Eduskunnassa keskusteltiin 17.12.2019 kiivaasti ja hysterian vallassa Isislasten asiasta, tuomiten jo etukäteen lasten äidit. Tämä huutoäänestykseen perustuva päätöksenteko on tuttu kaikille lastensuojelutoimintaa tunteville.
Lastensuojelun päätöksenteko ei pääsääntöisesti perustu tosiseikoille, vaan luuloille ja ennakkoluuloille.
Arvo Ylppö totesi jo vuonna 1924 lastensuojelun kongressissa:
”Lastensuojeluhan on tahtonut viime aikoina yhä enemmän ja enemmän muodostua sellaiseksi pedagoogien ja hysteeristen naisten temmellyskentäksi, jolla kaikki saavat vapaasti kehittää fantasiaa ja nyt heille eri maista kokoontuneille tarjoutui tilaisuus siihen.” (Inkeri Numminen (toim.), Arvo Ylpön vuosisata).
On hyvä, että Al-Holin lapset ovat herättäneet Psykologiliiton.
Suomen Psykologiliitto toteaa, että
-lapsen erottaminen vanhemmistaan ilman vakavia perusteita on vahingollista ja lyhytnäköistä.
-lapsen erottaminen vanhemmastaan lisää lapsen mielenterveysongelmien riskiä sitä enemmän, mitä nuorempana erottaminen tapahtuu.
-lapsi saattaa kokea vanhemmistaan eroon joutumisen hylkäämiseksi ja ajatella sen johtuvan siitä, että hän on itse tehnyt jotain väärää. Lisäksi lapsi on huolissaan vanhemmistaan ja voi kokea syyllisyyttä, kun hän itse on turvassa ja vanhemmat eivät.
Psykologiliitto vaatii, että valtiovalta ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin ja hallinnollisiin toimiin, jotta lapsille taataan hyvinvoinnin turvaava suojelu ja huolenpito.
Tätä kannanottoa ovat maamme lastensuojelun asiakasperheet odottaneet kauan. Kannanotto koskee varmasti myös kotimaan huostaanottoja.
Sosiaalityöntekijät sijoittavat joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon. Näitä sijaishuoltoon siirrettyjä lapsia on liki 19 000.
Täytäntöönpanotoimet ovat yleensä traumaattiset, lapsia viedään päivähoidosta ja koulusta etukäteen ilmoittamatta ja samalla järkyttäen koko yhteisön.
Sijaishuoltoon sijoitettuja lapsia ”kuntoutetaan” ja heille annetaan ”strukturoitua arkea” väittäen, että näin korjataan lapsen varhaislapsuuden erilaisia väitettyjä häiriöitä.
Veronmaksajat joutuvat tällä tavoin maksumiehiksi, kun lastensuojelun omilla toimilla aiheutetaan lapsille elinikäisiä vaurioita ja sitten näitä aiheutettuja vaurioita yritetään paikata.
Kuka lopettaisi hulluuden?