2000 -luvun alun huostaanottobuumi imaisi lapsia sijaishuoltoon kiihtyvällä tahdilla.
Nyt perheet kyselevät toistuvasti, kuinka he saavat lapsensa pois sijaishuollosta. Huostaanotto onkin osoittautunut huonoksi vaihtoehdoksi ja uhkaa syrjäyttää niin lapsen kuin perheenkin.
Tutkimusten mukaan kodin ulkopuolelle siirretyistä valtaosa syrjäytyy, jää työvoiman ulkopuolelle, ei suorita koulua ja joutuu päihde- tai rikoskiertee- seen. Kansainvälisten tutkimusten mukaan huostaanoton kokeneet lapset ja nuoret kuolevat usein aineiden väärinkäyttöön, onnettomuuksiin ja itsemurhiin.
Tuoreen tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulutusura jäi useimmilla keskeneräiseksi ja työllisyys heikoksi. Sijoitetuista lapsista vain vajaa puolet oli suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon. Kun väestössä vastaavan ikäryhmän työllisyys 26-vuotiaana oli 73 %, jäi kodin ulkopuolelle sijoitetuilla työllisyys keskimäärin 43 prosenttiin. Vähäinen koulutus yhdistettynä psyykkisiin ongelmiin johti tilanteeseen, jossa vain harva oli seurantajakson lopussa työllisenä. Kolmasosa kodin ulkopuolelle sijoitetuista nuorista koki jääneensä vaille riittävää hellyyttä, huolenpitoa tai aikuisen tukea sijaishuollon aikana (Harkko, Lehikoinen, Lehto, Ala-Kauhaluoma, Onko osa nuorista vaarassa syrjäytyä pysyvästi?, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia).
Mistä syystä kunnat panostavat toimintaan, joka todennäköisimmin syrjäyttää pikku kuntalaisen?
Suomi 100 juhlavuotena muistamme ministeri Juha Rehulan 20.11.2016 antaman lupauksen. Ministeri piti Finlandiatalolla puheen ja lupasi, että vaikenemisen aika on ohitse. Lastensuojelun väärinkäytöksistä ja sijaishuollossa tapahtuvasta väkivallasta saa puhua.
Puhutaan siis.
Lapset ovat muuttuneet Suomessa liiketoiminnan kohteeksi. Sijaishuolto on takuuvarma ala, josta valvonta ja laadun tarkkailu puuttuu. Kunta on varma maksaja ja asiakkaat heikkoja. Lapsibisneksen toimijoiden unelma-asiakas on kunta, joka ulkoistaa sille pulmalliset tapaukset. Sosiaalityöntekijöille ratkaisu on helppo, kun lapsi on pois silmistä ja mielestä. Yleinen ongelma onkin, että huostaanotto tehdään koko lapsuuden mittaiseksi eikä perheen jälleenyhdistämisen velvoitetta noudateta.
Myös lastensuojelujärjestöjen roolista tulisi keskustella. Onko toiminta vilpittömän pyyteetöntä lasten ja perheiden tukemista kuten asiaa markkinoidaan?
Sijoitetut lapset työllistävät niin yrityksiä kuin lastensuojelujärjestöjäkin. SOS-Lapsikylä, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry. tuottavat erilaisia palveluja toimien samalla lasten sijaishuoltoa tarjoavina tahoina. Järjestöjen perhekuntoutus ja vanhemmuuden tukemisen työmuodot edellyttävät palveluja ostavien hereilläoloa. Kahdella raiteella ajelevan auttajan työmoraali pitäisi olla korkealla silloin, kun samoissa käsissä on perheiden tukeminen ja lastenkotitoiminta.
Varkauden kaupungissa kissa on nostettu pöydälle. Varkauden valtuutetut Grönlund, Ropponen ja Ikonen ovat nostaneet keskusteluun lastensuojelun tilan. Varkauden kaupungin yhteistyökumppanuus SOS-Lapsikylän kanssa ei olekaan vähentänyt huostaanottoa kuten luvattiin, ja kustannuksetkin ovat kasvaneet. Onko kumppanuus ollut kaupunkilaisten etu vai ovatko eurot hukkuneet kankkulan kaivoon?
SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö kertoo, että varkautelaisissa perheissä on yli sukupolven ulottuvia vaikeuksia (Warkauden Lehti 29.11.) ja sen takia uudet tuulet ja huostaanottojen väheneminen eivät heti näy tilastoissa.
Olisi suotavaa, etteivät vanhanaikaiset ja 100 vuotta vanhat lastensuojelun ideologiset opit enää rasittaisi lastensuojelutyötä. Lastensuojeluideologiaan kuuluvan huono-osaisuusopin huono puoli on siinä, että perhettä ei kyetä näkemään laadukkaisiin palveluihin oikeutettuna tahona kuten laki edellyttää. Usko huono-osaisuuden ylisukupolvien jatkumosta ylläpitää lastensuojelun oikeutusta puuttua perhe-elämään ja katkaista tämä jatkumo. Ellei perhe taivu viranomaisen muottiin, uhkana on lasten huostaanotto.
Tällä asenteella lasten huostaanotot lisääntyvät, kun lapset ja vanhemmat nähdään huolenaiheina, joilta lapset pelastetaan ns. parempiin perheisiin. Tämä ideologia hakee erityisesti köyhiä, yksinhuoltajia, maahanmuuttajia jne. Ideologian heikko kohta on siinä, ettei se tunnista omia syrjäyttäviä toimintamallejaan. Lapsen ja nuoren syrjäyttäminen tulee tulevaisuuden Suomelle kalliiksi.
Lastensuojelu puuhastelee yleisestikin valitettavan usein sellaisten perheiden kanssa, joiden tarpeet liittyvät aivan muuhun kuin lastensuojeluun (kouluasiat, terveydenhuolto, käytännön apu, rahan puute eli köyhyys).
Lastensuojelujärjestöjen päättävissä elimissä on poliitikkoja, kaupunkien virkamiehiä ja sosiaalityöntekijöitä. Lastensuojelun miljardipotin jakajat pitäisi selvittää kuntatasolla ja koko maan laajuisesti. Ainoastaan tällä tavoin tulisi näkyväksi, miksi Suomi syrjäyttää lapsiaan ja näiden perheitä.