Leeni Ikonen, varatuomari

Sosiaalityöntekijöiden juridinen koulutus ja työnohjaus on ollut järjestämättä asianmukaisesti vuosikymmenten ajan. Pelastakaa lapset ry:n ja SOS-Lapsikylän asema sijaishuoltoa tarjoavana palveluntuottajana ja sosiaalityöntekijöiden neuvonantajana asettaa toiminnan virkamiesten avustajana hyvin ristiriitaiseen valoon. Tämä asia liittyy myös järjestöjen aatetaustaan.

Inarin kuntakin on tullut työvuosien aikana tutuksi. Huomaan, että SOS-Lapsikylän lakimiespalvelua mainostetaan mm. Inarin kunnan sosiaalityön johtajan suosituskirjein. Tiina Kanninen kertoo yhteistyöstä SOS-Lapsikylän lakimiehen Mirjam Aranevan kanssa:

”Olemme tehneet yhdessä Mirjamin kanssa laaja-alaista yhteistyötä. Hän on ollut apuna monenlaisissa juridisissa tilanteissa esimerkiksi laatimalla tukenamme selvityksiä ja lausuntoja hallintotuomioistuimelle. Koska Mirjam on ollut mukana viimeiset viisi vuotta, hän tuntee Inarin kunnan tilanteen ja on perillä asioistamme. Syksyllä eräs työntekijämme oli ensimmäistä kertaa suullisessa käsittelyssä. Mirjam oli omalla ammattitaidollaan ja etukäteisvalmisteluillaan saanut hänen olonsa kuitenkin rennoksi ja varmaksi.

Kannisen mukaan sosiaalityöntekijät ovat saaneet tietoa lakiasioista, mm. kirjausten merkityksestä: ”Koska Mirjam on apunamme, tiedämme kuitenkin, että valmistautumisemme vaativiin tilanteisiin ja juridisesti vakaalla pohjalla. Mirjamista näkee, että mitä vaikeampi ja haastavampi tapaus on käsillä, sitä enemmän hän on siitä täpinöissään.”

Koska SOS-Lapsikylä hakee aktiivisesti perhehoitajia kampanjallaan ”Suomessa 10 000 lasta etsii uutta kotia”, tarkistan tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanetistä Lapin lasten tilanteen eri kunnissa. Palveluntuottajan ilmoitus 10 000 lapsesta tarkoittaa perheen näkökulmasta lisääntyvää uhkaa menettää lapsi.

Huomaan Inarin kunnassa lapsiperheiden tilanteen heikentyneen viimeisen viiden vuoden aikana. Huostaanotettujen tai kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä pysyi ajalla 2010-2013 samana ollen 1,2 %. Tällä hetkellä määrä on tuplaantunut ollen huomattavasti yli koko maan keskiarvon, 2,4 %.

Kuntien virkatyön laatu ei tietystikään ole riippuvainen yksinomaan siitä, kuka valitaan sosiaalityöntekijöiden lakimieheksi. Tämä asia on kuitenkin oleellisen tärkeä, koska ihmisoikeusongelmat ja mielivallan työkulttuuri ovat havaintojeni mukaan lisääntyneet tällä vuosituhannella (vakiintunut mielivalta). Sosiaalityöntekijöiden juridinen ohjaus pitäisi järjestää täysin erillään yksityisistä toimijoista, esimerkiksi Kuntaliiton kautta.

Kiinnitän tässä tapauksessa huomiota siihen, että Inarin sosiaalijohtaja ei ole ilmaissut vakavaa huoltaan perus- ja ihmisoikeusasioiden toteutumisesta Inarissa eikä huostaanottojen tuplaantumisesta lyhyessä ajassa. Hän on ollut tyytyväinen rentoon virkatyön.

Jatketaanko rennolla huostaanottolinjalla?

Kauppakeskus Isossa Omenassa Espoossa kuoli viime lauantaina neljän Securitaksen vartijan kiinnipitämä 35-vuotias nainen. Poliisi epäilee vartijoita kuolemantuottamuksesta. Sisäministeriö teettää turvallisuusalasta laajan selvityksen. Sisäministeri Krista Mikkonen kertoo STT:lle, että selvitys toimisi mahdollisten lakimuutosten pohjana. Mikkosen mukaan selvitystä laativaan työryhmään pitäisi ottaa edustajia myös muista ministeriöistä, poliisista ja turvallisuusalalta.

Sijoitettujen lasten kuolleisuustutkimus

Pelastakaa lapset ry /Jari Sinkkonen ja Mirjam Kalland tekivät vuonna 2001 julkaistun tutkimuksen sijoitettujen lasten tilanteesta. Kuolleisuustutkimus perustui lastensuojelurekisteriin ja kuolemansyyrekisterin yhdistämiseen ja se koski kaikkia 1992-1997 huostassa olleita lapsia ja nuoria (13 371). Näiden lasten ja nuorten kuolleisuus havaittiin moninkertaiseksi ikäryhmän normaalikuolleisuuteen verrattuna, erityisesti ikäluokissa 15-25. Kuolemat liittyivät itseä vaarantavaan tai vahingoittavaan käyttäytymiseen eli päihteisiin, onnettomuuksiin ja itsemurhiin.

Tutkimus julkaistiin kansainvälisessä tiedelehdessä British Medical Journal (Kalland Mirjam, Pensola Tiina, Meriläinen Jouni, Sinkkonen Jari, Mortality in children registered in the Finnish child welfare registry: population based study, BMJ 2001;323:207). Tutkimus on yhdenmukainen kaiken muun myöhemmin syntyneen tutkimuksen kanssa koskien sijaishuollossa olleita lapsia. Huostaanotoilla saadaan aikaan itsetuhoisuutta ja syrjäytymistä.

Tutkimus ei ole herättänyt keskustelua eikä se ole käynnistänyt sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaa koskevaa selvitystä eikä mitään muutakaan selvitystä. Hiljaisuus jatkuu – median tuella.

Mitä sanoivat tutkimuksen tehneet Jari Sinkkonen ja Mirjam Kalland?

Yksityisen lastensuojelun sijaishuoltoa tarjoavan yhdistyksen, Pelastakaa lapset ry:n, tutkijat Jari Sinkkonen ja Mirjam Kalland tekivät omia johtopäätöksiään tutkimustuloksista. Nämä johtopäätökset eivät myöskään ole herättäneet keskustelua.

Mirjam Kalland on vuonna 2015 todennut tästä tutkimuksesta (Sinkkonen Jari, Tervonen-Arnkil Kaisa (toim.), Lapsi uusissa oloissa – tietoa sijaishuollosta ja adoptiosta):

• Vaikka sijoitettujen lasten ja nuorten kuolleisuus oli suurempi kuin ikätovereilla, ylivoimainen valtaosa heistä selvisi aikuisuuteen hengissä.

Pelastakaa lapset ry:n ylilääkärinä toiminut Jari Sinkkonen puolestaan totesi:

• Tämä löydös ei ole aivan niin lohduton kuin saattaisi olettaa, sillä nuorten aikuisten kuolleisuus on hyvin vähäistä. Vaikka sijoitettuina olleiden lasten ja nuorten kuolleisuus on muita korkeampaa, ylivoimainen valtaosa heistä selviytyy hengissä aikuisuuteen.

Kysymys maanisille

Onko tutkijoiden vastauksia ja johtopäätöksiä kuuntelevilla mitään vastuuta? Onko siis niin, että sijaishuollossa olevien lasten enemmistön tulisi kuolla ennen kuin asioita ruvetaan tutkimaan ja epäkohtia poistamaan?

Lastensuojelulakia ollaan nyt uudistamassa. Ylisukupolvinen (satavuotinen) STM:n hallinnonalalla vallitseva rakenteellinen ongelma tulee avata lakimuutoksen pohjaksi. Sijaishuollon nykytilaselvitys on käynnistettävä. Se tarkoittaa ihmisten kuulemista – puolueettomasti. Näin saadaan selville, mitä täällä oikein tapahtuu.

Huomioiden lastensuojelun vakavat ihmisoikeusloukkaukset lastensuojelulain uudistamista ei voi jättää yksinomaan sosiaali- ja terveysministeriön tehtäväksi, vaan valmisteluun tulee kytkeä laajamittaisesti muut ministeriöt, erityisesti oikeusministeriö.

Lastensuojelun debatit jatkuvat

Kansanedustaja Juha Mäenpään ja kirjailija-toimittaja Maria Asunnan lastensuojeludebatit jatkuvat. Tästä linkistä löydät 23.11.2022 pidetyn tilaisuuden tallenteen.

Seuraava tilaisuus on tiistaina 24.1.2023 kello 17:30 – 19:30 Eduskunnan Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa.

Tervetuloa kuuntelemaan, keskustelemaan ja vaikuttamaan!

Suomi sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta langettavan tuomion K & T-tapauksessa. Vauva vietiin äidiltään suoraan synnytyssalista ja vanhempi lapsi otettiin huostaan. Lopullinen tuomio tuli kesällä 2001 eli yli 20 vuotta sitten.

Tämän tapauksen jälkeen oli perusteltua olettaa, että sosiaali- ja terveysministeriö huolehtii sosiaalityöntekijöiden juridisesta koulutuksesta ja ohjauksesta. Oli perusteltua odottaa, että perus- ja ihmisoikeusasiat huomioidaan lastensuojelutyössä. Näin ei tapahtunut.

Lastensuojelun juridisoituminen -teema alkoi levitä. Lakien noudattamisesta tuli vähitellen toisarvoinen asia, kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista tuli vitsi. Lakien sijaan astuivat lapsen etu -mutupuheet, joilla alettiin perustella mitä tahansa laittomuuksia. Lapsen ja vanhemman väitettyä ristiriitaa alettiin korostaa, vanhempien kykynemättömyys tuli johtotähdeksi. Lapsen perheen, suvun, isovanhempien, merkitys mitätöitiin.

Lapsen etu saadaan selville asianmukaisella virkatyöllä, huolellisella lapsen elämäntilanteen selvittelyllä (ei lastensuojelun dokumentteja lukemalla). Lapsen etu saadaan selville kuuntelemalla, mitä lapsella ja vanhemmilla ja lapaen läheisillä on asiaa. Lapsen etuna ei ole perheyhteyden menettäminen. Perhe-elämän kunnioittaminen on oltava sosiaalityöntekijöiden velvoitteena. Lapsen etu toteutuu, kun sosiaalityöntekijät hallitsevat virassa tarvittavan lainsäädännön ja myös sitä noudattavat.

Eduskuntatalon portailla 23.11. oli Kadotetut lapset -työryhmän isoäiti kertomassa, mitä tapahtuu, kun lastensuojelutyö irroitetaan lakien ja ihmisoikeussopimusten velvoitteesta. Mitä tapahtuu, kun mielivalta ohjaa virkamiehiä?

Isoäiti kertoi:

Olisi mukava olla kertomassa, kuinka hyvin Suomen lastensuojelu toimii vuonna 2022 ja kuinka hienoa on olla isoäiti huostalapselle, kun lastensuojelu toimii lastensuojelulain mukaisesti. Olisi mukava kertoa, kuinka sosiaalityöntekijät tukevat huostaanotetun lapsen lähi-ihmissuhteita, valvovat lasten tapaamisoikeuksien toteutumista ja kuinka hienosti Suomen lastensuojelu ottaa isovanhemmat mukaan, kun lapset huostaanotetaan.

Olisi ihana kertoa, kuinka hienosti sosiaalityöntekijä lähtee pikimmiten kotiutussuunnitelmien tekoon, kun huostan syyt ovat poistuneet ja kotitilanne on täysin muuttunut, taikka ottaisi molemminpuolin isovanhemmat suunnitteluun mukaan. Voisivatko isovanhemmat jatkaa lastensuojelun tuella lasten huoltoa ja kasvattamista jatkossa, pois kasvattamoista, mikäli se kotius ei olisikaan mahdollista?

Saatikka kertoa siitä, kuinka sosiaalityöntekijä käy kuulemassa lasta sijaishuoltopaikassa, kun lapsi on esittänyt toiveen tavata omaa sosiaalityöntekijää – edes joskus. Taikka kertoa, kuinka hienosti isovanhemmat otetaan huostalapsen elämään mukaan, kun lapsi sitä toivoo. Näitä olisi ilo kertoa teille.

Olisin ylpeä tässä eduskuntatalon edessä, kun voisin kertoa teille, kuinka Suomen lastensuojelu noudattaa lastensuojelulakia, ei käytä harkintavaltaa väärin ja vieroita huostalapsia biosuvusta.

Valitettavasti nuo on sanahelinää. Ne ovat lakipykäliä, joita ei tarvitse lastensuojelun työntekijöiden noudattaa. Onhan iso harkintavalta annettu heille. Miksi pitäisi noudattaa, onhan heillä sana HUOLI, jonka voi vasemmalla kädellä kiireessä kopioida ja liimata papereihin muiden fraasien mukaan sen kummemmin asiaa selittelemättä.

Suomessa on paljon lapsia, jotka eivät tiedä edes, minkä niminen heidän sosiaalityöntekijänsä on, saatikka että hänelle voisi soittaa tarvittaessa. Voihan mennä jopa vuosi niin, että lapselle ei ole nimetty omaa sosiaalityöntekijää -kysyttäessä joku vaan ns. hoitaa hommat.

Kukaan tätä ei valvo, ylin valvova elin silittää päätä ja kehoittaa vastaisuudessa toimimaan toisin. Siihen sekin sitten jää, laittomuudet rehottaa jatkossakin, mutta ketäpä se kiinnostaisi. Eihän nyt ole kyse kuin vain lapsista.

Tulin kertomaan teille, kuinka olematon on isovanhempien osuus lapsen elämässä sen jälkeen, kun huostaanottoon on päädytty. Vaikka se olisi lapsen toive ja laki lapsen puolella.

On olemassa isovanhempia, jotka eivät ole vuosiin saaneet tavata lapsenlapsiaan ja valitettavasti tämä on se kohderyhmä, joiden lapsenlapsi on sijoitettu sijaisperheeseen. Yleensä tapaamiset toteutuvat perhekodeissa ja laitoksissa, edes jollakin tasolla. Toki usein rajoitetaan, mutta eipä niissäkään aina lainmukaisia yhteydenpitorajoituspäätöksiä tehdä.

Laillista? Oli tai ei, mutta näin Suomi hoitaa huostalapset. Valitustiet on pitkiä ja raskaita, voi mennä yli vuosikin ennen kuin päätöksiä tulee Hallinto-oikeudelta ja Oikeusasiamieheltä. Sitä ennen olet joutunut antamaan monia uusia selontekoja valitukseesi, vaikka isoäitinä et saa edes tietää, mitä sosiaalityöntekijä on omaan vastineensa sinusta kirjoittanut, KOSKA SE ON SALASSAPIDETTÄVÄÄ JA ISOÄIDILLÄ EI OLE OIKEUTTA KANNELLA.

Lapsen kaltoinkohtelua

Silti samaan aikaan postista kilahtelee useita hallinto-oikeuden yhteydenpitorajoituspäätöksiä, että laittomia olivat. Ja eihän tuohon mennytkään kuin puolitoista vuotta vaan! Lisää tuskaa traumalapsille nämä laittomiksi todetut ypr-päätökset vaan tekee. Lapsella on huostan hetkelläkin oikeus omiin isovanhempiinsa. Sen sijaan röyhkeimmillään lapselle annetaan uudet mummut ja papat -siihen on lapsen tyytyminen.

VALVOOKO TÄTÄKÄÄN KUKAAN? KYSYTTIINKÖ LAPSEN MIELIPIDE SIIHEN, ETTÄ UUSIEN KEINOVANHEMPIEN LISÄKSI SAAT VIELÄ KEINOISOVANHEMMATKIN? Melkoinen pommi lapsen mielelle kotoaviennin lisäksi.
LAPSEN TÄYTYY KIINTYÄ KOLMIVUOROTYÖLÄISIIN LAITOKSISSA. JOS ET KIINNITY JA KIINNY HEIHIN, OLET TRAUMATISOITUNUT JA AUTOMAATTISESTI SEKIN ON HUOSTAN JATKON SYY.

Sen jälkeen kun huostaanottoon on päädytty, pahimmillaan sisarukset erotetaan toisistaan ja ripotellaan eri paikkoihin, tämän jälkeen ei välttämättä toteudu edes sisarusten tapaamiset keskenään. Ja jos toteutuu niin pari kertaa vuodessa, koska huostalapsi on saanut keinoperheessä uudet sisarukset.

On aivan sama, mitä lastensuojelulaki sanoo, saamme jatkuvasti lukea oikeusasiamiehen ratkaisuista, kuinka lastensuojelulakia ei ole noudatettu. Lukuisat kantelut puhuvat puolestaan, Suomen lastensuojelu on rikki ja päättäjien on rohkeasti puututtava tähän Suomen häpeätahraan.

Edes Ukrainan sodan jaloista eivät päästäneet orpolapsia Suomeen, kun meidän lainsäädäntö on niin erilainen, että täällä ei lapsia saa huostasta pois, kun hallinto-oikeus on leimannut hakemuksen. 3 % puretaan huostaanottoja, kertoo omaa karua kieltään sekin. Näistäkään kolmesta prosentista THL ei osaa sanoa, ovatko he todella päässeet omaan kotiinsa perheensä pariin. THL seuraa vain paperisen huostapäätöksen kohtaloa.

Minä olen ollut onnekas isoäiti, saanhan nähdä nuorinta 7-vuotaista kaksi kertaa vuodessa, 2 tuntia keväällä ja 2 tuntia syksyllä ja Pelastakaa lapset seuraa seuraa tätäkin vähäistä tapaamista vierestä.

MUTTA siinä minua ei ole onni potkaissut, että olisin saanut yhteistyökykyisen sosiaalityöntekijän lapsenlapselleni – että hän joskus edes vaivautuisi keskustelemaan EDISTYMÄTTÖMISTÄ tapaamiskäytännöistä, onhan menossa jo viides vuosi !!! Hyvin iso valta yhdellä ihmisellä.

Sijaisperhehän ei välttämättä aina kykene siihen, että tukisi näitä asioita, silloin tarvittaisiin se hyvän ja vankan työkokemuksen omaava sosiaalityöntekijä. Sellainen, joka uskoisi lapsen toiveet, kun lapsi tapaamisella kertoo haluavansa mummun puhelut ja olla enempi isovanhempien kanssa tekemisissä.

Missä on inhimillisyys ja lapsen tuki tähän? Minä puhuisin lapsen rääkkäämisestä, kun Suomi sallii näin lastensuojelun toimivan! Montako kertaa valtiovalta aikoo vielä pyydellä anteeksi huostalapsilta, ennen kuin tähän järkyttävään toimintaan puututaan?Kerran on vasta anteeksi heiltä pyydetty ja tätä menoa anteeksi pyytelyt tulevat jatkumaan tulevaisuudessakin.

Miksi Suomi sallii tämän kaiken, miksi lastensuojeluun pesiytynyt mielivalta sallitaan edelleen??? Eikö edes miljoonat eurot , jotka uppoaa sijaishuoltoon vuosittain saa pysähtymään päättäjiä, että NYT TARVITAAN NYKYTILASELVITYS, OLISIKO AIKA KOTIUTTAA NE LAPSET JO POIS KASVATTAMOISTA, JOILLA HUOSTAN SYYT ON POISTUNEET!!!

Lastensuojelua tarvitaan, mutta nykyisellään se ei palvele kuin tulokseen pyrkiviä yksityiskasvattamoja ja yksittäisten mielivaltaa käyttävien sosiaalityöntekijöiden päätösvaltaa !!!!

Haluan kertoa esimerkin.

Vuonna 2018 neljä lasta lähti huostaan ja heillä olisi ollut kaksi hyvää mummulaa. Sen sijaan heidät rikki revittiin kaikki ja erotettiin toisistaan, pieniä paiskottiin ensimmäisen vuoden aikana neljään eri paikkaan.

Kaikki tämä on tullut maksamaan reilussa neljässä vuodessa yli kaksi miljoonaa euroa ja kukaan isovanhemmista ei olisi ollut eurokaan vailla. Ainoastaan hyvä yhteistyö ja tuki lastenlasten kasvatustyöhön olisi riittänyt. Kumpikin mummula olisi tehnyt yhteistyötä ja sisarukset eivät olisi menettäneet toisiaan, vaikka lapset olisi laitettu niin, että pienet toiseen mummulaan ja isommat toiseen mummulaan.

Järkyttävintä tälle lapsia tuhoavalle toiminnalle on se, että lastensuojelulaitoksesta hatkareissulla ollut vanhin epätoivoinen ja kiusattu lapsenlapsi riisti hengen ihmiseltä. Vankilaan jouduttuaan lapsenlapsen ja isovanhempien tapaamiset vapautuivat täysin. Tuomion saanut lapsi saa tavata vapaasti läheisiään, mutta ”ammattikasvattajilla” oleva ei.

Lastensuojelusta soitettiin isoäidille heti henkirikoksen jälkeen ja ilmoitettiin: Jos kerrot sanaakaan medialle lastensuojelusta niin he tekevät heti rikosilmoituksen. Isoäiti kiristettiin hiljaiseksi, kun lastensuojelu epäonnistui lapsen suojelussa. Siinä oli tuki shokissa oleville läheisille !

Kaikki meni täysin pieleen, läheisiltä ei kysytty mitään eikä asiaa selvitelty huolella. Virkamiehet ajoivat ”lapsen etua”. Tämä lastensuojelun esimies sai kuitenkin lähteä, mutta hän pääsi toiseen kuntaan – sosiaali- ja terveysjohtajaksi. Hänet siis palkittiin!

Sosiaali- ja terveysministeriö ilmoittaa missiokseen turvata ihmisten toimintakyky, toimeentulo ja palvelut. Se ilmoittaa strategiseksi visiokseen eheän yhteiskunnan ja kestävän hyvinvoinnin.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla on tapahtunut viimeisten 30 vuoden ajan seuraava kehitys:

• Lähes 20 000 lasta on siirretty pois kodistaan, joka toinen tunti joku lapsi joutuu jättämään kotinsa.

• Sijaishuoltoon kuluu noin miljardi euroa. Lastensuojelun avohuollon tukitoimiksi nimettyjen pakkopalvelujen avulla tuetaan palveluntuottajien hyvinvointia ja taloudellista menestystä.

• Peruspalvelut on ajettu alas, terveydenhuolto ei toimi. Sairaanhoitopiirien lastenpsykiatrian huostaanottolähetteet ovat edelleen nykypäivää. Niiden avulla neuropsykiatriset häiriöt jäävät tunnistamatta ja hoitamatta. Käytäntö takaa ehtymättömän lapsivirran palveluntuottajille.

• Lastensuojeluksi nimetyn toiminnan avulla lasten vanhemmat, isovanhemmat ja suku sivuutetaan, vaikka lain mukaan julkisen vallan tulee tukea vanhempia ja nähdä perhe yhteiskunnan perusyksikkönä.

• Sijoitetut lapset kertovat väkivaltakokemuksistaan. Lapsia ja lapsiperheitä syrjäytetään.

• Lapsia katoaa sijaishuoltoon, koska järjestelmä mahdollistaa vakavat ihmisoikeusloukkaukset.

Lastensuojelujärjestöt – myös sijaishuoltoa tarjoavat – ovat pullahtaneet lasten asioiden asiantuntijoiksi ja tuntuvat tietävän, kuinka perheitä autetaan. Samaan aikaan huostaanotot ovat tuplaantuneet ja peruspalvelut heikentyneet. Palvelujen järjestämisen sijaan kansan ”kuntouttaminen” näyttää olevan toiminnan ydintä. Lastensuojelujärjestöt näyttävät voivan oikein hyvin.

On ilmeistä, että sosiaali- ja terveysministeriön strategisessa suunnittelussa on ollut vakavia ongelmia. Lastensuojeluasioissa asiantuntijat on valittu väärin.

Lastensuojelun rakenteelliset ongelmat mahdollistavat lakien noudattamisesta vapaan virkamiestyön. Huostaanoton perusteena käytetään ihmisen yhteiskunnalliseen asemaan tai/ja taustaan liittyviä syitä (köyhyys, sairaus, yksinhuoltajuus, etninen tausta). Kuinka varmistetaan, etteivät STM:n käyttämät asiantuntijat enää jatka työssään?

Lastensuojelulakia ollaan uudistamassa. Lastensuojelulain uudistaminen edellyttää rakenteiden avaamista, tervettä pohjaa ja perustaa. Lastensuojelun sijaishuollon nykytilaselvityksen käynnistäminen varmistaa avoimen, läpinäkyvän ja lastensuojelun ideologiasta vapaan hallinnon. Ihmisten omat kokemukset tulee saada näkyviin puolueettomalla haastattelututkimuksella.

Tervetuloa eduskuntatalon portaille 23.11. klo 11-13. Kadotetut lapset -työryhmä järjestää mielenilmauksen avoimen ja läpinäkyvän lastensuojelun puolesta.

Tervetuloa myös kansanedustaja Juha Mäenpään ja toimittaja Maria Asunnan järjestämään lastensuojelukeskusteluun eduskunnan Pikkuparlamentin Kansalaisinfoon (Arkadiankatu 3, 00100 Helsinki). Paikalla paneelikeskustelussa on esittelijäneuvos Tapio Räty eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta. Osallistun panelistina tilaisuuteen. Tilaisuudessa keskustellaan lastensuojelun oikeusturvaongelmista ja siitä, miksi lastensuojelu on yksi suurimmista suomalaisista ihmisoikeusongelmista. Tilaisuus alkaa klo 17.15.

Nostetaan kissa pöydälle ja aletaan rakenteiden korjaamistalkoot. Pitäisikö ryhtyä kriittisesti arvioimaan asiantuntijuutta, taustoja, ideologiaa? Voisiko olla niin, että yleishyödylliset, aatteelle pohjaavat toimijat ovatkin ajaneet/ajavat ihan vaan omaa etuaan? Uskaltaisiko joku edes kuiskata, että on tapahtunut suuri vedätys – lapsiperheiden vahingoksi?

Itä-Suomen aluehallintovirasto määräsi Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Siun soten huolehtimaan ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään 31.10.2022 mennessä siitä, että Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Siun soten lastensuojelun asiakassuunnitelmien laadinta ja päivittäminen toteutuu kaikilta osin lastensuojelulaissa säädetyin tavoin.

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että lastensuojelulaissa asetetut velvollisuudet sekä asiakkaan oikeudet saada asiakassuunnitelma ja siihen määritellyt tukitoimet ja palvelut, ovat ehdottomia. Aluehallintovirasto katsoo, että maanlaajuiset ongelmat työvoiman saatavuudessa eivät ole hyväksyttävä syy jättää asiakkaalle kuuluvia oikeuksia hoitamatta, eikä asetettua lainsäädäntöä voi rikkoa millään perusteella. Tämän vuoksi Itä-Suomen aluehallintovirasto pitää perusteltuna määräyksen antamista 200 000 euroan uhkasakolla tehostettuna lastensuojelun asiakkaiden oikeuksien turvaamiseksi..

Siun soten sosiaalityöntekijät ovat siis oikein yhteistuumin päättäneet olla noudattamatta lakia (kollektiivinen kieltäytyminen).

Mielivallan ideologia

Lastensuojelun rappiotilan taustalla on vuosituhannen vaihteessa alkanut toiminta, jonka tarkoituksena on ollut irrottaa sosiaalityöntekijät lakien ja ihmisoikeussopimusten velvoitteista. Vaikka julkisen vallan käytön tulee perustuslain mukaan perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia, sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla lastensuojelutyössä on mahdollistettu tällainen kehitys. Lastensuojelun asiantuntijat pitävät lakien noudattamista ”juridisoitumisena”. Monessa mukana ollut Päivi Sinko on toiminut lakeja väheksyvän työkulttuurin näkyvänä airueena.

Mikä asiakassuunnitelma?

Lastensuojelun asiakkaat eivät yleensä tiedä, onko lapselle tai vanhemmille laadittu asiakassuunnitelmaa. Eräissä kunnissa tapana on, että suunnitelma ”laaditaan prosessina” eli kaikki satunnaiset puhelinkeskustelut, neuvonpidot ym. kirjataan ”suunnitelmaan” – ilman vanhempien osallisuutta.

Lastensuojelulain asiakassuunnitelma on tärkeä työväline tavoitteellisessa ja suunnitelmallisessa lastensuojelutyössä. Asiakassuunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan, lapsen ja hänen perheensä tuen tarve, palvelut ja muut tukitoimet, joilla tuen tarpeeseen pyritään vastaamaan, sekä arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan. Asiakassuunnitelmaan on kirjattava myös asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä (30 §).

Sosiaalityöntekijät kertovat erilaisia tekosyitä siihen, miksei lakia noudateta. Tällaisia syitä ovat mm. resurssien puute, työntekijävaje, loma, ”ei ole ehtinyt”, vanhemman yhteistyökyvyttömyys jne. Erään kerran virkamies totesi minulle, ettei heidän kaupunkinsa ”byrokratiassa asiakassuunnitelmia laadita”. Näyttää siltä, että mitä enemmän valvontaviranomaiset nuhtelevat, sitä röyhkeämmäksi lastensuojelutyö muuttuu. Mielivalta ei siten kohdistu ainoastaan asiakkaisiin, vaan myös valvontaviranomaisiin.

Kuinka lakien rikkominen palkitaan?

Siun sotella on oma erityinen keinonsa palkita sosiaalityöntekijöiden harjoittama mielivalta. Siunsote aikoo maksaa työntekijöilleen tuhannen (1000) euron bonuksen virkamiehille siitä, että nämä jättävät noudattamatta lakien säännökset.

Mielivaltabonusten avulla Siun sote varmasti saa täytettyä kaikki virat mielivallan käyttöön ihastuneilla työntekijöillä. Missä muualla kuin lastensuojelussa työntekijä voi saada palkankorotuksen työnsä laiminlyönnistä?

Kuka antaa mielivaltakoulutusta?

Siun soten tilannetta tutkittaessa voi havaita, että siellä on otettu käyttöön ns. systeeminen lastensuojelun malli. Suomen hallitus käynnisti vuonna 2016 lapsi- ja perhepalvelujen (LAPE) muutosohjelman, jonka tavoitteena oli lasten ja perheiden palvelujen kokonaisvaltainen uudistaminen. Vuosien 2016–2018 aikana kehitettiin ja vahvistettiin lastensuojelun työmuotoja, ja vuonna 2016 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) työpajatyöskentelyn avulla nousi esitys systeemisestä lastensuojelun toimintamallista. Malli pohjautuu alun perin Lontoossa kehitettyyn Reclaiming Social Work-malliin, jonka Pesäpuu ry tuotti Suomeen.

On syytä kysyä, kuka sosiaalityöntekijöitä ohjaa ja kouluttaa väheksymään lakeja? Kuka tarkastaa käyttöön otettavat hankkeet? Onko ns. systeeminen lastensuojelumalli aiheuttamassa lisää systemaattista lakien väheksyntää (mielivaltaa)?

Miksi veronmaksajat joutuvat mielivaltabonusten maksajiksi?