Tutkijat ihmettelevät THL:n tiedotteessa, mistä syystä keskosina syntyneet lapset joutuvat lastensuojelun puuttumisen takia muita lapsia useammin sijaishuoltoon.https://thl.fi/-/keskoset-sijoitetaan-muita-lapsia-todennakoisemmin-kodin-ulkopuolelle
Tiedotteessa keskoslapsen pois ottaminen on nimetty ”lastensuojelun tukitoimeksi”:
”Keskosina eli alle 37-viikkoisina syntyneet lapset sijoitetaan täysiaikaisina syntyneitä lapsia todennäköisemmin kodin ulkopuolelle lastensuojelun tukitoimena, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) tehty väestötutkimus. Mitä aikaisemmalla raskausviikolla lapsi on syntynyt, sitä suurempi on todennäköisyys, että hänet sijoitetaan kodin ulkopuolelle.”
Tutkimus on julkaistu Paediatric and Perinatal Epidemiology -lehdessä.
Tutkijoille hämmentävä tieto selittyy viranomaisohjeistuksilla, joita lastensuojelun sosiaalityöntekijät lukevat kuin piru raamattua.
2000-luvun Suomessa etsitään väkivaltaa. Väkivaltaa etsitään pakonomaisesti yksipuolisesti perheiden sisältä nimeämällä tiettyjen kriteerien perusteella riskiperheet ja riskilapset.
Sosiaalipediatrit kouluttavat itseään ja muita toimijoita riskiperheiden seulontaan. Lapsen keskosuus on nimenomaan mainittu kaltoinkohtelun riskitekijänä. https://guide.student.helsinki.fi/sites/default/files/inline-files/Sosiaalipediaria%2021082019.pdf
Riskiperheseulonnasta ei ole kerrottu perheille kuten hyvä hallinto edellyttäisi. Kannattaa lukea ainakin seuraavat viranomaisohjeet, joiden perusteella perheet luokitellaan:
-Paavilainen Eija, Flinck Aune, Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen, Hoitotyön Tutkimussäätiö 5.3.2008
-Lastenneuvolaopas 1.6.2004).
– raskauteen tai synnytykseen liittyvä komplikaatio
– synnytyksen ennenaikaisuus
– lapsen pienuus
– lapsen heikko kielellinen kehitys
– lapsen alhainen ikä
– lapsen ärsyttävyys (uhma, tottelemattomuus, lapsi ei pidä äidistä/hylkää äidin, lapsi ei täytä äidin odotuksia)
– lapsen ravistelun riskitekijöitä ovat keskosuus, kaksosuus, poikasukupuoli, lapsi itkee paljon
– päihteiden käyttö
– isän tai äidin vähäinen osallistuminen lapsen hoitoon
– tunnekylmyys
– vakava sairaus
– tupakointi
– rikollinen tausta
– alhainen koulutus
– nuoruus
– yksinhuoltajuus
– lapsena koettu kaltoinkohtelu
– emotionaalinen kypsymättömyys
– ei toivottu raskaus
– raskauden kieltäminen
– mielenterveysongelma
– avioero
– vaikeus selviytyä vaativasta tilanteesta
– äärimmäinen ylihuolehtivuus
– huono hoitomyöntyvyys
– vastaanotolle varattujen aikojen runsas laiminlyönti
– autoritaarinen kasvatusasenne ja siihen liittyvät kurinpitokäytännöt
– vanhemman kokema sosiaalisen tuen puute
– lapseen kohdistuvat epärealistiset odotukset
– monilapsisuus
– pienet tulot
– huono sosiaalinen tilanne
– perheen aiempi lastensuojelutausta
– perheväkivalta
– työttömyys
– perheen stressi tai kriisi
– riitely
– perheenjäsenten yhteenkuuluvuuden puute
– lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus
– vanhemman haluttomuus keskustella terveydenhuollon työntekijän kanssa
– perheen eristäytyminen ja syrjäytyminen
– riippuvuus hyvinvointipalveluista
– perheen kokema sosiaalisen tuen puute
– puutteelliset empatiataidot.
Lastensuojelutoimet välttääkseen äitien olisi siis syytä olla synnyttämättä keskosia ja vammaisia vauvoja. Äidin ei myöskään pitäisi olla yksinhuoltaja eikä köyhä, eikä missään tapauksessa hänellä saisi olla asiakkuutta paikalliseen mielenterveystoimistoon. Ei kannata myöskään riidellä puolison kanssa stressiä aiheuttavista talousasioista, eikä missään tapauksessa kertoa tällaisesta neuvolassa tai lastensuojelussa.
Lastensuojelutyössä riskilistat muodostavat erityisen vaaran perheille, koska tällä hallinnonalalla on täysin muusta hallinnosta poikkeava toimintakulttuuri.
Virkamiehen päätöksen tulisi olla tosiseikkojen perusteella tapahtuvaa huolellista harkintaa. Lastensuojelun päätöksenteossa epäloogiset syy-seurauspohdinnat, sosiaalialan ideologisille vääristymille ja huhuille perustuva päätöksenteko sekä heikko dokumentaatio ovat kuitenkin todellisuutta.
Ongelmaksi riskilistat muodostuvat silloin, kun niitä käyttävät toimijat uskovat riskilistojen avulla paljastavansa totuuksia. Näin seulontasilmälaseja käyttävä ja riskilistaa lukeva lastensuojelun sosiaalityöntekijä saattaa hyvinkin yksittäisen riskilistauksen perusteella päätyä arvioimaan lapsen kasvuolot vakavaa vaaraa aiheuttaviksi.
THL:n tiedotteen mukaan ”perheet eivät välttämättä tiedä tarjolla olevasta tuesta ja palveluista, tai ne saatetaan kokea pirstaleiseksi ja niiden saaminen hankalaksi. Usein tuen saaminen edellyttää perusteluja sekä sellaista vanhempien aktiivisuutta, johon heidän aikansa ja resurssinsa eivät kuormittuneessa tilanteessa välttämättä riitä.”
Käytännössä kyse ei ole lainkaan siitä, etteikö viranomainen tavoittaisi perhettä. Keskoslapsiperheet jäävät nimenomaan viranomaisohjeiden takia seulaan eli valvonnan alle ja usein saamatta sitä käytännön tukea, jota lapsiperhearki edellyttäisi. Avohuollon tukitoimet saavat usein aikaan huostaanottoja.
Lastensuojelun sijaishuollon puolueeton nykytilaselvitys tulisi pikaisesti saattaa vireille. Haastattelemalla sijaishuollossa elävät lapset ja heidän vanhempansa saadaan ensiarvoisen tärkeää tietoa, mitä lastensuojelussa tapahtuu. Sijaishuollossa tapahtuva väkivalta on toistaiseksi jäänyt toissijaiseksi viranomaisohjeistuksissa.