Suomi pyysi 20.11.2016 anteeksi lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluilta. Kaltoinkohteluselvitys koski ajanjaksoa 1937-1983. Se paljasti räikeitä epäkohtia hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevien lasten kohdalla.
Tällä hetkellä noin 18 000 lasta on siirretty kodin ulkopuolelle. Ei ole mitään syytä olettaa, että vuoden 1983 jälkeen tilanne olisi korjaantunut. Psyykelääkkeiden pakkosyöttö ja hakuammuntana tehdyt diagnoosit, lasten eristäminen, alistaminen, uhkailu, seksuaalinen hyväksikäyttö ja vieraannuttaminen suvustaan ovat edelleenkin osa suomalaista lastensuojelutyötä. Kun vanhemmat tai lapset yrittävät puuttua epäkohtiin, lastensuojelun työntekijä ohittaa heidän palautteensa ja tekee yhteydenpidon rajoittamispäätöksen tai siirtää lapsen toiseen sijaishuoltopaikkaan. Vanhemmat voivat valittaa viranhaltijan päätöksistä hallinto-oikeudelle, joka pääsääntöisesti toteaa sosiaalityöntekijän päätöksen lainmukaiseksi ja vanhemmat yhteistyökyvyttömiksi.
Ei ole kyse resurssien puutteesta. Maahamme ei tarvita yhtään enempää lastensuojelijoita. Tarvitaan lakimuutoksia, jotta lasten ja heidän perheidensä oikeusturva paranee. Virkavastuusäännökset tulee saattaa ajan tasalle, jotta virkamiehet tunnistavat lakien noudattamisen velvoitteen. Sijaishuollon laittomuuksista kärsineiden tulee saada rahallinen hyvitys kärsimyksistään. Laittomista huostaanotoista tulee olla oikeus automaattiseen hyvitykseen ilman raskaita oikeudenkäyntejä. Tarvitaan puolueeton taho, joka kerää perheeltä asiakaspalautteen sijaishuollon ja lastensuojelun laadusta. Palaute tulee ottaa todesta.
Tarvitaan tehokas varmistusjärjestelmä, joka takaa sen, ettei yksikään lapsi joudu perusteetta pois kodistaan. Lastensuojeluasioihin tarvitaan tuomioistuin, jossa kyetään tunnistamaan lastensuojelussa hiljaisena tietona kulkevat teoriat, uskomukset sekä vääristelyn tekniikat ja tarvittaessa kirjoittaa päätökseen lastensuojelun työntekijän toimineen lasta vahingoittaen ja virheellisesti. Yhdenkään vanhemman ei tule enää joutua syyllisen penkille siitä syystä, että lapsella on kouluvaikeuksia ja vanhempi on erehtynyt pyytämään apua lastensuojelusta.
Ministeri Juha Rehulan puhe 20.11.2016 oli hieno avaus arvokeskustelulle perheen merkityksestä. Siihen sisältyi tärkeä viesti: Hiljaisuuden aika on päättynyt. Lastensuojelun epäkohdista on lupa puhua. Perustuslakiin kirjattu sananvapaus siis käy toteen.
Toivon mukaan ministeri Rehula saa laumansa koottua ja saamme viimeisen kerran lukea sosiaali- ja terveysministeriön hyssytteleviä tiedotteita (mm. 26.9.2016 ”viranomaiset tekevät lasta koskevat päätökset aina lapsen edun näkökulmasta”, ”Suomessa lastensuojelun tarkoituksena on aina turvata lapselle turvallinen kasvuympäristö”, ”perheiden ongelmien syynä päihteet ja väkivalta”).
Huostaanotto merkitsee lapselle suurta syrjäytymisen riskiä. Lastensuojelusta on muodostunut miljardiluokan bisnes, josta siis tullaan jatkossa keskustelemaan avoimesti. Toimittajat voivat nyt vapaasti kirjoittaa lastensuojelun epäkohdista ja valveutuneet kansalaiset eivät enää tule leimatuiksi ”lastensuojelun kriitikoiksi”.