Pelastakaa Lapset ry:lla on oma lehmä ojassa väittäessään, että lastensuojelun epäonnistumiset johtuisivat hankalista ja kelvottomista vanhemmista (Savon Sanomat 10.12.). Kirjoituksen sävy on ylimielinen ja halveksiva. Sijoitettujen lasten vanhempien panettelu ei millään tavoin edistä lasten etua. Sama ylimielinen asenne näyttäytyy lastensuojelutyössä yleisimminkin.
Pelastakaa Lapset ry. profiloituu käytännössä sosiaaliviranomaisen käsikassarana, kunnat käyttävät sen lakimiespalveluita huostaanottoasioissa viranomaisen apuna ja perheitä vastaan.
Lapset ovat muuttuneet Suomessa liiketoiminnan kohteeksi. Sijoitetut lapset työllistävät niin yrityksiä kuin lastensuojelujärjestöjäkin. SOS-Lapsikylä, Pelastakaa Lapset ry ja Nuorten Ystävät ry. tuottavat erilaisia palveluja toimien samalla lasten sijaishuoltoa tarjoavina tahoina. Järjestöt tuottavatperhekuntoutustaja vanhemmuuden tukemisen työmuotoja.Toiminta on kahdella raiteella ajelua. On varsin todennäköistä, että kuntouttaja löytää yhä lisää kuntoutettavia ja huostaanoton tarpeessa olevia lapsia. Vaakakupissa on oma bisnes ja vieras lapsi ja perhe. Lastensuojelujärjestöjen etuna on ylläpitää mielikuvaa huonoista vanhemmista.
Sijaishuolto on takuuvarma ala, josta valvonta ja laadun tarkkailu puuttuu. Kunta on varma maksaja ja asiakkaat heikkoja. Lapsibisneksen toimijoiden unelma-asiakas on kunta, joka ulkoistaa sille pulmalliset tapaukset. Sosiaalityöntekijöille ratkaisu on helppo, kun lapsi on pois silmistä ja mielestä. Yleinen ongelma on, että perheen jälleenyhdistämisen velvoitetta ei noudateta kuten lastensuojelulaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus edellyttävät.
Ministeri Juha Rehula esitti 20.11.2016 Suomen valtion puolestaanteeksipyynnön sijaishuollossa kaltoinkohdelluille ja lupasi, että sijaishuollossa tapahtuvasta väkivallasta saa puhua. Nykyajan huutolaislapset vaurioitetaan kierrättämällä sijaispaikasta toiseen, huonolla hoidolla, psyykelääkitsemisellä, seksuaalisella hyväksikäytöllä jne.
Tutkimusten mukaan kodin ulkopuolelle siirretyistä valtaosa syrjäytyy, jää työvoiman ulkopuolelle, ei suorita koulua ja joutuu päihde- tai rikoskiertee- seen. Huostaanoton kokeneet lapset ja nuoret kuolevat usein aineiden väärinkäyttöön, onnettomuuksiin ja itsemurhiin. Lastensuojelu ei halua tunnustaa omien toimenpiteidensä seurauksia – ylisukupolvista sosiaalista syrjäyttämistä.
Varkauden kaupungissa kissa on uskallettu nostaa pöydälle. Varkauden valtuutetut Grönlund, Ropponen ja Ikonen kysyvät, miksi kaupungin yhteistyökumppanuus SOS-Lapsikylän kanssa ei olekaan vähentänyt huostaanottoa kuten luvattiin, ja kustannuksetkin ovat kasvaneet?
Lastensuojelujärjestöjen päättävissä elimissä on poliitikkoja, kaupunkien virkamiehiä ja sosiaalityöntekijöitä. Lastensuojelun miljardipotin jakajat pitäisi selvittää kuntatasolla ja koko maan laajuisesti. Ainoastaan tällä tavoin tulisi näkyväksi, miksi Suomi syrjäyttää lapsiaan ja näiden perheitä.