Lastensuojelun pakkotoimien kohteeksi joutuneiden ihmisten kertomukset on tallennettava, koska ne ovat osa Suomen historiaa.
Lasten suuri joukkosiirto pois kodeistaan on käynnissä. Joka toinen tunti joku lapsi jossain päin Suomea siirtyy sijaishuoltoon. Vuonna 2019 sijoitettiin kiireellisesti 4 522 lasta, mikä on 4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018.
Lain mukaan lasten asioissa tulee toimia hienovaraisesti. Pakkotoimien täytäntöönpano tapahtuu kuitenkin useimmiten äkkiarvaamatta, jopa poliisin avustamana. Lapsia viedään kouluista niin, että koko kouluyhteisö järkyttyy. Lapsia katoaa ja sijoitetut lapset leimautuvat yhteisössään.
Toisin kuin Lastensuojelun Tiedotustoimisto kertoo, kiireellisiä sijoituksia ei suinkaan aina tehdä lasten pelastamiseksi huumeloukoista tai väkivaltaisista kodeista.
Kiireellistä sijoitusta käytetään yleisesti vastoin lakia pakkotoimityövälineenä.
Lapsen pois vieminen saa perheen alistumaan lastensuojelun määrittämiin niin sanottuihin tukitoimiin. Koska niin sanotut tukitoimet ovat lastensuojelun määrittämiä, ne harvoin palvelevat perheen tarpeita. Useimmiten ne palvelevat erinomaisesti palveluntuottajien tarpeita. Näyttää siltä, että niin sanotuilla tukitoimilla saadaan enenevästi aikaan huostaanottoja.
Eräässä tutkimuksessa todetaan. ”Emme tiedä, mitä lastensuojeluilmoituksen jälkeen tapahtuu. Tiedämme minkä ikäisiä lapsia lastensuojeluun tulee ja ovatko he poikia vai tyttöjä, mutta emme tiedä, mitä avohuollossa tapahtuu. Avohuolto on varsinainen musta laatikko. Esimerkiksi valtakunnallisesti vertailukelpoinen tieto syistä, ilmoitusten tekijöistä ja käsittelystä puuttuu kokonaan (STM 2012, 18). Kenelläkään ei siis ole myöskään laajapohjaista tietoa siitä, miten tullaan siihen lain edellyttämään tilanteenmääritykseen, ettei muita keinoja ole ja lapsi joudutaan ottamaan huostaan. Vielä 1980-luvulla koottiin tietoa asiakkuuden ja huostaanottojen syistä, ei enää.”
Lastensuojelun tunkeutuminen yli hallinnonalojen ilmiantojärjestelmineen ylläpitää kansassa kauhun tasapainoa. Turvallisuudentunteen horjuminen näkyy myös lasten levottomuutena ja yleisenä pahoinvointina.
Huostaanotto ja vanhemmista eroon joutuminen on traumaattinen kokemus lapsille. Tutkimusten mukaan alle 3 -vuotiaalle lapselle seurauksena voi olla taantuminen, itkuisuus, uniongelmat, levottomuus, takertuminen, vetäytyminen tms. (tuhriminen). Yli 3 -vuotiaan lapsen kohdalla voi ilmetä ahdistuneisuutta, lapsi voi olla välinpitämätön, pelätä yksinoloa, pimeää tai taantua ikätasoaan nuoremman tasolle. Lapselle voi tulla unihäiriöitä, syömisen häiriöitä, ruumiillisia oireita, (päänsärky, vatsakivut tai lievä kuume), ylivilkkautta, keskittymisen vaikeuksia ja hallinnan tarvetta (esim. poikkeuksellinen uteliaisuus ja määräilevyys). Ne ovat kuitenkin täysin normaali reaktio järkyttävälle kokemukselle lapsen joutuessa eroon vanhemmastaan.
Kestilän ym. tutkimuksessa kodin ulkopuolelle sijoitettujen opiskelussa ja työllistymisessä oli enemmän vaikeuksia kuin nuorilla keskimäärin. Sairastavuus, varhainen kuolleisuus, rikollisuus teinivanhemmuus olivat tavallista yleisempiä. Perhepiirissä -tutkimuksen mukaan huostassa olleiden nuorten naisten elämään näyttäisivät liittyvän varhainen äitiys, lyhyt koulutus ja yksinhuoltajuus.
En ole koskaan vuosikymmenten aikana kohdannut lastensuojelutapausta, jossa olisi tutkimustiedon ja havaintojen perusteella arvioitu pakkotoimien seurauksia lapseen. Täysin sokea piste lastensuojelutyössä.
Lastensuojelun heikkoa laatua kuvaa hyvin se, että sijoitetun lapsen taantuminen ja erilaiset vauriot väitetään poikkeuksetta johtuvan varhaislapsuudesta lapsen omassa kodissa. Tällaiset väitteet hyväksytään useimmiten myös hallinto-oikeudessa.
Vaiennetut kertomukset
Lastensuojelun Tiedotustoimisto huolehtii siitä, että aika ajoin vain muutamia yksittäisiä perheiden haastatteluja luovutetaan kansalle tiedon murusina. Lastensuojelun vaiennetut kertomukset, Suomen historia, löytyy somen keskustelupalstoilta.
Jokaiselle lastensuojelun toimintaan perehtyneelle on selviö, millä ehdoilla miljardibisnes toimii. Sijaishuollon huumassa mediaan on saatava lasten ja perheiden pahoinvoinnista kokoaikaisesti uutisia. Vain sillä voidaan perustella kiihkomielistä ja hysteeristä puuttumista perheiden elämään.
Lastensuojelun vakavista oikeusturvaongelmista ja epäkohdista on keskusteltu vuosikymmenten ajan. Julkaisin ensimmäisen kirjani Salassa pidettävä – suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa vuonna 2013. Julkistamistilaisuus oli Tampereella. Samaan aikaan eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen nimesi lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn yhdeksi keskeisistä perus- ja ihmisoikeusongelmista.
Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio kiinnitti lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä huomiota siihen, että uudistamistyöryhmän mietinnöstä puuttui huostaanoton perus- ja ihmisoikeuksia koskeva nykytilan arvio ja selostus siitä, miten ehdotettujen säännösten ajateltiin ehkäisevän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteamien epäkohtien syntymistä tulevaisuudessa.
Hän kiinnitti huomiota siihen, että lastensuojelulain yleiset säännökset on kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Lapsen ja huoltajan välinen perhe-elämä nauttii kuitenkin perus- ja ihmisoikeussuojaa. Tämä suoja merkitsee myös suojaa huoltajan oikeuksille. Hän ehdotti pohdittavaksi, että lapsen ja vanhemman välisen suhteen suoja ja huoltajan oikeudet tulisi ottaa paremmin huomioon.
Lokakuun liike on koonnut sivuilleen tutkimustietoa ja tapauskertomuksia. Kansalaisjournalismi toimii, ihmiset käyttävät vapaa-aikansa raportoidakseen lastensuojelun ja lapsipolitiikan tilanteesta.
Vaiennetun kansanosan kertomukset ovat siis tärkeitä. Ne eivät ole ”kriitikkojen” ”vihapuhetta” kuten sosiaalialalla todetaan.
Mm. Elina Pekkarinen ja Saana Pukkio ovat yrittäneet kohentaa lastensuojelun julkisuuskuvaa. Lastensuojelun julkisuuskuvan kohentaminen ei palvele maamme lasten etua. Lastensuojelun epäkohtia esille tuovia ihmisiä eivät nämä paheksuvat kannanotot tietystikään vaienna. Hehän ovat lastemme asialla.
Julkinen valta perustuu lain noudattamiseen
Perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Meillä kaikilla on oikeus edellyttää, että sosiaalityöntekijät noudattavat lakia ja ihmisoikeusvelvoitteita.
Epäkohdista raportoiminen on parasta rakenteellisen korruption torjuntaa. Raportoimista voisi pitää ihan kansalaisvelvoitteena, jotta yhteiskunnan voimavaroja ei haaskata turhiin kohteisiin. Kaikki mukaan talkoisiin, jotta lastensuojelun syvä rappiotila saadaan korjatuksi! Yksikin turha huostaanotto merkitsee rappiotilan jatkumista.
Elleivät sosiaalityöntekijät hallitse työssään tarvittavia säännöksiä, tulee heidät uudelleen kouluttaa niin, että virkatyö mahdollistuu.
Myös kansalaiset joutuvat noudattamaan lakia.
Ilman lakeja ei olisi olemassa yhtään sosiaalityöntekijän virkaa.
Hämmästyttävän pysyvä huostaanotto
Tilastojen mukaan huostaanotto on Suomessa käytännössä pysyvä olotila. Valtiovarainministeriön tutkimuksen sanoin ”hämmästyttävän pysyvä”.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä huostaanoton tulee olla lähtökohtaisesti väliaikainen toimia. Viranomaisen tulee työskennellä perheen jälleen yhdistämistavoitteen mukaan. Siitä on kirjattu lastensuojelulakiin säännös, lain neljänteen pykälään.
Lastensuojelun asiakassuunnitelmatyöskentelyn tarkoitus on arvioida lapsen ja vanhempien tilannetta. Lain mukaan huostaan otetun lapsen asiakassuunnitelmaan kirjataan, miten toteutetaan lapsen yhteydenpito ja yhteistoiminta hänen vanhempiensa ja muiden hänelle läheisten henkilöiden kanssa ja miten samalla otetaan hänen etunsa mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä.
Lastensuojelussa ei siis toimita lain mukaan. Milloin saadaan tästä asiasta tutkimus? Tutkimuksen tulisi kohdentua erityisesti siihen, mitä keinoja sosiaalityöntekijät käyttävät saadakseen aikaan lain vastaisen pysyvän huostaanoton tilan (viranomaisvieraannuttamisen keinot). Kuka lähtisi rahoittamaan tutkimusta?
Toisenlaisia tarinoita
Yhteiskunnan varoilla on kustannettu erilaisia hankkeita, joilla epätoivoisesti yritetään valvoa sosiaalityöntekijöiden etua.
Tässä yksi esimerkki.
Ammattijärjestö Talentian olisi syytä olla huolissaan videolla esiintyvistä asiavirheistä, puhumattakaan naisten huonosta kielellisestä ilmaisusta.
”Jos SUSTA tehdään lastensuojeluilmoitus ja SÄ PÄÄSET (!!) lastensuojelun asiakkuuteen…….”
Yltiöpositiiviset naiset videolla yrittävät kertoa ilmeisesti siitä, miten asioiden pitäisi olla lastensuojelussa.
Heidän tulisi selventää kuulijalle, että tämä video ehkä on tulevaisuuden visio.
Jos lastensuojelussa toimittaisiin lain mukaisella tavalla ja palveluita olisi, perheet jonottaisivat sosiaalitoimistoihin. Ei olisi tarvetta tällaisille kömpelöille mainospaloille. Minunkaan ei tarvitsisi kirjoitella yhä uudelleen ja uudelleen samoista epäkohdista, vaan voisin vaikka tehdä runoja.
Jotain on pahasti vialla, kun sosiaalityöntekijän yhteydenotto ihmisiin aikaansaa välittömän tarpeen juristipalveluille.
Erittäin huolestuttavaa on, että videolla esiintyvien naisten kohteena on ilmeisesti nuori ihminen tai lapsi (SOSSU ON SUA VARTEN).
Muutamia havaintoja videolla esitetyistä väitteistä:
-Ei tukitoimia (niin sanottuja) suunnitella perheen kanssa yhdessä. Nehän ovat käytännössä useimmiten pakkotoimia ja valvontaa.
-Ei asiakassuunnitelmia tehdä perheen kanssa yhdessä. Mikäli se tehdään, se on jo ennakkoon laadittu sosiaalityöntekijän ja hänen ”verkostonsa” kanssa.
-Totta kai pitää pelätä lastensuojeluilmoitusta. Liikkeellä on liikaa valesosiaalityöntekijöitä ja koulutuksen saaneet eivät piittaa pääsääntöisesti laeista. Lopputulos voi olla ihan sattumankauppaa. Kannustan kuitenkin kaikkia hyvään yhteistyöhön virkamiesten kanssa.
-Huostaanotto ei useimmiten tarkoita turvaa ja hyväksyntää, vaan huomattavaa väkivallan ja syrjäytymisen riskiä.
Erään nuoren kommentti tästä videosta:
”Kissan oksennusta”