Uusi alku

Siirryin kotisivuiltani kirjoittamaan tänne uuteen ympäristöön.

Kävin läpi vuosien mittaan tekemiäni kirjoituksia ja niitä olikin kertynyt melkoinen määrä. Yritykseni kotisivuilla niitä oli vuodesta 2007 alkaen.

Tulen julkaisemaan vanhat kirjoitukseni täällä kunhan ne saadaan siirrettyä. Vanhempia lehtijuttuja en julkaise.

Kesällä tuli 40 työvuotta täyteen. Nyt voisi jo kenties sanoa, että on jonkin verran työkokemusta ja näkemystä lasten ja lapsiperheiden asioista.

Näistä asioista kirjoittelen jatkossakin.

Antero

Eläimiä huonosti kohdellut ihminen laitetaan eläintenpitokieltoon.

Eläimen, esimerkiksi koiran huono kohtelu, johtaa siihen, että se voi alkaa käyttäytyä aggressiivisesti. Se voi vaikka purra.

Tämä kaikki on tuttua meille koiranomistajille.

Kuinka käy ihmiselle, joka kohtelee huonosti lapsia?

Lopputulos saattaa olla hyvinkin yllättävä riippuen siitä, kuka on tekijä.

Mikäli tekijä on lapsen vanhempi, hän joutuu poliisitutkintaan.

Vanhemmat joutuvat erittäin herkästi poliisitutkintaan, mikäli he kuuluvat riskiluokkaan. Riskiluokkaan joutuu ohjeiden mukaan mm. työtön, alhaisen koulutustason omaava, köyhä, yksinhuoltaja, eronnut, sairas, lastensuojelun asiakas, monilapsisen perheen vanhempi jne.

Ohjeisiin ei ole kirjoitettu näkyviin, että riskiluokkaan kuuluu myös muuta kuin valkoista ihonväriä omaava vanhempi ja erityisesti tiettyjä kansalaisuuksia edustavat perheet. Tämä tieto perustuu omiin havaintoihini.

Vanhemman teko tutkitaan ja hänen saatetaan vastaamaan teoistaan käräjille. Mikäli näyttöä on riittävästi, hänet tuomitaan.

Yllättävä käänne

Mikäli lapsia huonosti kohtelevat ihmiset ovat sijaishuoltoa tarjoavan tahon edustajia, niin sanottuja ammattikasvattajia, tilanne saattaa muuttua yllättäen normaalista rikostutkinnasta poikkeavaksi.

Vanhempien pyynnöistä huolimatta lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei useinkaan ryhdy toimiin lapsen suojaamiseksi. Valitettavan usein myös lapsen oma pyyntö ohitetaan. Tämän lisäksi saatetaan rangaistustoimena rajoittaa lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa tai siirtää lapsi kauemmas toiseen sijaishuoltopaikkaan.

Asiat eivät etene poliisitutkintaan tai tutkinnat saatetaan lopettaa. Poliisi soittaa sosiaalityöntekijälle, joka kertoo, ettei ole havainnut mitään. Poliisi saattaa soittaa lastenkotiin tai perhehoitajille, jotka vakuuttavat toimivansa asiallisesti.

Lastensuojelutyön ylisukupolvisen väärintoimisen esimerkkinä seuraava EOAK ratkaisu, jossa valvontaviranomainen arvioi sosiaalityöntekijän toimintaa, EOAK/4425/2018:

”Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei antamassaan selvityksessä ole vastannut lainkaan siihen, miten hän on toiminut kantelijan kertoessa hänelle epäkohdista sijoituspaikassaan. Sosiaalityöntekijä ei myöskään ole vastannut yleistä kommenttia tarkemmin siihen, miten hän on pitänyt yhteyttä kantelijaan sijoituksien aikana ja onko kantelija tosiasiassa saanut yhteyden sosiaalityöntekijään aina sitä tarvitessaan.

Sen sijaan lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä kertoo selvityksessä omista tunteistaan, joita kantelu on hänessä herättänyt.”

Lisää ratkaisuja löytyy tuoreesta selvityksestä.

On tietysti myös poikkeuksia, harvinaisia sellaisia, jolloin lapsen ja vanhemman esille nostamat epäkohdat johtavat lapsen edun mukaisiin suojaamistoimiin sekä tekijöiden vastuuseen saattamiseen.

Selittämisen kulttuuri

Lastensuojelussa on vallalla syvään juurtunut väärintoimimisen toimintatapa. Mitkään resurssien lisäämiset eivät muuta lastensuojelun sosiaalityön vääriä asenteita ja työtapoja, koska kyse on virkamiesten ylisukupolvisesta ongelmasta. Mielivallan kulttuurista.

Tähän toimintatapaan kuuluu loputon selittely.

Mikäli sijoitettu lapsi pyytää apua ja kertoo sijaishuollossa kokemistaan vääryyksistä, kaltoinkohtelusta ja kiusaamisesta, asia selitetään pois. Lastensuojelun kielellä lapsi tällöin ”oireilee” varhaisia kokemuksiaan. Väkivallasta kertova lapsi siis pyytää apua sen takia, että hänellä on ollut omassa kodissaan vanhempiensa luona asuessa vaikeita (traumaattisia) kokemuksia.

Tämä toimintatapa on johtanut ja johtaa siihen, että aina löytyy peruste olla auttamatta lasta. Aina löytyy peruste rajoittaa yhteydenpitoa ja olla palauttamatta lasta kotiin, joka on ollut ”traumatisoiva”.

Kerron selittelystä esimerkin.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen esiintyi 19.10.2019 Maarit Tastulan ohjelmassa. Ohjelman aiheena oli lastensuojelun kipukohdat.

Otan lapsiasiavaltuutetun puhetavan esille sen takia, että hänen virkaansa kuuluu lasten puolustaminen. Hän ei toistaiseksi ole katsonut aiheelliseksi ryhtyä sijoitettujen lasten asiassa ripeisiin toimiin, jotta lapsiuhrit ja heidän läheisensä kuultaisiin.

Elina Pekkarinen kertoi ohjelmassa, että sijoitettujen nuorten todellisuus voi olla erilainen kuin sosiaalityöntekijän. Sijaishuollossa oleviin lapsiin kohdistuva väkivalta selitetään pois selittämällä seuraavasti:

EP: Mä olen itse nimittänyt sitä tämmöiseksi lastensuojelun viiltäväksi paradoksiksi. Kun ajatellaan, että tässä on ryhmä lapsia, joihin me sijoitetaan ensinnäkin euromääräisesti aivan todella paljon, me käytetään myöskin paljon aikaa, me käytetään valtava määrä kehittämistyötä ja tutkimustyötä jotta heillä olisi hyvä olla ja silti me tuotetaan sellainen kokemus heille, että he on yksin maailmassa, heidät ohitetaan toistuvasti, heille ei selitetä asioita eikä kukaan ymmärrä heitä. Niin mielestäni se on, tottakai varmaan osin lähtöisin siitä, että heillä on jo ihan varhaisessa lapsuudessa niitä kokemuksia kaltoinkohtelusta, jolloin on myöskin vaikea huomata, että joku todella välittää.

Satavuotinen sijaishuollon väkivallan historia

Olemme viettäneet suomalaisen lastensuojelun kaltoinkohtelun 100 vuotta kestänyttä vuosijuhlaa, mutta hiljaisuus vaan jatkuu. Sijaishuollon nykytilan selvitystä ei ole käynnistetty eikä valtio halua kuulla lapsia eikä vanhempia heidän kokemistaan vääryyksistä.

Lastensuojelun epäkohtia tutkineet selvittäjät tarkastelivat myös aikalaiskirjoja ja toteavat, että epäkohdat olivat tiedossa. Tutkimusjakso koski aikaa 1937-1983.

”Viranomaiskeskustelun rinnalla raportissa on hyödynnetty eduskunnan pöytäkirjoja ja muita asiakirjoja, sekä sosiaalihuollon ja lastensuojelun ammattilehdissä (Huoltaja, Sosiaalinen Aikakauskirja, Lapsi ja Nuoriso, Pelastakaa Lapset) käytyä keskustelua.

Tarkoituksena on ollut selvittää, missä määrin ylimmät päättäjät, mutta myös lastensuojelutyön ammattilaiset ovat olleet tietoisia sijoitettujen lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvistä epäkohdista.

Hakusanoilla suoritettu valtiopäiväkirja-aineistojen analyysi toi esille, että lastensuojelun epäkohdat nostettiin melko säännöllisesti esille välikysymyksissä ja toivomusaloitteissa, ja monien epäkohtien kuvailut olivat samoja mitä haastatteluissa on tuotu esille.

Lastensuojeluun liittyvistä epäkohdista keskusteltiin tutkimusajanjaksolla säännöllisesti julkisuudessa, mutta sijaishuoltoon liittyviä ongelmia selvitettiin myös viranomaiskoneiston sisällä.

Sosiaaliministeriön ja sosiaalihallituksen piiritarkastajat olivat vastuussa tiettyjen maantieteellisesti rajattujen alueiden valvonnasta, ja heille tehtiin säännöllisesti sijaishuoltoa koskevia kanteluita. Tämän lisäksi erityisesti laitoshoitoa koskevia kanteluita tehtiin eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka myös itse teki säännöllisesti tarkastuksia lastenkoteihin ja koulukoteihin. Vakavampien tapausten suhteen sosiaaliministeriö käynnisti tutkintoja, joihin nimitettiin oma tutkija.

Suomen valtio on pyytänyt anteeksi sijaishuollossa kaltoin kohdelluilta. Tämä anteeksipyyntö tapahtui vuonna 2016, jolloin ministeri Juha Rehula lupasi hiljaisuuden ajan päättyneen.

Hiljaisuus jatkuu.

Antero – Tiedotustoimisto tiedottaa

Mitä tapahtuu lapselle, jota alistetaan, kiusataan, eristetään, pakkolääkitään tai raiskataan? Kuinka hän reagoi?

Lastensuojelun Tiedotustoimistosta annetaan kansalle tasaisin välein tietoa. Kansan rauhoittamiseksi tietoa annetaan erityisesti silloin, kun viranomaisen oma toiminta tulee lastensuojelun epäkohtien takia mediaan.

Näin tapahtui Koskelan tapauksessa, jossa lapsi on kuollut.

Julkisen vallan vastuulla ollut lapsi.

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, tietoja annetaan usein nimimerkin takaa. Tällä kertaa hän on Antero.

Yle kertoo varmistaneensa tapauksen asiakirjoista. Toimittaja kertoo, että haastateltavan nimi on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Juttu otsikoidaan:

Liki 80 prosenttia lastensuojelulaitosten työntekijöistä kohtaa fyysistä väkivaltaa työssään, kertoo selvitys – Puukotettu työntekijä: ”Oli tuuripeliä, ettei lähtenyt henki”

Lastensuojelussa työskennellyt Antero oli kollegansa kanssa hakemassa nuorta hatkoilta. Nuori ei halunnut takaisin laitokseen. Kiinnioton yhteydessä hän puukotti Anteroa keittiöveitsellä.

Jutussa viitataan Lastensuojelun Keskusliiton ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian selvityksiin.

Toimittaja kertoo päässeensä tutustumaan selvitykseen ennen sen julkaisua.

Ylen toimittaja päätyy haastattelemaan ammattijärjestön edustajaa.

– Luvut ovat ihan järkyttäviä. Näin ei voi jatkua. Tässä ei noudateta työturvallisuuslakia. Se määrittelee, ettei tällaista tilannetta voi olla. Työolot pitäisi organisoida uudelleen, sanoo Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen.

Journalistin ohjeet

Palstatilaa annetaan avokätisesti Anterolle ja ammattiyhdistysihmiselle.

Journalistin ohjeet velvoittavat:

-Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

-Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

-Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Lasten sijaishuolto on miljardibisnes. Se on riidaton asia. Lapsimateriaalin tarve on suuri. Lapsiyrittäjien näkökulmasta lasten suojelu toimiikin tällä hetkellä kiitettävästi toimittamalla joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon.

Kuka Tiedotustoimistosta otti yhteyttä Yleen?

Jospa Antero tai Anteron työnantaja ovatkin valvontaviranomaisten tutkinnassa?

Jospa Anteron työnantajalla on vajaa käyttöaste?

Jospa Anteron tapauksessa onkin ollut kyse siitä, että valvontaviranomaiset ovat jo puuttuneet toimintaan?

Nämä tiedot eivät ilmene Ylen jutusta.

Kun lasta alistetaan ja kiusataan

Kerron apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin ratkaisusta 27.12.2012 Dnro 4547/4/10.

Tässä tapauksessa lastensuojelun työ oli niin heikkolaatuista, että veronmaksajien rahoista kärsineelle lapselle jouduttiin suorittamaan hyvityskorvaus.

Kantelun mukaan liikkumisvapauden tai vierihoidon nimellä toteutetut rajoitustoimenpiteet oli toteutettu siten, että lapsi oli joutunut istumaan alushoususillaan usean päivän ajan paikoillaan puupenkillä valvojan valvoessa häntä.

Hän ei ollut saanut puhua mitään nostamatta ensin kättään ylös, jolloin valvoja antoi hänelle luvan puhua ja pyytää esimerkiksi lupaa käydä wc:ssä.

Istuttaminen alkoi aamulla noin kello 8.30 ja päättyi illalla noin kello 22.

Istumisen olivat keskeyttäneet päivittäiset ruokailut ilman muiden nuorten seuraa ja päivittäiset kahdenkeskiset, puolesta tunnista tuntiin kestäneet ulkoilut valvojan kanssa. Sopimattomasta käytöksestä seurasi myös viemäreiden ja hajulukkojen pesua hammasharjalla.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa 27.6.2019 EOAK/5916/2018 eräs lapsi kertoi, että sosiaalityöntekijä ei ole soittanut kertaakaan huostaanottopäätöksen jälkeen. Lapsi ei halunnut itse soittaa.

Erään lapsen sosiaalityöntekijä oli sijoituksen aikana käynyt kerran Ojantakasessa. Virkamies ei ollut kuitenkaan jutellut kahdestaan lapsen kanssa.

Eräs lapsi kertoi, ettei ole väleissä sosiaalityöntekijänsä kanssa.

Lapsen mukaan sosiaalityöntekijä ei suhtaudu kunnioittavasti hänen äitiinsä, haukkuu häntä eikä yritä auttaa.

Lapsen mukaan sosiaalityöntekijän käytös on törkeätä. Lapsi on joutunut hoitamaan itse tärkeitä henkilökohtaisia asioitaan, koska työntekijään ei saa yhteyttä eikä sosiaalityöntekijä vastaa yhteydenottopyyntöihin.

Lapset kertoivat erään työntekijän osalta väkivallan, tai tarpeettoman voiman käytöstä ja sillä uhkaamisesta sekä rasististen ilmausten käytöstä.

Sakslin toteaa, että laitoksen johdolla on velvollisuus puuttua välittömästi tällaiseen menettelyyn ja huolehtia siitä, että sijoitettua lasta kohdellaan asianmukaisella tavalla ja että henkilökunnan käyttäytyminen ja kielenkäyttö on kaikilta osin asiallista ja lasta kunnioittavaa.

Mikäli lapsi joutuu elämään sellaisessa yhteisössä, jossa häntä halveksitaan ja tosiasiassa nöyryyttään hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella on se lapselle vahingollista ja voi vaikuttaa kielteisesti hänen suhtautumiseensa häntä kasvattaviin aikuisiin.

Rasistista, syrjivää tai muuta lasta alentavaa kielenkäyttöä tai käyttäytymistä ei voida missään olosuhteissa pitää hyväksyttävänä.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulisi valvoa sijaishuoltoa, ettei tällaista tapahdu.

Mitä Anterolle tapahtui?

Yle kertoo, että Antero vaihtoi alaa kahden vuoden jälkeen, kun työ alkoi tuntua liian raskaalta.

– Olin jo silloin vähän leipiintynyt. Turhauduin.

Entä mitä tapahtui lapsille?

Yle ei kerro, ehkäpä asian arkaluontoisuuden takia.

Kansa kysyy: Milloin Tiedotustoimisto pääsee lastensuojelukriisin ytimeen?

Mikä tappaa sijoitettuja lapsia? Asiantuntijat vastaavat

Lastensuojelujärjestöt ovat ohjailleet vuosikymmenten ajan maamme lastensuojelua.

Pelastakaa Lapset ry. sai vuosituhannen vaihteessa RAY-rahoituksen Sopiva sijaiskoti lapselle -projektiin. Työtä ohjasi Pelastakaa lapset ry:n ylilääkäri Jari Sinkkonen. Kokopäiväisenä tutkijana oli Mirjam Kalland. Projekti oli nelivuotinen.

Mirjam Kalland kertoo vuonna 2015 ilmestyneessä kirjassa Lapsi uusissa oloissa Sopiva sijaiskoti -hankkeesta. Hän kertoo, että oli tarpeen tutkia, millaisia kehityksellisiä riskejä sijoitetuilla lapsilla on ja mistä syystä sijoitukset katkeavat. Oli tarpeen kehittää toimivampia käytäntöjä huostaanotettujen lasten ja nuorten sijoituksiin.

Kalland kertoo, että hankkeen teoreettisena taustana oli kiintymyssuhdeteoria ja siihen perustuva olettamus, että lapsi, jota oli laiminlyöty tai kohdeltu kaltoin, tarvitsee huostaanoton jälkeen mahdollisimman pysyviä ja turvallisia kasvuoloja sekä korjaavia kokemuksia. Kiintymysteoria sai alkunsa John Bowlbyn ajatuksesta, että kasvuoloilla on merkittävä vaikutus lapsen kehitykseen. Lastensuojelussa erityinen riski kiintymyssuhteen kehityksen vääristymille muodostuu siitä, että juuri se henkilö, jonka pitäisi antaa turvaa ja suojaa lapselle, on samalla se, joka laiminlyö lapsen tarpeita tai kohtelee lasta kaltoin.

Kalland ja Sinkkonen julkaisivat vuonna 2001 kiintymyssuhdeteoriasta kirjan Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Kirja syntyi RAY -hankkeen myötä.

Kalland ja Sinkkonen lähtevät liikkeelle siitä, että mitään virhepäätöksiä ei lastensuojelussa tapahdu. Sijoitetut lapset ovat laiminlyötyjä ja se ohjaa ajatuksia. Kalland kertoo kirjassa Varhaiset ihmissuhteet, että lasten kaltoinkohtelu ja laiminlyönti ovat yhteydessä perheen alhaiseen sosiaaliluokkaan, äidin alhaisempaan koulutustasoon, teiniäitiyteen ja monilapsisuuteen. Hän kertoo, että lastensuojeluperheissä lapsen uhkaaminen voi olla arkipäivää.

Kalland kertoo, että Ray -hankkeen lähtökohtana oli YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Kalland ei mainitse mitään Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja sen perhe-elämän suojasäännöksestä.

Hankkeessa julkaistiin tutkimustulos, joka kattoi vuosina 1991-1997 huostassa olleet lapset eli 13 371 yksilöä. Tutkimuksessa yhdistettiin huostaanottorekisteri kuolinsyyrekisteriin.

Huostaanotettujen kuolleisuus oli nuorten naisten kohdalla ikäryhmässä 18-24 nelinkertainen ikätovereihin verrattuna ja samanikäisten nuorten miesten kohdalla yli kolminkertainen.

Kuolleisuus korkeimmissa ikäryhmissä johtui pääosin itsetuhoisesta käyttäytymisestä, kuten päihteiden käytöstä, onnettomuusalttiudesta sekä itsemurhista.

Alle 18 -vuotiaiden kohdalla korkeampi kuolleisuus liittyi myös sairastavuuteen.

Kaiken kaikkiaan ennenaikaisia kuolemantapauksia oli 106, joka on siis keskimäärin kolminkertainen suhteessa koko väestön tasolla tapahtuviin kuolintapauksiin tässä ikäryhmässä.

Kalland kertoo, että tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa ja on merkittävä. Ruotsissa tehtiin muutama vuosi myöhemmin tutkimus, jonka mukaan ulkomailta adoptoiduilla on aikuisiässä normaaliväestöön verrattuna moninkertainen riski päätyä itsemurhaan.

Asiantuntijoiden johtopäätökset – lastensuojelusta voi selvitä myös hengissä

Kalland kysyy, miten tutkimusta voi tulkita.

Hän kirjoittaa:

Erään tulkinnan (?) mukaan tutkimus vahvisti sen, että kiintymyssuhteissaan vaurioitunut lapsi käyttäytyy itseään vahingoittavalla tavalla ja voi olla vaaraksi itselleen. Kun lapsen käsitys itsestä, vuorovaikutuksesta ja toisista on varhaisvaiheessa muodostunut pääosin kielteiseksi eikä hänellä ole ollut riittävästi korjaavia kokemuksia, hän ei aina kykene suojelemaan itseään.

Kalland toteaa, että vaikka kuolleisuus sijoitetuilla oli suurempi kuin ikätovereilla, ylivoimainen valtaosa selvisi aikuisuuteen hengissä.

Tutkimuksessa ei ollut Kallandin mukaan mahdollista selvittää, liittyikö itsetuhoinen käytös lapsen taustaan useita katkenneita sijoituksia, traumaattiseen varhaislapsuuteen tai muihin seikkoihin, jotka auttaisivat ymmärtämään yksittäisen nuoren kohtaloa.

Kasvatustieteen tohtori, Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen professori, lastenpsykoterapeutti ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja Kalland on vuonna 2006 ollut näin pienen, muutaman sadan lapsen käsittävän, otoksen ja sosiaalityöntekijöiden käsityksiin pohjaavan selvityksen perusteella valmis leimaamaan maamme vanhemmat.

Kalland kertoo toimittajalle, että päihdeongelma koskettaa useampaa kuin joka kuudetta perhettä. Väkivaltaa on noin viidesosassa perheistä.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on puolestaan Lapsi uusissa oloissa -kirjan tiimoilta ilmoittanut medialle, että adoptio on erinomaista lastensuojelua.

Hyvä Mirjam ja hyvä Jari

Olette veronmaksajien rahoilla tehneet tutkimustyötä ja tuoneet lastensuojelun käytäntöihin teorioitanne, joilla on aikaansaatu käytännössä koko lapsuuden mittainen pysyvä huostaanotto.

Mihin unohtuivat ihmisoikeussopimukset? Lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa, äitiin ja isään. Miksi äitiä ja isää nimitellään syntymävanhemmiksi?

Adoptioon tähtäävä ideologianne on vastoin perheen jälleenyhdistämisen tavoitetta. Eikö Euroopan ihmisoikeussopimus sido teitäkin? Mihin se on julkaisuistanne unohtunut?

Miksi ihmeessä adoptio olisi erinomaista tai ylipäänsä lastensuojelua?

Näyttää siltä, ettei yksikään hanke ole onnistunut vähentämään huostaanottoja. Miksi?

Levitätte urbaania legendaa siitä, että lapsia siirreltäisiin kodin ja sijaishuoltopaikan välillä vastuuttomasti. Kaikkien tutkimusten mukaan tiedossa on, että sijoitetut lapset joutuvat kiertämään sijaishuoltopaikasta toiseen kuin kulkukoirat. Miksi annatte väärää tietoa?

Autismin kirjon lapset eivät saa asianmukaista hoitoa terveydenhuollosta. Lastenpsykiatrit kieltäytyvät hoitamasta heitä ja tekevät huostaanottotilauksia lastensuojeluun.

Miksi tästä Valtiontalouden tarkastusviraston (s.63) esille nostamasta ja yli 30 vuotta vallalla olleesta terveydenhuollon ja lastensuojelun vääristymästä ei ole mainintaa tutkimuksissanne?
Miksi ette kerro, että lapset ajautuvat täysin turhaan lastensuojeluun ja sijoitukseen?

Jari, voisitko arvostettuna lastenpsykiatrina tehdä viimein tälle laittomalle asiantilalle jotain?
Perheet uupuvat lastenpsykiatrien, lastensuojelun ja koulun pompottelussa. Huostaanottouhkailut aiheuttavat pelkoa ja ahdistusta. Ne ovat väkivaltaista kohtelua.

Jari, kuinka monta huostaanottotilausta olet itse tehnyt?

Tiedätkö, mitä näille huostaanottopassituksen saaneille lapsille kuuluu?

Miksi nimittelette vanhempia ”lastensuojeluperheiksi”? Tiedossanne on, että tänä päivänä kuka tahansa perhe voi joutua lastensuojelun piiriin ilmiantojärjestelmän ja toimimattoman terveydenhuollon takia.

Mihin unohtui tutkimuksestanne sijaishuollossa oleviin lapsiin kohdistuva väkivalta, huono kohtelu ja alistaminen?

Onko tullut mieleen pohtia, että sijoitettujen lasten kuolemien ja itsetuhoisen käytöksen taustalla voisi olla se, että viranomaistoimet ovat näännyttäneet lapsen ja ajaneet hänet epätoivoon?

Onko tullut mieleen pohtia sellaista vaihtoehtoa, että teorioillanne ja niistä kumpuavilla käytännöillä olisi jokin osuus näissä tragedioissa?

Lastensuojelun voitto – se, että lapsi selviää sijaishuollosta hengissä?

Jotta kukaan ei saisi tietää

Uudessa lapsistrategiassa todetaan, että lasten hyvinvoinnin tietoperustassa on puutteita erityisesti yhdenvertaisuusnäkökulmasta. Lasten hyvinvointia koskevan tiedonkeruun aukot sekä tiedon monialaisen ja ajantasaisen hyödyntämisen puutteet heikentävät lapsia koskevan päätöksenteon vaikuttavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta.

Nyt strategiaan kirjataan, että lapsia koskevaa tietoa kerätään johdonmukaisesti ja tiedonkeruussa olevat aukot tunnistetaan ja paikataan. Tiedon käyttöä ja analysointia kehitetään johdonmukaisesti. Tietoa hyödynnetään päätöksenteossa ja toiminnassa.

Hyvä, että tutkitusta tiedosta ja sen tarpeesta kirjoitetaan.

Suomessa lastensuojelun valtakunnallinen tilastointi loppui vuonna 1984, jolloin tuli voimaan uusi lastensuojelulaki. Tilastoinnissa oli katkos aina vuoteen 1991.

Tämän jälkeen kaikki onkin ollut pelkää arvailua.

-Huostaanottojen syitä ole tilastoitu. Kukaan ei tiedä, miksi liki 19 000 lasta on siirretty pois kodeistaan.

-Valtakunnallisesti vertailukelpoinen tieto lastensuojeluilmoitusten syistä, ilmoitusten tekijöistä ja ilmoitusten käsittelystä puuttuu kokonaan.

-Lastensuojelun asiakkaiden saamista palveluista ei ole olemassa valtakunnallista tietoa.

-Valtakunnallisia tietoja ei ole saatavissa lastensuojelutoimenpiteistä eikä
lastensuojelutoimenpiteiden syistä ole valtakunnallisesti yhtenäistä luokitusta.

THL poimii käsin tilastoista huostaanottojen lopetukset, muttei pysty kertomaan, onko ko. lapsi todella päässyt takaisin kotiinsa.

Tiedon puutetta on myös tutkittu.

Erään tutkimuksen on tehnyt nykyinen lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.

”Asiantuntijoiden haastattelut osoittavat, että lastensuojelun kentällä vallitsee vakava tiedon vajaus ja tiedon koordinaation puute, mikä vaikeuttaa lastensuojelun suunnittelua, toteuttamista, tiedottamista ja ennakointia.

Lastensuojelutilastojen keräämisessä on tällä hetkellä suuria ongelmia, sillä valtakunnallisessa lastensuojelutilastossa ei tilastoida lastensuojelutarpeen syitä.

Lastensuojelun avohuollon asiakkuuden pääasialliset syyt, kodin ulkopuolisten sijoitusten (sekä kiireellisten sijoitusten että huostaanottojen) pääasialliset syyt tulisi tilastoida. Tietojen kerääminen mahdollistaisi syiden kehittymisen tarkastelun, voimavarojen kohdentamisen arvioinnin sekä sen suunnittelun, miten esimerkiksi kodin ulkopuolisia sijoituksia voitaisiin tehokkaimmin ja
vaikuttavimmin ehkäistä.”

Ei ole tutkittu, miksi tutkittua tietoa ei ole.

Tutkimuslaitoksen tehtävät

Lain mukaan niin THL:n edeltäjän, Stakesin, kuin THL:n päätehtävänä on seurata ja arvioida sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja kehitystä, tuottaa ja hankkia alan kotimaista ja kansainvälistä tietoa ja osaamista.
Tehtävänä on toimia tilastoviranomaisena ja ylläpitää alan tiedostoja ja rekistereitä, harjoittaa alan tutkimus- ja kehittämistoimintaa, edistää ja toteuttaa alan koulutusta sekä tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseksi tarpeellisia aloitteita ja esityksiä.
Tutkimus palvelee sosiaali- ja terveysministeriön lisäksi muuta valtionhallintoa, poliittista päätöksentekoa, kuntia ja niiden erilaisia yhteistyömuotoja, järjestöjä, tutkimusmaailmaa ja tiedotusvälineitä.

Lastensuojelutilastoja tutkiessa voi todeta, että huostaanottojen määrät alkoivat tasaisesti kasvaa 1990 -luvun alussa.

Sosiaalihallituksen lastensuojeluvirkamiehistä tuli yhdessä yössä Stakesin tutkijoita joulukuussa 1992. Tutkijoiden tausta lepää siis sosiaalihallituksen ideologiassa. Sosiaalihallituksen lastensuojeluideologiaan kuului huonon sosiaalisen perimän (yksinhuoltajat, köyhät, sairaat, vammaiset) metsästys.

Sosiaalihallitus lakkautettiin vuonna 1991, jolloin perustettiin sosiaali- ja terveyshallitus, joka aloitti 1.3.1991 toimintansa. Siihen yhdistyivät lääkintöhallitus ja sosiaalihallitus. Sosiaali- ja terveyshallitus oli olemassa vain noin 1,5 vuotta.

Viraston nimi vaihtui 1.12.1992 Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi (Stakes). Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen toiminta päättyi 31.12.2008 ja tilalle perustettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Vappu Taipale toimi pääjohtajana.

Median valtaaminen

Stakesin voimallinen mediamarkkinointi alkoi heti syntymän jälkeen. Toimittaja Marjut Lindberg kertoo Stakesin juhlajulkaisussa vuonna 2002:

”Stakesin toiminnan kiihdytysvuosina viime vuosikymmenen puolivälissä tuli sosiaali- ja terveysasioista kirjoittavalle toimittajalle usein sellainen tunne, ettei Suomessa muita alan tutkimuslaitoksia olekaan kuin Stakes. Tiedotustilaisuuksia oli vähintään kerran viikossa, monasti useita saman viikon aikana. Aamupalavereissa jo kysyttiin: mikä on ”tämän päivän Stakes-juttu”?
Samoihin aikoihin toimittajien keskuudessa kiersi vitsinä kertomus, jonka mukaan Kuopion yliopistossa järjestettiin tiedotustilaisuus joka kerran, kun dosentti löysi takkinsa naulakosta. Helsingissä tuntui siltä, että Stakesissa järjestettiin tiedotustilaisuus aina, kun Stakesin tutkija löysi itsensä työpaikaltaan.”

Lopputulos

Pitäisikö THL:n tutkijoilta kysyä, mitä he oikein ovat tehneet lastensuojeluasioissa 30 vuoden aikana?

Miksi tilastointi ja tutkimus ovat rempallaan?

Tutkimusten, selvitysten, raporttien, työmuistioiden, selontekojen ja projektien kohteena on kiitettävällä tavalla ollut lastensuojelun laatimat (virheelliset) asiakirjat, dokumentaatio sekä sosiaalityöntekijöiden käsitykset, mielipiteet, tuntemukset, tunnetilojen vaihtelut.

Vappu Taipale kirjoittaa Stakesin juhlajulkaisussa, että ”Stakes voi pitää voittonaan myös sitä, että siellä koulutuksensa saanut asiantuntija siirtyykin professoriksi johonkin yliopistoon. Kyse ei ole vain menetyksestä vaan päinvastoin verkostojen rakentamisesta ja asiantuntemuksemme korkeatasoisuudesta. Merkittävää on se tapa, jolla asiantuntijoitamme käytetään poliittisen päätöksenteon tarvitsemissa töissä: talousneuvoston raportteja työstämässä, toimikuntien sihteereinä ja tärkeitä esitelmiä pitämässä löytyy stakeslaista joukkoa.”

Tällainen siirtymä tiedemaailmaan voi olla voitto mm. sijaishuollon yritystoiminalle ja lastensuojelujärjestöille.

Yhteiskunnalliselle päätöksenteolle se ei ole voitto. Perheille se on suuri tappio. Veronmaksajille siirtymä voi tulla kalliiksi.

Suomalaisesta lastensuojelututkimuksesta puuttuu yksi asia ja sen mukana kaikki -asiakasnäkökulma.

Kun ei ole tilastoja eikä tosiseikkoja, lasten pakkosiirrot ja perheiden rikkomiset tapahtuvat ketterästi.

Joka toinen tunti joku lapsi jossain päin Suomea siirtyy sijaishuoltoon.

Tänään interventioita voi perustella vanhempien päihdeongelmilla, huomenna perheväkivallalla ja ylihuomenna vanhempien keinottomuudella, seuraavalla viikolla mielenterveysongelmilla. Joka kerta asiaa voi perustella ylisukupolvisen huono-osaisuuden katkaisemisella lapsen edun vuoksi.

Kun ei ole tilastoja, medialle voi syöttää mitä vain.

Tänään tarinan pahoinvoivista lapsiperheistä, huomenna aggressiivista nuorista, ylihuomenna vanhempien avuttomuudesta ja seuraavalla viikolla viranomaisten yhteistyön ongelmista ja resurssien puutteesta. Joka kerta asiaa voi perustella ylisukupolvisen huono-osaisuuden katkaisemisella lapsen edun vuoksi. Se uppoaa takuuvarmasti median edustajaan.

Ilman tutkittua tietoa pöytä on katettu lapsibisneksen tekijöille.

Kun ei ole tutkittua tietoa, mahdollistuu mielivalta.

Nolo strategia

Suomi on nyt saanut lapsistrategiansa.

Lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt Suomen valtion huomiota kodin ulkopuolella asuvien lasten suureen määrään.

Sijaishuollon lapsia onkin tällä hetkellä jo pikkukaupungin väkiluvun verran.

Sijaishuollon miljardibisnes on luotu.

Suomen huostaanottokäytäntö edustaa pysyvää olotilaa eli Suomi toimii vastoin ihmisoikeussopimusten velvoitetta.

Strategia-asiantuntijoita on ollut paljon.

Lopputulos on nolo.

Kuinka voi olla mahdollista, että

  • Suomi ei kirjaa yhdeksi tavoitteekseen muuttaa toimintatapansa noudattamaan perheen jälleenyhdistämisvelvoitetta?
  • Suomi ei kirjaa yhdeksi tavoitteekseen palauttaa sijaishuoltoon siirretyt lapset mahdollisimman pikaisesti takaisin kotiinsa aina silloin, kun se on mahdollista?
  • Suomi ei kirjaa yhdeksi tavoitteekseen lopettaa välittömästi sijaishuollossa oleviin lapsiin kohdistuva väkivalta?

Strategiaa lukiessa tulee väistämättä mieleen 25 vuoden takainen ajanjakso, jolloin ministeriössä tehtiin lapsipolitiikkaa.

Perheen Suojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Anu Suomela laati tuolloin yhä ajankohtaisen kannanoton lapsipoliittisen työryhmän linjauksiin.

”Kun hallinto tarkkailee itseään, nähdään ongelmien aiheuttajiksi hallintoalamaiset, vaikka ongelmana saattavat olla nimenomaan hallinnon interventiot kansalaisten elämään”.

Osaava lastensuojelu

Lapsipoliittinen selonteko
Lastensuojelusta kohti lapsipolitiikkaa
Eläköön lapset
Perhe-hanke
Kaste I
Kaste II
Varpu- varhaisen puuttumisen kehitystyö
Huolen vyöhykkeet -malli
Dialogiset menetelmät
Tulevaisuuden muistelu
Läheisneuvonpito
Perheväkivaltaohjelma
Kuka kuulisi minua?
Lapsen aika
Kansallinen lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan
vähentämisen toimintaohjelma
HuosTatutkimus
Lasku 93
Voima verkko
NUPRO-projekti
LAPE-ohjelma
Luo luottamusta
Hervannan malli
Malmi-projekti
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma
Sosiaalialan kehittämishankkeet
Perhe -hanke
Lastensuojelun kehittämisohjelma
Lastensuojelun kansallinen kehittämisohjelma
LapsiArvi
Ehkäisevä lastensuojelu
Toimiva lastensuojelu
Harava -hanke
Post harava
Lasso-hanke
Pylpyrä-malli
Vanhemmuuden roolikartta
Perhearviointiopas
Parisuhteen roolikartta
Lastensuojelun alueverkostot projekti
Paras hanke
Verkostoituvat erityispalvelut -hanke
Veppi
Kehrän kehittämis- ja tutkimusverkosto
Lastensuojelun terapeuttisen laitoskasvatuksen mallinnus
Mallinnusta perhetyöstä ja perhekuntoutuksesta
Prosess Quide-menetelmä
Raportti ”Mitä mieltä? Mitä mieltä?”
Laadun aakkoset sijaishuollossa
Laadun elementit sijaishuollossa
Laituri-projekti
Huostaanottoprojekti
LUOVA organisaatio
Palmuke
Emma & Elias ja Eloisa Ikä-ohjelmat
Lasten Kaste
LasSe
Osaava lastensuojelu
LasKeTut-hanke
Futuriikki -hanke
Varhainen avoin yhteistoiminta (VAY)
Tikesos-sosiaalialan kansallinen tietoteknologian kehittämishanke
Toimiva lapsi & perhetyö
Lupaus Lapselle
Lapset puheeksi -keskustelu
Lapset puheeksi -neuvonpito
Lapset puheeksi -perheinterventio.
Hyvinvointitalous- ohjelma
SIB -malli
SIB-hanke
Syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja nuoret – esiselvitys
Lapsi-indikaattorityöryhmä
Lastensuojelutarpeen selvittämisen kehittäminen Väli-Suomessa -hanke
LAPE -työpajat
Puheista tekoihin
Hackneyn malli
McKinseyn 7-strategiamalli
Kehrä I
Kehrä II
Henkilökohtainen budjetointi-malli (HB)
Paniikista toivoon ja näköalat auki

Edellä mainitut hankkeet ja projektit on poimittu Metropolia Ammattikorkeakoulun yliopettaja Sirkka Rousun kirjoittamasta lastensuojelun kehittämistä koskevasta julkaisusta. Tarkasteluajanjakso koskee vuosia 1983-2017.

Vuodelta 2018 olevan julkaisun nimi on Uusi lastensuojelu kehittyy monien kulttuurien ristipaineissa. Se on Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisu.https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/140837/2018_Rousu_uusi_lastensuojelu_kehittyy_monien_kulttuurien_ristipaineissa_AATOS.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Rousu kertoo luonnostelevansa Uuden lastensuojelun keskeistä sisältöä. Rousu kertoo keskustelleensa erityisesti tutkimusprofessori Tarja Heinon ja Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos Oy:n johtajan Kristiina Laihon kanssa.

Rousun mukaan asiakas – ja hänen tarpeensa – tulisi palauttaa palvelutuotannon kehittämisen keskiöön.

On hyvä, että tämä asia on havaittu, edes puheissa.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia säätelevä laki on ollut voimassa vasta 20 vuotta. Tätä lakia ei Rousu mainitse. Asiakaslähtöisyys ei siis ole uusi löytö. Se on lain velvoite.

Sirkka hyvä,

1) Onko yhdestäkään hankkeesta tai projektista olemassa selvitystä, mitä se on maksanut meille veronmaksajille? Mitä nämä kaikki ovat yhteensä maksaneet?

2) Ovatko palvelujen käyttäjät päässeet arvioimaan yhtäkään hanketta tai projektia?

3) Mistä syystä et ole uutta lastensuojelua kehitellessäsi huomioinut lainkaan Suomen valtion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta saamia langettavia tuomioita?

4) Tunnustat olleesi mukana useissa edellä mainitussa hankkeissa ja projekteissa jo vuosikymmenten ajan. Ketkä muut nimeäisit suomalaisen lastensuojelun arkkitehdeiksi?

5) Mitä keinoja teillä on ollut käytössä, kun lopputuloksena on sijaishuollon miljardibisnes?

6) Kerrot julkaisussa, kuinka ylisukupolvisten ketjujen katkaiseminen on mahdollista tuomalla perheiden elämään suojaavia tekijöitä. ”Eletty ylisukupolvinen huono-osaisuus lukitsee ja kapeuttaa. Purkajaksi tarvitaan näköalaa uudelleen avaavaa, näköalaistavaa sosiaalityötä ja palveluita. Ongelmien taustalla on hyvin pitkä historiallinen kehitys.”

Opetatko sosiaalityön opiskelijoille edelleen tuota ylisukupolvisen huono-osaisuuden 100 vuotta vanhaa oppia? Eikö sitä voisi jo unohtaa?

7) Tarkoitatko, että sosiaalihuollon asiakaslaki ei koske lastensuojelun maalittamia ”huono-osaisia” eli köyhiä, yksinhuoltajia, sairaita ja vammaisia? Eikö heillä ole oikeus hyvään sosiaalihuoltoon ja palveluun? Ajatteletko, että ”huono-osaiset” eivät osaa ilmaista toiveitaan ja tarpeitaan?

8) Asiantuntijoita on pilvin pimein arvioimassa vanhempia ja lapsia. Pelko ja kauhu on levinnyt lapsiperheisiin. Maamme naiset ovat tehneet synnytyslakon. Sijaishuoltoon siirretyt lapset ovat väkivallan kohteena, lastensuojelu saattaa tappaa. Voisitko tehdä asialle jotain?

9) Lastensuojelu on kulkenut viimeisen 30 vuoden aikana katastrofista toiseen.

Tässä hankkeiden lopputulos:

Alaikäisistä lapsistamme noin joka viideskymmenes (1,7 %) on sijoitettuna kodin ulkopuolelle.

Huostaanotettujen lasten lukumäärä on kasvanut tasaisesti viimeisen 30 vuoden ajan (1990–2019) ja kaksinkertaistunut noin 6 000 lapsesta reiluun 11 000 lapseen.

Vastaavasti huostaanotetuista lapsista aiheutuneet kustannukset ovat myös kaksinkertaistuneet (433 miljoonasta eurosta 883 miljoonaan euroon), mutta puolet lyhyemmässä ajassa vuosina 2006–2019.

Lastensuojelun avohuollon kustannukset ovat kasvaneet noin 272 miljoonasta eurosta 335 miljoonaan euroon 2010-luvun jälkipuoliskolla.https://itla.fi/onko-maallamme-malttia-uudistaa-lastensuojelun-palvelut/

Onko ollut mitään keskustelua siitä, että asiantuntijat pitää heti vaihtaa?

10) Korostat, että median pitäisi puhua ja kirjoittaa lastensuojelusta myönteisemmin.

Miksi pitäisi?