Itä-Suomen aluehallintovirasto määräsi Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Siun soten huolehtimaan ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään 31.10.2022 mennessä siitä, että Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Siun soten lastensuojelun asiakassuunnitelmien laadinta ja päivittäminen toteutuu kaikilta osin lastensuojelulaissa säädetyin tavoin.
Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että lastensuojelulaissa asetetut velvollisuudet sekä asiakkaan oikeudet saada asiakassuunnitelma ja siihen määritellyt tukitoimet ja palvelut, ovat ehdottomia. Aluehallintovirasto katsoo, että maanlaajuiset ongelmat työvoiman saatavuudessa eivät ole hyväksyttävä syy jättää asiakkaalle kuuluvia oikeuksia hoitamatta, eikä asetettua lainsäädäntöä voi rikkoa millään perusteella. Tämän vuoksi Itä-Suomen aluehallintovirasto pitää perusteltuna määräyksen antamista 200 000 euroan uhkasakolla tehostettuna lastensuojelun asiakkaiden oikeuksien turvaamiseksi..
Siun soten sosiaalityöntekijät ovat siis oikein yhteistuumin päättäneet olla noudattamatta lakia (kollektiivinen kieltäytyminen).
Mielivallan ideologia
Lastensuojelun rappiotilan taustalla on vuosituhannen vaihteessa alkanut toiminta, jonka tarkoituksena on ollut irrottaa sosiaalityöntekijät lakien ja ihmisoikeussopimusten velvoitteista. Vaikka julkisen vallan käytön tulee perustuslain mukaan perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia, sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla lastensuojelutyössä on mahdollistettu tällainen kehitys. Lastensuojelun asiantuntijat pitävät lakien noudattamista ”juridisoitumisena”. Monessa mukana ollut Päivi Sinko on toiminut lakeja väheksyvän työkulttuurin näkyvänä airueena.
Mikä asiakassuunnitelma?
Lastensuojelun asiakkaat eivät yleensä tiedä, onko lapselle tai vanhemmille laadittu asiakassuunnitelmaa. Eräissä kunnissa tapana on, että suunnitelma ”laaditaan prosessina” eli kaikki satunnaiset puhelinkeskustelut, neuvonpidot ym. kirjataan ”suunnitelmaan” – ilman vanhempien osallisuutta.
Lastensuojelulain asiakassuunnitelma on tärkeä työväline tavoitteellisessa ja suunnitelmallisessa lastensuojelutyössä. Asiakassuunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan, lapsen ja hänen perheensä tuen tarve, palvelut ja muut tukitoimet, joilla tuen tarpeeseen pyritään vastaamaan, sekä arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan. Asiakassuunnitelmaan on kirjattava myös asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä (30 §).
Sosiaalityöntekijät kertovat erilaisia tekosyitä siihen, miksei lakia noudateta. Tällaisia syitä ovat mm. resurssien puute, työntekijävaje, loma, ”ei ole ehtinyt”, vanhemman yhteistyökyvyttömyys jne. Erään kerran virkamies totesi minulle, ettei heidän kaupunkinsa ”byrokratiassa asiakassuunnitelmia laadita”. Näyttää siltä, että mitä enemmän valvontaviranomaiset nuhtelevat, sitä röyhkeämmäksi lastensuojelutyö muuttuu. Mielivalta ei siten kohdistu ainoastaan asiakkaisiin, vaan myös valvontaviranomaisiin.
Kuinka lakien rikkominen palkitaan?
Siun sotella on oma erityinen keinonsa palkita sosiaalityöntekijöiden harjoittama mielivalta. Siunsote aikoo maksaa työntekijöilleen tuhannen (1000) euron bonuksen virkamiehille siitä, että nämä jättävät noudattamatta lakien säännökset.
Mielivaltabonusten avulla Siun sote varmasti saa täytettyä kaikki virat mielivallan käyttöön ihastuneilla työntekijöillä. Missä muualla kuin lastensuojelussa työntekijä voi saada palkankorotuksen työnsä laiminlyönnistä?
Kuka antaa mielivaltakoulutusta?
Siun soten tilannetta tutkittaessa voi havaita, että siellä on otettu käyttöön ns. systeeminen lastensuojelun malli. Suomen hallitus käynnisti vuonna 2016 lapsi- ja perhepalvelujen (LAPE) muutosohjelman, jonka tavoitteena oli lasten ja perheiden palvelujen kokonaisvaltainen uudistaminen. Vuosien 2016–2018 aikana kehitettiin ja vahvistettiin lastensuojelun työmuotoja, ja vuonna 2016 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) työpajatyöskentelyn avulla nousi esitys systeemisestä lastensuojelun toimintamallista. Malli pohjautuu alun perin Lontoossa kehitettyyn Reclaiming Social Work-malliin, jonka Pesäpuu ry tuotti Suomeen.
On syytä kysyä, kuka sosiaalityöntekijöitä ohjaa ja kouluttaa väheksymään lakeja? Kuka tarkastaa käyttöön otettavat hankkeet? Onko ns. systeeminen lastensuojelumalli aiheuttamassa lisää systemaattista lakien väheksyntää (mielivaltaa)?
Miksi veronmaksajat joutuvat mielivaltabonusten maksajiksi?