Asian ytimessä Aila Puustinen-Korhonen
Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhosen mukaan merkittävä osa lasten sijoituksista voitaisiin jättää tekemättä. Lastensuojelun asiantuntija pitää nykykäytäntöä perheille katastrofaalisena.
Huostaanottoihin ja sijoituksiin päädytään siksi, että lapsille ei ole saatavissa mielenterveyteen ja oppimisvaikeuksiin liittyviä palveluita. Kuntaliiton mukaan kriisiä ei kuitenkaan ratkaista siten, että lastensuojelulakia korjataan kerta toisensa jälkeen.
Asian ytimessä Kadotetut lapset -työryhmä
Kadotetut lapset -työryhmä perustettiin kesällä 2019 aktiivisten isovanhempien aloitteesta. Työryhmän nimi kuvastaa hyvin sijaishuollossa olevien lasten tilannetta. Kadotetuilla lapsilla tarkoitetaan valtion vastuulla olevia, sijaishuoltoon siirrettyjä lapsia, joilla ei ole lastensuojelun toimien takia enää yhteyttä vanhempiinsa, isovanhempiinsa eikä muihin sukulaisiin, tai yhteys on ankarasti rajattua ja kontrolloitua. Sijaishuoltoon on kadonnut lapsia, joiden lukumäärää ei tiedä kukaan. THL:n ilmoituksen mukaan vuosittain ainoastaan muutaman sadan lapsen huostaanotto lopetetaan. THL:n ilmoituksen mukaan tiedossa ei kuitenkaan ole, kuinka moni lapsi tosiasiassa on päässyt takaisin kotiinsa.
Kadotettujen lasten joukko ei ole koskaan ylittänyt mediakynnystä, vaikka kyse on vakavista ihmis- ja perusoikeusloukkauksista. Lapsen perheyhteyden, kielen ja kulttuurin hävittäminen on kaltoinkohtelua.
Työryhmä on vaatinut, että kaikkien sijaishuoltoon siirrettyjen lasten tilanne selvitetään viipymättä valtion järjestämänä sijaishuollon nykytilaselvityksenä. Selvitys tulee tehdä lasten ja läheisten haastattelututkimuksena riippumattoman ulkopuolisen tahon toimesta. Lapsen haastatteluun tulisi liittää vanhemman ja/tai läheisen haastattelu aina silloin, kun se on mahdollista. Vieraannutetut lapset eivät välttämättä kykene enää tuottamaan oikeaa tietoa tilanteestaan, vaan vieraannutettu lapsi saattaa puolustaa vieraannuttajaansa (ns. Tukholma-syndrooma).
Lasten kadottamisen ideologiatausta
Sosiaalityöntekijät uskovat edelleenkin, että sosiaalisen perimän teorian takia perhe on pahin. Teorian mukaan sijoitettu lapsi pitää eristää suvustaan, isovanhemmistaan ja läheisistään.
THL:n tilastot kertovat, että sosiaalisen perimän teoriaa noudatetaan. Tilastojen mukaan vain ani harva lapsi on sijoitettu läheisverkostoon. Lastensuojelulakiin kirjattu läheisverkoston kartoitus on jäänyt käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi. Niissä tapauksissa, joissa sosiaalityöntekijät suostuvat tekemään selvityksen, kehitellään tekosyitä.
Tekosyinä käytetään mm.
-Lasta ei voi sijoittaa isovanhemmilleen, koska isovanhemmat ovat liian vanhoja (50 -vuotiaat isovanhemmat ovat ikäloppuja, mutta perhehoitajat voivat olla yli 50 -vuotiaita).
-Isovanhempien ja lapsen vanhemman välillä vallitsee ”ristiriitoja”. Sosiaalityöntekijät kehittelevät ”ristiriidat” mistä tahansa ihmiselämään kuuluvasta tapahtumasta.
-Isovanhemmilla on koiria (lapsi ei ole allerginen).
-Isovanhemmat eivät kykene näkemään vanhempien ongelmia ja ovat hankalia yhteistyökumppaneita (sosiaalityöntekijät ovat kirjoittaneet asiakirjoihin virheellistä tietoa ja tehneet niistä tulkintojaan, joita on oikaistu).
-Isovanhemmat eivät hyväksy huostaanottoa.
-”Isovanhempien tulee pysyä isovanhemman roolissa”.
Pyydän lukijoita lähettämään minulle tietoa muistakin syistä, joita on lastensuojelun asiakirjoihin kirjoitettu (leeni.ikonen@knuutilaki.net). Lastensuojelun historian aikalaiskirjat kaipaavat tällaista tietoa. On tärkeää kirjata talteen rakenteissa piilossa olevia vinoumia.
Lain mukaan lapsen ja vanhempien, läheisten yhteydenpitoa tulee tukea. Myös isovanhemmilla on oikeus nauttia isovanhemmuudesta. Lastensuojelutyössä unohdetaan, että perhe-elämästä nauttiminen kuuluu muillekin kuin sijoitetulle lapselle.
Kadotetut lapset -työryhmän vaatimus
Kadotetut lapset -työryhmä on vaatinut, että sijoitettujen lasten palauttaminen koteihinsa ja läheistensä luokse tulee käynnistää pikaisesti. Lain mukaan perheiden jälleenyhdistäminen tulee tehdä aina, kun se on mahdollista. Nykytilaselvityksen avulla saadaan toimivia malleja perheen jälleenyhdistämiseen. Tällä hetkellä lastensuojelutyössä keskitytään toteuttamaan koko lapsuuden mittaisia huostaanottoja – vastoin lakia ja ihmisoikeusvelvoitteita.
Jokaisen lapsen kohdalla tulee tehdä läheiskartoitus. Lasten turvana tulee nähdä läheiset, eikä heitä tule keinotekoisin ja jopa totuudenvastaisin perustein poistaa lasten elämästä. Lapsi tulee ihmisoikeussopimusten edellyttämällä tavalla nähdä ensi sijassa perheensä ja sukunsa jäsenenä.
Vieraannutetut ja kadotetut lapset ovat ihmisoikeusloukkausten kohteena. Henkisen väkivallan, vieraannuttamisen, kohteena ollut lapsi tulee myös voida palauttaa läheisilleen, vapauttaa uhrin asemastaan ja palauttaa kiintymys biologiseen sukuunsa.
Haastattelututkimuksen avulla saamme ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta tietoa lastensuojelun palvelujärjestelmästä kokonaisuutena. Vain haastattelemalla sijaishuollon kokeneita mahdollistuu lastensuojelupalveluiden vaikuttavuuden arviointi ja koko lastensuojelujärjestelmän uudelleenarviointi.
Ennen kaikkea haastattelututkimus antaisi puheenvuoron palvelujärjestelmän asiakkaalle kuulemalla lapsen ja sosiaalipalveluja käyttävän asiakkaan oman äänen. Tämän selvityksen jälkeen olisi mahdollista ryhtyä valmistelemaan perheiden oikeusturvan huomioivaa lainsäädäntöä.
Asian ytimessä Birgitta Wulf
Kadotetut lapset -työryhmän isoäiti Birgitta Wulf on istunut eduskuntatalon portailla keskiviikkoisin yli kahden vuoden ajan. Hän haluaa muistuttaa perheiden tukemisen tärkeydestä ja isovanhempien merkityksestä lapsille. Sijaishuollon nykytilaselvityksen käynnistäminen on ainoa keino edetä lastensuojelukriisissä. Yhdenkään lapsen ei tule joutua perusteetta eroon vanhemmistaan ja läheisistään. Valtiovallan ei tule sallia sijoitettuihin lapsiin kohdistuvaa huonoa kohtelua, jopa väkivaltaa. Lue Birgitan ajatuksia tästä linkistä.
Lapsiasiavaltuutettu asian vieressä
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on huolissaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiin erotilanteissa. Hänen mielestään isovanhemmat ovat monissa suomalaisperheissä tärkeä tukipilari.
– Tiedämme myös tutkimuksista, että lapset, joiden hoivaan isovanhemmat osallistuvat, menestyvät elämässä paremmin, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen toteaa.
Pääseekö Elina Pekkarinen asian ytimeen?
Kadotetut lapset -työryhmä on tavannut lapsiasiavaltuutettu Pekkarisen ja tuonut esille kadotettujen lasten ongelman ja isovanhempiin kohdistuvat sabotoinnit. Keskustelu oli pitkä ja perusteellinen.
Elina Pekkarinen on tutkijataustansa ansiosta tietoinen lastensuojelutyön mielivallasta. Työn ideologialasti kumpuaa historiasta – 100 vuoden väärintoimiminen on aikaansaanut vakavia ihmisoikeusloukkauksia.
Milloin lapsiasiavaltuutettu Pekkarinen ilmoittaa olevansa huolissaan sijaishuoltoon kadotetuista lapsista? Entä näiden lasten isovanhempien kohtalosta mielivaltaisten sosiaalityöntekijöiden käsissä? Entä milloin hän nostaa sijoitettujen lasten isovanhempien tärkeän merkityksen lapsille ja uskaltaa mitätöidä sosiaalisen perimän teorian – tai edes nostaa tämän vaietun asian päivänvaloon?
Asian vierestä puhuminen
Asian vierestä puhuminen on lapsia koskevissa asioissa vahingollista. Yksilötasolla seurauksena saattaa syntyä elämänmittaisia tragedioita. Lastensuojelemisesta on tullut miljardiluokan bisnes. Vierestä puhuminen ja vaikeneminen ovat tulleet siis veronmaksajille kalliiksi. Tässä kaupankäynnissä lapsen läheiset, jopa lapsille rakkaat isovanhemmat, nähdään liiketoimintaa häiritsevänä tekijänä.
Yle teki jutun asian vierestä puhumisen tekniikasta. Juttu koski virkamiehiä.
”Vastaa asian vierestä, älä anna periksi” – Näin virkamiehiä koulitaan toimittajan kohtaamiseen kerrotaan Ylen jutussa. Verohallinto kehottaa vastaamaan kiperiin kysymyksiin asian vierestä. Kunta-alan eläkkeistä huolehtiva Keva puolestaan varoittaa ammatillista tunnustusta kaipaavista skandaalinpaljastajista.
”Tuo pääviestisi esille, vaikka toimittaja ei kysyisi niistä. Vastaa ensin kysymykseen ja jatka sitten omalla viestilläsi. Voit myös ottaa näkökulmasi esille haastattelun lopussa”, neuvotaan muun muassa valtiovarainministeriön ohjeissa.
Kysymys
Minkälaista vierestä puhumisen opastusta lapsiasiavaltuutettu on saanut?
Elina Pekkarinen vaikenee kuitenkin eduskunnalle antamassaan selonteossa myös sijoitettujen lasten itsemurhista, lasten tuotteistamisesta, avo- ja sijaishuollon miljardibisneksestä, viranomaisvieraannuttamisesta, pysyvästä huostaanotosta, viranomaisen harjoittamasta aktiivisesta lasten syrjäyttämisestä.
Elina Pekkarinen on esittänyt, että lastensuojelulaki muutetaan. Tämä on yksinkertainen ja helppo oikotie. Jokainen lastensuojelun kriisiä tunteva ymmärtää, ettei mikään laki tule ratkaisemaan rakenteiden syviä ongelmia.
Onko kuitenkaan lain mukaan mahdollista, että Elina Pekkarinen saa puhua ja kirjoittaa toistuvasti asian vierestä? Lapsiasiavaltuutettua sitoo lainsäädäntö. Se velvoittaa nostamaan esille yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita – olemaan asioiden ytimessä.