Huostaanotoissa tärkeimmät Suomea sitovat sopimukset ovat YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka astui voimaan vuonna 1991 sekä Euroopan ihmisoikeussopimus, joka astui voimaan vuonna 1990. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista. Kansalaisilla on valitusoikeus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja tuomioistuimen antamat ratkaisut ovat sopimusvaltiota sitovia. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista valvotaan siten, että sopimusvaltiot raportoivat YK:n lapsen oikeuksien komitealle viiden vuoden määräajoin.
Komitea on Suomea koskevissa suosituksissaan kiinnittänyt huomion mm. huostaanottojen suureen määrään, tilastoinnin puutteisiin, kuntien erilaiseen palvelutarjontaan sekä lapsen äänen heikkoon kuulumiseen häntä koskevissa asioissa.
Lasta ei tule erottaa vanhemmistaan kuin poikkeustapauksissa. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa, kuten vanhempien pahoinpidellessä tai laiminlyödessä lasta tai kun vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen asuinpaikasta.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 8 artiklan soveltamista koskevassa käytännössään korostanut, että vanhempien ja lasten yhdessäolo kuuluu keskeisenä osana perhe-elämään ja että perheen hajottaminen muodostaa vakavan puuttumisen perhe-elämään. Sellaisen toimenpiteen on perustuttava lapsen etuun sekä riittävän painaviin ja päteviin syihin. 8 artiklan arvioinnissa tulee pohdittavaksi, onko kyseisessä tapauksessa perhe-elämään puuttuminen ollut välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa muiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.
Huostaanotto on lähtökohtaisesti vain väliaikainen toimi ja kaikkien toimenpiteiden tulee tähdätä perheen jälleenyhdistämiseen. Ihmisoikeustuomioistuin on myös edellyttänyt huostaanoton edellytysten tarkistamista määräajoin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan huostaanoton jälkeen tapahtuviin lisärajoituksiin, esimerkiksi tapaamisoikeutta koskeviin rajoituksiin, saattaa liittyä vaara vanhemman ja lapsen välisen suhteen tosiasiallisesta katkeamisesta ja näiden rajoitusten käyttöä tulee arvioida tarkkaan (K. & T. v. Suomi .12.7.2001, K.A. v. Suomi 14.1.2003, R. v. Suomi 30.5.2006, H.K. v. Suomi 26.9.2006).
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on arvioinut myös kiireelliseen huostaanottoon liittyvää menettelyä (K. & T. v. Suomi 12.7.2001). Tapaus koski kahden lapsen huostaanoton yhteydessä tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia. Suomi tuomittiin korvauksiin, jotka aiheutuivat ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan rikkomisesta. Nämä rikkomukset koskivat vastasyntyneen lapsen kiireellistä huostaanottoa synnytyssairaalasta ja perheen jälleenyhdistämisen velvoitteen laiminlyöntiä. On oltava poikkeuksellisen pakottavia perusteita, jotta lapsi voidaan erottaa fyysisesti äidistään vastoin tämän tahtoa välittömästi syntymän jälkeen. Asiassa ei ollut osoitettu, että ennen toimenpiteeseen ryhtymistä olisi selvitetty vähemmän loukkaavien tai rajoittavien toimenpiteiden soveltuvuutta.
K & T tapaus poiki aikanaan vilkkaan keskustelun huostaanotoista ja lastensuojelun työtavoista, koska vauvan riistäminen äidiltään synnytyssalista oli poikkeuksellisen kova toimi. Anu Suomela toimi vuosien ajan K & T perheen avustajana ja hoiti asiaa ihmisoikeustuomioistuimessa Juhani Kortteisen kanssa. Anu Suomela esitti jo vuonna 1995 sosiaali- ja terveysministeriön lapsipoliittisen selontekotyöryhmän muistion johdosta, että maassamme tulisi tehdä kattava selvitys huostaanoton traumatisoivista vaikutuksista lapseen sekä haastatteluihin perustuva kartoitus huostaanottoperheiden ja yleisten oikeusavustajien kokemuksista sekä länsimaisten oikeusperiaatteiden toteutumisesta sosiaalitoimessa.
Suomelan laatimista toimenpide-ehdotuksista mainittakoon mm. ehdotus lastensuojelun työntekijän työnkuvan muuttaminen perhetyöntekijäksi, jonka tehtävänä on pitää perhe yhdessä; taloudellisen tuen pitäminen ensisijaisena tukimuotona; lapsen ja vanhemman välisten tapaamisoikeutta koskevien säännösten tarkentaminen perheen heikon oikeusturvan takia; sellaisen maksusitoutusjärjestelmän luominen, jolla varaton henkilö voi hakeutua yksityisten palvelujen käyttäjäksi; lastensuojelun kirjausmenettelyn uudistaminen.
On nähtävissä, että 20 vuotta myöhemmin asiaa arvioitaessa kaikki edellä mainitut ja muutkin käyttökelpoiset parannusehdotukset odottavat yhä toteutumistaan ja vakavat oikeusturvaongelmat ovat edelleenkin olemassa.
Lastensuojelun laatu puhuttaa ja kansalaiset ovat nettiaikana yhä tietoisempia oikeuksistaan. He kykenevät vertailemaan kokemuksiaan ja saamaan vertaistukea aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin.
Hallinto-oikeudessa kansalaisten tietoisuus lastensuojelun heikosta laadusta ja sen esille tuominen voi kuitenkin olla kohtalokasta ja kääntyä epäkohtien esille tuojaa vastaan. Näyttää ilmeiseltä, että yhteiskunnallinen keskustelu lastensuojelun laadusta ei ole vielä tavoittanut hallinto-oikeusmaailmaa.
Eräässä päätöksessä asiallisesti saamaansa sosiaalipalvelua arvioinut vanhempi nimettiin läpitunkevan viranomaisvastaiseksi. Vanhemmat, jotka hakevat lapselleen neurologisia tutkimuksia eivätkä hyväksy kunnallisten psykiatrien lausuntoja ja huostaanottosuosituksia, on perinteisesti nimitetty kykenemättömiksi ymmärtämään lapsensa etua. Huostaanoton ja sijaishuollon aikana saattaa nuoren elämä suistua täysin raiteiltaan, päihteiden käyttö lisääntyä, mielialalääkkeet otetaan käyttöön. Mikäli vanhempi tällöin arvostelee sijaishuollon laatua ja hakee huostaanoton lopetusta, häntä saatetaan nimittää yhteistyökyvyttömäksi. Nykyaikaista lastensuojelulinjausta edustaa se, että huostaanoton jatkamisen perusteeksi kirjataan se, ettei vanhempi kykene hyväksymään huostaanottoa ja sijaishuollon jatkumista.
K & T tapaus oli poikkeuksellisen törkeä laadultaan. Näyttää siltä, että törkeydet jatkuvat. Mitäpä sanotte siitä, että erään kunnan sosiaalityöntekijä ilmoitti tekstiviestillä synnyttämään valmistautuvalle äidille, että vauva tullaan ottamaan suoraan synnytyssalista kiireelliseen sijoitukseen? Näin tapahtuikin sitten heti synnytyksen jälkeen. Onko tämäkin äiti läpitunkevan viranomaisvastainen, mikäli hän uskaltaa valittaa päätöksestä?