Mielivaltaa ”lapsen eduksi” – järjestelmä palkitsee

Suomi sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta langettavan tuomion K & T-tapauksessa. Vauva vietiin äidiltään suoraan synnytyssalista ja vanhempi lapsi otettiin huostaan. Lopullinen tuomio tuli kesällä 2001 eli yli 20 vuotta sitten.

Tämän tapauksen jälkeen oli perusteltua olettaa, että sosiaali- ja terveysministeriö huolehtii sosiaalityöntekijöiden juridisesta koulutuksesta ja ohjauksesta. Oli perusteltua odottaa, että perus- ja ihmisoikeusasiat huomioidaan lastensuojelutyössä. Näin ei tapahtunut.

Lastensuojelun juridisoituminen -teema alkoi levitä. Lakien noudattamisesta tuli vähitellen toisarvoinen asia, kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista tuli vitsi. Lakien sijaan astuivat lapsen etu -mutupuheet, joilla alettiin perustella mitä tahansa laittomuuksia. Lapsen ja vanhemman väitettyä ristiriitaa alettiin korostaa, vanhempien kykynemättömyys tuli johtotähdeksi. Lapsen perheen, suvun, isovanhempien, merkitys mitätöitiin.

Lapsen etu saadaan selville asianmukaisella virkatyöllä, huolellisella lapsen elämäntilanteen selvittelyllä (ei lastensuojelun dokumentteja lukemalla). Lapsen etu saadaan selville kuuntelemalla, mitä lapsella ja vanhemmilla ja lapaen läheisillä on asiaa. Lapsen etuna ei ole perheyhteyden menettäminen. Perhe-elämän kunnioittaminen on oltava sosiaalityöntekijöiden velvoitteena. Lapsen etu toteutuu, kun sosiaalityöntekijät hallitsevat virassa tarvittavan lainsäädännön ja myös sitä noudattavat.

Eduskuntatalon portailla 23.11. oli Kadotetut lapset -työryhmän isoäiti kertomassa, mitä tapahtuu, kun lastensuojelutyö irroitetaan lakien ja ihmisoikeussopimusten velvoitteesta. Mitä tapahtuu, kun mielivalta ohjaa virkamiehiä?

Isoäiti kertoi:

Olisi mukava olla kertomassa, kuinka hyvin Suomen lastensuojelu toimii vuonna 2022 ja kuinka hienoa on olla isoäiti huostalapselle, kun lastensuojelu toimii lastensuojelulain mukaisesti. Olisi mukava kertoa, kuinka sosiaalityöntekijät tukevat huostaanotetun lapsen lähi-ihmissuhteita, valvovat lasten tapaamisoikeuksien toteutumista ja kuinka hienosti Suomen lastensuojelu ottaa isovanhemmat mukaan, kun lapset huostaanotetaan.

Olisi ihana kertoa, kuinka hienosti sosiaalityöntekijä lähtee pikimmiten kotiutussuunnitelmien tekoon, kun huostan syyt ovat poistuneet ja kotitilanne on täysin muuttunut, taikka ottaisi molemminpuolin isovanhemmat suunnitteluun mukaan. Voisivatko isovanhemmat jatkaa lastensuojelun tuella lasten huoltoa ja kasvattamista jatkossa, pois kasvattamoista, mikäli se kotius ei olisikaan mahdollista?

Saatikka kertoa siitä, kuinka sosiaalityöntekijä käy kuulemassa lasta sijaishuoltopaikassa, kun lapsi on esittänyt toiveen tavata omaa sosiaalityöntekijää – edes joskus. Taikka kertoa, kuinka hienosti isovanhemmat otetaan huostalapsen elämään mukaan, kun lapsi sitä toivoo. Näitä olisi ilo kertoa teille.

Olisin ylpeä tässä eduskuntatalon edessä, kun voisin kertoa teille, kuinka Suomen lastensuojelu noudattaa lastensuojelulakia, ei käytä harkintavaltaa väärin ja vieroita huostalapsia biosuvusta.

Valitettavasti nuo on sanahelinää. Ne ovat lakipykäliä, joita ei tarvitse lastensuojelun työntekijöiden noudattaa. Onhan iso harkintavalta annettu heille. Miksi pitäisi noudattaa, onhan heillä sana HUOLI, jonka voi vasemmalla kädellä kiireessä kopioida ja liimata papereihin muiden fraasien mukaan sen kummemmin asiaa selittelemättä.

Suomessa on paljon lapsia, jotka eivät tiedä edes, minkä niminen heidän sosiaalityöntekijänsä on, saatikka että hänelle voisi soittaa tarvittaessa. Voihan mennä jopa vuosi niin, että lapselle ei ole nimetty omaa sosiaalityöntekijää -kysyttäessä joku vaan ns. hoitaa hommat.

Kukaan tätä ei valvo, ylin valvova elin silittää päätä ja kehoittaa vastaisuudessa toimimaan toisin. Siihen sekin sitten jää, laittomuudet rehottaa jatkossakin, mutta ketäpä se kiinnostaisi. Eihän nyt ole kyse kuin vain lapsista.

Tulin kertomaan teille, kuinka olematon on isovanhempien osuus lapsen elämässä sen jälkeen, kun huostaanottoon on päädytty. Vaikka se olisi lapsen toive ja laki lapsen puolella.

On olemassa isovanhempia, jotka eivät ole vuosiin saaneet tavata lapsenlapsiaan ja valitettavasti tämä on se kohderyhmä, joiden lapsenlapsi on sijoitettu sijaisperheeseen. Yleensä tapaamiset toteutuvat perhekodeissa ja laitoksissa, edes jollakin tasolla. Toki usein rajoitetaan, mutta eipä niissäkään aina lainmukaisia yhteydenpitorajoituspäätöksiä tehdä.

Laillista? Oli tai ei, mutta näin Suomi hoitaa huostalapset. Valitustiet on pitkiä ja raskaita, voi mennä yli vuosikin ennen kuin päätöksiä tulee Hallinto-oikeudelta ja Oikeusasiamieheltä. Sitä ennen olet joutunut antamaan monia uusia selontekoja valitukseesi, vaikka isoäitinä et saa edes tietää, mitä sosiaalityöntekijä on omaan vastineensa sinusta kirjoittanut, KOSKA SE ON SALASSAPIDETTÄVÄÄ JA ISOÄIDILLÄ EI OLE OIKEUTTA KANNELLA.

Lapsen kaltoinkohtelua

Silti samaan aikaan postista kilahtelee useita hallinto-oikeuden yhteydenpitorajoituspäätöksiä, että laittomia olivat. Ja eihän tuohon mennytkään kuin puolitoista vuotta vaan! Lisää tuskaa traumalapsille nämä laittomiksi todetut ypr-päätökset vaan tekee. Lapsella on huostan hetkelläkin oikeus omiin isovanhempiinsa. Sen sijaan röyhkeimmillään lapselle annetaan uudet mummut ja papat -siihen on lapsen tyytyminen.

VALVOOKO TÄTÄKÄÄN KUKAAN? KYSYTTIINKÖ LAPSEN MIELIPIDE SIIHEN, ETTÄ UUSIEN KEINOVANHEMPIEN LISÄKSI SAAT VIELÄ KEINOISOVANHEMMATKIN? Melkoinen pommi lapsen mielelle kotoaviennin lisäksi.
LAPSEN TÄYTYY KIINTYÄ KOLMIVUOROTYÖLÄISIIN LAITOKSISSA. JOS ET KIINNITY JA KIINNY HEIHIN, OLET TRAUMATISOITUNUT JA AUTOMAATTISESTI SEKIN ON HUOSTAN JATKON SYY.

Sen jälkeen kun huostaanottoon on päädytty, pahimmillaan sisarukset erotetaan toisistaan ja ripotellaan eri paikkoihin, tämän jälkeen ei välttämättä toteudu edes sisarusten tapaamiset keskenään. Ja jos toteutuu niin pari kertaa vuodessa, koska huostalapsi on saanut keinoperheessä uudet sisarukset.

On aivan sama, mitä lastensuojelulaki sanoo, saamme jatkuvasti lukea oikeusasiamiehen ratkaisuista, kuinka lastensuojelulakia ei ole noudatettu. Lukuisat kantelut puhuvat puolestaan, Suomen lastensuojelu on rikki ja päättäjien on rohkeasti puututtava tähän Suomen häpeätahraan.

Edes Ukrainan sodan jaloista eivät päästäneet orpolapsia Suomeen, kun meidän lainsäädäntö on niin erilainen, että täällä ei lapsia saa huostasta pois, kun hallinto-oikeus on leimannut hakemuksen. 3 % puretaan huostaanottoja, kertoo omaa karua kieltään sekin. Näistäkään kolmesta prosentista THL ei osaa sanoa, ovatko he todella päässeet omaan kotiinsa perheensä pariin. THL seuraa vain paperisen huostapäätöksen kohtaloa.

Minä olen ollut onnekas isoäiti, saanhan nähdä nuorinta 7-vuotaista kaksi kertaa vuodessa, 2 tuntia keväällä ja 2 tuntia syksyllä ja Pelastakaa lapset seuraa seuraa tätäkin vähäistä tapaamista vierestä.

MUTTA siinä minua ei ole onni potkaissut, että olisin saanut yhteistyökykyisen sosiaalityöntekijän lapsenlapselleni – että hän joskus edes vaivautuisi keskustelemaan EDISTYMÄTTÖMISTÄ tapaamiskäytännöistä, onhan menossa jo viides vuosi !!! Hyvin iso valta yhdellä ihmisellä.

Sijaisperhehän ei välttämättä aina kykene siihen, että tukisi näitä asioita, silloin tarvittaisiin se hyvän ja vankan työkokemuksen omaava sosiaalityöntekijä. Sellainen, joka uskoisi lapsen toiveet, kun lapsi tapaamisella kertoo haluavansa mummun puhelut ja olla enempi isovanhempien kanssa tekemisissä.

Missä on inhimillisyys ja lapsen tuki tähän? Minä puhuisin lapsen rääkkäämisestä, kun Suomi sallii näin lastensuojelun toimivan! Montako kertaa valtiovalta aikoo vielä pyydellä anteeksi huostalapsilta, ennen kuin tähän järkyttävään toimintaan puututaan?Kerran on vasta anteeksi heiltä pyydetty ja tätä menoa anteeksi pyytelyt tulevat jatkumaan tulevaisuudessakin.

Miksi Suomi sallii tämän kaiken, miksi lastensuojeluun pesiytynyt mielivalta sallitaan edelleen??? Eikö edes miljoonat eurot , jotka uppoaa sijaishuoltoon vuosittain saa pysähtymään päättäjiä, että NYT TARVITAAN NYKYTILASELVITYS, OLISIKO AIKA KOTIUTTAA NE LAPSET JO POIS KASVATTAMOISTA, JOILLA HUOSTAN SYYT ON POISTUNEET!!!

Lastensuojelua tarvitaan, mutta nykyisellään se ei palvele kuin tulokseen pyrkiviä yksityiskasvattamoja ja yksittäisten mielivaltaa käyttävien sosiaalityöntekijöiden päätösvaltaa !!!!

Haluan kertoa esimerkin.

Vuonna 2018 neljä lasta lähti huostaan ja heillä olisi ollut kaksi hyvää mummulaa. Sen sijaan heidät rikki revittiin kaikki ja erotettiin toisistaan, pieniä paiskottiin ensimmäisen vuoden aikana neljään eri paikkaan.

Kaikki tämä on tullut maksamaan reilussa neljässä vuodessa yli kaksi miljoonaa euroa ja kukaan isovanhemmista ei olisi ollut eurokaan vailla. Ainoastaan hyvä yhteistyö ja tuki lastenlasten kasvatustyöhön olisi riittänyt. Kumpikin mummula olisi tehnyt yhteistyötä ja sisarukset eivät olisi menettäneet toisiaan, vaikka lapset olisi laitettu niin, että pienet toiseen mummulaan ja isommat toiseen mummulaan.

Järkyttävintä tälle lapsia tuhoavalle toiminnalle on se, että lastensuojelulaitoksesta hatkareissulla ollut vanhin epätoivoinen ja kiusattu lapsenlapsi riisti hengen ihmiseltä. Vankilaan jouduttuaan lapsenlapsen ja isovanhempien tapaamiset vapautuivat täysin. Tuomion saanut lapsi saa tavata vapaasti läheisiään, mutta ”ammattikasvattajilla” oleva ei.

Lastensuojelusta soitettiin isoäidille heti henkirikoksen jälkeen ja ilmoitettiin: Jos kerrot sanaakaan medialle lastensuojelusta niin he tekevät heti rikosilmoituksen. Isoäiti kiristettiin hiljaiseksi, kun lastensuojelu epäonnistui lapsen suojelussa. Siinä oli tuki shokissa oleville läheisille !

Kaikki meni täysin pieleen, läheisiltä ei kysytty mitään eikä asiaa selvitelty huolella. Virkamiehet ajoivat ”lapsen etua”. Tämä lastensuojelun esimies sai kuitenkin lähteä, mutta hän pääsi toiseen kuntaan – sosiaali- ja terveysjohtajaksi. Hänet siis palkittiin!

Julkaissut Leeni Ikonen

Varatuomari Yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden tarkkailija. Lasten ja perheiden ääni.