Lait on tehty noudatettaviksi.
Sellainen on perinteisesti lapsiperheissä kotikasvatuksen sanoma lapsille. Jälkipolvia kasvattavat äidit, isät ja isovanhemmat sen tietävät. Lait on tehty noudatettaviksi.
Kirjoitin Helsingin Sanomiin K & T -tapauksen jälkeen. Helsingin Sanomissa käytiin tuolloin vilkasta keskustelua lastensuojelun työtavoista.
Kirjoitukseni ”Viranomaisilla on turhan paljon valtaa” julkaistiin 30.5.2000:
”Lastensuojeluviranomaiset eivät joko tunne lakeja tai sitten he eivät piittaa niistä. Vanhemmat sivuutetaan ja nuorta tuetaan vanhempiaan vastaan. Huoltajuuskiistoissa vanhempia usutetaan toisiaan vastaan, vaikka laki edellyttää viranomaisten pyrkivän sovintoratkaisuun.”
”Kun vanhemmat hädissään turvautuvat lakimieheen, sosiaalityöntekijä kokee sen uhkaksi, koska oma laintuntemus on heikko. Vanhemmille kerrotaan, että he eivät saa tavata lapsiaan, koska ovat ottaneet lakimiehen asioitaan ajamaan.”
”Tapauksissa, joissa ihmisoikeuksia ja lakeja kunnioitetaan, ei oikeusavustajaa tarvita. Hoitamissani tapauksissa asiakas kuitenkin tarvitsisi liki täyspäiväisen asianajajan, koska lainrikkomukset seuraavat toistaan. Näin tilanne näyttäytyy käytännön lakimiehen näkökulmasta.”
20 vuoden jälkeen voisin kirjoittaa täysin saman sisältöisen kirjoituksen. Tosiasiassa olen jonkun kymmenen kertaa kirjoittanutkin.
K & T tapaus mediassa
Helsingin Sanomat julkaisi 28.4.2000 toimittaja Susanna Reinbothin jutun otsikolla ”Suomi rikkoi huostaanotossa perheen yksityiselämän suojaa” – Vastasyntynyt tyttövauva vietiin äidiltä suoraan synnytyssalista.
Jutussa kerrotaan, kuinka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli ottanut käsittelyyn tapauksen nimellä K & T v. Suomi. Tyttövauva oli otettu äidiltään heti synnytyksen jälkeen kesällä 1993, eikä äiti saanut edes imettää lastaan. Mielenterveysongelmista kärsineen äidin vastasyntynyt lapsi otettiin huostaan suoraan synnytyssalista niin, ettei äiti päässyt edes näkemään vastasyntynyttä, eikä vauva saanut äidinmaitoa. Samalla myös perheen vapaaehtoisesti väliaikaisesti lastenkotiin sijoittama lapsi huostaan otettiin.
Suomen valtion vaatimuksesta asia käsiteltiin Suuressa jaostossa ja lopullinen tuomio tuli heinäkuussa 2001.
Helsingin Sanomat otsikoi uutisen
”Suomen viranomaiset tekivät vakavan virheen vauvan huostaanotossa -Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti päätöksensä voimassa”
Suomen saama langettava tuomio K & T tapauksessa poiki vilkkaan keskustelun maamme lastensuojelun käytännöistä. Vastasyntyneen vauvan pois ottaminen suoraan synnytyspöydältä ja äidinmaidon epääminen oli poikkeuksellisen ankara toimenpide.
Tapaus herätti laajan keskustelun, jossa sosiaaliviranomaiset puolustelivat käytäntöjään. Keskusteluun osallistuivat mm. K & T tapauksen perheen avustajana toiminut Anu Suomela, professsori J P Roos, juristit Tarja Öörni ja Anja Hannuniemi sekä psykiatri Ben Furman.
EIT -tuomio, entä sitten?
K & T tapaus ja sen jälkipuinti, on tärkeää lastensuojelun historiaa. Ministeriön suhtautuminen lakien ja perus- ja ihmisoikeuksien noudattamiseen ilmeni heti tuoreeltaan:
Suomen hallituksen edustajat kirjoittivat näet Helsingin Sanomien päätoimittajalle kirjeen, joka julkaistiin mielipiteenä 21.7.2001.
”Huostaanotot eivät olleet mielivaltaisia”
Suomen valtiota ihmisoikeustuomioistuimessa edustaneet Holger Rotkirch, Arto Kosonen ja Pia-Liisa Heiliö kertovat jutussa suuren jaoston tuomion synnystä ja eriävistä mielipiteistä.
Eipäsjuupas ja selittelyt
Alkoi eipäsjuupas -keskustelu, joka on jatkunut näihin päivin saakka. Alkoi loputon puhe ”resursseista”, ”tiedonkulusta”, ”viranomaisten yhteistyöstä”, vaikkei kyse ole lainkaan tästä. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että julkisen vallan pitää perustua lakien noudattamiselle. Sosiaalityöntekijöiden pitää tuntea työssään tarvittavat lait, mutta eivät tunne tai eivät halua noudattaa lakeja. Asenneongelma, virkamiessukupolvien yli kulkeva väärintoimiminen. Mikä sen vian korjaa?
Lakikirjan sisältö löytyy finlex -palvelusta.
Lastensuojelun maineen puhdistaminen
Lastensuojelun työntekijöiden maineen puhdistaminen näyttää olleen keskusteluissa pääasiallinen tavoite. Sosiaalialan hankkeita on kehitetty ja rahoitus niihin saatu – tavoitteena jopa lastensuojelun epäkohtien peittely.
Tässä lastensuojelukeskustelun eräs Lastensuojelun Keskusliiton sivuilta poimittu otos (2017). Keskustelijana on nykyinen lapsiasiavaltuutettu Elina Pekarinen, henkilö, jonka tehtävänä on lain mukaan valvoa lasten etua sekä toimia mielipidevaikuttajana. Toinen keskustelija on sosiaalityöntekijä Saana Pukkio.
– Alan negatiivinen maine ja suoranaiset väärinkäsitykset voivat kuormittaa lastensuojelun ammattilaisia – etenkin, jos työpaikalla kaikki ei ole kunnossa. Jos on liian kiire, jos asiakkaita on liikaa, jos esimiehet eivät tue eikä palkkakaan ole kummoinen, ulkopuolelta tuleva paine voi olla erittäin kuormittavaa, Elina Pekkarinen huomauttaa.
Saana Pukkion mukaan lastensuojelun huono maine voi myös vaikeuttaa työtä. Työntekijällä voi kulua aikaa perheen pelkojen hälventämiseen ennen kuin hän pääsee varsinaisesti auttamaan perhettä.
Korjattiinko epäkohdat?
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettava tuomio tarkoitti sitä, että suomalaiset viranomaiset olivat ylintä oikeusastetta (korkein hallinto-oikeus) myöten hyväksyneet sosiaalityöntekijöiden työtavat. Vauva oli viety synnytyspöydältä. Tästä Suomi sai moitteet.
K & T perhe odottaa edelleen valtion anteeksipyyntöä.
Kuinka varmistettiin, että perheiden kanssa työtä tekevät ymmärtävät perhe-elämän kunnioituksen? Mitä tarkoittaa perhe-elämän suoja?
Kuinka sijaishuoltoa valvotaan? Valvotaanko lainkaan? Mitä laki sanoo velvollisuuksista?
Alkoiko laajamittainen sosiaalityöntekijöiden lainsäädäntökoulutus?
Ryhdyttiinkö antamaan virkamiehille koulutusta perus- ja ihmisoikeusasioista?
Lakien noudattamisesta tulikin ivailun aihe
Lakien noudattamista alettiin yllättäen Suomen saaman langettavan tuomion jälkeen nimittää ”lastensuojelun juridisoitumiseksi”.
J P Roos on kirjannut Huostaanottokirjaan tapauksen jälkeen keväällä 2001 pidetyn seminaarin annin.
Sosiaalityöntekijä Päivi Sinko piti esitelmän juridisoitumisesta. Esitelmä löytyy J P Roosin Huostaanottokirjasta.
Sinko jatkoi juridisoitumispuhettaan ja teki lisensiaattityönsä vuonna 2004 aiheesta Laki ja lastensuojelu – Juridisoituvat käytännöt sosiaalityön arjessa ja asiantuntijuuden määrittelyssä. Työ on tehty Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksen lapsi- ja nuorisososiaalityössä.
Päivi Sinko on sosiaalityöntekijöiden palkittu käytännön opettaja.
Lastensuojelun rappiotila syveni
Kun vanhemmat edellyttävät sosiaalityöntekijöiltä lakien noudattamista, heitä moititaan ”yhteistyökyvyttömiksi” tai jopa ”viranomaisvastaiseksi” (=ihminen, joka ei hyväksy sosiaalityöntekijän näkemyksiä). Jopa hallinto-oikeuden huostaanottopäätöksissä huostaanoton perusteena käytetään tällaisia ilmauksia.
Lastensuojelun rappiotila on niin vakava, että palveluita ja tukea pyytäneet vanhemmat syyllistetään ja huostaanottojen syyt etsitään perheistä.
Tilanne on näissä tapauksissa siis useimmiten se, ettei perhe ole saanut tarvitsemiaan palveluita (esim. sairaus perheessä, joka johtaa lastensuojelun asiakkuuteen, useimmiten nepsylasten perheiden vaikeudet, palveluja ei anneta jne.).
Lain noudattamiseen kuuluu myös se, että sosiaalityöntekijä hallitsee julkisen vallan käyttöön liittyvän delegointisäännöksen (Perustustuslaki 124 §). Ellei säännöstä tunne, johtaa se siihen, että lastensuojelutyötä ryhtyvät määrittämään erilaiset palvelujen tuottajat ja heidän intressinsä. Tällainen kehityskulku onkin havaittavissa – 2000 -luku on ollut lastensuojelujärjestöille menestystarina.
SOS -lapsikylän kasvutavoitteet
Lasten hädällä mässäily ja yliampuvat mediatempaukset näyttävät röyhkeästi tunkeutuvan joka kotiin.
SOS -lapsikylän ”10 000 lasta etsii uutta kotia”mainos on yhteiskunnallisesti vinouttava, harhaanjohtava, lasten turvallisuutta vaarantava sekä suomalaisia perheitä syrjivä ja loukkaava.
Pieni poika kävelee reppu selässä ja kolkuttelee talojen oville etsien itselleen uutta kotia. Kolmas ovi avaa oven, ja ottaa lapsen sisälle. Mainoksen mukaan 10 000 lasta etsii itselleen kotia. Mainos kehottaa tutustumaan sijaisvanhemmuuteen. Mistä tulee luku 10 000? Näinkö lapsia opastetaan astumaan ilman vanhempien lupaa kenen tahansa kotiin?
Sama järjestö hakee lapsia aktiivisesti somessa.
SOS-lapsikyläsäätiö kertoo itsestään: ”Olemme vakavarainen, kehittävä ja kasvava lastensuojelupalvelujen tuottaja Suomessa. Laajennamme toimintaamme uusiin toimintamalleihin ja teemme sekä kotimaista että kansainvälistä varainhankintaa lasten hyvinvoinnin tukemiseen. Lastensuojelupalvelujemme piirissä on tänä vuonna noin 800 lasta ja yleishyödylliset palvelumme tavoittavat monta sataa lasta ja aikuista vuosittain. Lisäksi autamme tuhansia lapsia eripuolilla maailmaa kansainvälisten hankkeittemme avulla. Arvioitu liikevaihtomme vuodelle 2019 on noin 23 miljoonaa euroa”.
Ihmeellisiä tapahtumia Pelastakaa Lapset ry:ssä
Suomen lapsipolitiikan linjauksia tehnyt Pelastakaa Lapset ry lähti myös ottamaan kantaa ihmisoikeusasioihin 2000 -luvun alussa.
Perheen Suojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Anu Suomela joutui K & T tapauksen kansainväliseen arviointiin vieneenä julkisen ryöpytyksen kohteeksi. Hän oli se henkilö, joka oli ryhtynyt auttamaan perhettä. Anu Suomela oli siis tukenut vanhempia, jotka valvoivat lastensa etua.
Pelastakaa Lapset ry julkaisi lapsipolitiikan linjauksia koskevan kirjan Lapsuuden hyvinvointi (2001). Järjestön uusi toiminnanjohtaja Juha Eskelinen ja Oulun sosiaalialan osaamiskeskuksen kehitysjohtaja Petri Kinnunen kirjoittavat (s.17):
”Myös Suomessa on hyökätty lasten oikeuksia vastaan. Muun muassa Anu Suomela on kirjoittanut:
”Lapsen tai kenen tahansa muun oikeuksien korottaminen muiden oikeuksien yläpuolelle johtaa epädemokraattisiin ja epäoikeudenmukaisiin ratkaisuihin. Lapsen oikeuksien vallankumous syö lapset, seuraa oikeudellinen perversio: vanhemmat määritellään kyvyttömiksi vanhemmiksi, heidän voimavaransa kuluvat loppuun taistelussa epäoikeudenmukaisuutta vastaan, näin saadulla tilalla perustellaan sitä, että vanhemmat ovat kyvyttömiä huolehtimaan velvollisuuksistaan.”
Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteerin nimissä tehty kannanotto merkitsi järjestön kannanottoa ihmisoikeuksiin. Kannanotto on tehty heti K & T tuomion jälkeen.
Suomalaisen lastensuojelutyön oikeustajusta tämä tapahtuma kertoo paljon.
Anu Suomela oli osunut kirjoituksessaan lastensuojelun kriisin ytimeen. Hän oli huolehtinut lasten edusta ja huolissaan siitä, kuinka lastensuojelussa oli alettu omia lapsen etu -käsite. Hän oli saanut aikaan kansainvälisen tuomioistuimen tuomion Suomen valtiolle.
Siinäpä sitä onkin paheksumista.
”Lastensuojelukriittiset”
2000 -luvun edetessä on voimistunut moite niitä kohtaan, jotka tuovat esille epäkohtia. Näitä ihmisiä moititaan jopa ”vihapuheesta”.
Päivi Sinko nimeää lisensiaattityössään median esille tuomia epäkohtia käsitelleet ohjelmat ”lastensuojelukriittisiksi”.
Hän nostaa esille TV-ohjelmat (lapsen huolto- ja tapaamiskiistoja käsittelevä MOT vuodelta 2002 ja huostaanottoja käsittelevä Voimala vuodelta 2003), jotka ovat Sinkon mukaan toimineet juridisoitumistendenssin ja oikeusvaltioajattelun ”airueina”.
Olin mukana Voimala -ohjelmassa, joka käsitteli änkyttävältä äidiltä huostaan otetun lapsen asiaa. Kommentoin tapausta ohjelmassa. Huostaanoton perusteena oli siis se, että äiti änkytti.
Päivi Sinko on minut työssään nimeltä maininnut oikeusvaltioajattelun airueeksi.
Vaikka kummeksun tätä asiaa, olen siitä iloinen. Toimin mielelläni oikeusvaltion airueena, koska lastensuojelutyö vaarantaa liian usein vakavasti koko perheen tilanteen ja tuhoaa lapsen lisäksi perhekunnan.
Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen nimesi myöhemmin vuonna 2013 lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn yhdeksi keskeisistä perus- ja ihmisoikeusongelmista. Suomi sai myöhemmin yhä uusia langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta.
Jääskeläinen on kiinnittänyt huomiota siihen, että hallintolainkäyttöasioissa puuttuvat oikeussuojakeinot oikeudenkäynnin kohtuutonta kestoa vastaan, ja että hallinnossa viranomaisen passiivisuuteen tulisi voida puuttua tehokkaalla tavalla. Hänen mukaansa perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittämistä koskevaa lainsäädäntöä olisi välttämättä kehitettävä. Tehokkaat oikeussuojakeinot tulisi olla käytettävissä kaikissa perus- ja ihmisoikeuksien loukkaamisen tilanteissa.
Eihän toki kyse voi olla vihapuheesta, koska ylin valvontaviranomainenkin on lastensuojelun rappioon kantaa ottanut.