Suomen ihmisoikeustilanteesta kuuluu jälleen kummia uutisia. Iltalehti uutisoi: Sijaisperhe adoptoi teinitytön – Biologinen isä vastusti viimeiseen asti.
Helsingin hovioikeus ei antanut jatkokäsittelylupaa Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden 1.11.2022 antamaan päätökseen. Käräjätuomari Marjo Naapi vahvisti perhehoitajien hakemuksen adoptoida perheessä jo yli 12 vuotta asunut tyttö. Tyttö on 14 vuotta täyttänyt. Espoolaisen asianajaja-edunvalvojan mukaan adoption vahvistaminen oli lapselle varsin merkityksellistä ja erityisen tärkeää. Lapsen etu puoltaa edunvalvojan sijaisen mukaan voimakkaasti adoptiota. Lapsen kerrotaan tahtovan adoptiota.
Käräjätuomari Naapi katsoi, että isän suostumuksen antamisesta kieltäytymiselle ei ole esitetty riittävää aihetta, ja että adoptiota puoltavat perusteet ovat painavampia kuin sitä vastaan puhuvat seikat. Asiassa on erittäin poikkeuksellisia syitä vahvistaa adoptio, vaikka isä on kieltäytynyt antamasta siihen suostumustaan, koska lapsen etu voimakkaasti puoltaa adoptiota eikä suostumuksen antamisesta kieltäytymiseen ole riittävää aihetta, kun otetaan huomioon lapsen ja isän välisen yhteydenpidon tiiviys ja heidän välillään vallitsevan suhteen laatu. Sen vuoksi adoptio on lapsen edun mukaisena vahvistettava.
Aktiiviset perhehoitajat
Hakijana olleet perhehoitajat ovat julkisuudessakin esiintyneet aktiivisina perhehoidon edunvalvojina. Tapauskuvauksen mukaan taaperona perhehoitoon sijoitetulla lapsella on ollut valtaisia ongelmia. Hakijoiden mukaan lapsen vointi oli parantunut harppauksin, kun he olivat alkaneet hakea adoptiota. Lääkityksestä oli pystytty luopumaan, koulunkäynti oli mennyt hyvin ja raivokohtaukset oli jääneet. Hakijoiden mukaan on pelättävissä, että sosiaalilautakunta voi muuttaa sijaishuoltopaikkaa, jolloin sopimus päättyy. Perhehoitajanaisen mukaan lapsi ei adoptiolla menetä mitään. Lapsi hänen mukaansa vapautuu, jos hänet adoptoidaan ja voi sitten tavata isää ilman valvontaa.
Perhehoidon toimintatapa
Tapaus on erityisen mielenkiintoinen, koska se on tapahtunut lastensuojelun ongelma-alueella, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden toimialueella. Perhehoitajien perustelut hakemukselle ovat lastensuojelun tyypillistä jargonia; lapsi vapautuu, kun adoptio vahvistetaan ja voisi sitten tavata isäänsä ilman valvontaa – mitä ihmettä?
Jutun pääasiallinen ratkaisuun vaikuttava peruste näyttää liittyneen ”lapsen etuun” -käsitettä avaamatta. Lapsen etua toistetaan ratkaisussa kuin se olisi jokin taikasana. Toinen pääperuste on ”lapsen toive”. Käräjäoikeus on kiinnittänyt ratkaisussaan huomiota yhteydenpidon vähäisyyteen pitäen sitä merkityksellisenä asiaa ratkaistaessa.
Vieraannuttamisen vaihtoehtoa ei ole huomioitu, vaikka tällä ongelma-alueella sijaishuollossa olevaan lapseen kohdistuva vieraannuttaminen näyttää olevan yleinen toimintatapa. Sen avulla varmistetaan lastensuojelussa koko lapsuuden mittainen huostaanotto. Vuosikausia jatkuvilla yhteydenpidon rajoituksilla ja sijaishuoltoon sijoitettujen lasten manipuloinnilla (aivopesulla) vaurioitetaan lasta.
Päätöksen mukaan lapsen isä on katsonut, että lapsen pitäisi päästä näkemään omia juuriaan, isoisäänsä ja isoisoisäänsä. Hänen mukaansa lapsi ei ollut koskaan päässyt näkemään heitä.
- Miksi lapsi ei ole saanut mahdollisuutta tutustua sukuunsa?
- Kuinka perhehoitajat ovat suhdetta tukeneet?
- Miksi lapsi pelkää, että joutuu lähtemään perheestä?
- Kuka tällaisen ajatuksen on häneen iskostanut?
- Missä tuomarin pohdinta tästä asiasta?
Fair trial?
Käräjäoikeus toteaa päätöksessään, että isä vaikutti käräjäoikeudessa ilmeisen väsyneeltä ja siltä, että hän oli päihdyttävien aineiden vaikutuksen alainen. Isä kykeni kuitenkin tuomarin mukaan ilmaisemaan vastustamisensa ja sen perusteet käräjäoikeudelle.
Tämäkin seikka aiheuttaa pohdintaa. Isällä ei ollut avustajaa perus- ja ihmisoikeuksiin kajoavassa asiassa. Miksi käräjäoikeus ei ole viran puolesta huolehtinut isälle ihmisoikeusasioihin perehtynyttä avustajaa? Mitä tällainen oikeudenmukainen oikeudenkäynti oikein on?
Ihmisoikeusnäkökulma?
Käräjätuomari Naapin päätöksessä ei ole mainintaa perhe-elämän suojasäännöksistä eikä yhtään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua. Perhehoitajanaisen mukaan lapsi ei adoptiolla menetä mitään. Tosiasiassa lapsi menetti paitsi isänsä, myös juurensa. Niin lapsi kuin isä menettivät oikeuden perhe-elämään.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuoreessa ratkaisussaan Strand Lobben ym. v. Norja (10 September 2019) todennut Norjan rikkoneen perhe-elämän suojaa lapsen huollon siirrossa ja adoptiossa. Kyse oli perhehoitoon sijoitetun lapsen adotiosta.
Suuri jaosto otti tuomiossa kantaa nimenomaan lapsen ja biologisen vanhemman suhteen ylläpitämiseen, jonka katsottiin olevan lapsen edun arvioinnin lähtökohta, koska lapsen ja vanhemman suhteen katkeaminen merkitsisi lapsen omien juurien katkaisemista. Lapsen ja vanhemman suhteen katkaiseminen on tuomioistuimen mukaan mahdollista vain hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa ja edellyttää, että kaikki mahdollinen on tehty lapsen suhteiden säilyttämiseksi ja perheen jälleenyhdistämiseksi.
Suomi maailmankartalle – missä Isä on?
Valitusaika korkeimpaan oikeuteen on vielä avoinna. Sitä kautta voi edetä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Nyt tarvittaisiin isän aktiivisuutta. Missä Isä oikein on?