Härskit puheet

Ylen erikoislähetyksessä 17.2.2021 haastateltiin mm. Miia Pitkästä. Pitkänen toimii Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijana lapsi- ja perhepolitiikkaan, lastensuojeluun ja lasten kaltoinkohtelun ehkäisyyn liittyvissä teemoissa.

Yhteiskuntasuhteiden johtaja Miia Pitkänen kertoo toimittajalle, että lastensuojelun julkisuuskuva on negatiivinen. Tämä häiritsee Pitkäsen mukaan sekä ammattilaisia että asiakkaita. Lastensuojelussa tehdään paljon huikeita onnistumisia. Julkisuuskuva on vääristynyt kertoo Pitkänen.

Ei noin, Miia. Ei.
Lastensuojelun asiakkaita ei suinkaan häiritse lastensuojelun negatiivinen julkisuuskuva.
Lastensuojelun asiakkaat ovat vuosikymmenten ajan yhä uudelleen ja uudelleen olleet tyytymättömiä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden törkeään, alistavaan ja uhkailevaan käytökseen. He ovat vaatineet syvästi korruptoituneen järjestelmän muuttamista, koska sosiaalityöntekijöiden mielivalta ajaa lapsia ja perhekuntia tuhoon.

Tavattoman monet perheet ovat yrittäneet saada toimittajien avulla apua ahdistavaan tilanteeseensa, jonka on aiheuttanut oman kunnan lastensuojelun työntekijä. Media karsii ja sensuroi.

Miia Pitkänen varmasti tietää, että jo 1990-luvulla aktiiviset yhdistykset Perheen Suojelun Keskusliitto, Elämän Siipirikot ja Sosiaalinen oikeudenmukaisuusyhdistys ajoivat lastensuojelun pakkotoimien kohteeksi joutuneiden perheiden asioita.
Sosiaalityöntekijöiden ylimielinen suhtautuminen lakien ja ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamista kohtaan on yleinen ongelma. Se näkyy mm. eduskunnan oikeusasiamiehen sijaishuoltoa koskevista ratkaisuista.

Sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelulla on 2000 -luvulla saatu aikaan pelon ja kauhun ilmapiiri – joka toinen tunti siirtyy joku lapsi sijaishuoltoon. Syntyvyys on vähentynyt samaa tahtia kuin lastensuojelu levinnyt yli hallinnonalojen.
Miia Pitkänen tietää myös sen, muttei kerro, että sosiaalialan tutkimus on perinteisesti suojellut rakenteita. On olemassa kilometritolkulla tutkimuksia sosiaalialan dokumentaatiosta ja sosiaalityöntekijöiden tunteista, käsityksistä ja mielipiteistä. Se tuntuu olevan pääasiallinen kiinnostuksen kohde.

Yksi puuttuu ja sen mukana kaikki – asiakkaan palaute.
Huikeat onnistumiset?
Niistä harva tietää.
Vaikka lapsen oikeuksien yleissopimus ja kansallinen lainsäädäntö edellyttävät lapsivaikutusten arvioimista, ei sitä kuitenkaan tehdä.
Harvassa työssä pääsääntöisesti epäonnistutaan.
Onnistumisista kirjoitetaan mediassa nimimerkin ”lastensuojelu pelasti minut”
takana.
Tai kuten Miia Pitkänen jatkaa:
– Yksi lastensuojelusta apua saanut nuori kuvasi, että apu sytytti valot hänen elämäänsä.
Tai lastensuojelujärjestöjen laajoilla mediakampanjoilla ja hankkeilla.

Miia Pitkänen ei pidä myöskään rakentavana, että ammatillisista toimijoista etsitään syyllistä siihen, miksi näin on tapahtunut.

Lapsi on kuollut.

Lastensuojelun vastuulla ollut lapsi.

Vääristyneen järjestelmän avaaminen on ainut tie muutokseen.

Miksi liitto ei ole vaatinut sijaishuollon puolueettoman nykytilaselvityksen käynnistämistä?

Jeesustelijat

Olen saanut jälleen kansalaisilta yhteydenottoja. Hämmentyneet ja huolestuneet ihmiset kysyvät, onko lapsiasiavaltuutettu lainkaan tehtäviensä tasalla.

Yle uutisoi 12.2.2021:

Lapsiasiavaltuutettu Koskelan surmasta: Jälleen kerran moni tunnisti lapsen hädän, mutta auttamisessa epäonnistuttiin.

– En lähde moittimaan koulua enkä muita viranomaisia, mutta toiveena olisi, että napakammin puututtaisiin koulukiusaamiseen, lasten ja nuorten väliseen väkivaltaan, jouhevoitettaisiin viranomaisten välistä yhteistyötä sekä työtä perheen kanssa, sanoo Pekkarinen.

Lapsi on kuollut.

Lastensuojelun vastuulla oleva lapsi.

Lapsiasiavaltuutettu ei lähde moittimaan viranomaisia.

Kansalaiset kysyvät: Kenen etua lapsiasiavaltuutettu ajaa?

Ei tietenkään ole kyse mistään viranomaisyhteistyöhön liittyvästä ongelmasta. Kyse ei myöskään ole resursseista.

Kyse on lastensuojelun rakenteissa olevasta virkamiessukupolvien yli menevästä väärin toimimisen kulttuurista sekä väkivallan hyväksymisestä. Siis laajamittaisesta ja syvästä rakenteellisesta ongelmasta olla noudattamatta lakia.

Sosiaalialan tutkijoiden, siis myös Elina Pekkarisen, tiedossa on tämä lastensuojelun vaiettu salaisuus.

Myös lapsiasiavaltuutettu tietää, että sijaishuollosta on tullut miljardibisnes.

Kohde on lapsi, heikko ja turvaton. Miljardibisneksen tavoitteet ovat liiketaloudelliset, ei välttämättä lainkaan lapsen etua huomioivat.

Lapsiasiavaltuutetun lakiin kirjattu velvollisuus on olla mielipidevaikuttaja. Hänen tulee mm.

-aloittein, neuvoin ja ohjein kehittää yhteiskunnallista päätöksentekoa lasta koskevissa asioissa ja edistää lapsen edun toteutumista yhteiskunnassa;

-edistää eri tavoin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksymän lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista.

Elina Pekkarinen,

Onko asialistallasi tuoda lastensuojelun ylisukupolvinen väärintoimisen ongelma yhteiskunnalliseen keskusteluun?

Sijaishuollossa oleviin lapsiin kohdistuva väkivalta on jatkunut yli sadan vuoden ajan. Onko asialistallasi tämän vakavan yhteiskunnallisen ongelman esille tuominen ja ennen kaikkea tavoite sen lopettamiseen?

Milloin käynnistetään sijaishuollon puolueeton selvitys?

Sijaishuollon väkivalta ei poistu sillä, että sijoitettuihin nuoriin kohdistetaan yhä kovempia toimenpiteitä.

Väärintoimiminen ei lopu, ennen kuin väkivallan ja laiminlyönnin järjestelmä avataan, uhrit kuullaan ja tekijät saatetaan vastuuseen.

Ei enää yhtään jeesustelua.

Asian vierestä mediassa – Lastensuojelun ylisukupolvinen ongelma

Helsingin Sanomat uutisoi 29.12.2020
”Koskelan tapahtumat kääntävät katseet kestämättömään epäkohtaan: Suomi epäonnistuu lasten suojelemisessa”
Kaupunkitoimittaja Maija Aalto kirjoittaa lastensuojelusta:
”Sijaishuollossa elävät lapset ja nuoret kokevat fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa useammin kuin ikätoverinsa. Väkivallantekijät ovat sekä aikuisia että muita nuoria.”
Poliisi tutkii Koskelan tapausta murhana. Yksityiskohtia ja koko taustaa emme tiedä. Epäillyt ovat samanikäisiä kuin uhri ja pahoinpidelleet tätä kauan ja julmasti. Poliisi kertoi henkirikoksen uhriksi joutuneen nuoren vanhempien luvalla, että tämä asui lastensuojelun sijoittamana.”

Helsingin kaupungin apulaispormestari Sanna Vesikansa kertoo toimittajalle:
”Meillähän on tutkimustietoa syistä sijoitusten taustalla Helsingissä, sieltä löytyy paljon esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa ja perheiden huono-osaisuutta. Ei sitä korjata millään yksittäisellä toimenpiteellä, vaan sen pitää olla pitkäaikainen tavoite”

Lapsi on kuollut sijaishuollossa – lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän vastuulla ollut lapsi. Sosiaali- ja terveysasioista vastaava puhuu perheiden huono-osaisuudesta ja resursseista.

Toimittaja haastattelee Lastensuojelun Keskusliiton yhteiskuntatieteiden johtajaa Miia Pitkästä. Miia Pitkänen toimii asiantuntijana lapsi- ja perhepolitiikkaan, lastensuojeluun ja lasten kaltoinkohtelun ehkäisyyn liittyvissä teemoissa. ”Monissa kunnissa asiakkaiden määrät työntekijää kohden ovat yhä kohtuuttomia”.

Lapsi on kuollut sijaishuollossa -lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän vastuulla ollut lapsi. Järjestöjohtaja puhuu resursseista.

Toimittaja tutkii myös THL:n tutkijoiden Riikka Ikosen, Pia Erikssonin ja Tarja Heinon tekemää kouluterveyskyselyä. Sen yksiselitteinen lopputulos on, että sijoitetut lapset kertovat kokevansa väkivaltaa, yksinäisyyttä, ahdistusta ikätovereitaan useammin. Noin viidennes nuorista ei tiennyt, kuka on heidän sosiaalityöntekijänsä tällä hetkellä. Sijoitetuilla nuorilla on vaikeuksia näkemisessä, kuulemisessa tai kävelemisessä. Heillä on paljon vaikeuksia muistamisessa, keskittymisessä ja oppimisessa; ero oli huomattava muulla tavoin asuviin ikätovereihin nähden.

Toimittaja on antanut haastateltavien puhua.

Journalistin ohjeiden mukaan journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti.

Tarkentavat kysymykset puuttuvat.

Resursseista

Onko sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelussa jokin perustavaa laatua oleva ongelma, koska mikään sen ilmoittama tavoite ei ole toteutunut?
Miksi kaikki hankkeet ja lainvalmistelu ovat tähdänneet sosiaalityöntekijöiden täystyöllisyyteen (”resurssi”) eivätkä lapsiperheiden hyvinvointiin?
Miksi ministeriö halusi luoda ilmiantojärjestelmän (lastensuojeluilmoitus), joka takaa jatkuvat ylityötunnit sosiaalityöntekijöille?
Voisiko Lastensuojelun keskusliitto tehdä asialle jotain, jotta lastensuojelun paisuttaminen loppuu?

Maassamme ei koskaan ole ollut näin paljon sosiaalityöntekijöitä.
Ylimpien valvontaviranomaisten, mm. eduskunnan oikeusasiamiehen, ratkaisuista näkyy, että sosiaalityöntekijät eivät halua noudattaa lakia.
Jospa kyse onkin välinpitämättömyydestä ja sijaishuollon lapsiin kohdistuvan väkivallan hyväksymisestä (mielivalta)?
Miksi sosiaalityöntekijöiden lisääminen parantaisi tilannetta?
Eikö sosiaalityöntekijöiden lisääminen lisää myös mielivaltaa?

Sijaishuollon lasten väkivaltaisella kohtelulla on yli satavuotinen historia.
Miksi Lastensuojelun Keskusliitto ei ole esittänyt valtiovallalle, että sijaishuollon puolueeton nykytilaselvitys pitää viipymättä käynnistää haastattelemalla lapset ja heidän vanhempansa?

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ylisukupolvinen hiljainen sopimus

Sijaishuollossa oleviin lapsiin on kautta maamme historian kohdistettu väkivaltaa, laiminlyöntiä ja huonoa kohtelua. Virkamiehet ovat ylisukupolvisesti nimitelleet ja maalittaneet ihmisiä huono-osaisiksi (lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ylisukupolvinen hiljainen sopimus).
Mitä olette virastossanne tehnyt tämän ylisukupolvisen ja ihmisiä vahingoittavan väärintoimimisen lopettamiseksi?
Kuinka monen lapsen / vanhemman tämä väärintoimiminen on teidän virastossanne tuhonnut?

Miksi nimittelette ihmisiä ’huono-osaisiksi’?
Mitä sana tarkoittaa?
Onko ”huono-osaisen” lasta oikeus kohdella huonosti?

Surmattu lapsi on ollut viranomaisen vastuulla.
Hänet on otettu pois kodistaan, jotta hän saisi paremmat kasvuolot.
Miksi käytätte huostaanottoa, jos ette voi parantaa sen avulla lapsen elinoloja?
Teettekö minkäänlaista vertailua kotona asumisen ja sijaishuollon välillä (lapsivaikutusten arvioiminen)?

Onko surmatulla lapsella ollut koskaan mahdollisuutta tavata omaa sosiaalityöntekijäänsä?
Onko sosiaalityöntekijä kuunnellut, mitä asiaa lapsella on?

Asiantuntijoista

THL:n lakiin kirjattu velvollisuus on tuottaa tutkimustietoa mm. yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjaksi. Miksi THL n tilastot huostaan otettujen lasten tilanteesta ovat rempallaan eikä edes huostaanottojen syitä tiedetä?

Miksi sosiaalialan tutkimus keskittyy pääosin sosiaalityöntekijöiden laatimien
asiakirjojen ja käsitysten arvioimiseen?
Mitä lisäarvoa lapsipolitiikan suunnitteluun saadaan sillä, että tutkimuksissa ja selvityksissä pohditaan yhden ammattikunnan, sosiaalityöntekijöiden, tunteita ja heidän käyttämiään teorioita?
Sosiaalihuollon asiakaslaki, ihmisoikeussopimusten velvoitteet, perusoikeusuudistus ovat olleet voimassa jo vuosikymmenet. Milloin THL alkaa laajamittaisesti tutkia, kuinka niiden velvoitteet toteutuvat lastensuojelutyössä?

Onko THL n hankelistalla tutkimuksia tai selvityksiä siitä, kuinka sijaishuollon miljardibisnes on rakennettu?
Keitä on käytetty asiantuntijoina?
Kenen etua nämä asiantuntijat ovat ajaneet?

Kuntien sosiaalityöntekijät konsultoivat sijaishuoltotahoa edustavia yksityisiä tahoja (Pelastakaa lapset ry, SOS lapsikylä) ja pohtivat yksityisen tahon sosiaalityöntekijän kanssa lapsen sijoituksen tarvetta.
Onko THL: n tutkimuslistalla, kuinka julkista valtaa maassamme käytetään?
Kuinka monessa tapauksessa ulkopuolinen taho on suosittanut huostaanottoa?
Kuinka monessa tapauksessa suositus on johtanut huostaanottoon?
Onko THL tutkinut, kuinka yhdenvertaisuus toteutuu?
Mistä pakkotoimien kohteena oleva perhe saa apua?

Tekemistänne kouluterveyskyselyistä ilmenee sijaishuollon lasten kertomana väkivaltainen kohtelu.
Oletteko aikonut tehdä jotain asialle, jotta rikostutkinta saataisiin käynnistettyä?
Miksi THL ei ole ollut esittämässä valtiovallalle sijaishuollon nykytilan puolueetonta selvittämistä?
Milloin THL alkaa tutkia, onko sosiaalityöntekijöiden nykyinen teoriapainotteinen ja lakeihin ylimielisesti suhtautuva koulutus lainkaan soveltuva lastensuojelutyöhön?

Ihmisoikeusvelvoitteet ovat olleet sitovia jo yli 30 vuotta.
Milloin käynnistyy hanke, joka varmistaa, että jokainen sosiaalityöntekijä ymmärtää mistä perhe-elämän suojasäännöksissä on kyse?
Milloin käynnistyy hanke, joka varmistaa, että subjektiivisten tuntemusten sijaan sosiaalityöntekijän tulee selvittää tosiseikat ja perustaa päätöksensä niille?

Milloin THL alkaa tutkia lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden sukupolvesta toiseen ulottuvaa väärintoimimisen ja väkivallan hyväksyvää hiljaista sopimusta?
Onko THL itse tuottanut tutkimuksia, joilla on ylläpidetty väärintoimimisen ja väkivallan hyväksyvää lastensuojelutyötä?
Milloin THL alkaa tutkia, aiheuttaako tämä hiljainen sopimus sosiaalityöntekijöiden joukkopaon sosiaalitoimistoista?
Kuinka monen lastensuojelusta paenneen sosiaalityöntekijän paon syynä on se, ettei hän halua liittyä mielivallan hiljaiseen sopimukseen?

Kuinka monen ihmisen tämä mielivallan sopimus on tuhonnut?

Lastensuojelu saattaa tappaa

Toistaiseksi sijaishuoltoon siirrettyjen lasten kohdalla ei ole käynnistetty sijaishuollon puolueetonta haastattelututkimusta.

TUTKIMUS LASTENSUOJELUN TILASTA JA VETOOMUS LASTENSUOJELUN NYKYTILASELVITYKSEN TEETTÄMISESTÄ

Hiljaisuus jatkuu.

Toistaiseksi ei ole käynnistetty laajamittaista lastensuojelun asiakkaiden asiakastyytyväisyyskyselyä.

Kuinka perheet kokevat yhteiskunnan varoilla kustannetut niin sanotut lastensuojelun palvelut?

Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla kerrotaan:

”Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa lastensuojelun lainsäädännön valmistelusta sekä yleisestä ohjauksesta.

Lastensuojelulla on tarkoitus turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.”

Lastensuojelun kehittämisestä kerrotaan:

”Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistuksessa painopistettä siirrettiin korjaavasta työstä ehkäisevään työhön. Samalla vahvistettiin lasten ja perheiden palveluja.”

Juhlapuheet ja kirjoitukset ovat kaukana lapsiperheen arjesta tilanteessa, jolloin perhe joutuu kohtaamaan kunnan lastensuojelun työntekijät. Sattumankauppaa.

Lastensuojelun asiakkuuteen joutuminen ja niin sanottujen palvelujen vastaanottaminen sisältää huomattavan suuren riskin lapsen terveelle kehitykselle. Lastensuojelun asiakkuuteen joutuminen ja niin sanottujen palvelujen vastaanottaminen voi näännyttää koko perheen ahdistuksen äärirajoille.

Lastensuojelun toiminta aiheuttaa liikaa kuolintapauksia.

Lastensuojelun toiminta tuottaa raiskattuja, pahoinpideltyä, kiusattuja, alistettuja, nöyryytettyjä, suvustaan vieraannutettuja lapsia.

Onkohan sosiaali- ja terveysministeriössä määritelty jokin pahan tekemisen raja? Siis kuinka monta lasta saa raiskata, pahoinpidellä, alistaa, nöyryyttää ja ajaa itsetuhoon? Kuinka monta perhettä saa tuhota?

STM:n sivuilla näkyy olevan virkamiesten nimiä. Heiltä saa varmaan lisätietoja:

Marjo Malja, sosiaalineuvos
sosiaali- ja terveysministeriö, Turvallisuus ja terveys -osasto / TUTO, Hyvinvoinnin ja terveyden suojelu -yksikkö / HYT
0295163581 etunimi.sukunimi@stm.fi
Susanna Hoikkala, neuvotteleva virkamies
sosiaali- ja terveysministeriö, Yhteisöt ja toimintakyky -osasto / YTO, Lapset ja nuoret -yksikkö / LANU
0295163482 etunimi.sukunimi@stm.fi

Riskilapset ja riskiperheet

Tutkijat ihmettelevät THL:n tiedotteessa, mistä syystä keskosina syntyneet lapset joutuvat lastensuojelun puuttumisen takia muita lapsia useammin sijaishuoltoon.https://thl.fi/-/keskoset-sijoitetaan-muita-lapsia-todennakoisemmin-kodin-ulkopuolelle

Tiedotteessa keskoslapsen pois ottaminen on nimetty ”lastensuojelun tukitoimeksi”:

”Keskosina eli alle 37-viikkoisina syntyneet lapset sijoitetaan täysiaikaisina syntyneitä lapsia todennäköisemmin kodin ulkopuolelle lastensuojelun tukitoimena, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) tehty väestötutkimus. Mitä aikaisemmalla raskausviikolla lapsi on syntynyt, sitä suurempi on todennäköisyys, että hänet sijoitetaan kodin ulkopuolelle.”

Tutkimus on julkaistu Paediatric and Perinatal Epidemiology -lehdessä.

Tutkijoille hämmentävä tieto selittyy viranomaisohjeistuksilla, joita lastensuojelun sosiaalityöntekijät lukevat kuin piru raamattua.

2000-luvun Suomessa etsitään väkivaltaa. Väkivaltaa etsitään pakonomaisesti yksipuolisesti perheiden sisältä nimeämällä tiettyjen kriteerien perusteella riskiperheet ja riskilapset.

Sosiaalipediatrit kouluttavat itseään ja muita toimijoita riskiperheiden seulontaan. Lapsen keskosuus on nimenomaan mainittu kaltoinkohtelun riskitekijänä. https://guide.student.helsinki.fi/sites/default/files/inline-files/Sosiaalipediaria%2021082019.pdf

Riskiperheseulonnasta ei ole kerrottu perheille kuten hyvä hallinto edellyttäisi. Kannattaa lukea ainakin seuraavat viranomaisohjeet, joiden perusteella perheet luokitellaan:

-Paavilainen Eija, Flinck Aune, Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen, Hoitotyön Tutkimussäätiö 5.3.2008

-Lastenneuvolaopas 1.6.2004).

– raskauteen tai synnytykseen liittyvä komplikaatio
– synnytyksen ennenaikaisuus
– lapsen pienuus
– lapsen heikko kielellinen kehitys
– lapsen alhainen ikä
– lapsen ärsyttävyys (uhma, tottelemattomuus, lapsi ei pidä äidistä/hylkää äidin, lapsi ei täytä äidin odotuksia)
– lapsen ravistelun riskitekijöitä ovat keskosuus, kaksosuus, poikasukupuoli, lapsi itkee paljon
– päihteiden käyttö
– isän tai äidin vähäinen osallistuminen lapsen hoitoon
– tunnekylmyys
– vakava sairaus
– tupakointi
– rikollinen tausta
– alhainen koulutus
– nuoruus
– yksinhuoltajuus
– lapsena koettu kaltoinkohtelu
– emotionaalinen kypsymättömyys
– ei toivottu raskaus
– raskauden kieltäminen
– mielenterveysongelma
– avioero
– vaikeus selviytyä vaativasta tilanteesta
– äärimmäinen ylihuolehtivuus
– huono hoitomyöntyvyys
– vastaanotolle varattujen aikojen runsas laiminlyönti
– autoritaarinen kasvatusasenne ja siihen liittyvät kurinpitokäytännöt
– vanhemman kokema sosiaalisen tuen puute
– lapseen kohdistuvat epärealistiset odotukset
– monilapsisuus
– pienet tulot
– huono sosiaalinen tilanne
– perheen aiempi lastensuojelutausta
– perheväkivalta
– työttömyys
– perheen stressi tai kriisi
– riitely
– perheenjäsenten yhteenkuuluvuuden puute
– lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus
– vanhemman haluttomuus keskustella terveydenhuollon työntekijän kanssa
– perheen eristäytyminen ja syrjäytyminen
– riippuvuus hyvinvointipalveluista
– perheen kokema sosiaalisen tuen puute
– puutteelliset empatiataidot.

Lastensuojelutoimet välttääkseen äitien olisi siis syytä olla synnyttämättä keskosia ja vammaisia vauvoja. Äidin ei myöskään pitäisi olla yksinhuoltaja eikä köyhä, eikä missään tapauksessa hänellä saisi olla asiakkuutta paikalliseen mielenterveystoimistoon. Ei kannata myöskään riidellä puolison kanssa stressiä aiheuttavista talousasioista, eikä missään tapauksessa kertoa tällaisesta neuvolassa tai lastensuojelussa.

Lastensuojelutyössä riskilistat muodostavat erityisen vaaran perheille, koska tällä hallinnonalalla on täysin muusta hallinnosta poikkeava toimintakulttuuri.

Virkamiehen päätöksen tulisi olla tosiseikkojen perusteella tapahtuvaa huolellista harkintaa. Lastensuojelun päätöksenteossa epäloogiset syy-seurauspohdinnat, sosiaalialan ideologisille vääristymille ja huhuille perustuva päätöksenteko sekä heikko dokumentaatio ovat kuitenkin todellisuutta.

Ongelmaksi riskilistat muodostuvat silloin, kun niitä käyttävät toimijat uskovat riskilistojen avulla paljastavansa totuuksia. Näin seulontasilmälaseja käyttävä ja riskilistaa lukeva lastensuojelun sosiaalityöntekijä saattaa hyvinkin yksittäisen riskilistauksen perusteella päätyä arvioimaan lapsen kasvuolot vakavaa vaaraa aiheuttaviksi.

THL:n tiedotteen mukaan ”perheet eivät välttämättä tiedä tarjolla olevasta tuesta ja palveluista, tai ne saatetaan kokea pirstaleiseksi ja niiden saaminen hankalaksi. Usein tuen saaminen edellyttää perusteluja sekä sellaista vanhempien aktiivisuutta, johon heidän aikansa ja resurssinsa eivät kuormittuneessa tilanteessa välttämättä riitä.”

Käytännössä kyse ei ole lainkaan siitä, etteikö viranomainen tavoittaisi perhettä. Keskoslapsiperheet jäävät nimenomaan viranomaisohjeiden takia seulaan eli valvonnan alle ja usein saamatta sitä käytännön tukea, jota lapsiperhearki edellyttäisi. Avohuollon tukitoimet saavat usein aikaan huostaanottoja.

Lastensuojelun sijaishuollon puolueeton nykytilaselvitys tulisi pikaisesti saattaa vireille. Haastattelemalla sijaishuollossa elävät lapset ja heidän vanhempansa saadaan ensiarvoisen tärkeää tietoa, mitä lastensuojelussa tapahtuu. Sijaishuollossa tapahtuva väkivalta on toistaiseksi jäänyt toissijaiseksi viranomaisohjeistuksissa.