Lehdistössä kirjoitettiin talvella 1912-1913 Helsingin Oulunkylän lastenkodin poikkeuksellisesta lapsikuolleisuudesta. Lastenkodin 40 lapsesta oli vuoden aikana menehtynyt yli puolet.
Helsingin Sanomat julkaisi sata vuotta noiden tapahtumien jälkeen 18.9.2012 jutun otsikolla:
Lastenkodin olot järkyttivät helsinkiläisiä, Oulunkylässä kuoli elokuussa 1912 peräti kymmenen orpoa.
Helsingin kaupungin ylläpitämässä Oulunkylän lastenkodissa kuoli vuonna 1912 peräti 24 alle yksivuotiasta, kun heitä vuoden aikana kävi talon asukkaina yhteensä 76. Kuolleisuuspiikki osui elokuulle 1912, jolloin lastenkodin asukkaita kuoli kymmenen.
Asiasta käynnistettiin myös poliisitutkimus. Paljastui, että puutteellisten tilojen lisäksi lastenkodin juomavesi oli kelvotonta, eikä sairaille lapsille järjestetty kunnollista hoitoa. Ruoka valmistettiin usein pilaantuneista raaka-aineista. Sosiaaliviranomaiset olivat lisäksi tyystin laiminlyöneet lastenkodin valvonnan.
Isompia lapsia oli rangaistuksena suljettu pimeään huoneeseen, pikkulapsia taas jätetty vaille hoitoa. ”Edelleen oli lapsia kauniin kesän ajalla pidetty ulkona paljaalla maalla selällään, paksu peite kasvoilla, niin että lasten oli vaikea hengittää.”
Lastenkoti ja viranomaiset kiistivät syytökset. Syyksi kuolleisuuteen todettiin, että lapset olivat jo lastenkotiin tullessaan sairaita. Molemmat lastenhoitajat toki saivat potkut. Kun asiaa käsiteltiin oikeudessa, sekä henkilökunta että valvovat viranomaiset todettiin syyttömiksi.
Onko mikään muuttunut 110 vuodessa?
Ainakin viranomaisten selitykset ovat pysyneet samana. Lasten huonoa hoivaa, kiusaamista, alistamista, perheestä eristämistä eli väkivaltaa sijaishuollossa puolustellaan sillä, että lapset ovat olleet jo omassa kodissaan huonovointisia tai kaltoinkohdeltuja (nykykielellä ”traumatisoituneita”).
Lastensuojelulogiikalla siis kotonaan huonosti kohdeltuja lapsia saa kohdella vielä huonommin sijaishuollossa?
Perheille kehitellään liiketalousperiaatteiden mukaan niin sanottuja palveluja, joilla saadaan palveluntuottajan liiketoiminta kukoistamaan. Perheiden tarpeita ja toiveita ei kysellä, mikä uuvuttaa ja ajaa loppuun niin lapset, äidit kuin isätkin. Sijaishuoltoon panostava Suomi laiminlyö mm. nepsylasten tutkimus-, hoito- ja kuntoutuspolkujen järjestämisen ja varmistaa näin sijaishuollon miljardibisneksen jatkumisen.
Muutos – onhan meillä lapsiasiavaltuutettu
Yksi asia on muuttunut. Suomeen on saatu lapsiasiavaltuutettu, jonka lakiin kirjattu tehtävä on pitää kaikkien lasten puolta. Hänen tulee mm. arvioida lapsen edun ja oikeuksien toteutumista ja seurata lasten ja nuorten elinolosuhteita, seurata lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia lasten hyvinvointiin sekä aloittein, neuvoin ja ohjein kehittää yhteiskunnallista päätöksentekoa lasta koskevissa asioissa ja edistää lapsen edun toteutumista yhteiskunnassa.
Lapsiasiavaltuutetun toimet sijaishuollon lasten hyväksi ovat jääneet vaatimattomiksi. Nykyinen lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on virallisen, satavuotisen, selittelymallin mukaisesti selittänyt pois sijaishuollon rakenteissa olevan väkivallan. Hän on kertonut kansalle, että sijoitettujen nuorten varhaisessa lapsuudessa on ollut kokemuksia kaltoinkohtelusta, jolloin on myöskin vaikea huomata, että joku todella välittää (Maarit Tastulan ohjelma 19.10.2019).
Lastensuojelutoimissa menehtyneet
Tänäkin vuonna lastensuojelutoimissa on menehtynyt lapsia ja nuoria aikuisia, jotka ovat vapautuneet sijaishuollosta ja päätyneet itsemurhaan. Lastensuojelutoimissa on menehtynyt uuvutettuja lasten läheisiä.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan lapsen erottaminen vanhemmistaan lisää (jopa kaksin tai kolminkertaisesti) riskiä sairastua psyykkisesti. Erään tutkimuksen mukaan huostaanoton kokeneet lapset ja nuoret kuolevat ennen 25-vuotissyntymäpäiväänsä yli kolme kertaa useammin kuin muut ikätoverinsa. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 1991–1997 huostaanotettuja suomalaislapsia (13 000 lasta). Nuoret kuolivat aineiden väärinkäyttöön, onnettomuuksiin ja itsemurhiin. Kuusi 15–24-vuotiasta tyttöä ja 29 poikaa teki itsemurhan.
Lastensuojelun rappiotilan syvyyttä kuvastaa se, ettei edes perustavaa laatua oleva ihmisoikeus – oikeus elämään -toteudu.
Mielenilmaus 17.11.2021 klo 11-13
Kadotetut lapset -työryhmä järjestää Helsingissä eduskuntatalon portailla keskiviikkona 17.11.2021 klo 11-13 mielenilmauksen lastensuojelutoimissa menehtyneiden muistoksi. Allakoi asia jo nyt, tilaisuudesta tulee myöhemmin lisää infoa.
Birgitta Wulf on istunut eduskuntatalon portailla helmikuusta 2020 lähtien joka keskiviikko muistuttamassa päättäjiä sijaishuollon puolueettoman selvityksen kiireellisyydestä. Ainoastaan kuulemalla kaikki sijaishuollossa olevat lapset ja heidän vanhempansa/läheisensä voidaan lastensuojeluun saada aikaan muutos.
Töölöläinen -lehti julkaisi lapsiasiantuntijasta jutun, joka löytyy tästä linkistä.Birgitan kirjoituksia löytyy tästä linkistä.