Uusi alku

Siirryin kotisivuiltani kirjoittamaan tänne uuteen ympäristöön.

Kävin läpi vuosien mittaan tekemiäni kirjoituksia ja niitä olikin kertynyt melkoinen määrä. Yritykseni kotisivuilla niitä oli vuodesta 2007 alkaen.

Tulen julkaisemaan vanhat kirjoitukseni täällä kunhan ne saadaan siirrettyä. Vanhempia lehtijuttuja en julkaise.

Kesällä tuli 40 työvuotta täyteen. Nyt voisi jo kenties sanoa, että on jonkin verran työkokemusta ja näkemystä lasten ja lapsiperheiden asioista.

Näistä asioista kirjoittelen jatkossakin.

Asian ytimessä?

Asian ytimessä Aila Puustinen-Korhonen

Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhosen mukaan merkittävä osa lasten sijoituksista voitaisiin jättää tekemättä. Lastensuojelun asiantuntija pitää nykykäytäntöä perheille katastrofaalisena.

Huostaanottoihin ja sijoituksiin päädytään siksi, että lapsille ei ole saatavissa mielenterveyteen ja oppimisvaikeuksiin liittyviä palveluita. Kuntaliiton mukaan kriisiä ei kuitenkaan ratkaista siten, että lastensuojelulakia korjataan kerta toisensa jälkeen.

Asian ytimessä Kadotetut lapset -työryhmä

Kadotetut lapset -työryhmä perustettiin kesällä 2019 aktiivisten isovanhempien aloitteesta. Työryhmän nimi kuvastaa hyvin sijaishuollossa olevien lasten tilannetta. Kadotetuilla lapsilla tarkoitetaan valtion vastuulla olevia, sijaishuoltoon siirrettyjä lapsia, joilla ei ole lastensuojelun toimien takia enää yhteyttä vanhempiinsa, isovanhempiinsa eikä muihin sukulaisiin, tai yhteys on ankarasti rajattua ja kontrolloitua. Sijaishuoltoon on kadonnut lapsia, joiden lukumäärää ei tiedä kukaan. THL:n ilmoituksen mukaan vuosittain ainoastaan muutaman sadan lapsen huostaanotto lopetetaan. THL:n ilmoituksen mukaan tiedossa ei kuitenkaan ole, kuinka moni lapsi tosiasiassa on päässyt takaisin kotiinsa.

Kadotettujen lasten joukko ei ole koskaan ylittänyt mediakynnystä, vaikka kyse on vakavista ihmis- ja perusoikeusloukkauksista. Lapsen perheyhteyden, kielen ja kulttuurin hävittäminen on kaltoinkohtelua.

Työryhmä on vaatinut, että kaikkien sijaishuoltoon siirrettyjen lasten tilanne selvitetään viipymättä valtion järjestämänä sijaishuollon nykytilaselvityksenä. Selvitys tulee tehdä lasten ja läheisten haastattelututkimuksena riippumattoman ulkopuolisen tahon toimesta. Lapsen haastatteluun tulisi liittää vanhemman ja/tai läheisen haastattelu aina silloin, kun se on mahdollista. Vieraannutetut lapset eivät välttämättä kykene enää tuottamaan oikeaa tietoa tilanteestaan, vaan vieraannutettu lapsi saattaa puolustaa vieraannuttajaansa (ns. Tukholma-syndrooma).

Lasten kadottamisen ideologiatausta

Sosiaalityöntekijät uskovat edelleenkin, että sosiaalisen perimän teorian takia perhe on pahin. Teorian mukaan sijoitettu lapsi pitää eristää suvustaan, isovanhemmistaan ja läheisistään.

THL:n tilastot kertovat, että sosiaalisen perimän teoriaa noudatetaan. Tilastojen mukaan vain ani harva lapsi on sijoitettu läheisverkostoon. Lastensuojelulakiin kirjattu läheisverkoston kartoitus on jäänyt käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi. Niissä tapauksissa, joissa sosiaalityöntekijät suostuvat tekemään selvityksen, kehitellään tekosyitä.

Tekosyinä käytetään mm.

-Lasta ei voi sijoittaa isovanhemmilleen, koska isovanhemmat ovat liian vanhoja (50 -vuotiaat isovanhemmat ovat ikäloppuja, mutta perhehoitajat voivat olla yli 50 -vuotiaita).

-Isovanhempien ja lapsen vanhemman välillä vallitsee ”ristiriitoja”. Sosiaalityöntekijät kehittelevät ”ristiriidat” mistä tahansa ihmiselämään kuuluvasta tapahtumasta.

-Isovanhemmilla on koiria (lapsi ei ole allerginen).

-Isovanhemmat eivät kykene näkemään vanhempien ongelmia ja ovat hankalia yhteistyökumppaneita (sosiaalityöntekijät ovat kirjoittaneet asiakirjoihin virheellistä tietoa ja tehneet niistä tulkintojaan, joita on oikaistu).

-Isovanhemmat eivät hyväksy huostaanottoa.

-”Isovanhempien tulee pysyä isovanhemman roolissa”.

Pyydän lukijoita lähettämään minulle tietoa muistakin syistä, joita on lastensuojelun asiakirjoihin kirjoitettu (leeni.ikonen@knuutilaki.net). Lastensuojelun historian aikalaiskirjat kaipaavat tällaista tietoa. On tärkeää kirjata talteen rakenteissa piilossa olevia vinoumia.

Lain mukaan lapsen ja vanhempien, läheisten yhteydenpitoa tulee tukea. Myös isovanhemmilla on oikeus nauttia isovanhemmuudesta. Lastensuojelutyössä unohdetaan, että perhe-elämästä nauttiminen kuuluu muillekin kuin sijoitetulle lapselle.

Kadotetut lapset -työryhmän vaatimus

Kadotetut lapset -työryhmä on vaatinut, että sijoitettujen lasten palauttaminen koteihinsa ja läheistensä luokse tulee käynnistää pikaisesti. Lain mukaan perheiden jälleenyhdistäminen tulee tehdä aina, kun se on mahdollista. Nykytilaselvityksen avulla saadaan toimivia malleja perheen jälleenyhdistämiseen. Tällä hetkellä lastensuojelutyössä keskitytään toteuttamaan koko lapsuuden mittaisia huostaanottoja – vastoin lakia ja ihmisoikeusvelvoitteita.

Jokaisen lapsen kohdalla tulee tehdä läheiskartoitus. Lasten turvana tulee nähdä läheiset, eikä heitä tule keinotekoisin ja jopa totuudenvastaisin perustein poistaa lasten elämästä. Lapsi tulee ihmisoikeussopimusten edellyttämällä tavalla nähdä ensi sijassa perheensä ja sukunsa jäsenenä.

Vieraannutetut ja kadotetut lapset ovat ihmisoikeusloukkausten kohteena. Henkisen väkivallan, vieraannuttamisen, kohteena ollut lapsi tulee myös voida palauttaa läheisilleen, vapauttaa uhrin asemastaan ja palauttaa kiintymys biologiseen sukuunsa.

Haastattelututkimuksen avulla saamme ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta tietoa lastensuojelun palvelujärjestelmästä kokonaisuutena. Vain haastattelemalla sijaishuollon kokeneita mahdollistuu lastensuojelupalveluiden vaikuttavuuden arviointi ja koko lastensuojelujärjestelmän uudelleenarviointi.

Ennen kaikkea haastattelututkimus antaisi puheenvuoron palvelujärjestelmän asiakkaalle kuulemalla lapsen ja sosiaalipalveluja käyttävän asiakkaan oman äänen. Tämän selvityksen jälkeen olisi mahdollista ryhtyä valmistelemaan perheiden oikeusturvan huomioivaa lainsäädäntöä.

Asian ytimessä Birgitta Wulf

Kadotetut lapset -työryhmän isoäiti Birgitta Wulf on istunut eduskuntatalon portailla keskiviikkoisin yli kahden vuoden ajan. Hän haluaa muistuttaa perheiden tukemisen tärkeydestä ja isovanhempien merkityksestä lapsille. Sijaishuollon nykytilaselvityksen käynnistäminen on ainoa keino edetä lastensuojelukriisissä. Yhdenkään lapsen ei tule joutua perusteetta eroon vanhemmistaan ja läheisistään. Valtiovallan ei tule sallia sijoitettuihin lapsiin kohdistuvaa huonoa kohtelua, jopa väkivaltaa. Lue Birgitan ajatuksia tästä linkistä.

Lapsiasiavaltuutettu asian vieressä

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on huolissaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiin erotilanteissa. Hänen mielestään isovanhemmat ovat monissa suomalaisperheissä tärkeä tukipilari.

– Tiedämme myös tutkimuksista, että lapset, joiden hoivaan isovanhemmat osallistuvat, menestyvät elämässä paremmin, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen toteaa.

Pääseekö Elina Pekkarinen asian ytimeen?

Kadotetut lapset -työryhmä on tavannut lapsiasiavaltuutettu Pekkarisen ja tuonut esille kadotettujen lasten ongelman ja isovanhempiin kohdistuvat sabotoinnit. Keskustelu oli pitkä ja perusteellinen.

Elina Pekkarinen on tutkijataustansa ansiosta tietoinen lastensuojelutyön mielivallasta. Työn ideologialasti kumpuaa historiasta – 100 vuoden väärintoimiminen on aikaansaanut vakavia ihmisoikeusloukkauksia.

Milloin lapsiasiavaltuutettu Pekkarinen ilmoittaa olevansa huolissaan sijaishuoltoon kadotetuista lapsista? Entä näiden lasten isovanhempien kohtalosta mielivaltaisten sosiaalityöntekijöiden käsissä? Entä milloin hän nostaa sijoitettujen lasten isovanhempien tärkeän merkityksen lapsille ja uskaltaa mitätöidä sosiaalisen perimän teorian – tai edes nostaa tämän vaietun asian päivänvaloon?

Asian vierestä puhuminen

Asian vierestä puhuminen on lapsia koskevissa asioissa vahingollista. Yksilötasolla seurauksena saattaa syntyä elämänmittaisia tragedioita. Lastensuojelemisesta on tullut miljardiluokan bisnes. Vierestä puhuminen ja vaikeneminen ovat tulleet siis veronmaksajille kalliiksi. Tässä kaupankäynnissä lapsen läheiset, jopa lapsille rakkaat isovanhemmat, nähdään liiketoimintaa häiritsevänä tekijänä.

Yle teki jutun asian vierestä puhumisen tekniikasta. Juttu koski virkamiehiä.

”Vastaa asian vierestä, älä anna periksi” – Näin virkamiehiä koulitaan toimittajan kohtaamiseen kerrotaan Ylen jutussa. Verohallinto kehottaa vastaamaan kiperiin kysymyksiin asian vierestä. Kunta-alan eläkkeistä huolehtiva Keva puolestaan varoittaa ammatillista tunnustusta kaipaavista skandaalinpaljastajista.

”Tuo pääviestisi esille, vaikka toimittaja ei kysyisi niistä. Vastaa ensin kysymykseen ja jatka sitten omalla viestilläsi. Voit myös ottaa näkökulmasi esille haastattelun lopussa”, neuvotaan muun muassa valtiovarainministeriön ohjeissa.

Kysymys

Minkälaista vierestä puhumisen opastusta lapsiasiavaltuutettu on saanut?

Elina Pekkarinen vaikenee kuitenkin eduskunnalle antamassaan selonteossa myös sijoitettujen lasten itsemurhista, lasten tuotteistamisesta, avo- ja sijaishuollon miljardibisneksestä, viranomaisvieraannuttamisesta, pysyvästä huostaanotosta, viranomaisen harjoittamasta aktiivisesta lasten syrjäyttämisestä.

Elina Pekkarinen on esittänyt, että lastensuojelulaki muutetaan. Tämä on yksinkertainen ja helppo oikotie. Jokainen lastensuojelun kriisiä tunteva ymmärtää, ettei mikään laki tule ratkaisemaan rakenteiden syviä ongelmia.

Onko kuitenkaan lain mukaan mahdollista, että Elina Pekkarinen saa puhua ja kirjoittaa toistuvasti asian vierestä? Lapsiasiavaltuutettua sitoo lainsäädäntö. Se velvoittaa nostamaan esille yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita – olemaan asioiden ytimessä.

Kummallisia kesäuutisia

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen antaa Uutissuomalaisen mukaan hyvän arvosanan hallitukselle. Elina Pekkarinen arvioi Sanna Marinin hallituksen onnistuneen erittäin hyvin lasten ja lapsiperheiden näkökulmasta asioita arvioiden.

Tämä outojen uutisten luokkaan kuuluva juttu virittää lukijassa kysymyksiä.

  • Suomen lastensuojelu siirtää joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon.
  • Sijoitettujen lasten määrä on kasvanut, perhehoidosta on tullut ensisijainen hoitomuoto ja sijaishuoltoon menee lähes miljardi euroa vuodessa.
  • Lasten psyykkisten ja neuropsykiatristen sairauksien hoito (tai hoidotta jääminen) on siirtynyt lisääntyvästi sijaishuoltoon. Nämä lapset eivät saa tarvitsemiaan terveydenhuollon palveluja.
  • Yhteiskunnan rahallinen tuki menee perhehoitajille vanhempien sijaan. Perheitä tukevat palvelut ovat heikentyneet.
  • Sijoitettujen lasten tilanteesta on tullut tietoa, joka osoittaa sijaishuollolla olevan kielteisiä vaikutuksia.
  • Vastoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä ja huolimatta lastensuojelulain perheen jälleenyhdistämisen säännöksestä huostaanotosta on muodostunut lähes pysyvä ilmiö.
  • Sijaishuoltoa valvotaan hyvin vähän. Ylimpien valvontaviranomaisten toistuvat huomautukset eivät johda muutoksiin. Hankkeiden avulla virkamiehen ja yksityisen palveluntuottajan välit hämärtyneet.
  • Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on nimennyt vuodesta 2013 lähtien lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn yhdeksi keskeisistä perus- ja ihmisoikeusongelmista.

Toki lapsikauppiaiden näkökulmasta Sanna Marinin hallitus on onnistunut erinomaisella tavalla, mutta kuuluuko lapsiasiavaltuutetun työnkuvaan tällaisen kyseenalaisen asian kehuminen? Sehän tarkoittaa sijaishuollon – eikä lasten – edun valvontaa?

Mitä lapsiasiavaltuutetut ovat saaneet aikaan?

Lapsiasiavaltuutetun tehtävä perustuu lakiin. Tehtäviksi on laissa määritelty lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen seuranta, lapsen oikeuksista tiedottaminen, vaikuttaminen päättäjiin sekä yhteydenpito lapsiin ja nuoriin ja heiltä saadun tiedon välittäminen päätöksentekijöille.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen vaikenee sijoitettujen lasten kertomasta väkivallasta ja huonosta kohtelusta. Tämä asia on vaiettu kuoliaaksi eduskunnalle annetussa raportissa. Vaiettu on myös miljardiluokan lapsibisneksestä.

Ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula hoiti tehtävää vuodesta 2005. Aulan virkakausi olisi kestänyt syyskuuhun 2015. Hän lopetti työnsä huhtikuun 2014 lopussa.

Aula totesi: Olen ollut innolla rakentamassa Suomeen uutta lapsen ihmisoikeuksia edistävää viranomaista.

Oliko Aula edistämässä ihmisoikeuksia? Aulan kaudella sijaishuollon miljardibisnes kehittyi erinomaisella tavalla – siis perhe-elämän kunnioitus heikkeni. Eduskunnan oikeusasiamies on Aulan toimikaudella, vuodesta 2013 lukien, laatinut 10-kohtaisen listan yleisimmistä perus- ja ihmisoikeusongelmista, jotka tulevat toistuvasti esiin oikeusasiamiehelle tehdyissä kanteluissa.

Tähän listaan kuuluu lastensuojeluasiat. Listaan kuuluu myös vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen puutteet, laitoksissa olevien itsemääräämisoikeutta loukkaavat rajoittamiskäytännöt, terveyspalveluiden saatavuuden ja lainsäädännön puutteet, perusopetuksen opiskeluympäristön ja päätöksenteon puutteet, oikeusprosessien pitkä käsittelyajat ja tuomioistuinten rakenteellisen riippumattomuuden puutteet sekä perus- ja ihmisoikeusloukkausten ennaltaehkäisyn ja hyvittämisen puutteet.

Tuomas Kurttila hoiti tehtävää vuosina 2015-2019 ja nosti esille lastensuojelun vakavat ongelmat.

Kurttilan osuva toteamus kirjautui mediaan:

Luotto on loppu. Lastensuojelu on rikki. Sitä eivät korjaa ne onnistumiset, joista kovin harva tietää, Kurttila sanoo.

Tuomas Kurttila sai lähteä tehtävästä.

Elina Pekkarinen on hoitanut tehtävää alkaen 2019. Toimikausi on kohta lopuillaan. Yhteiskuntasuhteiden pitää olla kunnossa, lausuntojen on syytä olla sopivia. Jatkokausi päätetään pian.

Miljardibisnesyrittäjät saavat olla kiitollisia sellaisista lausumista, jotka vaikenevat epämiellyttävistä asioista, sijoitettujen lasten aktiivisesta syrjäyttämisestä, itsemurhista, kokonaisten perhekuntien tuhoamisesta jne.

Mitä tekee kehuttu Sanna Marinin hallitus?

Pääministeri Sanna Marin marssi topakasti pridekulkueessa todeten kansalle:

Juhlitaan yhdessä ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja rakkautta.

Lastensuojelun uhrit ovat odottaneet sadan vuoden ajan. Tulisikohan Sanna Marin puolustamaan kulkueessa heidän ihmisoikeuksiaan? Kuka lopettaisi lapsikaupan?

SUURPEDOT PUNTARISSA – MITÄ TAPAHTUU LAPSILLE?

Suurpetojen tilanne

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (avi) päättää kesän aikana, peruuttaako se Kuusamon suurpetokeskuksen toimiluvan. Avin mukaan luvan välittömän peruuttamisprosessin käynnistämisen syynä on muun muassa se, että eläintarhassa on toimittu vakavasti eläinsuojelulain vastaisesti eikä lupaehtoja ole noudatettu.

Media on kiinnostunut suurpedoista

Suurpetoasia on saanut toimittajat liikkeelle. Tuija Siltamäki kysyy: Miten kenellekään ei tullut aiemmin mieleen kysyä, miksi ihmeessä karhun pitäisi maalata ja syödä karkkia?

Media on ihastellut Juuso- karhun ”maalauksia” samaan aikaan kuin karhusta tehtiin eläinsuojeluilmoitus. Viime viikkoina on tullut selväksi, ettei media ole ollut ainoa, joka on toiminut vastuuttomasti. ”Karhujen orpokodissa” on toistuvasti laiminlyöty eläinsuojelulain velvoitteita. Ihminen unelmoi ihmisen ja eläimen välisen raja-aidan ylittämisestä. Kuvittelemme näkevämme some-videoihin meemeiksi pelkistetyissä eläimissä inhimillisiä ja siksi söpöjä piirteitä, vaikka oikeasti katsomme usein typeryyden tai julmuuden aiheuttamia käytöshäiriöitä kirjoittaa Siltamäki.

Tasavallan presidentti on vaikuttunut

Vuoden 2017 uudenvuodenpuheessaan presidentti Sauli Niinistö yltyi runolliseksi viitatessaan Suurpetokeskuksen johtaja Karjalaiseen ja karhuihin. Että noin katsoo eläin ihmistä, ihminen eläintä, silmästä silmään. Ymmärtävät jotain, paljonkin, toinen toisistaan? Tasavallan presidentti ei nostanut esille sijaishuollon liiketoimintaa eikä sijaishuollon lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, ei liioin lastensuojelun perus- ja ihmisoikeusloukkauksia.

Lastensuojelun sijoittamien lasten tilanne

Ylimmät valvontaviranomaiset ovat toistuvasti huomauttaneet lastensuojelun heikosta laadusta. Koska sosiaalityöntekijät eivät pääsääntöisesti noudata lakia, he myös laiminlyövät sijoitettujen lasten elämäntilanteen valvomisen. Mielivaltainen työkulttuuri mahdollistaa sen, että sosiaalityöntekijät valvovat pääasiassa palveluntuottajien etua. Tällä tavoin sijaishuollon miljardibisnes on saanut rauhassa kehittyä, voimistua ja palveluntuottajat vaurastua. Joka toinen tunti joutuu joku lapsi jättämään kotinsa, jotta lapsikauppa kukoistaisi.

Aluehallintovirasto on antanut 24.3.2022 paimenkirjeen ”Lastensuojelun hyvä laatu ja sijaishuoltoon sijoitettujen lasten perusoikeuksien turvaaminen”. Valvontaviranomaiset ovat jälleen havainneet puutteita sijaishuollossa olevien lasten oikeuksien toteutumisessa ja haluavat ohjeella kiinnittää kuntien ja palvelujen tuottajien huomiota keskeisiksi katsomiinsa havaintoihin sijaishuoltoyksiköiden toiminnasta ja niiden valvonnasta.

Valvontaviranomaiset korostavat, että lastensuojelulaitoksiin sijoitetulla lapsella on samat perusoikeudet kuin muillakin lapsilla. Näihin oikeuksiin voi puuttua ainoastaan lain nojalla ja silloinkin vain sellaisella toimenpiteellä, joka vähiten loukkaa lapsen perusoikeuksia.

Valvontaviranomaisten lapsen asioista vastaaville sosiaalityöntekijöille lähettämän kyselyn tulosten perusteella Avi toteaa, etteivät sosiaalityöntekijät ole juuri ollenkaan tutustuneet sijaishuoltoyksikön hyvän kohtelun suunnitelmaan, tai sitä ei ollut lähetetty sosiaalityöntekijälle tiedoksi tai sitä ei ollut yksiköstä saatavilla. Merkittävä osa sosiaalityöntekijöistä ei ollut tietoisia siitä, oliko suunnitelmaa käyty sijoitetun lapsen kanssa läpi ja käytettiinkö suunnitelmaa yksikön arjen toiminnassa. Tämä tarkoittaa, että palveluntuottajat määrittelevät virkamiesten toimintaa – häntä heiluttaa koiraa. Liikemiehet pitävät maksavaa tahoa pilkkanaan.

Media ihastelee

Media on ihastellut lastensuojelujärjestöjen ja palveluntuottajien toimintaa, joka on tuottanut hyvinvointia lastensuojelujärjestöille ja palveluntuottajille. Media on antanut auliisti palstatilaa niin perhehoitajille kuin muille sijaishuollon tuotteiden ja palvelujen markkinoille.

Kysymykset ovat puuttuneet: Miksi lasten pitää asua naapurin perheessä ja vieläpä kaltoinkohdeltuina. Miksi veronmaksajien pitää tukea perhehoitajia ja lastensuojelulaitoksia lapsen oman perheen sijaan? Miksi veronmaksajien pitää tukea lastensuojelujärjestöjen hyvinvointia? Miksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonlalla lastensuojelussa toimivat eivät noudata lakia eivätkä saa riittävää juridista koulutusta? Missä vika, ettei tätä villiä laumaa saa vastuuseen tekemisistään?

Miksi tutkivat journalistit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vaiti?

Kuinka tämä asia on ymmärrettävissä?

Kuusamon Suurpetokeskus on perustettu vuonna 1996. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyissä viranomaistarkastuksissa on paljastunut, että Suurpetokeskuksessa on laiminlyöty eläinsuojelulain velvoitteita ja eläimistä on tehty eläinsuojeluilmoituksia. Avi on siis toiminut huippunopeasti verrattuna maamme lasten tilanteeseen.

Lastensuojelun asiakkaana olevien lasten asioissa on viimeisen sadan vuoden aikana toistuvasti paljastunut epäkohtia. Sijaishuoltoon, erityisesti perhehoitoon, katoaa lapsia, joiden hyvinvoinnista ei välitä kukaan muu kuin oma suku. Sijoitetut lapset kertovat huonosta kohtelustaan ja jopa väkivallasta. Tilanne jatkuu vakavista epäkohdista huolimatta.

Median tukemana.

Nyt odotetaan.

Kumpi lakkautetaan ensin – lastensuojelu vaiko suurpetokeskus?

Lastensuojelulaki uudistuu – uskottavuusongelmia ministeriössä

Sosiaali- ja terveysministeriö käynnistää lastensuojelun lainsäädännön kokonaisuudistuksen. Aloite on tullut lapsiasiavaltuutetulta. Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Linden, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ja lasten ja STM:stä nuorten yksikön johtaja Anna Cantell-Forsbom ovat kertoneet sosiaali- ja terveysministeriön järjestämässä tiedotustilaisuudessa lastensuojelulain kokonaisuudistuksesta.

STM lataa pöytään valtavan määrän tavoitteita ja toimenpiteitä. On yllättävää, ettei esille nosteta ensisijaisen tärkeitä asioita liittyen rakenteelliseen korruptioon, STEA:n avulla luotuun järjestödemokratiaan ja hallinnon vääristymiin, väkivaltaiseen palvelujärjestelmään, sosiaalityöntekijöiden heikkoihin virkamiestaitoihin, mielivallan kulttuuriin, virkavastuukysymyksiin, lastenpsykiatrien huostaanottolähetteisiin, lasten ja vanhempien oikeusturvan vaarantavaan hallintotuomioistuinkäsittelyyn sekä sijaishuollon nykytilaselvityksen käynnistämiseen.

Lastensuojelun kroonistuneen kriisin taustalla ovat sosiaalityöntekijöiden koulutukseen liittyvät puutteet ja ideologiapohjainen virkatyö. Ellei tätä perusasiaa saada kuntoon, kaikenlaiset lainsäädäntöuudistukset ovat turhia. Sosiaalityöntekijät jatkavat ”lapsen edun” ajamista lakien velvoitteista piittaamatta, oman intuitionsa mukaan – olipa laki minkälainen tahansa.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaaminen lastensuojelujuttuihin edellyttäisi oikeusministeriön hallinnonalan kytkemistä lainvalmisteluun.

Virheolettamia

Tiedotteessa väitetään, että lastensuojelun tarve on lisääntynyt ja että huostaanotot toimisivat pahoinvoinnin mittareina. Lähtökohtaolettama on virheellinen. Yhtä perusteltua on väittää, että huostaanotot ovat lisääntyneet, koska virassa olevat sosiaalityöntekijät käyttävät lain sijaan mututuntumaa ja hutiloivat huostaanottoja perus- ja ihmisoikeuksista piittaamatta.

Rakenteellinen vinouma tuottaa lapsimateriaalia lastensuojeluun, koska ministeriö on luonut nykyisen järjestelmän palveluntuottajien hyväksi. Lapsikauppa menestyy, mikäli lapsimateriaalia on riittävästi. Pahoinvointi on lisääntynyt, koska järjestelmä aiheuttaa pahoinvointia.

Lastensuojelulaki on ollut voimassa ainoastaan 14 vuoden ajan (alkaen 1.1.2008). Tämä tosiseikka huomioiden, nyt tehty esitys pakottaa pohtimaan, minkälaista asiantuntemusta ministeriössä oikein on. Koko palettia ollaan laittamassa jälleen kerran uuteen uskoon. Sellainen toiminta – hakuammunta- aiheuttaa valtavasti kustannuksia.

Ministeriön tiedotteeseen on puikahtanut vääriä prosenttilukuja. Kodin ulkopuolella ei asu 1,6 prosenttia, vaan 1,8 prosenttia alaikäisistä. Siis valtava määrä lapsia.

Rakenteellisen korruption avaaminen ja purkaminen

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala on asiantuntijoidensa avulla 2000 -luvun kuluessa tuotteistanut sekä lapset että lasten vanhemmat. Ei ole mitään syytä olettaa, että tilanne muuttuisi ministeriön linjauksin perheiden kannalta paremmaksi. Ellei rakennevinoumia avata ja pureta, uudistukset saattavat syventää entisestään lastensuojelun perheille aiheuttamia ongelmia ja kiihdyttää lapsikauppaa.

Ministeriö on osoittanut vuosituhannen kuluessa olevansa niin ihastunut yksityisten toimijoiden visioihin, että myös lainvalmistelu saattaa luisua / on saattanut luisua omia taloudellisia etuja ja ideologiaa ajaville toimijoille. Asiantuntijoina on käytetty tahoja, joilla on välitön taloudellinen intressi huostaanottojen ja lastensuojelun asiakkaiden määrän kasvattamiseen.Näyttää siltä, että ministeriö kelpuuttaa asiantuntijaksi sen, joka kertoo olevansa lastensuojelun asiantuntija. Lastensuojelujärjestö -nimikkeellä asiantuntijaksi pääsee motiiveja kyselemättä. Mitä syntyy, jos nyt mätää paikataan mätäpaisetta puhkaisematta?

Veronmaksajan kannalta olisi ollut oikeutettua odottaa, että tiedotustilaisuudessa olisi ollut paikalla Valtiontalouden tarkastusviraston edustaja kertomassa, kuinka veronmaksajien rahanhaaskuu tullaan lopettamaan. Kuinka ministeriötä oikein valvotaan?

Rakenteellinen korruptio heikentää pitkällä tähtäimellä instituution suorituskykyä ja kääntää instituution pois varsinaisesta tavoitteestaan sekä vähentää sen kykyä saavuttaa tavoitteensa (Ari Salminen, Rehellisyys maan perii, tutkimus hyvästä hallinnosta ja korruptiontorjunnasta, 2018). Näin on STM:n hallinnonalalla tapahtunut. Hyvinvointia tuottamaan tarkoitetut palvelut tuottavat pahoinvointia ja edistävät palveluntuottajien hyvinvointia:

Vuosituhannen edetessä huostaanottojen määrä on liki kaksinkertaistunut. Perhehoidosta on tullut ensisijainen hoitomuoto vuonna 2012 tehdyn lakimuutoksen ansiosta. Yhteiskunnan tuki ohjataan perhehoitajille – ei vanhemmille.

Peruspalvelut ovat heikentyneet. Sijaishuolto on miljardiluokan liiketoimintaa, johon osallistuu myös kansainvälisiä toimijoita. Miljardilla eurolla tuotetaan sairautta, itsetuhoa, rikollisuutta ja syrjäytymistä. Sijaishuolto jatkuu häiriöttä eikä lapsia palauteta kotiin. Sijaishuoltoa ei valvota. Ylimpien valvontaviranomaisten toistuvat huomautukset. Julkisen vallan käyttö on hämärtynyt – palveluntuottajat määräävät, mitä perheet tarvitsevat ja mitä kunta ostaa.

Ministeriön asiantuntijuutta on perustelua kyseenalaistaa. Ministeriöllä ei ole esittää mitään näyttöä siitä, että se pystyisi muuttamaan suuntaa –tarjolla on ollut ainoastaan miinusmerkkistä tietotaitoa.

Katsaus sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelun tasoon

Ministeriön miinusmerkistä tietotaitoa osoittaa, että ainoastaan 14 vuotta voimassa ollut lastensuojelulaki todetaan tiedotteen tekstein käytännössä kokonaisuudessaan epäonnistuneeksi. Ministeriö on itse luonut kriisinsä haalimalla lastensuojelun piiriin lapsia, joille lastensuojelulla on annettavanaan vain puhepalveluja ja huostaanottoja. Eikö tämä olisi ollut reilua kertoa tiedotustilaisuudessa. Jospa vika ei olekaan kansan laadussa vaan ministeriön seinien sisäpuolella?

Katsotaanpa, kuinka lainvalmistelussa on aiemmin toimittu – kuinka kriisi saatiin syntymään. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 5.1.2005 lastensuojelulain kokonaisuudistuksen valmistelua varten työryhmän, jonka tuli valmistella muutostyö. Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin tulosaluejohtaja, sittemmin kehittämispäällikkö Sirpa Taskinen Stakesista. Työryhmä sai työnsä päätökseen keväällä 2006.

Uudesta lastensuojelulaista tuli interventiolaki, joka mahdollisti voimakkaan puuttumisen perhe-elämään. Lakia kuitenkin markkinoitiin perheiden auttamisena eli varhaisena puuttumisena. Myös tuohon aikaan ministeriössä korostettiin, kuinka perheiden oikeusturvasta tullaan huolehtimaan entistä paremmin.

Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio kiinnitti lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä huomiota siihen, että uudistamistyöryhmän mietinnöstä puuttui huostaanoton perus- ja ihmisoikeuksia koskeva nykytilan arvio ja selostus siitä, miten ehdotettujen säännösten ajateltiin ehkäisevän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteamien epäkohtien syntymistä tulevaisuudessa.

Paunio kiinnitti huomiota siihen, että lastensuojelulain yleiset säännökset on kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Lapsen ja huoltajan välinen perhe-elämä nauttii kuitenkin perus- ja ihmisoikeussuojaa. Tämä suoja merkitsee myös suojaa huoltajan oikeuksille. Hän ehdotti pohdittavaksi, että lapsen ja vanhemman välisen suhteen suoja ja huoltajan oikeudet tulisi ottaa paremmin huomioon (EOA 29.6.2006, dnro 1646/5/06, lausunto lastensuojelulain kokonaisuudistustyöryhmän muistiosta. )

Varhaisen puuttumisen ja huolivyöhykemallin aikaansaamat ongelmat olivat lakia vahvistettaessa jo näkyvissä. Lastensuojelujuttuihin erikoistuneet lakimiehet tunnistivat hyvin ongelmat. STM ei halunnut arvioida tilannetta tiedossa olevien tosiseikkojen valossa, vaan halusi ajaa lakiehdotuksen läpi. Olin kirjoittamassa näin jälkikäteen arvioiden oikeaan osuvaa tilannekatsausta, jossa Lakimiesyhdistys Suomen Oikeusapulakimiehet ry. totesi sosiaali- ja terveysministeriölle 20.6.2006 mm.:

”Sen sijaan, että lakiesityksessä olisi paneuduttu oikeusturvaongelmien poistamiseen ja perheiden oikeusturvan parantamiseen, ollaan luomassa valvonta- ja pakkokeinopalveluita sisältävä laki. Lastensuojelulaista on tulossa lastensuojelun asiakashankintalaki, jonka myötä huostaanottojen määrät tulevat kasvamaan.

Lakiesitys alistaa perheet erityiseen lastensuojelun asiakkuuteen olettamalla, että valvonnalla voitaisiin lasten hyvinvointia parantaa. Sanana asiakkuus on viranomaislähtöinen ja vastenmielinen. Käsityksemme mukaan suomalaiset perheet eivät tarvitse lapsilleen sellaisia valvonta- ja pakkokeinopalveluja, joita esitetään. Varhaisen puuttumisen hankkeet ovat jo luoneet maamme kuntiin koneiston, joka valvoo, kun auttamisen ja tukitoimien kehittämisen sijaan on kehitetty kansalaisen valvontaa.”

Korvaan kuiskaajat asiantuntijoina

2000 -luvun alussa toteutettuun lastensuojelulain kokonaisuudistukseen liittyvä erityinen piirre oli, että kansalliseen lainsäädäntöön tunkeutui kansainvälisen toimija. Pelastakaa lapset ry:n kertoman mukaan se oli aktiivinen jo vuonna 2001 tapaamalla lakia valmistelevan virkamiehen ja pyrkimällä näin vaikuttamaan lakiin sen valmisteluvaiheessa (Toimintakertomus 2001). Aktiivisuus palkittiin. Pelastakaa lapset ry:n kaikki lakiehdotukset kirjattiin uuteen lastensuojelulakiin. Lastensuojelulakiin sisällytettiin kaikki elementit, joilla lastensuojelun piiriin saadaan seulotuksi mahdollisimman paljon lapsia.

Pelastakaa lapset ry ilmoittaa vuoden 2020 tuloksen olleen ennätyksellinen. Kokonaistuotot ylittivät ensimmäistä kertaa 40 miljoonan euron rajan ollen 42,3 miljoonaa euroa (vertauksena 37,3 miljoonaa euroa vuonna 2019). Ministeriö on palvellut erinomaisesti palveluntuottajia. Lastensuojelujärjestöt ovat eläneet kukoistuskauttaan.

Ilmiantojärjestelmä

Vuosituhannen alussa toteutettua lastensuojelulain kokonaisuudistusta markkinoitiin julkisuudessa työryhmän puheenjohtaja Sirpa Taskisen sanoin: Nyt koko kylä kasvattaa. Näin lakia markkinoitiin päättäjille ja kansalle – yhteisvastuun ottamisena. Koko kylä -malli luotiin Pelastakaa lapset ry:ssä järjestön aloittaessa vuonna 2000 Kokokylä -projektin, joka oli tarkoitus levittää valtakunnalliselle tasolle (Toimintakertomus 2000). Yhdistyksen luoma ”koko kylä kasvattaa” -malli sopi hyvin yhteen Stakesin tutkijoiden luoman huolivyöhykemallin kanssa.

Lasten tuotteistaminen edellyttää, että lapsia saadaan riittävän tehokkaasti palveluntuottajien piiriin. Pelastakaa lapset ry. korosti vuoden 2000 toimintakertomuksessaan viranomaisten velvollisuutta ja kansalaisten oikeutta reagoida ”naapurin lapsen” ongelmiin lastensuojeluilmoituksella tulisi entisestään korostaa niin lainsäädännössä kuin julkisessa keskustelussa:

”Lapsia työssään kohtaavien viranomaisten velvollisuutta ja muiden kansalaisten oikeutta reagoida ”naapurin lapsen” ongelmiin lastensuojeluilmoituksella tulisi entisestään korostaa niin lainsäädännössä kuin julkisessa keskustelussa. Näin tieto lapsen hädästä tulisi riittävän varhaisessa vaiheessa lastensuojeluviranomaisten tietoon ilman, että ilmoituksen tekemisen esteenä on virheellinen käsitys salassapitosäännösten velvoittavuudesta”.(Araneva Mirjam, Lapsen oikeudet ja suojelu teoksessa Törrönen Maritta (toim.), Lapsuuden hyvinvointi, yhteiskuntapoliittinen puheenvuoro, 2001, s. 100).

Uusi laki velvoitti lastensuojeluilmoituksen tekemiseen yhä laajempia toimijajoukkoja. Viimeisen tilaston mukaan ilmiantoja tehtiin 162 130 kpl (2020). Järjestelmä on palvellut erinomaisesti palveluntuottajia.

Tarpeettomien palvelujen luominen

Pelastakaa lapset ry:n lakiehdotuksiin kuului, että avohuollon tukitoimien valikoimaan lisätään avohuollon tukitoimena tapahtuvan sijoituksen ja huostaanoton välimuoto, jonka toimien kohteena olisi joko koko perhe tai lapsi yksin. Lakiin kirjattiin mahdollisuus sijoittaa lapsi ja/tai lapsi vanhempansa kanssa saamaan ”avohuollon tukitoimena tuen tarvetta arvioivaa tai kuntouttavaa perhehoitoa taikka laitoshuoltoa”.

Uusi laki avasi näin palveluntuottajille markkinat myös avohuollon palveluihin (mm. kalliit perhekuntoutukset, joista ei tutkimusnäyttöä). Sijaishuollon edunvalvojien tarjoamilla ns. avohuollon tukitoimilla arvioidaan perheitä ja annetaan lausuntoja vanhemmuudesta, vuorovaikutuksesta, kiintymyssuhteesta jne.- mututuntumalla.

THL:n tilastojen mukaan peräti 7 700 lasta on sijoitettu kodin ulkopuolelle ns. avohuollon vapaaehtoisena sijoituksena. Käytännössä perheet ovat kuitenkin pakkotilanteessa: hyväksy ”kuntoutus” tai lapsi otetaan huostaan. Uhkailua tehostaa kiireellisen sijoituksen instrumentti, jota käytetään yleisesti vastoin lain tarkoitusta. Perheet saadaan polvilleen kiireellisellä sijoituksella ja ottamaan vastaan mitä tahansa ”palvelua”.

Sosiaalityöntekijät asiantuntijoina

Riitta-Leena Paunio havaitsi, ettei ministeriössä huomioitu perhe-elämän kuuluvan myös lapsen huoltajalle. Katsotaanpa, kuinka ministeriö huolehti siitä, että lapsen perhe – siis lapsen päähenkilöt, äidit ja isät – jäivät paitsioon.

Lakiuudistusta valmisteltiin lastensuojelun kehittämisohjelmassa. Lastensuojelulain tekstiä valmisteltiin työryhmässä, joka nimitettiin substanssityöryhmäksi. STM:n antaman tiedon mukaan substanssityöryhmän asettamisesta ei löydy tietoja valtioneuvoston arkistosta eikä Kansallisarkistosta. Raporttikin oli pitkään kadoksissa, mutta löytyi etsinnän jälkeen.

Substanssityöryhmän puheenjohtajana toimi lakeihin ja vanhempiin sekä vanhempien oikeussuojaan väheksyen suhtautuva Päivi Sinko, joka kokosi sosiaalityöntekijöitä ja muita toimijoita lakitekstiä valmistelemaan. Päivi Sinko kertoo koonneensa sosiaalityöntekijöiden mielipiteitä eri puolilta Suomea.

Lisäksi Sinko on käynyt lukuisten ryhmän ulkopuolisten henkilöiden kanssa keskusteluja lastensuojelun tilasta ja lain uudistustarpeista. Sinko ei kerro näiden henkilöiden nimiä. Sinko kiittää erityisesti kouluttaja, sosiaalityöntekijä Irkka Peltosta Helsingin yliopiston Koulutus-ja kehittämiskeskus Palmenian Vantaan yksiköstä.

Vanhempien oikeussuojakeinojen käyttämisesta on raportissa käytetty nimitystä ”juridinen häirintä”. Lasten koti-ikävää kuvataan ”liian yksiulotteiseksi ideologiaksi, jonka mukaan “kaikki lapset ikävöivät vanhempiaan huostaanoton jälkeen”. Sijaisperheeseen juurtumaan valmiit lapset olisi kyettävä tunnistamaan, jotta heille ei tehtäisi väkivaltaa perheen yhdistämisprosessien nimissä.

Raportin lähdeaineistossa viitataan mm. Pelastakaa lapset ry:n Yhteiskuntapoliittiseen puheenvuoroon (2001) ja Mirjam Aranevan kirjoitukseen Lastensuojelulain muutostarpeet sekä Eva Gottbergin luentomonisteeseen (2002) Lastensuojelun juridiikkaa, Helsingin yliopiston Tutkimus-ja koulutuskeskus Palmenia 9.10.2002.

Substanssiryhmän ehdotuksena lakitekstiin oli pysyvä huostaanotto ja adoptio -otsikon alla: ”Pysyvää huostaanottoa tai adoption mahdollisuutta on ryhdyttävä selvittämään lapsen tai vanhempien kuntoutumisennusteen ollessa erittäin huono ja lapsi on ollut sijoitettuna useita vuosia tai jos lapsi itse esittää tästä toiveen”.

Onkohan Päivi Sinko osallistumassa myös nyt tulevan lain laadintaan?

Valikoiva asiantuntijuus

Lastensuojelun ideologia on verkostoitunut myöhemminkin tehokkaasti lainvalmisteluun. Aiemmin sentään lausuntopyyntöjä lähetettiin eri tahoille. Nykyisin tapa on toinen: Sopivat henkilöt kuullaan ja epäsopivia ei kuulla.

Sosiaali- ja terveysministeriö pyysi 4.12.2020 päivätyllä pyynnöllään eri toimijoilta lausuntoa vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän ehdotuksesta hallituksen esitysluonnokseksi lastensuojelun vaativaa sijaishuoltoa koskevaksi lainsäädännöksi. Vaativan sijaishuollon lakiesitykseen sisältyy myös uusia avohuollon tukitoimia koskevia esityksiä, jotka palvelevat sijaishuollon etua ja ovat perheille pakkopalveluita (STM 2020:28).

Työryhmän jäseninä olivat mm. Pesäpuu ry:stä Katriina Nokireki ja Jyväskylän kaupungin sosiaalityöntekijät Häyrynen ja Suortti sekä Pesäpuu ry:n VIP-verkostoon kuuluvista kehitysjohtaja Ketonen Perhekuntoutuskeskus Lausteelta. Työryhmä kuuli tutkimusprofessori Tarja Heinoa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Lausuntopyyntö lähetettiin mm. Pesäpuu ry:lle, Pelastakaa Lapset ry:lle, Nuorten Ystävät ry:lle, Familar Oy:lle, Attendo Oy:lle, SOS Lapsikylälle, Arjessa Oy:lle, ITLA:lle, Osallisuuden aika ry:lle ja Talentia ry:lle.

Lausuntopyyntöä ei lähetetty niille tahoille, joilla on paras tieto lastensuojelun asiakkaan oikeusturvaongelmista, sijaishuollossa olevan lapsen kohtelusta ja esimerkiksi avohuollon palvelujen aikaansaamista ongelmista, mm. tukitoimien käynnistämistä huostaanotoista. Julkiset oikeusavustajat ry, Luvan saaneet oikeudenkäyntiasiamiehet ry ja Suomen Asianajajaliitto eivät näin ollen saaneet lausuntopyyntöä.

Nepsy- lasten tilanne

STM:n tiedotteessa mainitaan ”neurokirjon häiriöiden yleistyminen”, mutta jätetty kirjaamatta yli 30 vuotta jatkunut kunnallisten lastenpsykiatrien väärin toimimisen malli – huostaanottojen ydinongelma. Lastensuojelun asiakkaana olevia vanhempia uuvutetaan heidän hakiessa tarkkaavaisuuden häiriöistä ja erilaisista käytöspulmista kärsiville lapsilleen apua. Hoitamattomina ja vailla todistetusti tehokkaita hoitomuotoja näille lapsille kasaantuu monenlaisia ongelmia kärjistyen yleensä teini-iässä. Tutkimattomina, hoitamattomina ja kuntouttamattomina nämä lapset muodostavat ydinjoukon huostaanotoista. Kyse on siis huostaanottojen juurisyistä. Lastensuojelun asiakkaana oleville lapsille ei suostuta antamaan asianmukaista terveydenhoitoa. Onko tarkoitus viimein selvittää, mitä sairaanhoitopiirien lastenpsykiatriassa oikein tapahtuu ja minkälaisia hoitomuotoja siellä käytetään?

Lisää uskottavuusongelmia

STM:n tiedotustilaisuudessa puhuttiin kauniita sanoja myös perus- ja ihmisoikeuksista. Ministeriölle on kuitenkin syntynyt heti alkumetreillä henkilöön liittyvä uskottavuusongelma. Lainvalmisteluun on näet sekaantumassa/ sekaantunut Vantaan kaupungin perhepalvelujen johtajana toiminut Anna Cantell-Forsbom.

Cantell-Forsbom on saanut johtajan viran ministeriössä sen jälkeen, kun hän on ollut edistämässä SOS -lapsikylän tuotteiden myyntiä Lapset SIB -hankkeessa ja haukkunut rakenteellisia epäkohtia esille nostaneita alaisiaan rumin sanoin.

Iltalehti selvitteli hanketta ja uutisoi ”Sijoittajat tulivat lastensuojeluun”. Cantell-Forsbom oli valmistelemassa ja esittelemässä Vantaan kaupungille Lapset SIB -hanketta. Lapset SIB-hankkeen tarkoituksena kerrottiin olevan parantaa neuropsykiatrisista oireista kärsivien 3-4-vuotiaiden tilannetta ja lastensuojelun kuormittumista. SOS-Lapsikylän Perhekumppani valikoitui toteuttajaksi. Iltalehden selvityksen mukaan hankkeen valmistelu Vantaalla tapahtui nopeasti ja niukoilla resursseilla, eikä asiassa tehty kattavaa resurssiarviointia tai riskianalyysia. Kaupungin ja FIM:in välisessä SIB -sopimuksessa ei ole lainkaan irtisanomismahdollisuutta, koska se on toissijainen sopimus hankkeen pääsopimukseen nähden. Sopimuksen purkaminen ei siis ole mahdollista. Vantaa ei enää ota ohjelmaan uusia lapsia, mutta mukana jo olevat saavat siinä jatkaa. Vantaa siis todennäköisesti joutuu maksamaan tuottoja vaikuttavuuden perusteella, vaikka säästöjä ei tullutkaan. Sopimus on siis ollut ehdoiltaan erittäin hyvä SOS -lapsikylälle ja valvonut SOS -lapsikylän etua.

Hanketta vastusti vuonna 2018 vain yksi sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen, Antero Eerola (vas). Eerola kertoo aavistaneensa, ettei hanke tulisi päättymään hyvin.

–Ajatus siitä, että varainhoitoyhtiö tekee kaupungin kanssa yhteistyössä bisnestä neuropsykiatrisesti oirehtivilla lapsilla on suorastaan iljettävä, sanoo Eerola Iltalehden toimittajalle.

Kuka lakeja oikein valmistelee?

Sosiaali- ja terveysministeriön myötävaikutuksin sijaishuollon etua valvovat tahot ovat tehneet itsestään joka alan asiantuntijoita. On perusteltua olettaa, että tällä vuosituhannella STEA:n avulla voimistuneet lastensuojelujärjestöt ja muut palveluntuottajat toimivat nyt joko näkyvästi tai taustalla kukin omaa etuaan valvoen ja pyrkivät vaikuttamaan lainvalmisteluun. Onko kenties aloite uudesta laista tullut näiltä tahoilta? Mitä ahneet järjestöt vielä haluavat?

Hallinnon uskottavuutta arvioiden ja ulkoa päin asiaa tarkastellen STM:n tiedotustilaisuudessa olisi siis voinut olla yhtä hyvin läsnä myös SOS -lapsikylän tai Pelastakaa lapset ry:n tuote-esittelijä tai jonkun muun palveluntuottajan edustaja. SOS -lapsikylä on aktiivisesti markkinoinut palveluitaan väittäen 10 000 suomalaislapsen olevan vailla uutta kotia.

Kuinka veronmaksaja voi vakuuttua, että lainvalmistelu sujuu asianmukaisesti ja perus- ja ihmisoikeusasiat huomioiden, jos valmisteluun on sekaantunut iljettäviä tuotteita edistänyt virkamies Cantell-Forsbom?

Käykö Cantell-Forsbom kiinni rakenteisiin?

Cantell-Forsbomin kyky puuttua lastensuojelun rakenneongelmiin on niin ikään tullut testatuksi Vantaan palveluksessa. Kaikki lastensuojelujuttuja hoitavat tietävät Vantaan lastensuojelun vakavat ongelmat. Myös työntekijät ovat yrittäneet saada aikaan parannusta eli toimineet aivan oikein yrittäen poistaa havaitsemiaan epäkohtia. Vantaalaiset sosiaalityöntekijät kertoivat omasta hädästään Helsingin Sanomille syksyllä 2014. Tämän jälkeen Vantaan kaupunki teki toimenpiteitä kuten nosti työntekijöiden palkkaa hiukan. Työntekijöiden mukaan tämä ei ratkaissut itse kriisiä. Niinpä joukko Tikkurilan lastensuojelun työntekijöitä teki omasta työpaikastaan kantelun aluehallintovirastolle alkuvuodesta.

Perhepalvelujen johtajana toiminut Cantell-Forsbom on julkisessa Facebook-postauksessaan luonnehtinut kantelun tehneitä työntekijöitä esimerkiksi puskista huutelijoiksi ja omiin muroihin pissijöiksi.

STM on nyt kertomansa mukaan rakentamassa jotain ihan uutta. Kuinka veronmaksaja voi vakuuttua siitä, että lainvalmistelu sujuu asianmukaisesti ja lapsiperheiden perus- ja ihmisoikeusasiat huomioiden, jos valmisteluun sekaantuu alaistensa suun tukkinut ja lähinnä lastensuojelun julkisuuskuvasta huolissaan oleva virkamies?

Ovatko myös lastensuojelun rakenteellisten epäkohtien poistamista ja perus- ja ihmisoikeuksien huomioimista vaativat ihmiset puskista huutelijoita ja pissijöitä?

On kuin sattuman sanelemaa: Myös kansallisen lapsistrategian projektipäällikkö Johanna Laisaari siirtyi lastensuojelun ongelmakaupungista Vantaalta ministeriön palvelukseen.

Hyvä veli -asiantuntijuus

STM:n tiedotteessa kerrotaan, että ensivaiheessa tullaan selkiyttämään lastensuojelun visio ja luomaan suuntaviivat kokonaisuudistukselle. Onkohan käsikirjoittajana toiminut jo nyt Pesäpuu ry ja sen taustalla toimivat järjestöt ja liikemiehet? Pesäpuu ry on innostunut visioista, intuitiosta ja prideuskosta, joka viedään läpi ei-uskovaisten (Pesäpuu 20 v, 2019, s. 10,16,19).

Tiedotteessa ei kerrota, kuinka Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet huomioidaan, kuinka tutkimustieto huomioidaan, kuinka lapsivaikutusten arviointi tehdään vai tehdäänkö tälläkään kertaa. Eikö ensin pitäisi selvittää perusasiat, kuulla ihmisiä ja käynnistää sijaishuollon nykytilaselvitys? Sen jälkeen olisi uudelleen rakentamisen aika.

Presidentin palkitsemat

Kotikuntani paikallislehdessä kerrotaan, kuinka Tasavallan presidentti Niinistö on palkinnut sipoolaisen perhehoitajan ansiokkaasta kasvatustyöstä.  Perhehoitajalle myönnetään Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein (Sipoon Sanomat 5.5.2022).

Perhehoitaja kertoo, että perheessä on kahdeksan lasta, neljä poikaa ja neljä tyttöä. Osa on biologisia ja osa sijaislapsia. Nuorin on 9 -vuotias ja vanhin 30 -vuotias. Perhehoitaja kertoo, että sijoitetut lapset ovat heille lahjalapsia. Perhehoitaja kertoo, että hänen miehensä on mahdollistanut tämän elämäntavan. Vaimo on saanut olla rauhassa lasten kanssa.

Perhehoitaja kertoo toimineensa myös vauvaperheenä. ”Meidän kauttamme on mennyt 28 vauvaa eripituisissa jaksoissa” kertoo perhehoitaja. Sen lisäksi perheessä on ollut useampi lapsi sijoitettuna vauvasta aikuisuuteen. Kaikki 8 lasta eivät ole perheeseen syntyneitä, mutta olleet perheen lapsina aina.

En tunne tätä perhehoitajaa enkä tiedä taustoja. Kirjoitan aiheesta yleisellä tasolla.

Lapsikauppaa

Tänäkin vuonna joka toinen tunti joku lapsi jossain päin Suomea siirretään pois vanhemmiltaan kodin ulkopuolelle. Lapsista on tullut kauppatavaraa. Kodin ulkopuolelle on siirretty peräti 1,8 prosenttia alaikäisistä – jonkun palveluntuottajan taloudellista hyvinvointia edistämään.

Näitä sijoitetuista lapsista taloudellisen edun saajia ovat myös perhehoitajat. Kyse ei siis ole mistään ”elämäntavasta” kuten perhehoitaja kertoo, vaan rahallista korvausta vastaan tehtävästä työstä. Palkka tehdään siis jonkun toisen lapsella (lapsituote). Veronmaksajat ovat joutuneet osallistumaan näihin sijaishuoltotalkoisiin. Varsin iljettävää on osallistua lapsikaupan tukemiseen veronmaksajana.

Perhehoitajan työssä julkista valtaa käytettäessä tulee huomioida, etteivät sijoitetut lapset tule perhehoitajan omiksi (lahjalapsiksi). Perhehoitajan tulee noudattaa lakia ja toimia tavoitteellisesti perheen jälleenyhdistämiseksi. Tämäkin haastateltu perhehoitaja on saanut yhteiskunnalta mittavan rahallisen ja muun tuen. Se tuki on suunnattu siis pois lasten vanhemmilta. Kyse ei siis suinkaan ole mistään hyväntekeväisyydestä.

Minne vauvat menevät? Kuka vauvoja välittää?

Perhehoitaja kertoo toimineensa myös vauvaperheenä. ”Meidän kauttamme on mennyt 28 vauvaa”. Jutussa ei kerrota, mihin vauvat on viety. Onko peräti adoptioon vaiko kierrätetty perhehoidossa? Kuinka moni vauva on viety suoraan synnytyssalista äidiltään? Mistä vauvat ovat tulleet, kenen vauvoista on kyse? Kuinka moni äiti on painostettu luopumaan vauvastaan?
Tutkimuksen mukaan Suomi on päätynyt itäeurooppalaisten maiden joukkoon. Pienten lasten sijoituksissa Suomen luvut ovat paljon muita Pohjoismaita korkeammat. Vuosittain otetaan huostaan 300-400 alle 3-vuotiasta (Sipilä, Österbacka, s. 20).

Palkittujen taustat

Onko tämän perhehoitajan tai menneinä vuosina palkittujen perhehoitajien taustoja tai sijoitettujen lasten tilannetta tarkistettu? Onko palkintoja myönnettäessä poissuljettu tapaukset, joissa perhehoitaja on vastoin lakia ominut lapset yhdistäen toimintaansa lapsia vahingoittavan aivopesun lapsen vanhempia ja sukua vastaan? Onko palkittujen äitien kohdalla selvitetty sijaishuollon seuraukset lapselle? Mitä yhteiskunnan palkitsema toiminta on saanut aikaan lapselle? Tutkimusten mukaan sijaishuolto tuottaa pääasiassa haitallisia seurauksia.

Mediakampanjat ja sädekehäilmiö

Lastensuojelujärjestöt ja sijaishuollon palveluntuottajat ovat olleet mediamarkkinoinnin asiantuntijoita ja osaavat nostattaa hyväntekijäilmiötä esimerkiksi näiden palkittujen perhehoitajien mediaesittelyillä.

Ansioituneisuus isänmaan palveluksessa?

Kunniamerkin saaminen edellyttää Suomen Valkoisen Ruusun (SVR) ritarikunnan ohjesäännön mukaan ansioituneisuutta isänmaan palveluksessa ja Suomen Leijonan (SL) ritarikunnan perustamisasetuksen mukaan huomattavia siviili- ja sotilaallisia ansioita. Kunniamerkkiehdotukset tulevana itsenäisyyspäivänä tapahtuvaa kunniamerkkijakoa varten tulee toimittaa sosiaali- ja terveysministeriön hallintoyksikköön. Ministeriöillä on ehdotuksia varten kiintiöt, jotka on annettu erikseen ritarimerkeille, ansioristeille ja SVR:n mitaleille.

Huostaanotosta on tullut pysyvä vastoin lain ja EIOS:n velvoitteita. Suomalainen lastensuojeluideologia ei suostu huomioimaan edes Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamia langettavia tuomioita. Julkisen vallan tulee turvata perus- ja ihmisoikeudet. Julkisen vallan tulee tukea vanhempia. Yhteiskunnan voimavarat tulee ohjata lapsiperheille. Lapsia ja perheitä vahingoittavan keinotekoisen sijaishuollon tukeminen tulee lopettaa. Lopettaminen voidaan aloittaa lopettamalla tällaiset palkitsemiset ja mediakampanjat.

Milloin palkitaan se äiti, joka pitää huostaanotetun lapsensa puolta ja yrittää poistaa maamme ihmisoikeusrikkomuksia?

Hyvää äitienpäivää

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja erityisesti niille äideille, joilta on viety lapsi joko suoraan synnytyssalista tai myöhemmin. Hyvää äitienpäivää niille, jotka eivät saa viettää päivää omien lastensa kanssa. Hyvää äitienpäivää myös kaikille isoäideille, joilta on viety isoäitiys.