Vuonna 2012 tehdyn lakimuutoksen takia perhehoidosta on tullut ensisijainen huostaanotetun lapsen hoitomuoto. THL:n tilaston mukaan perhehoidon osuus korostuu pitkäaikaisissa sijoituksissa. Vuoden 2020 viimeisenä päivänä yli puolet lapsista (56 %) oli perhehoidossa.
Omavaltainen adoptio
Lastensuojelun perhehoitoon on syntynyt adoption kaltainen ilmiö, omavaltainen adoptio. Ilmiötä ja sen tuhoisuutta kansa kuvaa nimityksin ”lapsenryöstö”, ”lapsen kaappaus”, ”lapsen murha”. Perhehoitajat ja perhehoitopalvelua tuottavat tahot määrittävät lapsen ja vanhemman/läheisten yhteydenpidon määrän ja laadun. Lapsen ja vanhemman/läheisten perhe-elämään kajotaan ns. maantapana sallimalla ainoastaan muutaman tunnin harvalukuiset, usein jopa valvotut, kohtaamiset. Näiden ”tapaamisten” luonne on lähinnä lapsen esittelytilaisuus. Perhe-elämästä nauttiminen ei ole mahdollista näiden kohtaamisten aikana, tavoitteena on lain vastainen lapsen kiinnittäminen perhehoitoon.
Perhehoitajat mielivallan käyttäjinä
Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksen (6/2012) mukaan lastensuojelun perhehoitoon sijoittamien lasten kohdalla valvonta on riittämätöntä. Osalla tarkastuksessa haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Ihmisoikeusongelman vaikeusastetta kuvaa tarkastuskertomuksen tieto siitä, että perhehoitajat eivät aina edes päästä sosiaalityöntekijää kotikäynnille (s.73).
Julkinen valta on luisunut siis röyhkeästi valtaa käyttäville yksityisille toimijoille. Lapsen omille vanhemmille kuuluva tuki ohjataan näille ”ykkösluokan” kansalaisille. Lastensuojelupropaganda huolehtii siitä, että sädekehä loistaa kirkkaana lapsiliiketoimintaa harjoittavien yllä.
Kadotetut lapset
Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijät hyväksyvät pääsääntöisesti palveluntuottajien toiminnan, koska he eivät joko tunne viranhoidossa tarvittavaa lainsäädäntöä tai eivät halua hoitaa virkaansa lakien mukaan. Koska virkamiehet tukevat toimintaa, sijaishuoltoon on kadonnut ja katoaa lapsia. Perheillä ei ole oikeussuojakeinoja. Yhteydenpidon rajoituksiin liittyvä valitustie on jälkikäteisenä oikeussuojana jälkeenjäänyt, lapsen edun ja huoltajan oikeusturvan vaarantava. Kadotettujen lasten ilmiöön liittyy vahvasti lastensuojelun ylisukupolvinen väärintoimimisen kulttuuri, joka ohittaa lapsen isovanhemmat ja läheiset myös sijaishuoltopaikkana. Kadotetut lapset -työryhmä on vaatinut sijaishuollon nykytilaselvityksen välitöntä käynnistämistä. Sijaishuollon aiheuttama ylisukupolvinen trauma aiheuttaa mittaamattomia vaurioita lapsille ja lapsiperheille sekä valtavia yhteiskunnallisia kustannuksia.
Sosiaalisten suhteiden rajoittaminen kaltoinkohteluna
Sijoitetun lapsen tärkeä ihmisoikeus on pitää sijoituksen aikana yhteyttä läheisiinsä. Lastensuojelun epäkohtia selvittäneet tutkijat ovat nimenneet sosiaalisten suhteiden rajoittamisen (esimerkiksi perheestä ja sisaruksista erottaminen) sekä lapsen kulttuuritaustan, kuten etniseen vähemmistöön kuulumisen huomiotta jättämisen kaltoinkohteluksi. (s. 16)
Lapsen kaltoinkohtelun käytännön toteutus tapahtuu sijoitetun lapsen mielen muokkauksella (aivopesu). Aivopesun jälkeen vedotaan ”lapsen toiveisiin”. Lapsen äänen kaappaaminen saatetaan varmistaa edunvalvojan hakemisella. Kaikki vieraannuttamisen keinot ovat vahingollisia lapsen terveelle kehitykselle. Lain mukaan toimien perhehoitajan velvollisuus on tukea yhteydenpitoa ja toimia yhteistyössä lapsen huoltajien kanssa (52 §, 54 §).
THL:n tilastojen puuttuessa kukaan ei tiedä, kuinka moni lapsi on tällä hetkellä kokoaikaisen kaltoinkohtelun kohteena. Perhehoidossa huostaanotettuna elää tällä hetkellä noin 5 400 lasta. Avohuollon sijoituksessa olevien lasten tilanne on musta aukko. Kansalle kerrotaan, että vanhemmat olisivat vapaaehtoisesti suostuneet luovuttamaan peräti 7 700 lasta vapaaehtoiseen sijoitukseen. Avohuollon sijoituksessa laittomien yhteydenpidon rajoitusten kohteena olevien lasten määrää ei tiedä kukaan. Kadonneiden lasten kokonaislukumäärää ei tiedä kukaan – ainakaan sitä ei kerrota kansalle eikä päättäjille.
Perhehoitajien koulutus – Pelastakaa lapset ry ja Pesäpuu ry
Perhehoitajien koulutuksessa ja perhehoitajien valvonnassa on vakavia puutteita, koska tällainen tilanne on syntynyt. Pikakoulutus ei anna riittäviä valmiuksia tehtävään. Pelastakaa lapset ry ja Perhehoitoliitto saivat 1990 -luvun alussa Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoituksen lastensuojelun perhehoidon kehittämishankkeeseen. Perhehoitajien koulutusta kutsutaan PRIDE -ohjelmaksi.
Pesäpuu ry syntyi vuonna 1998 jatkamaan PRIDE -hankkeessa kehitettyä työtä. Pelastakaa lapset ry oli mukana perustamassa Pesäpuu ry:tä. Pride -koulutusta antavat tällä hetkellä lukuisat sijaishuollon palveluja tuottavat tahot (mm. Attendo Oy, Nuorten Ystävät, Pelastakaa Lapset ry, Perhehoito Luotsi, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy (PKS), Perhehoitoyksikkö Kanerva, Perhehoitoyksikkö Pihlaja, SOS-Lapsikylä).
Pelastakaa lapset ry:n asema ottolapsitoiminnan harjoittajana saattaa ohjata yhdistyksen visiota adoptiota kohti. Yhdistyksen historiikissa kerrotaan ”sijaiskotityön” ongelmista, joita aiheutti mm. 1990 -luvulla se, että kunnat halusivat taloudellisen lamakauden aikana palauttaa sijaiskodeissa olevat lapset omille vanhemmilleen niin pian kuin mahdollista. Se, että lasten biologiset vanhemmat vetosivat huostaanotoista tuomioistuimeen tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, oli yleistyvä uhka sijaisvanhemmille. Sijaisperheet saattoivat myös pelätä liian tiivistä kanssakäymistä lapsen oman perheen kanssa (Kauppi, Rautanen, Oikeus hyvään kotiin,1997, s. 169).
Perhehoitajia kouluttaa ja ohjaa siis taho, jonka välitön intressi on pitkäaikainen huostaanotto. Lapsiliiketoimintaa tietysti häiritsee lapsimateriaalin vaihtuvuus, joten omavaltaisen adoption ilmiön syntymekanisi on ymmärrettävissä. Sen sijaan perheen näkökulmasta perhehoitajien koulutus ja ohjaus on vakava oikeusturvaongelma. Koko perhehoitajajärjestelmä vinouttaa yhteiskunnan rakenteita.
Pesäpuu ry sijaishuollon edunvalvojana
Pesäpuu ry toimii Pelastakaa lapset ry:n työrukkasena. Yhdistyksen sääntöjen mukaan hallituksessa tulee, mikäli mahdollista, olla edustus Pelastakaa Lapset ry:stä sekä Perhehoitoliitto ry:stä. Pesäpuu ry:n toiminnan tavoitteena on sijaisvanhempien (perhehoitajien) aseman parantaminen. THL:n tutkimusprofessori Tarja Heino ei ole nähnyt estettä toimia sijaishuollon etua valvovan Pesäpuu ry:n hallituksen puheenjohtajana, vaikka virkamiehen/THL:n tutkimustyön tämä ristiriita saattaa ainakin ulkopuolisin silmin kyseenalaiseksi.
Prideusko toimintaa ohjaavana
Mitä tietoa perhehoitajien koulutuksessa ja työnohjauksessa annetaan, kun tilanne on tällä tavoin vääristynyt? Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Toiminnassa on tunnettava siis lakien sisältö. Pesäpuu ry kertoo toimintaansa ohjaavasta prideuskosta. Syvää sitoutuneisuutta kuvataan PRIDE -uskoksi. Innovoivan kehittämistyön siemenen kerrotaan itäneen moniin yhteyksiin läpi ei-uskovaisten. Verkostoissa on jaettu arvopohja ja päämäärä. Toiminta perustuu luottamukseen ja tasavertaisuuteen. ( Pesäpuu 20 v, 2019, s. 10,16,19). Pelastakaa Lapset on kansainvälisen Save the Children -liikkeen jäsen. Kaikkia jäsenjärjestöjä yhdistää ilmoituksen mukaan yhteinen visio ja missio.
Mihin prideusko, visio ja missio ovat johtaneet?
Tilastojen mukaan vain ani harva huostaanotto lopetetaan. Huolimatta lastensuojelulakiin kirjatusta nimenomaisesta perheen jälleenyhdistämisen velvoitteesta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteesta huostaanotosta on tullut pysyvä, koko lapsuuden mittainen ilmiö.
Innovoiva prideusko on tuottanut mm. #Munperheet -hankkeen, joka kirjasi perheen jälleenyhdistämisen tavoitteeksi sijaisperheen ensisijaisuuden. Prideusko on tuottanut myös X-ketju – Lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluiksi tulleiden henkilöiden tueksi -hankkeen STEA -rahoituksen avulla. Hankkeen tarkoituksena piti olla sijaishuollon väkivallan tunnistamisen. Lopputulos oli kuitenkin toinen: kaltoinkohtelusta puhutaan vaan yleisellä tasolla, koska yksittäiset kokemukset voivat herättää toisissa kaltoinkohdelluissa traumamuistoja. Kaltoinkohtelukyselyssä yksikään kysymys ei koske sijaishuollossa koettua kaltoinkohtelua.
Prideusko ja rakenteellinen väkivalta
Lastensuojelun epäkohtia ja kaltoinkohtelua selvittäneet yliopistotutkijat jaottelivat sijaishuollon lapsiin kohdistuvan väkivallan muotoja ja nostivat esille myös rakenteellisen väkivallan. Aktiivisena se ilmenee hierarkioissa: joillain ihmisillä tai ihmisryhmillä on oikeus määrätä ja alistaa muita toisten tarpeista, tunteista tai oikeuksista välittämättä. Passiivinen rakenteellinen väkivalta puolestaan tarkoittaa lapsiin kohdistuneena sellaisia yhteiskunnassa vaikuttavia käytänteitä, normeja ja lakeja, joissa ei oteta huomioon lapsen omia oikeuksia tai mahdollisuuksia.
Pesäpuu ry on levittänyt hallinnon rakenteisiin omaa innovoivaa prideuskoaan. Pesäpuu ry on osallistunut yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön, lainvalmisteluun, lastensuojelun kehittämisohjelmiin, valtakunnalliseen strategiatyöhön, eri hankkeisiin ja työryhmiin. Pesäpuu ry kouluttaa sosiaalityöntekijöitä, perhehoitajia, tukihenkilöitä ja mallintaa lastensuojelutyötä.
Panostus prideuskon levittämiseen näyttää tuottavan julmaa, vanhempiin ja lapsen perheeseen vihamielisesti suhtautuvaa ja ihmisoikeuksia loukkaavaa toimintaa. Toiminnan seuraukset näkyvät paitsi sijaishuollossa olevien lasten kohdalla, myös niiden erolasten kohdalla, joiden asioita käsitellään tuomioistuimissa tai/ja jotka ovat lastensuojelun asiakkaana.
Rakenteellisen väkivallan esille tuominen olisi ensiarvoisen tärkeä asia, koska sen näkyväksi tekeminen paljastaisi sosiaalialan teoria- ja ideologiapohjaisen toiminnan (mielivalta) luonteen ja seuraukset. Ilmiön avaaminen auttaisi myös tunnistamaan väkivallan tekijät ja tekijöiden taustatoimijat ja rahoittajat.
Rakenteellista väkivaltaa ylläpitävät teorioihin ja lastensuojelun idelogiaan pohjaavat epätieteelliset arvioinnin menetelmät. Huolen, sosiaalisen perimän, psykoanalyysin, sosiaalisen konstruktionismin, kiintymyssuhteen, ylisukupolvisuuden, insestin, trauman tai/ja prideuskon silmälasein maailmaa katsovat löytävät monenlaisia syitä perhe-elämään puuttumiseen. Niiden avulla löytyy tarvittaessa peruste niin avohuollon palvelujen käyttöön (käyttöpakkoon) kuin huostaanottoon. Niiden avulla löytyy erotilanteessa peruste tukea selvästikin elämänhallinnassaan heikompaa ja jopa vieraannuttavaa vanhempaa. Toiminta ei siis sovellu oikeusvaltion periaatteisiin, koska se ei perustu lakien ja hyvän hallintotavan noudattamiseen.
Äidin luona asuvia erolapsia on noin 221 000 ( 82 % kaikista 270 000 erolapsesta). Äidin luona asuvista erolapsista 29 % ei näe isäänsä edes yhtenä yönä kuukaudessa (64 206 lasta). Muutaman yön kuukaudessa yöpyvien lasten määrä on 137 268 (62 %). Yksinhuoltajuus lisää huostaanoton riskiä.
VIP-verkosto
Pesäpuu ry.:n kertoman mukaan perhehoidon pyöreään pöytään kuuluvat: Pesäpuu ry, Perhehoitoliitto ry, Ammatillisten perhekotien liitto ry, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten ystävät ry/Oy, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy, Helsingin diakonissalaitos ry, Lauste rs, SOS-Lapsikylä ry, Familar Oy, Attendo Oy, Ava perhepalvelut Oy, Lapselle koti Oy, Majakan valo ry.
Jaetun arvopohjan omaavilla tahoilla on lapsia koskevassa yhteiskunnallisesti tärkeässä asiassa välitön taloudellinen intressi. Liiketalouden sääntöjen mukaan osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa. Lapsia koskevassa toiminnassa voitto tehdään lapsilla, joita siis on oltava saatavilla riittävästi. Lapsiliiketoiminnan etuna on pitkäaikainen huostaanotto. Eräiden toimijoiden tavoitteena on adoptio.
Onko prideusko levinnyt myös eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan?
Pesäpuu ry:n ilmoituksen mukaan yhdistyksen työntekijöillä on useita erilaisia asiantuntijatehtäviä hallinto-oikeudessa ja Valvirassa (Pesäpuu ry:n toimintakertomus 2014, s. 29). Pesäpuu ry kertoo tehneensä vuosien ajan yhteiskunnallista vaikuttamistyötä jopa yhteistyössä eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian kanssa (Pesäpuu 20 v, 2019, s. 57).
Ei näytä hyvältä. Eduskunnan oikeusasiamiehensihteeri Kristiina Kouros on esitellyt perhehoitajan toimintaa koskevan ratkaisun apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinille. Kantelijana oli perhehoitaja, jolle oli sijoitettu noin vuoden ikäinen lapsi, joka oli ollut miltei 7 vuotta perhehoidossa. EOA ratkaisussa kehotetaan huomioimaan lapsen mielipide.(20.8.2021, EOAK/1805/2020). Tällä EOA -ratkaisulla perustellaan nyt monessa jutussa sosiaalisten suhteiden rajoittamista. EOA -ratkaisu siis toimii kaltoinkohtelua ylläpitävänä. Ratkaisu on erittäin haitallinen. Ratkaisu ei tunnista vieraannuttamisen ilmiötä.
Tapaus on kuin vieraannuttamisen oppikirjasta, jossa vieraannuttaja kerää ympärilleen toimintaansa tukevan haaremin ja alkaa vedota alle kouluikäisen lapsen ”tahtoon”. Ratkaisun esitellyt Kouros on aiemmin Ihmisoikeusliitossa toiminut juristi, joka on käytännön asianajokokemuksen puuttuessa häikäistynyt perhehoitajan edessä. Lapsen vanhemmilta, siis vieraannuttamistoiminnan kohteena olevilta, ei ole vaivauduttu pyytämään lausumaa. Tapaus näyttää olleen niin törkeän laatuinen vieraannuttamistapaus, että jopa viranomainenkin on havainnut toiminnan vakavat puutteet. Ratkaisussa referoidaan hallinto-oikeuden päätöstä: ”Suullisessa käsittelyssä vanhempien nimeämien todistajien samoin kuin lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kuulemisen perusteella on vahvistunut myös asiakirjoista ilmennyt asiantila, jonka mukaan sijaisperhe ei ole sisäistänyt oikeudellista asemaansa lapsen asioissa eikä heille kuuluvia julkiseen hallintotehtävään liittyviä vaatimuksia ja velvoitteita. Sijaisvanhemmat eivät tunnista sitä, että lastensuojeluviranomaisella on lakiin perustuva oikeus ja velvollisuus päättää huostaanotetun lapsen olinpaikasta sekä muista huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä”.
Kuuluuko VIP -verkostoon myös Rouva Jenni Haukio?
Pelastakaa lapset ry:llä on perinteisesti ollut hyvät yhteydet vallan kammareihin. Yhdistyksen ns. Tiukula -talohankkeen valtuuskunnan puheenjohtajana oli Tarja Halosen puoliso Pentti Arajärvi ja jäseninä mm. Tellervo Koivisto ja Eeva Ahtisaari. Tarja Halosen toimikauden jälkeen tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio on toiminut Pelastakaa Lapset ry:n kunniapuheenjohtajana vuodesta 2012. Kunniapuheenjohtaja Jenni Haukio avasi vastikään Pelastakaa Lasten juhlavuoden:
”Kunniapuheenjohtajana tunnen mitä syvintä kiitollisuutta siitä työstä, jota järjestön piirissä on määrätietoisesti ja suurella sydämellä jo sadan vuoden ajan tehty lasten parhaaksi. Hätään on vastattu siellä, missä avun tarve on suurin. On ponnisteltu, jotta jokaisella lapsella olisi mahdollisuus turvaan, terveyteen, ravintoon ja koulutukseen. Tämä kallisarvoinen työ ei olisi ollut mahdollista ilman jäsenten, vapaaehtoisten, työntekijöiden ja yhteiskunnan eri sektoreilla vaikuttavien yhteistyökumppaneiden omistautumista”.
Perhehoitajan omavaltainen lapsikaappaus – Isoäiti kertoo perhetragediasta
Tapahtumat alkoivat neljä vuotta sitten eikä loppua näy. Äiti oli lastensa kanssa kauppakeskuksessa poliisien tullessa paikalle. Lapsista oli tehty nimettömiä lastensuojeluilmoituksia perheen aikaisemmassa asuinkunnassa. Lastensuojelu oli tehnyt etsintäkuulutuksen lapsista. Poliisi otti kauppareissulla olleen perheen kiinni ja lapset vietiin perhetukikeskukseen. Ihana johtaja antoi vanhempien käydä iltaisin pieniä nukuttamassa ja aamulla vanhemmat saavat tulla taas lasten luo.
Sitten eräänä perjantai-iltana vanhempien ollessa lapsiaan tapaamassa pimeään pihaan kaartaa poliisi-ja kuljetusautot. Pihalta kuuluu kovaa itkua, kaikki lapset kannetaan huutavana sukkasillaan kuljetusautoihin. Lapset kysyvät ”minne meidät viedään”, lapset itkevät ” äiti tule halaamaan”. Äitiä päästetä lapsia halaamaan – kenellekään ei kerrota, mihin lapset ovat lähdössä yötä vasten. Unilelut jäävät äidin käteen. Pienet, alle kouluikäiset, lapset sullotaan kuljetusautoon ilman ketään tuttua ihmistä – 600 kilometrin ajomatkalle. Mikä traumakokemus heille ja isommille lapsille, jotka menettivät näin pikkusisaruksensa!
Sisarusten erottaminen toisistaan
Kukaan lasten läheisistä ei tiedä, missä lapset ovat. Toiseksi vanhin lapsista ottaa puhelimen kartasta paikkatiedon ja lähettää minulle kartan kuvakopion: mummu, katso missä olen, en tiedä mihin muut sisarukset on viety. Älkää unohtako meitä tänne !!!! Mummun sevitystyö alkaa ja yhden sijoituspaikka selviää parissa päivässä.
Sitten tulee vanhemmille kutsu, tulkaa huomenna sosiaalitoimistoon! On mennyt viikko lasten viennistä, viikko ilman mitään tietoa, mihin lapset on viety. Lähdemme vanhempien mukaan. Meitä ei tervehditä, ei kätellä, ainoa mitä sanotaan on: nimet alle, asioita selvitellään. Tiedustellessamme missä lapset ovat ja mihin heidät on viety meille luetellaan kaupunkien nimiä. Saamme tietää, että kaksi pienintä on vielä yhdessä. Muut yhdessä kasvaneet on erotettu eri paikkoihin.
Yritämme ottaa yhteyttä ja kysellä, voisivatko lapset tulla meille mummulaan selvittelyn ajaksi. Ei, ei missään nimessä. Meillä on kiire, selvitystyöt on kesken. No, voisiko toiseen mummulaan? Ei,ei mihinkään mummulaan, ne on nyt viety kasvatuslaitoksiin ja siellä ne ovat. Sen jälkeen ei vastattu puheluihin, ei sähköposteihin eikä viesteihin.
Yhteydenpidon rajoitukset
Sitten alkavat yhteydenpitorajoitukset . Ensin tulee 1,5 kk ja sen kestoa venytetään 8 kk pituiseksi. Sitten tulee 3 kk yhteydenpidon rajoitus ja sen kestoa venytetään 10 kk pituiseksi. Ketään ei kertaakaan kuulla ennen rajoituksen tekoa, tekstiviestillä puolihuolimattomasti nämäkin ilmoitetaan. Puolentoistavuoden aikana molemminpuolin isovanhemmille on tehty toistakymmentä yhteydenpitorajoitusta.
Näistä olen valittanut hallinto-oikeuteen. Odotellessa hallinto-oikeuden päätöksiä sosiaalityöntekijä on ehtinyt tehdä jo viisi uutta laitonta rajoitusta. Kukaanhan ei näitä asioita valvo, kyllä ollaan loistavien virkamiesten käsissä, pelottavaa. Rajoituspäätöksissä ja huostaanottohakemuksessa on ihan tuulesta temmattuja virheellisiä kirjoituksia. Vedotaan siihen, että lasten pitää saada kiinnittyä sijaisperheeseen. Sellaiset perustelut todetaan hallinto-oikeudessa laittomiksi. Näin on todennut jo aikoja sitten myös eduskunnan oikeusasiamies. Kukaan sosiaalityöntekijä ei pyydä anteeksi laittomiksi todettuja rajoituksia. Ainut ”hoito” näille kaikille lapsille on ollut jatkuvat yhteydenpitorajotukset läheisiinsä. Yhteenkään sijaishuoltopaikan muutokseen ei ole pidetty läheisneuvonpitoa, vaan lapset on vaan siirretty toiseen paikkaan.
Nyt työllistämme hallinto-oikeutta kuukausittain, sitten sen jälkeen korkeampaa hallinto-oikeutta. Kolme lakimiestä on valjastettu ajamaan perheen asioita, vastapuolella on oma lakimiehensä. Kaupungin avustajana toimii SOS -lapsikylän lakimies Mirjam Araneva, joka oli aikaisemmin Pelastkaa lapset ry:ssä. Miksi sijaishuoltotahon edustaja avustaa kaupungin sosiaalityöntekijöitä?
Minä isoäitinä olen ollut ajojahdin kohteena koko tämän ajan ainoastaan siksi, että olen yrittänyt lasten sijoitusta isovanhemmille ja vienyt laittomat yhteydenpitorajoituspäätökset hallinto-oikeuteen tarkistettavaksi. Sosiaalityöntekijä kirjoitti minulle, etten saa valittaa – heille pitää antaa työrauha.
En kiellä sitä, etteikö perheessä ole ollut huolta, kyllä siellä on ollut ja pysäytys täytyi tehdä. Mutta, miten on toimittu? Kotiin ei tarjottu mitään apuja, vanhemmille ei ole vieläkään tehty lakisääteistä asiakassuunnitelmaa. Kunnollinen isä on koko ajan ohitettu. Lasten elämä on rikottu, kun lasten elämäntilannetta olisi voitu rauhallisesti ja järkyttämättä tukea meidän isovanhempien avulla.
Isovanhempien sivuuttaminen
Tämä tulee kalliiksi yhteiskunnalle, 100 000 euroa per lapsi /vuosi. Näillä lapsilla olisi ollut ihanteellinen tilanne. Lapset olisivat päässeet mummulaan. Minulla olisi ollut taloudelliset mahdollisuudet jäädä töistä pois ja alkaa kuljetellä pienimpiä tarhaan päivittäin kunnes koulutie olisi alkanut heillä. Kummankaan puolen isovanhemmat eivät olisi olleet vailla mitään korvausta, kunhan olisi vaan saanut huolehtia ja turvata lastenlasten elämän.
Lastensuojelulaissa pitäisi olla ehdoton vaade tehdä läheiskartoitus, siinä ei saa olla tulkinnanvaraa. Ihmeellinen ajatusmaailma sosiaalitoimessa: ei isovanhemmista ole lasten huoltajiksi on jo menneen ajan lumia! Kyllä on, ikää vähän yli 50 v , täysin nuhteeton hoitoalan ammattilainen, ei rikostaustaa, ei päihdeongelmaa, ei mielenterveysongelmaa ja hyvä taloudellinen tilanne turvata lasten kasvu ja elämä tutussa paikassa .
Kyllä lapset saadaan oireilemaan näillä keinoilla, ja ne oireet on saanut sijoitus aikaiseksi, aiemmin ei ollut mitään oireita lapsilla. Lapset on väkivalloin viety, läheisiä on kohdeltu ala-arvoisesti, lakia ei ole noudatettu :lapsella on oikeus ottaa vieraita/ vastaan sijaishuoltopaikassa ja hänellä on oikeus hyvään kohteluun.
Nuorimman lapsen kohtalo
Kaksi pienintä sisarusta erotettiin sitten yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroituksia toisistaan. Nämä pienet lapset joutuvat vaihtamaan kolme kertaa sijaishuoltopaikkaa 10 kuukauden aikana! Lopulta lapset erotettiin toisistaan. Nuorimmainen lähti sosiaalityöntekijän perheeseen ”sijoituslapseksi isoon perheeseen ”. Toiseksi nuorimmainen lähti sosiaalityöntekijän perustamaan perhekotiin. Isompia lapsia säilötään laitospaikoissaan, sellaisen kuvan me olemme näistä valitettavasti saaneet. Yritimme vielä tuossakin vaiheessa tarjoutua ottamaan huoltaaksemme nämä pienet mutta ei. Näin ohitettiin myös oheishuoltajat toiselta puolen sukua. Siitäpä lähtikin sitten taas uusi vaikea ajanjakso, ei pelkästään pienille erotetuille sisaruksille, vaan myös meille kaikille läheisille, eritoten vanhemmille ja isommille sisaruksille.
Yhteydenpidon rajoitukset
Rauhoittumisjakson aikana kukaan ei saanut nähdä pienintä, sisarusten tapaamisia ei järjestetty. Elämä oli yhtä rauhoittumista rauhoittumisen perään. Edellisen kerran olin tavannut pienet perhetukikeskuksessa. Siitä mieleen jäi pikkuisen itkuiset silmät, kun hän vannotti minua – tulethan mummu käymään, lupaathan tulla….Tässä vaiheessa en onneksi edes tiennyt, että kukaan ei valvo perhesijoitusta. Kuvittelin sokeasti, että pienimmällä on hyvät oltavat ns ”kasvatusalan ammattilaisella”.
Jossain vaiheessa meille ilmoitettiin ilman mitään yhteistä palaveria, että isovanhemmat saavat tavata pienintä kaksi tuntia keväällä, kaksi tuntia syksyllä ja siinä on mukana perhekotiin siirretty sisaruskin. Tapaamiset ovat valvottuja, sijaisäiti tulee valvomaan. No, näillä ehdoilla ja armonpullilla on menty nyt neljä vuotta. Saan tavata nuorinta sukumme jäsentä neljä (4) tuntia vuodessa sijaisäidin valvoessa tapaamista. Sijaisäidin ilmoituksen mukaan ei ehdi järjestää enempää tapaamisia, allakka on täynnä. Sosiaalityöntekijän mukaan lapsi istuu vaan sijaisäidin sylissä, ettei tapaamisia voi lisätä sen takia.
Tapaamisten kontrollointi
Tapaamisessa sijaisäiti lapselle hokee Äiti tässä, Äiti ei mene mihinkään, Äiti on lähellä. Sijaisäiti tarvitsee lapsen läheisyyttä -lapsi on iloinen meidät nähdessään.
Puheluiden sabotointi
Sijaisäiti on estänyt myös puhelut lapsen kanssa. Olen saanut keskustella yhden ainoan videopuhelun kaksi vuotta sitten. Muistan, kuinka lapsi aina katsoi sijaisäitiin ennen kuin vastasi minulle. Lapsi pelkäsi, mitä voi vastata ja haki sijaisäidiltä hyväksyntää katseellaan. Eikö siinä perhehoitajien Pridekoulutuksessa opeteta, että yhteydenpitoa tulee läheisten kanssa tukea? Niin sanotaan ainakin laissa. Muistaakseni tämä sijaisäiti on itsekin ollut kouluttamassa tulevia sijaisperheitä välillä, kun on suurperheeltään ehtinyt.
Toiseksi nuorin lapsi asuu perhekodissa. Sieltä on alusta asti kannustettu puheluihin mummun kanssa ym yhteydenpitoon. Sieltä ehdotettiin että alkakaa kirjeenvaihtoon,mikä oli minusta valtavan ihana asia, iso rikkaus lapsenlapselle saada ja säilyttää kirjeet isoäidiltä.
Pelastakaa lapset ry
Tutustuessani paremmin tähän pienimmän sijaisäitiin on avautunut ikäviä uusia asioita sijaisperheestä sekä Pelastakaa lasten yhteydestä tähän koko palettiin. Sijaisäiti kertoi minulle alussa ilmoittaneensa Pelastakaa lapset ry:lle haluavansa pienen lapsen ja parin viikon päästä heille lapsi toimitettiin. Sijaisäiti ihmetteli, kuinka nopeasti tämä heidän toive toteutettiin. Hän kertoi, kuinka hyvä järjestö tämä PeLa onkaan, ihan mitä vaan hän on vailla niin hän voi nakittaa asian PeLalle ja sieltä kautta täyttävät kaikki anomukset ja vaateet menee perille…PeLa pyytää, kaupunki maksaa…näin tämä pyörii… Siltä toiminta on kyllä näyttänytkin.
Sijaisäiti on entinen sosiaalityöntekijä, joka ei kertomansa mukaan halunnut sitä työtä tehdä ja alkoi pitää luentoja lastensuojelun työntekijöille sekä Pelastakaa lapsille. Sijaisäidin menneisyydessä on vaikeita traumoja ja psykoosioireilua ja heillä on itsellään lastensuojelutaustaa omien lasten kanssa. Kaiken tämän hän on julkisesti kertonut lehtihaastatteluissaan ja kirjoitellut aiheesta paljon sosiaalisessa mediassa. Hän mainostaa itseään seksuaalista väkivaltaa kokeneeksi traumatoipujaksi ja heterosuhteessa olevaksi vaimoksi. Sijaisäiti kertoo kipuilleensa sisäistä noitaansa vastaan. Hän luennoi traumoista ja ylisukupolvisuudesta. Hän kertoo olevansa yliopisto-opettaja. Traumojen vankilasta vapautunut tutkija. Nyt sukumme rakas nuorimmainen rahoittaa sijaisäidin jatko-opintoja.
Valvonta pettää
Lapsen kehnot puhkipestyt kylmät, monella lapsella olleet talvivaatteet alkoivat huolettaa meitä. Pienet, puhkipestyt sisävaatteet huoletti. Niille vähäisille tapaamiskerroille veinkin isot määrät uusia vaatteita. Ajattelin, ettei lapsen tarvitse hävetä tarhassa huonoja vaatteitaan.
Keväällä lapsi alkoi kertoa sijaisperheestään. Lapsi kertoi, että joululahjat oli sijaisäiti antanut omille pojilleen, koska Sinä et osaa, Sinusta ei ole, Sinä hukkaat kaiken…ja näin henkisen pahoinpitelyn saattelemana isot leego Ninjagolaatikot meni kasattavaksi sijaisperheen omille pojille.
Tapaamisessa mukana olleen sisaruksen kertoessa perhekodin hyvistä ruuista, lapsi totesi vain, että meillä on leipä loppunut. Toisen kertoessa mitä uusia jäätelöitä on saanut perhekodissa maistella, lapsi totesi vain että hän ei ole saanut jäätelöä kesällä, koska kukaan ei ole kerinnyt käydä sitä ostamassa. Toisen kertoessa uimisista lähes päivittäin perhekodilta käsin, lapsi totesi että häntä ei päästetä uimaan, kukaan ei kerkiä tulla vahtimaan häntä.
Kirjoitin Pelastakaa lasten työntekijälle asiasta sähköpostin saamatta koskaan siihen minkäänlaista vastausta. Listasin kaiken, mitä oli sijaisperheestä alkanut ilmetä, lapsen kertomukset ja huoleni. Lapsen tukka oli keritty. Hän alkoi muistuttaa huutolaislasta mustine silmänalusineen, paino laski silmissä, talvivaatteet oli joka kerta tapaamisella hyvin heikot ja kylmät, puhkikuluneet. Lapsi oli kylmissään selvästi ja kyseessä oli pieni toisten armoilla oleva lapsi. Kolmatta talvea samat ylisuuret varpaiden kohdalta puhkeamassa olevat kuomat, no nythän ne neljäntenä talvena olisivat olleet viimein jo sopivan kokoiset. Lisäksi nostin esille joululahja-asian, miten ne annettiinkin sijaisperheen omille lapsille.
Lasten entinen sosiaalityöntekijä, nykyään johtavan sosiaalityöntekijän virkaa tekevä, otti viestillä yhteyttä yhteisestä palaverista PeLan kanssa. Palaverissa saimme kuulla ylistyspuheen PeLan perhetyöntekijältä – kuinka sijaisperhe on Pridekoulutettu kasvatusalan ammattilainen ja he valvovat sijaisperheen toimintaa ja siellä ei ole mitään huolenhäivää. Vieressä tämä sosiaalityöntekijä, joka on nähnyt lapsen noin kaksi vuotta sitten viimeksi, nyökytteli päätään hyväksyvästi sijaisperheen suuntaan.
Käteen jäi tuosta huolipalaverista ainoastaan se, että PeLan työntekijä oli järkyttynyt siitä että me ylipäänsä kirjoitamme heille tuollaisia asioita perheestä. Sijaisäiti totesi olevansa niin pettynyt meihin, hän ei voi koskaan enää luottaa meihin. Olin hänen selkänsä takana mennyt kirjoittamaan PeLalle tälläisiä asioita. Eli asia kääntyi niin että huolensa kertovaan isoäitiin ei voi enää luottaa !
Sijaisperheessä ei ole käytännössä minkäänlaista valvontaa lastensuojelun puolelta, sen hoitaa ja ongelmat villasella painaa tämä yksityinen sijottajafirma. Tapaamisten lisäämisestä ei suostuta edes keskustelemaan, koska sosiaalityöntekijän mukaan tapaamisasiat käydään läpi vain ja ainoastaan asiakasuunnitelmapalaverissa kerran vuodessa ja niihinhän ei isoäiti pääse. Näin sijaisperhe, huonollakin taustalla, on voinut omia pienen lapsemme toiveidensa mukaan ja läheisten tapaamisia saa rajoittaa mielin määrin, ilman rajoituspäätöksiä.
Hirveä valta ja PeLa suojelee tätä kaikkea kynsin ja hampain. Siinä sivussa on jäänyt sisarusten tapaamiset ja monen läheisen elämä on tuhoutunut, lasten inhimillisiä kärsimyksiä unohtamatta. Useamman sisaruksen ollessa eri paikoissa, on nyt vertailupohjaa ja kyllä tämä perhesijoitus on villiä touhua.
Pienten sisarusten erottaminen toisistaan suisti äidin epätoivoiseen elämään. Hän ei kestänyt enää tätä pienten erottamista toisistaan. Isällä on koko ajan ollut elämä kunnossa ja hän käy töissä. Isä vaan ohitettiin kaikessa.
Pahempaa kuin kuolema
Näin PeLan siunauksella kasvatetaan juurettomia lapsia. Kun nuori viimein 18 -vuotiaana tupsahtaa kasvattamosta pois, on hänen ainoa läheisensä juuri vaihtunut uusi sosiaalityöntekijä, jolla ei taaskaan ole kokonaiskäsitystä edes miten kaikki on mennyt!
Kaiken tämän mielettömyyden, lasten erottamisen väkivaltaisesti toistaan, kunnollisen isän sivuuttamisen lastensa huoltajana ja meidän isovanhempien mitätöinnin on hyväksynyt hallinto-oikeus. Me olisimme ihan vailla mitään korvausta huolehtineet sukumme jälkikasvusta. Nyt lasta näytetään minulle neljä (4 ) tuntia vuodessa!
Kuin pisteenä kaikelle väkivallalle, jota lapsemme on saanut kokea: Tämä Pelastakaa lasten sijaisäiti tutkii yliopistossa ylisukupolvisuusongelmia läheissijoituksessa. Hänen osaamisaluettaan on ilmoituksensa mukaan lapsuudessa koettu henkinen kaltoinkohtelu ja muu kaltoinkohtelu, psyykkinen trauma, ylisukupolvisuus, ylisukupolvisen trauman arvioiminen läheissijoituksissa, perhe- ja sukupolvisuhteet ja niihin liittyvät haasteet. ”Tutkimuspohjainen ja ammatillisessa työssä jalostunut tieto täydentyy kokemusperäisellä ymmärryksellä”.
terveisin
Isoäiti, sairaanhoitaja, joka on taistellut yli neljä vuotta lastenlasten tapaamisten lisäämisestä ja menettänyt työkykynsä taistellessaan tuulimyllyjä vastaan.
Jälkikirjoitus:
Arvoisa Rouva Haukio
On surullista katsoa vierestä, kuinka monen läheisen ihmisen elämä voi tuhoutua kaiken tämän seurauksena ja mikä kohtalo voi olla traumalapsella joutuessaan sijaishuollon syövereihin ja eroon sisaruksistaan.
On kait lastensuojelussa pakko olla onnistumisiakin, mutta niistä kuullaan nimimerkin takaa. Voisitteko ottaa suojelukseenne kaikki nämä miljardibisneksen lapsiuhrit, jotta saisimme rakkaamme takaisin? Kuntien sijaisperheille antama tuki kuuluu lapsen omalle perheelle.