Rauhanvälittäjä

On taas tilinpäätöksen aika.

Sosiaalityöntekijät ovat tuottaneet sivukaupalla paperia. Lastensuojeluilmoitusten valtava määrä on johtanut siihen, että sosiaalityöntekijät hukkuvat ilmoituksiin.

YLE:kin ryhtyi markkinoimaan lastensuojeluilmoituksia kirjoittaen perheiden auttamisesta Lapin kunnissa. Haastateltu sosiaalityöntekijä kertoo:

Täällä pohjoisessa yhteisöt ovat pieniä ja ihmiset tuntevat toisensa. Toisista huolehditaan ja yritetään toimia näin myös lasten ja nuorten hyväksi.

Toimittajalta jää kertomatta, että esimerkiksi Inarin kunnassa huostaanottoja on huomattavasti yli maan keskiarvon 1,3 (Inari 2,3 %, Salla 2, 9%).

Huostaanottoauttamista?

Lastensuojelujärjestöt tiivistivät rivinsä ja ryhtyivät kasvattamaan lastensuojeluilmoitusten määrää uusin keinoin lähestymällä suoraan lapsia.

Kun mikään ei riitä

Sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelu on luonut ilmiantojärjestelmän. Nyt alalla toimivat ihmettelevät, etteivät ”resurssit” riitä. Ihmetellään, miksi sosiaalityöntekijöitä ei saada virkoihin.

Kukapa korkeakoulutettu ja sosiaalityön eettisiä ohjeita noudattava osallistuisi ilmiantojärjestelmään, joka estää ihmisten auttamisen?

Mistä löytyy kunniallinen perääntymistie?

Kuinka ilmiantojärjestelmä poistetaan niin, ettei kukaan asiantuntija loukkaantuisi? Kuinka huono keksintö mitätöidään?

Koti-ikävän murtama elämä

Olen jälleen lukenut lastensuojelun dokumentteja. Pohdin, kuinka monta sivua olen niitä lukenutkaan työelämäni aikana. Kymmeniä tuhansia, satoja tuhansia sivuja?

En tänäkään tilikautena löydä yhtään lausetta lapsen surusta, ikävästä, kaipuusta. En löydä dokumentaatiota epätoivosta ja järkytyksestä, jota lapsi tuntee jouduttuaan eroon vanhemmistaan. Suomeen kieleen kuuluvaa sanaa koti-ikävä ei ole edelleenkään otettu käyttöön. En löydä yhtään lausetta vanhempia ja isovanhempia raastavasta tuskasta, ikävästä ja huolesta sijoitukseen katoamassa tai väkivallan kohteena sijaishuollossa olevasta lapsesta.

Ihmettelen asiaa, koska olen vuosikymmenten ajan kuunnellut lasten, nuorten ja vanhempien epätoivoa. Itse asiassa tästä syystä olen päätynyt dokumentoimaan tätä maamme historian poikkeuksellista ajanjaksoa. Liian moni lapsi ja perhe tuhoutuu lastensuojelutoiminnan kohteena.

Lapsivaikutusten arviointi

En löydä yhdestäkään asiakirjasta lain edellyttämää pohdintaa siitä, mitä seurauksia viranomaisen puuttumisesta lapselle aiheutuu. Mihin virkamiehen päätös johtaa? Mitkä ovat sen seuraukset lapselle ja koko perheelle?

Ihmettelen, koska tilikaudella on alettu puhua yhä enemmän lapsivaikutusten arvioinnin välttämättömyydestä. Lapsivaikutusten arviointiin velvoittaa niin perustuslaki, lastensuojelulaki, hallintolaki kuin lapsen oikeuksien yleissopimus. Siis lainsäädäntö, joka on ollut voimassa kymmenet vuodet.

Eipäsjuupas -keskustelu jatkuu

Tilikauden aikana on jälleen käyty eipäsjuupas -keskustelua huostaanottojen syistä. Mediassa toistetaan perheiden pahoinvointia ja selitellään, mistä syystä lasten sijoitukset ovat välttämättömiä.

Selitellään ja etsitään syitä lapsiin ja nuoriin kohdistuvien pakkotoimien kiristämiseen. Vaietaan sijaishuollon väkivallasta. Vaietaan sijaishuoltoon kadonneiden lasten asiasta.

Lapsiasiavaltuutettu liittyi talkoisiin ja alkoi puhua ”näkymättömästä hädästä”

– Tämä on huolta herättävä ilmiö. Tällä hetkellä meillä on ilmeisen paljon sellaista näkymätöntä hätää, joka ei tule kenenkään tietoon, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sanoo.

Huostaanottojen syitä ei maassamme ole tilastoitu. THL:n tilastojen puutteen takia Suomi arvelee ja esittää väitteitä huostaanottojen syistä.

THL:n lakiin kirjattu velvoite on ollut 30 vuoden ajan tuottaa mm. tilastotietoa. Tilastoja ei kuitenkaan ole olemassa oleellisen tärkeistä asioista.

Tilastojen ja tutkimustiedon puuttuessa mahdollistuu mielivalta. Tutkimustiedon puuttuessa voi aina esittää väitteitä huostaanottojen syistä, vanhemmista jne.

THL auttaa tarvittaessa

THL tuottaa kuitenkin tarvittaessa tutkimuksia, joissa haastatellaan sosiaalityöntekijöitä. Tutkimukseen kirjataan, mitä he kertovat käsityksenään huostaanottojen syistä.

Tällainen tutkimus on mm. Tarja Heinon ja hänen kollegoidensa selvitys, jossa kysyttiin 116 sosiaalityöntekijän näkemyksiä sijoitusten syistä. Lapsia selvityksessä oli 410.

Tämä pieni virkamiesjoukko kertoi käsityksiään tutkijoille. THL:n tutkijat kirjoittivat nämä muistiin. Sen jälkeen tutkijat kertovat tietävänsä huostaanottojen syyt: kaltoinkohtelu tai epäily siitä on hyvin tavallista sijoitetuilla lapsilla.

Tällä minimaalisella otoksella tutkijat toteavat:

”Sosiaalityöntekijät tunnistavat lapsen tilanteen taustalla (paljon/erittäin paljon) avuttomuutta ja osaamattomuutta (32 %) sekä sopimatonta kasvatustyyliä (50 %), perheen ja uusperheen sisäisiä ristiriitoja (50 %), ja myös perheväkivaltaa ja sen uhkaa (23 %). Vanhempien ongelmallinen käyttäytyminen tuli näkyviin mielenterveyden ongelmina (33 %) ja päihteiden käyttönä (26 %). Uutena ilmiönä sijoituksen taustalla olivat tilanteet, joissa vanhempien toiminnan ohjaamisessa ei ole onnistuttu (24 %). Taustalla näkyivät myös lasta repivät huolto- ja asumisriidat (10 %)”

HuosTa -hankkeella eli tällä tutkimuksella kerrotaan olevan tarkoituksena osaltaan vahvistaa sekä lastensuojelun tietopohjaa että tutkimusta.

Ihanko totta?

Pysyvä huostaanotto

Tilikauden aikana pysyvän huostaanoton ilmiö on edelleenkin olemassa.

Lakien ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteiden vastainen tilanne jatkuu.

Eduskunnan tietopalvelun mukaan ainoastaan muutamien satojen lasten kohdalla huostaanotto lopetetaan vuosittain ( 3-5 %). Koska THL:n tilastot ovat puutteellisia, tilasto seuraa ainoastaan sitä, mitä ”huostaanottopäätökselle” tapahtuu, eikä sitä mitä lapselle tapahtuu. Suomi ei siis pysty kertomaan, ovatko kaikki 3-5% laskennallisista lapsista todella palanneet kotiin vaiko ei.

Lastensuojelujärjestöjen rooli ja ideologia

Lastensuojelujärjestöt ovat korostaneet perinteisesti sitoutumatonta asemaa ja puolueettomuutta, mutta niiden historia ja ideologia määrittävät tietysti työtä. Järjestöihin hakeutuu ja valikoituu työntekijöitä ja vapaaehtoisia, jotka sopivat kunkin järjestön ideologiaan.

Lastensuojelujärjestöt kertovat toimivansa lapsen edun nimissä. Lapsen etu määrittelee toimintaa. Lastensuojelujärjestöjen tarve määritellä lapsipolitiikkaa ja lastensuojelua on vahva.

Ymmärrän toki, että järjestöillä on oma paikkansa lasten asioissa. 2000 -luvun alussa alkanut nousuhumala ei vaan ota laantuakseen. On havaittavissa vauhtisokeutta. Sanat ja teot eivät vastaa toisiaan.

Lastensuojelujärjestöjen tilikauden tarkastelua

Mikäli yrityksen toiminnan tarkoitus liittyy hyödykkeisiin tai palveluihin, budjetoinnin kohteena ovat hyödykkeet tai palvelut. Lastensuojelujärjestöjen ja muiden lastensuojelun palveluntuottajien budjeteissa lapset ovat budjetoinnin kohde.

Erään lastensuojelujärjestön tilinpäätöksessä kerrotaan toiminnasta seuraavaa:

”Toiminta liittyy lastensuojelulain mukaisten lastensuojelupalvelujen tuottamiseen sekä vahvaan vaikuttamistyöhön lasten ja perheiden yhteiskunnallisen aseman vahvistamiseksi”

Järjestön rahoituksesta kerrotaan:

Toiminta liittyy lastenhuoltolain mukaiseen lasten hoitamiseen. Rahoituksen tähän toimintaan X saa pääsääntöisesti lapset sijoittavilta kunnilta. Nämä lapset saavat X:ltä vastikkeetonta etua hoitona, huolenpitona ja ylläpitona.”

Lähes pyyteetöntä, vastikkeetta?

Lapsen parhaaksi, mutta kenen eduksi?

Laskennallinen lapsi budjetissa

Jatkan erään järjestön tilinpäätöksen tarkastelua.

Taloutta koskevassa osiossa lapsesta käytetään nimitystä ”laskennallinen lapsi”.

Laskennallisia lapsia kerrotaan olevan liian vähän. Alijäämä tarkoittaa, että budjetin rahoitustavoitteista on jääty.

Tämä laskennallinen lapsi on uusi termi. Olen kyllä kuullut ja lukenut, että palveluntuottajat nimittävät lapsen äitiä ja isää nimellä ”syntymävanhempi”. Sijoitetut lapset joutuvat jopa kutsumaan verovaroilla käyviä perhehoitajia ”äidikseen”, ”isäkseen” ja perheessä asuvia muita sijoitettuja lapsia ”sisarus” -nimellä.

Lapsesta tulee yhtäkkiä jonkun ventovieraan lapsen ”isosisko” tai ”isoveli”. Suuri hämmennyt ja sekaannus syntyy lapsen mieleen. Toimintatapa ja sanat aiheuttavat turvattomuutta lapselle. Ne horjuttavat tietysti myös yhteiskunnan arvoja. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan perhe on yhteiskunnan perusryhmä.

En ole havainnut palveluntuottajien toistaiseksi julkisuudessa nimenneen lapsia ”laskennalliseksi”. En ole koskaan kuullut, että sijaishuoltoa tarjoavat järjestöt kertoisivat valvovansa laskennallisen lapsen etua. Koska siis järjestöissä tällaista nimitystä käytetään, käytän sitä jatkossa minäkin.

Tähän on tultu – laskennallinen lapsi bisneksen rattaissa

YLE:n selvityksen mukaan hoivabisneksestä tutut terveysjätit vuolevat miljoonia huostaan otetuilla lapsilla. Asiantuntijan mukaan näin lapsilla ei pitäisi tehdä rahaa, mutta tehdään kumminkin.

Aihehan ei ole mikään uusi, koska asia on ollut jo pitkään tiedossa. Vuonna 2012 Silminnäkijä -ohjelmassa Huostaanotettu bisnes käsiteltiin samaa aihetta.

Riskikartoitusta

Jatkan erään järjestön toimintakertomuksen lukemista. Toiminnan riskeistä on tehty riskiarvio:

”Lastensuojelun kansallisen toiminnan painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisevään toimintaan asettaa haasteita”

Toisen järjestön toimintakertomuksessa ollaan huolissaan siitä, että kunnat eivät voi täyttää lastensuojelulain velvoitteita.

Tämä tarkoittanee, että järjestöt ovat huolissaan siitä, ettei laskennallisia lapsia virtaa tasaisesti järjestön toiminnan piiriin?

Järjestöjen vaikuttamistyö

Otan esille toisen järjestön toimintakertomukset. Niihin on kirjattu vuosi toisensa jälkeen, että lasten ja lapsiperheiden pahoinvointi näkyy väkivallan tekoina. Pahoinvointi edellyttää pikaisia keinoja. Pidetään seminaareja, tavataan eri puolueiden edustajia, järjestöjä, tehostetaan viestintää. Sanavalinnoissa on havaittavissa tunteisiin vetoavia ilmaisuja.

Järjestöillä on pakottava tarve tehdä itsensä tarpeelliseksi.

Mitä hankerahoitus tuottaa?

Koska järjestöjen toimintaa rahoitetaan yhteisistä varoista, on arvioitava, mihin STEA – rahoja käytetään. Mitä on saatu aikaan?

Mitä järjestöt ovat tehneet ongelmille?

Pesäpuu ry. on tehnyt pysyvän huostaanoton ongelmasta hankkeen!!

Pesäpuu ry. on Pelastakaa Lapset ry:n, Jyväskylän yliopiston, Jyväskylän kaupungin, Suomen Kuntaliitto ry:n, Sosiaalityöntekijöiden liiton, Kokkolan kaupungin ja Perhehoitoliiton perustama yhdistys.

Pesäpuu ry. on saanut STEA-avustuksen #Munperheet -kohti suunnitelmallista perheen jälleenyhdistämistä – nimiseen hankkeeseen. Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat Tampereen kaupunki, Pelastakaa Lapset ry, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy, Perhehoitoliitto ry ja Pirkanmaan Perhehoitajat ry, Sijais- ja jälkihuollon sosiaalityö, Tampereen kaupunki, SOS-lapsikyläsäätiö, Suomen Kasvatus- ja perheneuvonta/VOIKUKKIA-toiminta sekä Tampereen yliopisto.

Hankehakemuksen mukaan päätavoitteena on luoda edellytyksiä lapsen edun mukaisten perheen jälleenyhdistämisten lisäämiseen lastensuojelun perhehoidossa sekä kehittää suunnitelmallinen malli perheen jälleenyhdistämiseen.

Hankkeen koulutusmateriaali on saatavilla internetsivuilla.

Siinä lukee:

”Lapsella on oikeus ensisijaisesti tarpeidensa mukaiseen sijaisperheeseen ja sijaisperhe tulee ymmärtää lapsen pysyvinä ihmissuhteina”.

Tällainen iso joukko lastensuojelun toimijoita on siis saanut aikaan hämmästyttävän lopputuloksen huomioiden se tosiseikka, että Suomen lainsäädäntö edelleenkin pitää lapsen perhettä yhteiskunnan perusryhmänä.

Lastensuojelulain mukaan sijaishuollossa tulee pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan huostaanotto on väliaikainen toimi, jossa tulee aktiivisesti pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen.

Voikohan STEA -rahoja käyttää lakien vääntelemiseen?

Yhteiskuntarauhan rakentaminen

Tilikauden havainnot yhdenvertaisuuden, suvaitsevaisuuden, lähimmäisen huomioimisen ja yhteiskuntarauhan rakentamisesta liittyvät järjestöjen toiminnan arviointiin.

Otan esimerkin.

SOS -Lapsikyläsäätiö on päätynyt markkinoimaan sijaisperhetoimintaansa.

Pieni poika kävelee reppu selässä ja kolkuttelee talojen oville etsien itselleen uutta kotia. Kolmas ovi avaa oven, ja ottaa lapsen sisälle. Mainoksen mukaan 10 000 lasta etsii itselleen kotia.

Mainontaa tukemaan järjestöllä on APUU-chat palvelu 7-12 -vuotiaille. Palvelulla kannustetaan pieniä lapsia keskustelemaan somessa tuiki tuntemattoman aikuisen kanssa. Sijaishuoltoa tarjoavan taho tunkeutuu perheisiin. Kuka valvoo?

Asiantuntija?

SOS -Lapsikyläsäätiö kertoo internetsivuillaan olevansa voittoa tavoittelematon lastensuojelun asiantuntija ja palveluntuottaja.

Kaikki alalla toimivat tietävät, myös SOS -Lapsikyläsäätiö, että huostaanotot kohdistuvat erityisesti köyhiin, yksinhuoltajiin ja maahanmuuttajiin.

Huostaanotot kohdistuvat erityisesti terveydenhuollon palveluja tarvitseviin. Suurin yksittäinen lapsiryhmä on autismin kirjon lapset. Kaikkien alalla toimivien tiedossa pitäisi olla, että lastenpsykiatrit kieltäytyvät hoitamasta lastensuojelun asiakaslapsia ja tekevät sijoitustilauksia. Tämä lastensuojelun ja lastenpsykiatrian ongelma tuottaa sijaishuoltoon kokoaikaisesti lapsia, joiden tarpeet ovat täysin muualla kuin lastensuojelussa.

Kaikki alalla toimivat tietävät, että peruspalvelut takkuavat kunnissa. Lastensuojeluasiakkuuteen joutuneet tietävät, että lastensuojelun asiakkuus saattaa toimia pysyvänä esteenä saada mm. terveydenhuoltoa tai tukitoimia kouluun.

Tällaisessa tilanteessa 10 000 lasta vailla uutta kotia -mainos vahvistaa lastensuojelun asiakkuuteen liittyvää stigmaa. Se on hyvän tavan vastainen, mauton ja loukkaava. Se sisältää vaarallisen viestin: Sijoitettujen laskennallisten lasten määrän tulisi olla 19 000 laskennallisen lapsen sijaan 29 000 laskennallista lasta? Suuren lastensuojelutoimijan esittämänä viesti on ymmärrettävä SOS -Lapsikyläsäätiön strategiaan kuuluvaksi.

Onko tämä todellakin säätiön käsitys maamme kodeista ja vanhempien kyvystä huolehtia jälkikasvustaan?

Mainos vahvistaa yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti tavallisten lapsiperheiden ja perhehoitajaksi valikoitujen välistä eroa. Mainos tekee hyväksyttäväksi yhteiskunnan taloudellisten resurssien kohdentamisen sijaishuoltoon lapsen oman perheen sijaan.

Millä tavoin SOS-Lapsikyläsäätiö rakentaa yhteiskuntarauhaa, kun sen viestintä repii, rikkoo ja väheksyy ihmisiä?

Ryhtyykö Ehjä ry eheyttämään?

Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry. on vuonna 1983 perustettu valtakunnallinen lastensuojelujärjestö. Toiminnan tavoitteena on ehkäistä lasten, nuorten ja nuorten aikuisten sosiaalista syrjäytymistä.

Ehjä ry kertoo teemoinaan olevan “Suvaitsevaisuus, asiakaslähtöisyys, ammatillisuus.”

Onkohan Ehjässä keskusteltu lastensuojelujärjestöjen roolista ja markkinoinnista? Onko keskusteltu suvaitsevaisuudesta?

Rauhanvälittäjä haussa

Tilikauden aikana ihmisten maalittaminen on lisääntynyt. Hokemat ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta ovat siirtyneet poliitikkojen puhekieleen. Kovat sanat leviävät. Puhe kärjistää ja loukkaa.

Ihmiset, jotka ovat oikeutettuja lain mukaan palveluihin, eivät niitä saa. Sellainen nostattaa ärtymystä, erityisesti kun apua pyytäneitä ihmisiä moititaan ja syyllistetään, seurauksena usein lapsen huostaanotto.

Onko työttömyys ja köyhyys ihmisen oma vika? Miksi köyhä vanhempi olisi huono vanhempi?

Olisiko jo viimein satavuotinen vihanpito lopetettavissa? Ihmisten huono-osaiseksi maalittaminen ei palvele kenenkään etua.

Rauhanvälittäjä haussa

Rauhanvälittäjän toimi on avoinna. Kelpoisuusvaatimuksena on sydämen sivistys ja kyky asettua toisen asemaan. Hakijoilta edellytetään hyvää kotikasvatusta.

Työtehtäviin kuuluu järjestää lastensuojelussa toimiville ja yhteiskunnallisia päätöksiä tekeville tutustusmiskäyntejä kansalaisten koteihin ja näin mahdollistaa laskeutuminen kansan pariin molemminpuolisen arvostuksen ja suvaitsevaisuuden hengessä yhteisen kielen löytämiseksi.

Tehtäviin kuuluu järjestää julkisia kuulemistilaisuuksia, joissa kansalaiset voivat ilman vastatoimien pelkoa kertoa kokemuksistaan lastensuojelun virkamiestyöstä. Sovinnon, nöyryyden ja anteeksiannon hengessä tulee järjestää pyöreän pöydän neuvotteluja, joihin kutsutaan lastensuojelussa toimivia ja kansalaisia.

Työtehtävien sisältö löytyy lainsäädännöstä, erityisesti

Euroopan ihmisoikeussopimun 8 artikla:

Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta sekä

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen ensimmäisistä lauseista:

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot, siis myös Suomi,

ottavat huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa julistettujen periaatteiden mukaisesti koko ihmiskunnan kaikkien jäsenten synnynnäisen arvon sekä yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksien tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perusta maailmassa,

muistavat, että Yhdistyneiden Kansakuntien kansat ovat peruskirjassa vahvistaneet uskonsa ihmisen perusoikeuksiin, arvoon ja merkitykseen ja ovat päättäneet edistää sosiaalista kehitystä ja parempia elinoloja vapaammissa oloissa,

tunnustavat, että Yhdistyneet Kansakunnat on ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja kansainvälisissä ihmisoikeuksien yleissopimuksissa julistanut ja sopinut, että jokainen ihminen on oikeutettu niissä tunnustettuihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, syntymään tai muuhun seikkaan perustuvaa erotusta,

palauttavat mieliin, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa Yhdistyneet Kansakunnat on julistanut lasten olevan oikeutettuja erityiseen huolenpitoon ja apuun,

ovat vakuuttuneita siitä, että perheellä, joka on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua niin että se pystyy täydellisesti hoitamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa.

Minä hoidan rekrytoinnin.

Julkaissut Leeni Ikonen

Varatuomari Yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden tarkkailija. Lasten ja perheiden ääni.