Anneli Auerin perheen asiassa ei ole kyse vain tuomion purusta, jota asianajaja Fredman hoitaa. Tapaus edustaa lastensuojelutoimintaan ja lastenpsykiatriaan liittyvää erityistä jutturyhmää eikä ole yksittäistapaus. Tässä jutturyhmässä lastensuojelun toimijat päästävät (likaisen) mielikuvituksensa valloilleen saamansa opastuksen mukaan ja käynnistävät mm. pahoinpitely- ja/tai seksuaalisen hyväksikäytön juttuja (vrt. Niko tapaus 1990-luvulla, R v. Suomi 2006, Munchausen -juttu). Ihmisiä demonisoiva toiminta aiheuttaa yksilötason tragedioita ja rasittaa hallintoa (mm. poliisiviranomaista, syyttäjälaitosta, terveydenhuoltoa ja tuomioistuimia).
Käsittelen myös tätä aihetta uutuuskirjassani Kadotetut lapset – hulluuden historiaa kirjaamassa (luku 10, s. 182). Olen otsikoinut aiheen ”Perverssin seksin harrastajat”. Otsikko johtuu siitä, että lasten ”suojelijoita” laajasti kouluttanut lastenpsykiatri Esko Varilo nimesi lastensuojelun asiakasperheet tällä tavoin. Hän kehitti teorian siitä, että lastensuojelun asiakkaat olisivat sairaita. Nämä opit vaikuttavat edelleenkin syvällä rakenteellisessa ja väkivaltaisessa järjestelmässä, jota virallisesti kutsutaan nimellä ”lastensuojelu”. Lasten suojelemisesta ei toiminnassa tietystikään ole kyse, koska sairastunut järjestelmä tuhoaa lapsia ja lapsiperheitä.
Ihmisiä demonisoivat tekniikat eivät aina johda esitutkintaan, vaan vihjailuja, törkeitä väitteitä ja mustamaalausta pidetään yllä lapsen ja läheisten suhteen sabotoimiseksi. Vanhempien maalittaminen tukee erinomaisesti lasten sijaishuollon bisnestä ja palveluntuottajien kehittämää palvelumyllyä.
Perverssin seksin harrastajat
Palvelua ja tukea tarvitsevat lastensuojelun asiakasperheet ja suvut demonisoidaan maan tavan mukaan vihapuheella ja hyvään hallintoon kuulumattomilla tekniikoilla. Sijaishuollossa olevien lasten huono hoiva, kohtelu ja lapsiin kohdistuva henkinen ja fyysinen väkivalta ohitetaan ja jopa salataan.
Ihmeellistä kyllä, mutta valtamedia Helsingin Sanomat on jutuillaan tukenut myös lastenpsykiatrian teorioita. Lastensuojelun toimijoita kouluttaneen lastenpsykiatri Esko Varilon näkemykset lastensuojelun asiakkaista voisivat johtaa kunnianloukkaussyytteeseen jossain toisessa yhteydessä. Helsingin Sanomat on kuitenkin pitänyt puheita julkaisemisen arvoisina seuraavasti:
”Lastenpsykiatri Esko Varilon mukaan hankalimmissa perheissä erotaan surutta ja selittelemättä tyyliin: hyvä että siitä paskasta päästiin. Sukupuu voi olla täysi sekasotku, eikä lapsilla ole käsitystä siitä, mitä isä ja äiti tarkoittavat. Perverssiä seksiä harrastetaan mielivaltaisesti. Suvun sisällä on mafiatyyliin rikoksia tekevä miesjoukko, jota naiset suojelevat. Koko suku on erilaisten oireiden vyyhti.”
Esko Varilo on ohjannut lastensuojelun toimijoita tekemään perheelle sukupuuta, havainnoimaan sitä ja tekemään johtopäätöksiä ihmissuhteista: ”Osassa perheistä vallitsevat voimakkaat pseudoinsestiset ihmissuhteet”, ”lastensuojeluperheiden suhtautuminen lapsiin on usein sellaista, että hoitavissa viranomaisissa herää insestiahdistus ilman, että insestiä ehkä varsinaisesti onkaan”, kerrotaan alan oppikirjassa. (Varilo Esko, Lounavaara-Rintala Helena, Vuornos Pirjo, Wahlbeck Jan-Christer, Vario Leena, Perhe terapiassa, vuoropuheluja vuosituhannen vaihtuessa, Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskus, Jyväskylä 1999, Lastensuojeluperhe-malli ja toiminta sekä tällaiseen perheeseen kuuluvien nuorten hoito (toim. Aaltonen Jukka, Rinne Raili (toim.), s. 52.)
Kohteena Isoäiti
Kadotettujen lasten kohdalla lapsen vanhempien lisäksi lapsen läheiset ja koko suku poistetaan lapsen elämästä, vaikka laki velvoittaa yhteydenpidon tukemiseen. Kunnolliset isovanhemmat leimataan kyvyttömiksi sosiaalisen perimän teorian takia (suku on pahin) ja heihin saatetaan kohdistaa törkeitä syytöksiä. Väkivaltainen ja sairastunut lastensuojelu aiheuttaa tietysti sairaalla toiminnallaan yksilötragedioita sen lisäksi, että sijaishuollon miljardibisnes on yhteiskunnalle kallis vaihtoehto.
Eräs kunnollinen, lapsen lapsestaan huolta pitänyt vastuullinen isoäiti joutui lastensuojelun syytösten takia vuosikausien piinaan. Lastensuojelu loi isoäidistä ”perverssin seksin harjoittajan”, vihjaili ja syytti seksuaalisesta hyväksikäytöstä – tekemättä kuitenkaan asiassa tutkintapyyntöä poliisille. Isoäiti joutui sen tekemään itse vapautuakseen syytöksistä. Isoäiti jäi roikkumaan löyhään hirttonaruun, koska poliisi ei koskaan tutkinut asiaa.
Lapsi erotettiin sijaishuoltoon, joutui siellä kierrätetyksi paikasta toiseen seurauksin, että hänen voimavarat ehtyivät. Sijaishuollosta vapautumisen jälkeen isoäiti on joutunut tukemaan nuorta, jolle sijaishuollon myötä kehittyi päihdeongelma. Isoäiti kertoo, että nuori käy jatkuvasti läpi lapsuudenaikaisia traumojaan ja kyselee:
-perhehoitajat kyselivät minulta toistuvasti, onko sinut raiskattu.
-mitä pahaa olen tehnyt kun minua näin rangaistaan ?
-miksi minua on siirretty paikasta toiseen kuin tavaraa?
-keneen olisin voinut luottaa pienenä lapsena, kuka puhui totta?
-miksi minun piti tehdä tallitöitä pienenä lapsena?
Isoäiti kertoo:
”Lastensuojelutyöntekijät lähtivät mukaan sairaaseen toimintaan. Minut leimattiin ja tuhottiin. Sain sosiaalityöntekijöiltä ohjeita: Isoäiti ei saa halata, koskea. Serkku ja täti eivät saa halata eikä koskea. Sosiaaliviraston ”asiantuntija” kielsi, etten saa katsoa lapsen peräsuoleen, vaikka siellä olisi kihomatoja. Minut jätettiin roikkumaan löysään hirteen 10 vuodeksi. Nyt autan ja tuen tätä järjestelmän tuhonnutta nuorta aikuista lapsen lastani. Minun elämälläni ei enää ole väliä, vain lapsen elämällä on. Siitä voitte tehdä johtopäätökset sairaaseen mieleenne.”
Perhehoitajat lapsia aivopesemässä
Sijaishuoltoon kadotetut Auerin lapset olivat julkisen vallan vastuulla ja sijoitettuina jonkun palveluntuottajan kouluttamassa perhehoidossa. Perhehoitajien kuuluu käydä ns. Pride -valmennus ja he saavat työnohjausta palveluntuottajalta. Näin tapahtuu, vaikka perhehoitaja olisi perheen läheinen. Auerin lapset ovat olleet lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valvonnan alla. Tiedossa ei ole, mikä palveluntuottaja on Auerin lasten perhehoitajat kouluttanut.
Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan erityisesti perhehoidossa olevien lasten kohdalla on ongelmia eikä valvonta toimi. Pride -koulutusta antavat tällä hetkellä myös tahot, joilla on välitön taloudellinen intressi siihen, että lapsi pysyy tiukasti sijaishuollossa. Puurot ja vellit ovat siis pahasti sekaisin nykysysteemissä. Kaikki on mahdollista tilanteessa, jossa palveluntuottajat määrittävät, mitä virkamiehet tekevät.
Aivopesutekniikat
Suomen lastensuojelu toimii vastoin lakia ja ihmisoikeusvelvoitteita eikä palauta huostaanotettuja lapsia takaisin kotiinsa. Tilastojen mukaan perheen jälleenyhdistäminen pääsääntöisesti laiminlyödään. Pysyvä, pakkoadoption kaltainen, olotila saadaan aikaan yhteydenpidon rajoittamisilla. Tähän toimintaan kuuluu lasten aivopesu (kaltoinkohtelu). Olen aiemmin kirjoittanut aivopesutekniikoista. Perhehoitajat ovat aivopesutekniikoiden mestareita.
Kustannusliike Vahtikoira toimittajia auttamassa
Nyt on vallan vahtikoirien – vapaa media – aika terhakoitua. Anneli Auerin jutun myötä olisi hyvä tilaisuus päästä lastensuojelun ytimiin. Suomi pyysi vuonna 2016 anteeksi sijaishuollon kaltoinkohtelua. Hiljaisuus jatkuu entistä tiiviimpänä. Vakavaksi ihmisoikeusongelmaksi jo vuonna 2013 nimetty lastensuojelu ja sen epäkohtien esille nostaminen on ehdoton tabu.
Kustannusliike Vahtikoira julkaisee kirjani Kadotetut lapset – hulluuden historiaa kirjaamassa. Olen kolmen vuoden ajan tutkinut sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla tapahtunutta systemaattista hyvän hallinnon rapauttamista – kenen aivotyön tuloksena Suomen lapsista tuli tuote?
Selvitän kirjassani lastensuojelun toimijoiden ideologista taustaa ja lastenpsykiatrian osuutta. Olen parhaani mukaan yrittänyt toimia vahtikoirana ja auttaa myös toimittajia pääsemään rakenteellisen ongelman ytimeen. Tutkimusmatkani on osoittanut, että lastenpsykiatrialla ja lastensuojelujärjestöillä on ollut vahva rooli lapsipolitiikan suunnannäyttäjänä.
Kirjani julkistamistilaisuus on perjantaina 24.3.2023 Tampereella Pääkirjasto Metson Lehmus-salissa alkaen klo 18. Tervetuloa!