Eläimiä huonosti kohdellut ihminen laitetaan eläintenpitokieltoon.
Eläimen, esimerkiksi koiran huono kohtelu, johtaa siihen, että se voi alkaa käyttäytyä aggressiivisesti. Se voi vaikka purra.
Tämä kaikki on tuttua meille koiranomistajille.
Kuinka käy ihmiselle, joka kohtelee huonosti lapsia?
Lopputulos saattaa olla hyvinkin yllättävä riippuen siitä, kuka on tekijä.
Mikäli tekijä on lapsen vanhempi, hän joutuu poliisitutkintaan.
Vanhemmat joutuvat erittäin herkästi poliisitutkintaan, mikäli he kuuluvat riskiluokkaan. Riskiluokkaan joutuu ohjeiden mukaan mm. työtön, alhaisen koulutustason omaava, köyhä, yksinhuoltaja, eronnut, sairas, lastensuojelun asiakas, monilapsisen perheen vanhempi jne.
Ohjeisiin ei ole kirjoitettu näkyviin, että riskiluokkaan kuuluu myös muuta kuin valkoista ihonväriä omaava vanhempi ja erityisesti tiettyjä kansalaisuuksia edustavat perheet. Tämä tieto perustuu omiin havaintoihini.
Vanhemman teko tutkitaan ja hänen saatetaan vastaamaan teoistaan käräjille. Mikäli näyttöä on riittävästi, hänet tuomitaan.
Yllättävä käänne
Mikäli lapsia huonosti kohtelevat ihmiset ovat sijaishuoltoa tarjoavan tahon edustajia, niin sanottuja ammattikasvattajia, tilanne saattaa muuttua yllättäen normaalista rikostutkinnasta poikkeavaksi.
Vanhempien pyynnöistä huolimatta lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei useinkaan ryhdy toimiin lapsen suojaamiseksi. Valitettavan usein myös lapsen oma pyyntö ohitetaan. Tämän lisäksi saatetaan rangaistustoimena rajoittaa lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa tai siirtää lapsi kauemmas toiseen sijaishuoltopaikkaan.
Asiat eivät etene poliisitutkintaan tai tutkinnat saatetaan lopettaa. Poliisi soittaa sosiaalityöntekijälle, joka kertoo, ettei ole havainnut mitään. Poliisi saattaa soittaa lastenkotiin tai perhehoitajille, jotka vakuuttavat toimivansa asiallisesti.
Lastensuojelutyön ylisukupolvisen väärintoimisen esimerkkinä seuraava EOAK ratkaisu, jossa valvontaviranomainen arvioi sosiaalityöntekijän toimintaa, EOAK/4425/2018:
”Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei antamassaan selvityksessä ole vastannut lainkaan siihen, miten hän on toiminut kantelijan kertoessa hänelle epäkohdista sijoituspaikassaan. Sosiaalityöntekijä ei myöskään ole vastannut yleistä kommenttia tarkemmin siihen, miten hän on pitänyt yhteyttä kantelijaan sijoituksien aikana ja onko kantelija tosiasiassa saanut yhteyden sosiaalityöntekijään aina sitä tarvitessaan.
Sen sijaan lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä kertoo selvityksessä omista tunteistaan, joita kantelu on hänessä herättänyt.”
Lisää ratkaisuja löytyy tuoreesta selvityksestä.
On tietysti myös poikkeuksia, harvinaisia sellaisia, jolloin lapsen ja vanhemman esille nostamat epäkohdat johtavat lapsen edun mukaisiin suojaamistoimiin sekä tekijöiden vastuuseen saattamiseen.
Selittämisen kulttuuri
Lastensuojelussa on vallalla syvään juurtunut väärintoimimisen toimintatapa. Mitkään resurssien lisäämiset eivät muuta lastensuojelun sosiaalityön vääriä asenteita ja työtapoja, koska kyse on virkamiesten ylisukupolvisesta ongelmasta. Mielivallan kulttuurista.
Tähän toimintatapaan kuuluu loputon selittely.
Mikäli sijoitettu lapsi pyytää apua ja kertoo sijaishuollossa kokemistaan vääryyksistä, kaltoinkohtelusta ja kiusaamisesta, asia selitetään pois. Lastensuojelun kielellä lapsi tällöin ”oireilee” varhaisia kokemuksiaan. Väkivallasta kertova lapsi siis pyytää apua sen takia, että hänellä on ollut omassa kodissaan vanhempiensa luona asuessa vaikeita (traumaattisia) kokemuksia.
Tämä toimintatapa on johtanut ja johtaa siihen, että aina löytyy peruste olla auttamatta lasta. Aina löytyy peruste rajoittaa yhteydenpitoa ja olla palauttamatta lasta kotiin, joka on ollut ”traumatisoiva”.
Kerron selittelystä esimerkin.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen esiintyi 19.10.2019 Maarit Tastulan ohjelmassa. Ohjelman aiheena oli lastensuojelun kipukohdat.
Otan lapsiasiavaltuutetun puhetavan esille sen takia, että hänen virkaansa kuuluu lasten puolustaminen. Hän ei toistaiseksi ole katsonut aiheelliseksi ryhtyä sijoitettujen lasten asiassa ripeisiin toimiin, jotta lapsiuhrit ja heidän läheisensä kuultaisiin.
Elina Pekkarinen kertoi ohjelmassa, että sijoitettujen nuorten todellisuus voi olla erilainen kuin sosiaalityöntekijän. Sijaishuollossa oleviin lapsiin kohdistuva väkivalta selitetään pois selittämällä seuraavasti:
EP: Mä olen itse nimittänyt sitä tämmöiseksi lastensuojelun viiltäväksi paradoksiksi. Kun ajatellaan, että tässä on ryhmä lapsia, joihin me sijoitetaan ensinnäkin euromääräisesti aivan todella paljon, me käytetään myöskin paljon aikaa, me käytetään valtava määrä kehittämistyötä ja tutkimustyötä jotta heillä olisi hyvä olla ja silti me tuotetaan sellainen kokemus heille, että he on yksin maailmassa, heidät ohitetaan toistuvasti, heille ei selitetä asioita eikä kukaan ymmärrä heitä. Niin mielestäni se on, tottakai varmaan osin lähtöisin siitä, että heillä on jo ihan varhaisessa lapsuudessa niitä kokemuksia kaltoinkohtelusta, jolloin on myöskin vaikea huomata, että joku todella välittää.
Satavuotinen sijaishuollon väkivallan historia
Olemme viettäneet suomalaisen lastensuojelun kaltoinkohtelun 100 vuotta kestänyttä vuosijuhlaa, mutta hiljaisuus vaan jatkuu. Sijaishuollon nykytilan selvitystä ei ole käynnistetty eikä valtio halua kuulla lapsia eikä vanhempia heidän kokemistaan vääryyksistä.
Lastensuojelun epäkohtia tutkineet selvittäjät tarkastelivat myös aikalaiskirjoja ja toteavat, että epäkohdat olivat tiedossa. Tutkimusjakso koski aikaa 1937-1983.
”Viranomaiskeskustelun rinnalla raportissa on hyödynnetty eduskunnan pöytäkirjoja ja muita asiakirjoja, sekä sosiaalihuollon ja lastensuojelun ammattilehdissä (Huoltaja, Sosiaalinen Aikakauskirja, Lapsi ja Nuoriso, Pelastakaa Lapset) käytyä keskustelua.
Tarkoituksena on ollut selvittää, missä määrin ylimmät päättäjät, mutta myös lastensuojelutyön ammattilaiset ovat olleet tietoisia sijoitettujen lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvistä epäkohdista.
Hakusanoilla suoritettu valtiopäiväkirja-aineistojen analyysi toi esille, että lastensuojelun epäkohdat nostettiin melko säännöllisesti esille välikysymyksissä ja toivomusaloitteissa, ja monien epäkohtien kuvailut olivat samoja mitä haastatteluissa on tuotu esille.
Lastensuojeluun liittyvistä epäkohdista keskusteltiin tutkimusajanjaksolla säännöllisesti julkisuudessa, mutta sijaishuoltoon liittyviä ongelmia selvitettiin myös viranomaiskoneiston sisällä.
Sosiaaliministeriön ja sosiaalihallituksen piiritarkastajat olivat vastuussa tiettyjen maantieteellisesti rajattujen alueiden valvonnasta, ja heille tehtiin säännöllisesti sijaishuoltoa koskevia kanteluita. Tämän lisäksi erityisesti laitoshoitoa koskevia kanteluita tehtiin eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka myös itse teki säännöllisesti tarkastuksia lastenkoteihin ja koulukoteihin. Vakavampien tapausten suhteen sosiaaliministeriö käynnisti tutkintoja, joihin nimitettiin oma tutkija.”
Suomen valtio on pyytänyt anteeksi sijaishuollossa kaltoin kohdelluilta. Tämä anteeksipyyntö tapahtui vuonna 2016, jolloin ministeri Juha Rehula lupasi hiljaisuuden ajan päättyneen.
Hiljaisuus jatkuu.
Antero – Tiedotustoimisto tiedottaa
Mitä tapahtuu lapselle, jota alistetaan, kiusataan, eristetään, pakkolääkitään tai raiskataan? Kuinka hän reagoi?
Lastensuojelun Tiedotustoimistosta annetaan kansalle tasaisin välein tietoa. Kansan rauhoittamiseksi tietoa annetaan erityisesti silloin, kun viranomaisen oma toiminta tulee lastensuojelun epäkohtien takia mediaan.
Näin tapahtui Koskelan tapauksessa, jossa lapsi on kuollut.
Julkisen vallan vastuulla ollut lapsi.
Kuten niin monta kertaa aiemminkin, tietoja annetaan usein nimimerkin takaa. Tällä kertaa hän on Antero.
Yle kertoo varmistaneensa tapauksen asiakirjoista. Toimittaja kertoo, että haastateltavan nimi on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.
Juttu otsikoidaan:
Liki 80 prosenttia lastensuojelulaitosten työntekijöistä kohtaa fyysistä väkivaltaa työssään, kertoo selvitys – Puukotettu työntekijä: ”Oli tuuripeliä, ettei lähtenyt henki”
Lastensuojelussa työskennellyt Antero oli kollegansa kanssa hakemassa nuorta hatkoilta. Nuori ei halunnut takaisin laitokseen. Kiinnioton yhteydessä hän puukotti Anteroa keittiöveitsellä.
Jutussa viitataan Lastensuojelun Keskusliiton ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian selvityksiin.
Toimittaja kertoo päässeensä tutustumaan selvitykseen ennen sen julkaisua.
Ylen toimittaja päätyy haastattelemaan ammattijärjestön edustajaa.
– Luvut ovat ihan järkyttäviä. Näin ei voi jatkua. Tässä ei noudateta työturvallisuuslakia. Se määrittelee, ettei tällaista tilannetta voi olla. Työolot pitäisi organisoida uudelleen, sanoo Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen.
Journalistin ohjeet
Palstatilaa annetaan avokätisesti Anterolle ja ammattiyhdistysihmiselle.
Journalistin ohjeet velvoittavat:
-Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
-Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
-Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Lasten sijaishuolto on miljardibisnes. Se on riidaton asia. Lapsimateriaalin tarve on suuri. Lapsiyrittäjien näkökulmasta lasten suojelu toimiikin tällä hetkellä kiitettävästi toimittamalla joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon.
Kuka Tiedotustoimistosta otti yhteyttä Yleen?
Jospa Antero tai Anteron työnantaja ovatkin valvontaviranomaisten tutkinnassa?
Jospa Anteron työnantajalla on vajaa käyttöaste?
Jospa Anteron tapauksessa onkin ollut kyse siitä, että valvontaviranomaiset ovat jo puuttuneet toimintaan?
Nämä tiedot eivät ilmene Ylen jutusta.
Kun lasta alistetaan ja kiusataan
Kerron apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin ratkaisusta 27.12.2012 Dnro 4547/4/10.
Tässä tapauksessa lastensuojelun työ oli niin heikkolaatuista, että veronmaksajien rahoista kärsineelle lapselle jouduttiin suorittamaan hyvityskorvaus.
Kantelun mukaan liikkumisvapauden tai vierihoidon nimellä toteutetut rajoitustoimenpiteet oli toteutettu siten, että lapsi oli joutunut istumaan alushoususillaan usean päivän ajan paikoillaan puupenkillä valvojan valvoessa häntä.
Hän ei ollut saanut puhua mitään nostamatta ensin kättään ylös, jolloin valvoja antoi hänelle luvan puhua ja pyytää esimerkiksi lupaa käydä wc:ssä.
Istuttaminen alkoi aamulla noin kello 8.30 ja päättyi illalla noin kello 22.
Istumisen olivat keskeyttäneet päivittäiset ruokailut ilman muiden nuorten seuraa ja päivittäiset kahdenkeskiset, puolesta tunnista tuntiin kestäneet ulkoilut valvojan kanssa. Sopimattomasta käytöksestä seurasi myös viemäreiden ja hajulukkojen pesua hammasharjalla.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa 27.6.2019 EOAK/5916/2018 eräs lapsi kertoi, että sosiaalityöntekijä ei ole soittanut kertaakaan huostaanottopäätöksen jälkeen. Lapsi ei halunnut itse soittaa.
Erään lapsen sosiaalityöntekijä oli sijoituksen aikana käynyt kerran Ojantakasessa. Virkamies ei ollut kuitenkaan jutellut kahdestaan lapsen kanssa.
Eräs lapsi kertoi, ettei ole väleissä sosiaalityöntekijänsä kanssa.
Lapsen mukaan sosiaalityöntekijä ei suhtaudu kunnioittavasti hänen äitiinsä, haukkuu häntä eikä yritä auttaa.
Lapsen mukaan sosiaalityöntekijän käytös on törkeätä. Lapsi on joutunut hoitamaan itse tärkeitä henkilökohtaisia asioitaan, koska työntekijään ei saa yhteyttä eikä sosiaalityöntekijä vastaa yhteydenottopyyntöihin.
Lapset kertoivat erään työntekijän osalta väkivallan, tai tarpeettoman voiman käytöstä ja sillä uhkaamisesta sekä rasististen ilmausten käytöstä.
Sakslin toteaa, että laitoksen johdolla on velvollisuus puuttua välittömästi tällaiseen menettelyyn ja huolehtia siitä, että sijoitettua lasta kohdellaan asianmukaisella tavalla ja että henkilökunnan käyttäytyminen ja kielenkäyttö on kaikilta osin asiallista ja lasta kunnioittavaa.
Mikäli lapsi joutuu elämään sellaisessa yhteisössä, jossa häntä halveksitaan ja tosiasiassa nöyryyttään hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella on se lapselle vahingollista ja voi vaikuttaa kielteisesti hänen suhtautumiseensa häntä kasvattaviin aikuisiin.
Rasistista, syrjivää tai muuta lasta alentavaa kielenkäyttöä tai käyttäytymistä ei voida missään olosuhteissa pitää hyväksyttävänä.
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulisi valvoa sijaishuoltoa, ettei tällaista tapahdu.
Mitä Anterolle tapahtui?
Yle kertoo, että Antero vaihtoi alaa kahden vuoden jälkeen, kun työ alkoi tuntua liian raskaalta.
– Olin jo silloin vähän leipiintynyt. Turhauduin.
Entä mitä tapahtui lapsille?
Yle ei kerro, ehkäpä asian arkaluontoisuuden takia.
Kansa kysyy: Milloin Tiedotustoimisto pääsee lastensuojelukriisin ytimeen?