Uudet lastensuojelun tilastoluvut ovat nyt tiedossa.
Kodin ulkopuolelle on siirretty ennätysmäinen määrä lapsia. Vuoden 2020 aika rikottiin 19 000 lapsen raja. Kodin ulkopuolella on nyt 19 086 lasta.
Lastensuojeluilmoitus tehtiin 87 233 lapsesta. Ilmoitusten määrä (162 130) kasvoi 4 prosenttia edellisestä vuodesta.
Tämä tarkoittaa, että jokaisena vuoden päivänä tehdään lähes 450 ilmoitusta.
Lastensuojelun nimellä toimiva ilmiantojärjestelmä seuloo tehokkaasti. Se toimii sosiaalialan ammatillisena edunvalvojana. Järjestelmä takaa sosiaalialan täystyöllisyyden. Sosiaalisen syrjäyttäminen kohdistuu lapsiin ja heidän perheisiinsä. Järjestelmä takaa sen, että perheille kuuluva tuki ohjautuu sijaishuoltoon.
Vuonna 2020 sijoitettiin kiireellisesti 4 662 lasta, mikä on 3 prosenttia enemmän kuin vuonna 2019.
Tämä tarkoittaa, että joka toinen tunti joku lapsi siirretään pois kodistaan. Yksityiset palveluntuottajat toteuttavat unelmiaan lapsimateriaalilla. Röyhkeimmät jopa ilmoittavat kasvutavoitteenaan olevan vielä 10 000 lasta lisää sijaishuoltoon(SOS-lapsikylä).
7 700 ”vapaaehtoista”
THL:n tiedotteen mukaan huostassa olleiden lasten määrä (11 386) pysyi edellisen vuoden tasolla (+0,3 %). Uusia huostaanottoja tehtiin vuoden aikana 1 688. Määrä väheni 9 prosenttia edellisestä vuodesta. Erityisesti tahdonvastaiset huostaanotot, jotka hallinto-oikeus vahvistaa, ovat vähentyneet.
Kodin ulkopuolelle kerrotaan sijoitetun vapaaehtoisesti avohuollon tukitoimena 7 700 lasta. Huostaanotto on perhe-elämään ja lapsen vapauteen kajoava pakkotoimi, mutta avohuollon sijoitus lain mukaan vapaaehtoisuuteen perustuva.
Tutkijat ovat huomioineet varsin heikosti tämän ”vapaaehtoisten” 7700 lapsen ihmisoikeusongelman. Ei ole mitenkään uskottavaa, että maamme vanhemmat olisivat ”vapaaehtoisesti” antaneet näin suuren määrän lapsia sijoitukseen.
Käytännössä avohuollon sijoitus toteutetaankin pakkotoimena – sijoitus on hyväksyttävä huostaanoton uhalla. Lastensuojelujuttuja hoitavat juristit tietävät, että lastensuojelun hallinnonalalla vapaaehtoisuus ymmärretään täysin poikkeavalla tavalla. Vapaaehtoisuutta ei hallintoalamaisen elämässä yleensä ole sen jälkeen, kun sosiaalityöntekijät pääsevät mukaan perheen elämään.
Pysyvä huostaanotto
Sain THL:n ystävällisiltä tutkijoilta tiedon lopetetuista huostaanotoista. Tämä tieto joudutaan erikseen etsimään tilastoista, jotta 18 vuotta täyttäneet voidaan poissulkea. Huostaanottohan päättyy 18 -vuotiaana. Vuonna 2019 huostaanottoja lopetettiin 424 (4,2% ikäryhmän huostaanotoista) ja vuonna 2020 465 (4,6%). Käytännössä siis huostaanottoja lopetetaan ani harvoin.
Suomi on valinnut pysyvän huostaanoton tavoitteen, vaikka se on lainvastainen ja vastoin niitä velvoitteita, joita ihmisoikeussopimukset asettavat Suomelle.
Hallinto-oikeudet toimimattoman ja lapsia vaarantavan järjestelmän ylläpitäjinä
THL:n tiedotteen mukaan hallinto-oikeudet ovat olleet ruuhkautuneet poikkeusoloista johtuen.
Käytännössä lasten ja perheiden oikeusturvan vaarantavan ja toimimattoman järjestelyn ylläpidosta vastaa hallintotuomioistuinjärjestelmä, joka ei lainkaan sovellu lapsijuttujen käsittelyyn. Olen aiemmin kirjoittanut näistä oikeusturvaongelmista.
Läheisten sivuuttaminen
THL:n antaman tiedon mukaan huostassa 31.12.2020 eli vuoden viimeisenä päivänä huostassa oli 9637 lasta, joista yli puolet (56%) oli perhehoidossa. Perhehoitoon sijoitetuista lapsista ainoastaan 743 lasta oli sijoitettu sukulais- tai läheisperheisiin. Kunnilla oli vuonna 2020 toimeksiantosopimus 4841 perheen kanssa.
Lastensuojelulaki velvoittaa läheisten kartoittamisen. Kirjoitin aiemmin sosiaalisen perimän ideologiasta, johon lastensuojelu uskoo edelleenkin. Työtapana on sivuuttaa täysin kykenevät lapsen läheiset kuvittelemalla, että ”suku on pahin”. Lastensuojelutyön työtapojen soisi jo siirtyvän nykyaikaan.
Ihmiskauppaongelman uutisoiminen
Kuntalehti uutisoi uudet tilastoluvut:
”Lastensuojelun kustannukset jatkavat kasvuaan suurimmissa kaupungeissa – sijoitukset aiheuttavat valtaosan kustannuksista”
Jutun mukaan lastensuojelun kustannukset kasvoivat vuonna 2020 kuudessa suurimmassa kaupungissa Helsinkiä lukuun ottamatta. Tämä käy ilmi Kuusikkokaupunkien eli Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun ja Oulun tuoreesta raportista.
Kuusikkokaupunkien yhteenlasketut lastensuojelun kokonaiskustannukset vuonna 2020 olivat runsaat 422 miljoonaa euroa. Tästä sijoitusten osuus on lähes 341 miljoonaa euroa, eli noin 81 prosenttia kokonaiskustannuksista.
Kaikkiaan Kuusikkokaupungeissa tehtiin vuoden 2020 aikana yhteensä 57 342 lastensuojeluilmoitusta. Lastensuojeluilmoituksen kohteena oli 28 877 lasta eli 8,6 prosenttia kuutoskaupunkien 0-17-vuotiaasta väestöstä. Palvelutarpeen arviota, joissa selvitettiin lastensuojelun tarve, tehtiin yhteensä 16 316.
Lastensuojeluntarve todettiin viidenneksessä arvioita. Kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli yhteensä 5 599 lasta, mikä on 1,7 prosenttia kuutoskaupunkien 0-17 vuotiaiden lasten lukumäärästä.
Kuntalehden podcastissa toukokuussa vieraillut Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen kertoi taannoisessa kuntakyselyssä arvioidun, että joka viides huostaanotto voitaisiin jättää tekemättä jos nämä lapset saisivat tarvitsemaansa hoitoa mielenterveyspalveluissa.
Puustinen-Korhonen sanoi pitävänsä käsittämättömänä, että sijaishuollosta on muodostunut eräänlainen rinnakkaispalvelujärjestelmä, jonne työnnetään vammaispalveluja tarvitsevia ja psyykkisesti huonosti voivia lapsia.
– Luulen et meillä olisi vuositasolla huostaanottoja tuhansia vähemmän kuin tällä hetkellä, jos nämä lapset saisi oikeata apua silloin, kun he sitä tarvitsevat, Aila Puustinen-Korhonen sanoi.
Röyhkeät hoivajätit
Hiljaisuus vallitsee lastensuojelun ydinongelmista. Hiljaisuus vallitsee sijaishuollon väärinkäytöksistä.
Median uutisoinnista puuttuu kriittisyys.
Eivätkö uudet tilastot olisi ansainneet toisenlaiset otsikot:
”Suomi tekee ennätyksiä – jo 19 000 lasta siirretty pois kodeistaan”
”Röyhkeät hoivajätit kyykyttävät lastensuojelua – miljardi sijaishuoltoon”
”19 000 lasta sijaishuollossa – syyt eivät ole viranomaisen tiedossa”