Lastensuojelujärjestöt ovat ohjailleet vuosikymmenten ajan maamme lastensuojelua.
Pelastakaa Lapset ry. sai vuosituhannen vaihteessa RAY-rahoituksen Sopiva sijaiskoti lapselle -projektiin. Työtä ohjasi Pelastakaa lapset ry:n ylilääkäri Jari Sinkkonen. Kokopäiväisenä tutkijana oli Mirjam Kalland. Projekti oli nelivuotinen.
Mirjam Kalland kertoo vuonna 2015 ilmestyneessä kirjassa Lapsi uusissa oloissa Sopiva sijaiskoti -hankkeesta. Hän kertoo, että oli tarpeen tutkia, millaisia kehityksellisiä riskejä sijoitetuilla lapsilla on ja mistä syystä sijoitukset katkeavat. Oli tarpeen kehittää toimivampia käytäntöjä huostaanotettujen lasten ja nuorten sijoituksiin.
Kalland kertoo, että hankkeen teoreettisena taustana oli kiintymyssuhdeteoria ja siihen perustuva olettamus, että lapsi, jota oli laiminlyöty tai kohdeltu kaltoin, tarvitsee huostaanoton jälkeen mahdollisimman pysyviä ja turvallisia kasvuoloja sekä korjaavia kokemuksia. Kiintymysteoria sai alkunsa John Bowlbyn ajatuksesta, että kasvuoloilla on merkittävä vaikutus lapsen kehitykseen. Lastensuojelussa erityinen riski kiintymyssuhteen kehityksen vääristymille muodostuu siitä, että juuri se henkilö, jonka pitäisi antaa turvaa ja suojaa lapselle, on samalla se, joka laiminlyö lapsen tarpeita tai kohtelee lasta kaltoin.
Kalland ja Sinkkonen julkaisivat vuonna 2001 kiintymyssuhdeteoriasta kirjan Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Kirja syntyi RAY -hankkeen myötä.
Kalland ja Sinkkonen lähtevät liikkeelle siitä, että mitään virhepäätöksiä ei lastensuojelussa tapahdu. Sijoitetut lapset ovat laiminlyötyjä ja se ohjaa ajatuksia. Kalland kertoo kirjassa Varhaiset ihmissuhteet, että lasten kaltoinkohtelu ja laiminlyönti ovat yhteydessä perheen alhaiseen sosiaaliluokkaan, äidin alhaisempaan koulutustasoon, teiniäitiyteen ja monilapsisuuteen. Hän kertoo, että lastensuojeluperheissä lapsen uhkaaminen voi olla arkipäivää.
Kalland kertoo, että Ray -hankkeen lähtökohtana oli YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Kalland ei mainitse mitään Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja sen perhe-elämän suojasäännöksestä.
Hankkeessa julkaistiin tutkimustulos, joka kattoi vuosina 1991-1997 huostassa olleet lapset eli 13 371 yksilöä. Tutkimuksessa yhdistettiin huostaanottorekisteri kuolinsyyrekisteriin.
Huostaanotettujen kuolleisuus oli nuorten naisten kohdalla ikäryhmässä 18-24 nelinkertainen ikätovereihin verrattuna ja samanikäisten nuorten miesten kohdalla yli kolminkertainen.
Kuolleisuus korkeimmissa ikäryhmissä johtui pääosin itsetuhoisesta käyttäytymisestä, kuten päihteiden käytöstä, onnettomuusalttiudesta sekä itsemurhista.
Alle 18 -vuotiaiden kohdalla korkeampi kuolleisuus liittyi myös sairastavuuteen.
Kaiken kaikkiaan ennenaikaisia kuolemantapauksia oli 106, joka on siis keskimäärin kolminkertainen suhteessa koko väestön tasolla tapahtuviin kuolintapauksiin tässä ikäryhmässä.
Kalland kertoo, että tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa ja on merkittävä. Ruotsissa tehtiin muutama vuosi myöhemmin tutkimus, jonka mukaan ulkomailta adoptoiduilla on aikuisiässä normaaliväestöön verrattuna moninkertainen riski päätyä itsemurhaan.
Asiantuntijoiden johtopäätökset – lastensuojelusta voi selvitä myös hengissä
Kalland kysyy, miten tutkimusta voi tulkita.
Hän kirjoittaa:
Erään tulkinnan (?) mukaan tutkimus vahvisti sen, että kiintymyssuhteissaan vaurioitunut lapsi käyttäytyy itseään vahingoittavalla tavalla ja voi olla vaaraksi itselleen. Kun lapsen käsitys itsestä, vuorovaikutuksesta ja toisista on varhaisvaiheessa muodostunut pääosin kielteiseksi eikä hänellä ole ollut riittävästi korjaavia kokemuksia, hän ei aina kykene suojelemaan itseään.
Kalland toteaa, että vaikka kuolleisuus sijoitetuilla oli suurempi kuin ikätovereilla, ylivoimainen valtaosa selvisi aikuisuuteen hengissä.
Tutkimuksessa ei ollut Kallandin mukaan mahdollista selvittää, liittyikö itsetuhoinen käytös lapsen taustaan useita katkenneita sijoituksia, traumaattiseen varhaislapsuuteen tai muihin seikkoihin, jotka auttaisivat ymmärtämään yksittäisen nuoren kohtaloa.
Kasvatustieteen tohtori, Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen professori, lastenpsykoterapeutti ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja Kalland on vuonna 2006 ollut näin pienen, muutaman sadan lapsen käsittävän, otoksen ja sosiaalityöntekijöiden käsityksiin pohjaavan selvityksen perusteella valmis leimaamaan maamme vanhemmat.
Kalland kertoo toimittajalle, että päihdeongelma koskettaa useampaa kuin joka kuudetta perhettä. Väkivaltaa on noin viidesosassa perheistä.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on puolestaan Lapsi uusissa oloissa -kirjan tiimoilta ilmoittanut medialle, että adoptio on erinomaista lastensuojelua.
Hyvä Mirjam ja hyvä Jari
Olette veronmaksajien rahoilla tehneet tutkimustyötä ja tuoneet lastensuojelun käytäntöihin teorioitanne, joilla on aikaansaatu käytännössä koko lapsuuden mittainen pysyvä huostaanotto.
Mihin unohtuivat ihmisoikeussopimukset? Lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa, äitiin ja isään. Miksi äitiä ja isää nimitellään syntymävanhemmiksi?
Adoptioon tähtäävä ideologianne on vastoin perheen jälleenyhdistämisen tavoitetta. Eikö Euroopan ihmisoikeussopimus sido teitäkin? Mihin se on julkaisuistanne unohtunut?
Miksi ihmeessä adoptio olisi erinomaista tai ylipäänsä lastensuojelua?
Näyttää siltä, ettei yksikään hanke ole onnistunut vähentämään huostaanottoja. Miksi?
Levitätte urbaania legendaa siitä, että lapsia siirreltäisiin kodin ja sijaishuoltopaikan välillä vastuuttomasti. Kaikkien tutkimusten mukaan tiedossa on, että sijoitetut lapset joutuvat kiertämään sijaishuoltopaikasta toiseen kuin kulkukoirat. Miksi annatte väärää tietoa?
Autismin kirjon lapset eivät saa asianmukaista hoitoa terveydenhuollosta. Lastenpsykiatrit kieltäytyvät hoitamasta heitä ja tekevät huostaanottotilauksia lastensuojeluun.
Miksi tästä Valtiontalouden tarkastusviraston (s.63) esille nostamasta ja yli 30 vuotta vallalla olleesta terveydenhuollon ja lastensuojelun vääristymästä ei ole mainintaa tutkimuksissanne?
Miksi ette kerro, että lapset ajautuvat täysin turhaan lastensuojeluun ja sijoitukseen?
Jari, voisitko arvostettuna lastenpsykiatrina tehdä viimein tälle laittomalle asiantilalle jotain?
Perheet uupuvat lastenpsykiatrien, lastensuojelun ja koulun pompottelussa. Huostaanottouhkailut aiheuttavat pelkoa ja ahdistusta. Ne ovat väkivaltaista kohtelua.
Jari, kuinka monta huostaanottotilausta olet itse tehnyt?
Tiedätkö, mitä näille huostaanottopassituksen saaneille lapsille kuuluu?
Miksi nimittelette vanhempia ”lastensuojeluperheiksi”? Tiedossanne on, että tänä päivänä kuka tahansa perhe voi joutua lastensuojelun piiriin ilmiantojärjestelmän ja toimimattoman terveydenhuollon takia.
Mihin unohtui tutkimuksestanne sijaishuollossa oleviin lapsiin kohdistuva väkivalta, huono kohtelu ja alistaminen?
Onko tullut mieleen pohtia, että sijoitettujen lasten kuolemien ja itsetuhoisen käytöksen taustalla voisi olla se, että viranomaistoimet ovat näännyttäneet lapsen ja ajaneet hänet epätoivoon?
Onko tullut mieleen pohtia sellaista vaihtoehtoa, että teorioillanne ja niistä kumpuavilla käytännöillä olisi jokin osuus näissä tragedioissa?
Lastensuojelun voitto – se, että lapsi selviää sijaishuollosta hengissä?