aikana yhteensä 57 342 lastensuojeluilmoitusta. Lastensuojeluilmoituksen kohteena oli 28 877 lasta eli 8,6 prosenttia kuutoskaupunkien 0-17-vuotiaasta väestöstä. Palvelutarpeen arviota, joissa selvitettiin lastensuojelun tarve, tehtiin yhteensä 16 316.

Lastensuojeluntarve todettiin viidenneksessä arvioita. Kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli yhteensä 5 599 lasta, mikä on 1,7 prosenttia kuutoskaupunkien 0-17 vuotiaiden lasten lukumäärästä.

Kuntalehden podcastissa toukokuussa vieraillut Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen kertoi taannoisessa kuntakyselyssä arvioidun, että joka viides huostaanotto voitaisiin jättää tekemättä jos nämä lapset saisivat tarvitsemaansa hoitoa mielenterveyspalveluissa.

Puustinen-Korhonen sanoi pitävänsä käsittämättömänä, että sijaishuollosta on muodostunut eräänlainen rinnakkaispalvelujärjestelmä, jonne työnnetään vammaispalveluja tarvitsevia ja psyykkisesti huonosti voivia lapsia.

– Luulen et meillä olisi vuositasolla huostaanottoja tuhansia vähemmän kuin tällä hetkellä, jos nämä lapset saisi oikeata apua silloin, kun he sitä tarvitsevat, Aila Puustinen-Korhonen sanoi.

Röyhkeät hoivajätit

Hiljaisuus vallitsee lastensuojelun ydinongelmista. Hiljaisuus vallitsee sijaishuollon väärinkäytöksistä.

Median uutisoinnista puuttuu kriittisyys.

Eivätkö uudet tilastot olisi ansainneet toisenlaiset otsikot:

”Suomi tekee ennätyksiä – jo 19 000 lasta siirretty pois kodeistaan”

”Röyhkeät hoivajätit kyykyttävät lastensuojelua – miljardi sijaishuoltoon”

”19 000 lasta sijaishuollossa – syyt eivät ole viranomaisen tiedossa”

Äidin ja isän menettäminen pelottaa.

Pelottaa jättää koti.

Pelottaa, kun opettaja kutsuu poliisit ja sossut koululle.

Pelottaa, kun ambulanssi vie koulukaverin eikä kukaan saa tietää sen jälkeen hänestä.

Pelottaa, paras kaveri katosi viime vuonna.

:::::::::::::::::::::::::::::::::

Myös lapset ja nuoret seuraavat, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Lastensuojelun kriisi koskettaa kaikkia.

THL:n tilaston mukaan joka toinen tunti joku lapsi joutuu pois kodistaan ja kokee kiireellisen sijoituksen. Joka toinen tunti joku lapsi joutuu täysin uuteen elämänvaiheeseen – elämä järkkyy. Vuonna 2019 sijoitettiin kiireellisesti 4 522 lasta, mikä on 4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018.

Lain mukaan lasten asioissa tulisi toimia hienovaraisesti.

Lain mukaan lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito.

Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus.

Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.

Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä.

Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti.

Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.

Perusopetuslain mukaan opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.

Kiireellisten sijoitusten täytäntöönpanotoimet ovat kuitenkin usein yllättäviä. Kouluissa toimeenpannut kiireelliset sijoitukset aikaansaavat koko koulun oppilaille ahdistusta ja pelkoa. Sosiaalityöntekijät saattavat tulla paikalle poliisivoimin. Täytäntöönpanotoimia järjestetään kouluissa näytösluontoisesti pelotteena muille oppilaille.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::

Pelottaa, luottamuksella kerrotut asiat levitetään kaikille aikuisille.

Pelottaa, sossut tulevat kotiin itkettämään äitiä ja uhkaavat viedä meidät lapset pois.

Pelottaa, sijaishuollossa ei saa tavata äitiä, isää, siskoa, veljeä, mummia, vaaria, serkkua. Kaverit katoavat.

Pelottaa, sijaishuollossa aikuiset uhkailevat.

Pelottaa, sijaishuollossa joutuu syömään psyykelääkkeitä niin, että menee ihan sekaisin.

Pelottaa joutua raiskatuksi.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Suomessa sijaishuollon puolueetonta selvitystä ei ole käynnistetty. Sijaishuollon selvitys on tehty ainoastaan vuoteen 1983 saakka. Muissa maissa on tehty selvityksiä ja maksettu kärsineille korvauksia.

Ruotsissa sijaishuollosta tehty selvitys eritteli ilmitulleet teot tekomuodon mukaan: mm.

riittämätön huolenpito,

puutteet terveydenhuollossa (hampaidenhoidossa, vaatetuksessa, hygieniassa, ravinnossa),

riittämätön valvonta,

päihteiden väärinkäyttö,

riittämätön koulunkäynti, oppivelvollisuuden laiminlyönti,

koulun ja opiskelun estäminen,

eriarvoinen kohtelu ja epäoikeudenmukaisuus,

eristäminen läheisistä,

loukkaava puhetapa,

identiteetin riistäminen (kulttuurinen, poliittinen, uskonnollinen),

ruumiillisen koskemattomuuden loukkaus,

halveksiva ja epäoikeudenmukainen kohtelu,

liikkumisvapauden rajoitus,

päiväkirjan, puhelujen, postin valvonta

väärä diagnosointi ja pakkoabortti, sterilointi.

Fyysinen väkivalta jaoteltiin selvityksessä kasvatustarkoituksessa, kiihtymyksen vallassa tehtyyn ja sadistiseen väkivaltaan:

lyöminen jollain tekovälineellä (risu, remmi, mattopiiska, keppi, harjalla jne.),

muu fyysinen väkivalta,

mm. kasvoille lyöminen, korvapuustin antaminen, retuuttaminen, töniminen, potkiminen, polkeminen, nipistäminen.

Ruotsalainen selvitys tuotti samankaltaista tietoa kuin muissa maissa. Vastaavia selvityksiä on tehty mm. Norjassa, Islannissa, Tanskassa, Walesissa, Irlannissa ja Australiassa. Ruotsissa tehdyn selvityksen yksiselitteinen johtopäätös oli, että tutkimukseen osallistuneet lapset olivat lapsena joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät oli otettu huostaan.

Näyttää pikemminkin siltä, että huono ja väkivaltainen kohtelu oli pääsääntö eikä poikkeus. Mm. kouluterveyskyselyn mukaan sijaishuollon lapset kokevat väkivaltaa huomattavan usein.

Sijaishuollon puolueeton nykytilaselvitys tulee pikaisesti käynnistää.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Kuulin, että paras kaverini oli tarttunut lastenkodissa veitseen ja uhannut ohjaajaa.

Työntekijät kuulemma pelkäävät henkensä puolesta. Työntekijät.

Mitä ne ovat tehneet kaverilleni?

Miksi ne veivät hänet pois kodistaan?

Mitä pelko saa aikaan lapsessa?

Miksei kukaan kirjoita oikeista asioista?

Pelottaa, kun aikuiset valehtelevat.

Lastensuojelulain mukaan ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Selvittäminen voidaan jättää tekemättä, jos sitä ei asian kiireellisyyden tai muun perustellun syyn vuoksi ole tarpeen tehdä. Lapsen asumista ja sijoituspaikkaa koskeva asia on ratkaistava aina lapsen edun mukaisella tavalla ( 32 §).

Lastensuojelun käsikirja ohjeistaa tämän läheisverkoston kartoittamista koskevan lainsäännöksen osalta seuraavasti:

Ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Kartoittamisen tarkoituksena on selvittää vaihtoehtoisia ratkaisuja kodin ulkopuoliselle sijoitukselle.

Jos lapsi asuu toisen vanhempansa luona, on aiheellista selvittää sen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, mahdollisuudet osallistua lapsen tukemiseen.

Läheisverkostoon voi kuulua muitakin ihmisiä kuin lapsen sukulaisia. Lapselle läheisiä henkilöitä voivat olla esimerkiksi kummit, naapurit tai hoitajat. Olennaista on selvittää lapsen oma kokemus siitä, ketkä ovat hänelle läheisiä ihmisiä.

Lapsen läheisverkoston mukaan ottaminen edistää lapsen yhteyden säilymistä hänelle läheisiin ihmisiin ja voi sitä kautta vahvistaa lapsen jatkuvuuden tunnetta. Läheisten henkilöiden osallistuminen lapsen elämään on tärkeää myös, jos lapsi siirtyy omasta kodistaan kodin ulkopuoliseen sijoitukseen.

Läheisverkosto täytyy kartoittaa. Sen voi jättää tekemättä vain, jos tilanne on kiireellinen tai on olemassa jokin muu perusteltu syy, jonka vuoksi kartoitusta ei tarvitse tehdä.

Lastensuojelulain esitöissä on esitetty, että läheisneuvonpito voi olla hyvä työmenetelmä läheisverkoston kartoittamiseksi. Läheisneuvonpidossa selvitetään, ketkä ovat osallistuneet lapsen arkeen ja huolenpitoon ja ketkä ovat lapselle merkityksellisiä ja turvallisia aikuisia. Näiden henkilöiden osallistuminen lapsen elämään on tärkeää lapsen siirtyessä omasta kodistaan kodin ulkopuoliseen sijoitukseen.

Kuinka lakia sovelletaan?

Käytännössä läheisverkoston kartoittamista koskevaa säännöstä sovelletaan vaihtelevasti. Isovanhempien osalta on havaittavissa selkeä linjaus. Sosiaalityöntekijät ja hallinto-oikeudet pitävät useimmiten täysin kunnollisia, työtä tekeviä, ilman rikosrekisteriä olevia, päihteettömiä ja vailla mielenterveysongelmia olevia isovanhempia kykenemättöminä toimimaan sijaishuoltopaikkana. Varsin tavallinen syy on siinä, että isovanhemmat eivät hyväksy lastensuojelun mielivaltaisia toimintatapoja ja haluavat tukea lapsiaan. Tällöin heidät leimataan ”yhteistyökyvyttömiksi” ja lapsi erotetaan joko kokonaan isovanhemmistaan tai pyritään minimoimaan ja kontrolloimaan yhteydenpito. Mikä tahansa syy kelpaa perusteeksi, kuten isovanhempien ikä, vaikka perhehoitajat (sijaisvanhemmat) olisivat vielä iäkkäämpiä. Vakioperusteena käytetään usein sitä, että ”isovanhempien tulisi pysyä isovanhemman roolissa”.

Lapsen ja läheisten yhteydenpitoa saatetaan rajoittaa tai yhteydenpito estetään kokonaan, lapsi vieraannutetaan sijaishuollossa vanhemmistaan, isovanhemmistaan ja suvustaan, vaikka laki velvoittaa yhteydenpidon tukemiseen (viranomaisvieraannuttaminen). Lapsen ja läheisten tapaamisista tehdään esittelytilaisuuksia, joissa läheiset saavat nähdä sukunsa jäsenen tiukasti kontrolloituina tapahtumina.

Sosiaalisen perimän ideologia

Sosiaaliturva -lehdessä 14/2001 kerrotaan sukulaissijoituksista:

Suku on useimmissa kulttuureissa kaikkina aikoina ottanut suojiinsa orvoksi jääneitä sukulaislapsia tai -lapsia, joista vanhemmat eivät pysty eri syistä huolehtimaan. Hoitotyön ammatillistuminen asetti sukulaisten aseman hätään joutuneen lapsen luonnollisena auttajana kyseenalaiseksi. Suhtautuminen lasten sukulaissijoituksiin on ollut ristiriitainen keskustelunaihe. Se saattaa sisältää myyttejä, ja siinä voi tunnistaa vahvoja asenteita ja ennakkokäsityksiä. Kielteistä suhtautumista on ylläpitänyt muun muassa vahva usko teoriaan sosiaalisesta perimästä. On ajateltu, että lapsi välttää esimerkiksi sukupolvesta toiseen toistuvan kaltoinkohtelun, kun hänet siirretään uuteen ympäristöön.

THL: n tutkija kertoo

Sosiaaliturva-lehdessä kerrotaan Stakesin (nyk. THL) Aiheita-sarjassa 19/2001 ilmestyneestä Tarja Heinon raportista Sijoitukset sukulaisperheisiin lastensuojelussa. Tarja Heino avaa jutussa lastensuojelun ideologiaa.

Tarja Heinon mielestä tärkeää olisi pohtia sitä, miten lapselle saadaan suvusta hyvä esiin: “Sosiaalisen perimän teorian nimiin on vannottu liian yksisilmäisesti. Tutkimuksista ei löydy yhdenmukaista vastausta siihen, miten kasvattajan omat kokemukset vaikuttavat häneen vanhempana. Oma vaikea lapsuus voi antaa ymmärrystä lapsen hoitamiseen. Toisaalta hyvä oma lapsuus ennustaa hyvää kasvattajuutta.”

Heinon kertoman mukaan vuosittain on ollut vain alle 200 lasta, jotka ovat yksityisesti sijoitettuina kodin ulkopuolelle ja joita sosiaalitoimi erikseen tukee. Heinon mielestä mahdollisuus sijoittaa lapsi sukulaisperheeseen tai muuhun lapselle läheiseen perheeseen olisi aina selvitettävä ja lapsen läheisverkosto kartoitettava huolella. Hän toivoo asiasta muutoksia lastensuojelulakiin. ”Jos työntekijällä on ennakkokäsitys, ettei ratkaisu löydy sukulaisista, hän ei selvitä sitä vaihtoehtoa perusteellisesti. Jos selvittämisvelvollisuus tulee laista, tämäkin mahdollisuus pitää punnita, käydä asianosaisten kanssa läpi ja ottaa siihen kantaa. Erityisen tärkeää on saada lapselle läheiset henkilöt tukirenkaaseen, vaikka lapsi sijoitettaisiinkin suvun ulkopuolelle.”

Lastensuojelun Tiedotustoimisto tiedottaa

YLE uutisoi 24.7.2017 ”Yhä useampi lastensuojelun asiakas asuu isovanhemmillaan: sijoitukset lähiverkostoon kaksinkertaistuneet Helsingissä ja Oulussa”

Jutussa kerrotaan, että sijoitusten taustalla ovat lakimuutos, isovanhempien parempi kunto ja väestössä lisääntynyt huumeidenkäyttö. Yhä useampi isovanhempi toimii oman lapsenlapsensa sijaishuoltajana.

– Aika iso osa lapsenlapsen luokseen ottavista isovanhemmista on 50–60-vuotiaita. He saattavat olla työelämässäkin mukana, jolloin he pystyvät ihan eri tavalla terveydentilansa puolesta huolehtimaan lapsenlapsesta, Sanna Teiro Helsingin kaupungilta sanoo.

Lastensuojelun Tiedotustoimisto on antanut toimittajalle (Kaisu Jansson) vastauksen ja toimittaja on sen kirjoittanut juttuunsa asiaa tarkemmin selvittämättä. Katsotaan tilastoja.

Tilastojen kertomaa

Vuoden 2012 alussa astui voimaan lastensuojelulain muutos, jonka mukaan lapsen sijaishuolto on järjestettävä ensisijaisesti perhehoidossa. Vuoden 2011 lopussa huostassa olleista lapsista 49 prosenttia oli perhehoidossa, kun taas vuonna 2019 osuus oli 57 prosenttia. Kodin ulkopuolelle on siis sijoitettu noin 19 000 lasta.

Vuonna 2016 kunnilla oli toimeksiantosopimus 4 583 perheen kanssa, näistä vain 869 perhettä oli lapsen läheis- tai sukulaisperhe.

Vuonna 2017 kunnilla oli toimeksiantosopimus 4 848 perheen kanssa, näistä vain 1 006 perhettä oli lapsen läheis- tai sukulaisperhe.

Yli puolet (55 %) vuoden 2018 lopussa huostassa olleista lapsista oli sijoitettu perheisiin, ja näistä vain 689 sukulaisten ja läheisten perheisiin.

Yli puolet (57 %) vuoden 2019 lopussa huostassa olleista lapsista oli sijoitettu perheisiin, ja näistä vain 765 sukulaisten ja läheisten perheisiin.

Ylisukupolvinen väärintoimimisen perinne jatkuu

Sanna Teiro olisi voinut yhtä lailla kertoa toimittajalle, että sosiaalisen perimän ideologian soveltaminen vaihtelee Helsingin sosiaalivirastossa. Vuonna 2017 on ollut pieni piikki läheisille tapahtuviin sijoituksiin, mutta sen jälkeen läheissijoitusten lukumäärät ovat vähentyneet. Teiro olisi voinut kertoa toimittajalle, että sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla vallitsee edelleen historiallinen työkulttuuri.

Tarkentavin kysymyksin toimittaja olisi päässyt pureutumaan lastensuojelun ydinongelmaan. Kuinka niin isovanhemmat ovat nykyisin jotenkin ”parempikuntoisia”? Lastensuojelun ylisukupolvinen 100 -vuotinen ongelma jatkuu. Sosiaalisen perimän teoria vaikuttaa edelleenkin vahvasti lastensuojelutyössä. Usko sosiaalisen perimän teoriaan toimii pysyvänä esteenä järkiperäiselle, tosiseikoille perustuvalle lastensuojelutyölle. Tällaisen asian kertominen yleisölle olisi tärkeää, siihen velvoittaa myös journalistin ohjeet. Ihmisillä on oikeus saada tietää, mitä lastensuojelussa tapahtuu.

Julkisen vallan tulee perustua lakiin eikä lastensuojelun ideologiaan. Lastensuojelulain säännös läheisverkoston kartoittamisesta tulisi muuttaa niin, että kartoittaminen on aina pakollista. Laiminlyönti tulee sanktioida.