On hyvä, että Lääkäriliitto heräsi.
Lasten- ja nuorisopsykiatrian sekä psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Seppo Mäkinen kirjoitti Keskustan Suomenmaa -lehteen mielipidekirjoituksen analysoiden pääministeri Sanna Marinin terveydentilaa. Havainnot perustuvat pääosin Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa nähtyyn Marinin esiintymiseen. Mäkinen kysyy: Voimmeko me kansalaiset enää luottaa pääministerimme harkinta- ja arviointikykyyn maamme asioiden ylimpänä hoitajana?
Lääkäriliitto paheksuu Mäkistä. Suomenmaa -lehteä paheksutaan. Päätoimittaja pyytelee anteeksi.
Lastenpsykiatrian laadusta
Sairaanhoitopiirien lastenpsykiatrian toimintaan tutustuneille Seppo Mäkisin toiminnassa ei ole mitään kummallista. Se edustaa alalla vallitsevaa käytäntöä ja lastenpsykiatrian laatua. Hyvä, että Seppo Mäkinen avautui.
Sanna Marinin diagnoosi?
Seppo Mäkisen mielipidekirjoitus on kuitenkin jäänyt puolitiehen. Siitä puuttuu diagnoosi (taudinmääritys) sekä Marinista että Marinin lapsesta. Onhan Mäkinen kuitenkin napannut telkkarista Marinin arvioitavakseen, miksi työ on jäänyt puolitiehen. Katsotaan, kuinka Maija Meikäläisen kävisi lastenpsykiatrien näpeissä.
Tutkimatta ja näkemättä
Lastensuojelun asiakkaana oleville lapsille diagnoosi saatetaan asettaa jopa tutkimatta pikkupotilasta. Samalla voivat myös vanhemmat joutua diagnosoiduiksi, vaikkei lastenpsykiatrilla olisi aikuispsykiatrin koulutusta. Seppo Mäkinen näkyy olevan myös psykiatrian erikoislääkäri.
Psykoanalyyttiseen teoriaan uskovat lastenpsykiatrit saattavat syyttää vanhempia kaikesta, olipa kyse tarkkaavaisuuden pulmista, autismista, kehitysviiveestä, diabeteksestä, syömishäiriöstä yms.
Lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen diagnoosiksi asetetaan tämän syyllistämislinjauksen ja kiintymyssuhdeteorian mukaan tavallisesti ”tarkemmin määrittämättömät tavallisesti lapsuudessa alkavat toiminto- ja tunnehäiriöt” (F98.9); ”muu samanaikainen käytös- ja tunnehäiriö” (F92.8); ”lapsuuden kiintymyssuhteiden reaktiivinen häiriö”(F94.1). Näin tehdään, vaikkei lapsen ja vanhemman välistä suhdetta olisi koskaan tutkittu. Vanhempien osalta potilasteksteissä saatetaan viitata epävakaaseen persoonaan, rajattomuuteen.
Huostaanottosuositukset
Lastenpsykiatrien huostaanottosuositukset ovat rasittaneet vuosikymmenten ajan yhteiskuntaa ja erityisesti lapsiperheitä. Missään käypä hoito suosituksessa ei ole suositusta lapsen asuinpaikan muuttamisesta, siitä huolimatta näin tehdään. Näin voi siis käydä aivan tavalliselle perheelle ja vanhemmille, jotka ovat hakeneet lapselleen terveyspalveluja.
Huostaanottosuosituksista keskusteltiin vilkkaasti 2000 -luvun alussa, sen jälkeen aiheesta on tullut tabu, julkinen salaisuus. Mm. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen piti väitettä naurettavana, eihän lastenpsykiatrien aika riittäisi sellaiseen.
Huostaanottojen juurisyy
Tämä lasten ja erityisesti autismin kirjon lasten terveyttä vaarantava toimintakulttuuri paljastui kuitenkin vuonna 2012 Valtiontalouden tarkastusviraston lastensuojelua koskevassa tarkastuksessa. Ongelma otsikoidaan ”Erikoissairaanhoito tekee sijoitustilauksia”.
Kuntaliiton kyselyssä sosiaalityöntekijät kertovat lastenpsykiatrien toimintatavoista mm. seuraavaa:
”Lastenpsykiatrialla lapsi ei saa hoitoa/terapiaa, jos olosuhteet eivät ole vakiintuneet. Tämä tarkoittaa usein vaatimusta lapsen sijoittamisesta ensin. Toisaalta taas sijoitetun lapsen/nuoren saattaa olla vaikea saada palveluja, kun katsotaan, että hän saa tarvitsemansa palvelut lastensuojelun kautta.”
”Huostaanottoja ja sijoituksia tilataan, monesti lapsen ja perheen kuullen.”
Ongelma on jatkunut vuosikymmenten ajan. Lastenpsykiatrit kieltäytyvät tutkimasta perusteellisesti lastensuojelun asiakkaana olevaa lasta ja näin kielletään myös todistetusti tehokkaat hoito- ja kuntoutuspolut. Tämä on yksi tärkeimmistä huostaanottojen juurisyistä. Nepsylapsia ajetaan sijaishuoltoon syrjäytymään.
Kiristystä
Lastenpsykiatrit saattavat myös estää vanhempia hankkimasta lapselleen asianmukaisia neuropsykiatrisia tutkimuksia, joita on saatavilla yksityisellä puolella. Tällöin hoitoon tyytymättömistä vanhemmista ja heidän lapsestaan tehdään lastensuojeluilmoitus tai jopa kiireellinen sijoitus.
Onkohan muuten Sanna Marinista ja lapsesta tehty lastensuojeluilmoitus, kun äiti bilettää? Ilmoituksia tehdään tilastojen mukaan noin 444 päivässä. Ilmoitusten määrä oli vuonna 2020 peräti 162 130 ja kasvua oli 4 prosenttia edellisestä vuodesta. Maija Meikäläisen kohdalla bilettäminen todennäköisimmin johtaisi lastensuojeluilmoitukseen, onhan Maija yksinhuoltajaäiti.
Uskomatonta, mutta totta
Minulle tarjoutui tilaisuus 2000 -luvun alkupuolella lähteä kuuntelemaan vastikään edesmennyttä lastenpsykiatria, joka on laajasti kouluttanut alalla toimivia. Helsingin yliopisto oli näet julkaissut (!) netissä Lastensuojelua käyttävät perheet artikkelin, jossa lastensuojelun asiakkaita leimattiin ja tyypiteltiin sairaiksi. Julkaisu roikkuu edelleenkin kaiken kansan nähtävissä eli on ilmeisesti edelleenkin alalla käytetty opas. Halusin nähdä, minkälainen ihminen kirjoittelee tällaisia törkeyksiä. Paikalle oli kokoontunut lasten kanssa toimivia henkilöitä mm. koulujen, terveydenhuollon ja lastensuojelun piiristä – siis virkamiehiä.
Olen tehnyt tilaisuudesta muistiinpanot. Puhuja kertoi:
”Lastensuojeluperheissä vallitsee valehtelukommunikaatio.”
”Tyypillinen lastensuojeluperhe – jos pidetään liikaan kiinni lapsista (äiti) saadaan psykiatrisia tapauksia.”
”Lastensuojeluperheet haluavat karkuun. Perhe on valmis tekemään mitä tahansa, jotta mitään ei tapahtuisi.”
”Lastensuojeluperheitä ei voida hoitaa terapiassa, koska he vastustavat hoitoa.”
”Lapsia ei tule palauttaa kotiin, kun kotona on huonoa seuraa.”
”Skitsofrenia on savolaisuuden muunnos.”
”Lastensuojelu on kadottanut sielunsa ja muuttunut vanhempainsuojeluvirastoksi.”
”Huostaanotetut nuoret eivät osaa tehdä työtä.”
Puhuja kertoi mm, kuinka lastensuojeluperheitä voidaan tyypitellä myös ulkonäön perusteella; ulkonäöltään siistit ovat ”kovia ja kiiltäviä” ja villapaitaa käyttävät, yleensä lihavat ihmiset ovat ”pehmeitä ja pörröisiä”. Viimeksi mainituilla on yleensä paljon kotieläimiä, tietokoneita ja rahat loppuvat usein näissä perheissä, ruoka tulee jos tulee, asunto haisee. Puhujan näkemyksen mukaan lastensuojeluperheen häpeä saa perheen pakenemaan, mutta syyllisyys antaa tilan sairaudentunnolle ja siten mahdollisuuden parantumiselle.
Olen kertonut tuosta tilaisuudesta ja lastenpsykiatrian toiminnasta kirjassani Salassa pidettävä -suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa? (2013).
Sairaanhoitopiirien lastenpsykiatria selvitykseen
Lastenpsykiatrien toimintatavat tulisi selvittää jokaisessa sairaanhoitopiirissä. Yritin saada aikaan keskustelua tästä aiheesta lääkärikunnassa lähettämällä artikkelin Lääkärilehteen. Päätoimittaja Saloheimo ei pitänyt sitä soveliaana.
Voisiko Sanna Marin tehdä asialle jotain? Uskomushoidot voivat hyvin, sijaishuollon miljardibisnes kukoistaa ja palveluntuottajat voivat hyvin. Hallitusohjelmaan taisi tulla kirjatuksi jotain lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnista ja syrjäytymisen ehkäisystä. Jokainen lapsi on arvokas -sellaista puhetta kansa saa kuulla.