Sosiaali- ja terveysministeriö käynnistää lastensuojelun lainsäädännön kokonaisuudistuksen. Aloite on tullut lapsiasiavaltuutetulta. Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Linden, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ja lasten ja STM:stä nuorten yksikön johtaja Anna Cantell-Forsbom ovat kertoneet sosiaali- ja terveysministeriön järjestämässä tiedotustilaisuudessa lastensuojelulain kokonaisuudistuksesta.
STM lataa pöytään valtavan määrän tavoitteita ja toimenpiteitä. On yllättävää, ettei esille nosteta ensisijaisen tärkeitä asioita liittyen rakenteelliseen korruptioon, STEA:n avulla luotuun järjestödemokratiaan ja hallinnon vääristymiin, väkivaltaiseen palvelujärjestelmään, sosiaalityöntekijöiden heikkoihin virkamiestaitoihin, mielivallan kulttuuriin, virkavastuukysymyksiin, lastenpsykiatrien huostaanottolähetteisiin, lasten ja vanhempien oikeusturvan vaarantavaan hallintotuomioistuinkäsittelyyn sekä sijaishuollon nykytilaselvityksen käynnistämiseen.
Lastensuojelun kroonistuneen kriisin taustalla ovat sosiaalityöntekijöiden koulutukseen liittyvät puutteet ja ideologiapohjainen virkatyö. Ellei tätä perusasiaa saada kuntoon, kaikenlaiset lainsäädäntöuudistukset ovat turhia. Sosiaalityöntekijät jatkavat ”lapsen edun” ajamista lakien velvoitteista piittaamatta, oman intuitionsa mukaan – olipa laki minkälainen tahansa.
Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaaminen lastensuojelujuttuihin edellyttäisi oikeusministeriön hallinnonalan kytkemistä lainvalmisteluun.
Virheolettamia
Tiedotteessa väitetään, että lastensuojelun tarve on lisääntynyt ja että huostaanotot toimisivat pahoinvoinnin mittareina. Lähtökohtaolettama on virheellinen. Yhtä perusteltua on väittää, että huostaanotot ovat lisääntyneet, koska virassa olevat sosiaalityöntekijät käyttävät lain sijaan mututuntumaa ja hutiloivat huostaanottoja perus- ja ihmisoikeuksista piittaamatta.
Rakenteellinen vinouma tuottaa lapsimateriaalia lastensuojeluun, koska ministeriö on luonut nykyisen järjestelmän palveluntuottajien hyväksi. Lapsikauppa menestyy, mikäli lapsimateriaalia on riittävästi. Pahoinvointi on lisääntynyt, koska järjestelmä aiheuttaa pahoinvointia.
Lastensuojelulaki on ollut voimassa ainoastaan 14 vuoden ajan (alkaen 1.1.2008). Tämä tosiseikka huomioiden, nyt tehty esitys pakottaa pohtimaan, minkälaista asiantuntemusta ministeriössä oikein on. Koko palettia ollaan laittamassa jälleen kerran uuteen uskoon. Sellainen toiminta – hakuammunta- aiheuttaa valtavasti kustannuksia.
Ministeriön tiedotteeseen on puikahtanut vääriä prosenttilukuja. Kodin ulkopuolella ei asu 1,6 prosenttia, vaan 1,8 prosenttia alaikäisistä. Siis valtava määrä lapsia.
Rakenteellisen korruption avaaminen ja purkaminen
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala on asiantuntijoidensa avulla 2000 -luvun kuluessa tuotteistanut sekä lapset että lasten vanhemmat. Ei ole mitään syytä olettaa, että tilanne muuttuisi ministeriön linjauksin perheiden kannalta paremmaksi. Ellei rakennevinoumia avata ja pureta, uudistukset saattavat syventää entisestään lastensuojelun perheille aiheuttamia ongelmia ja kiihdyttää lapsikauppaa.
Ministeriö on osoittanut vuosituhannen kuluessa olevansa niin ihastunut yksityisten toimijoiden visioihin, että myös lainvalmistelu saattaa luisua / on saattanut luisua omia taloudellisia etuja ja ideologiaa ajaville toimijoille. Asiantuntijoina on käytetty tahoja, joilla on välitön taloudellinen intressi huostaanottojen ja lastensuojelun asiakkaiden määrän kasvattamiseen.Näyttää siltä, että ministeriö kelpuuttaa asiantuntijaksi sen, joka kertoo olevansa lastensuojelun asiantuntija. Lastensuojelujärjestö -nimikkeellä asiantuntijaksi pääsee motiiveja kyselemättä. Mitä syntyy, jos nyt mätää paikataan mätäpaisetta puhkaisematta?
Veronmaksajan kannalta olisi ollut oikeutettua odottaa, että tiedotustilaisuudessa olisi ollut paikalla Valtiontalouden tarkastusviraston edustaja kertomassa, kuinka veronmaksajien rahanhaaskuu tullaan lopettamaan. Kuinka ministeriötä oikein valvotaan?
Rakenteellinen korruptio heikentää pitkällä tähtäimellä instituution suorituskykyä ja kääntää instituution pois varsinaisesta tavoitteestaan sekä vähentää sen kykyä saavuttaa tavoitteensa (Ari Salminen, Rehellisyys maan perii, tutkimus hyvästä hallinnosta ja korruptiontorjunnasta, 2018). Näin on STM:n hallinnonalalla tapahtunut. Hyvinvointia tuottamaan tarkoitetut palvelut tuottavat pahoinvointia ja edistävät palveluntuottajien hyvinvointia:
Vuosituhannen edetessä huostaanottojen määrä on liki kaksinkertaistunut. Perhehoidosta on tullut ensisijainen hoitomuoto vuonna 2012 tehdyn lakimuutoksen ansiosta. Yhteiskunnan tuki ohjataan perhehoitajille – ei vanhemmille.
Peruspalvelut ovat heikentyneet. Sijaishuolto on miljardiluokan liiketoimintaa, johon osallistuu myös kansainvälisiä toimijoita. Miljardilla eurolla tuotetaan sairautta, itsetuhoa, rikollisuutta ja syrjäytymistä. Sijaishuolto jatkuu häiriöttä eikä lapsia palauteta kotiin. Sijaishuoltoa ei valvota. Ylimpien valvontaviranomaisten toistuvat huomautukset. Julkisen vallan käyttö on hämärtynyt – palveluntuottajat määräävät, mitä perheet tarvitsevat ja mitä kunta ostaa.
Ministeriön asiantuntijuutta on perustelua kyseenalaistaa. Ministeriöllä ei ole esittää mitään näyttöä siitä, että se pystyisi muuttamaan suuntaa –tarjolla on ollut ainoastaan miinusmerkkistä tietotaitoa.
Katsaus sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelun tasoon
Ministeriön miinusmerkistä tietotaitoa osoittaa, että ainoastaan 14 vuotta voimassa ollut lastensuojelulaki todetaan tiedotteen tekstein käytännössä kokonaisuudessaan epäonnistuneeksi. Ministeriö on itse luonut kriisinsä haalimalla lastensuojelun piiriin lapsia, joille lastensuojelulla on annettavanaan vain puhepalveluja ja huostaanottoja. Eikö tämä olisi ollut reilua kertoa tiedotustilaisuudessa. Jospa vika ei olekaan kansan laadussa vaan ministeriön seinien sisäpuolella?
Katsotaanpa, kuinka lainvalmistelussa on aiemmin toimittu – kuinka kriisi saatiin syntymään. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 5.1.2005 lastensuojelulain kokonaisuudistuksen valmistelua varten työryhmän, jonka tuli valmistella muutostyö. Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin tulosaluejohtaja, sittemmin kehittämispäällikkö Sirpa Taskinen Stakesista. Työryhmä sai työnsä päätökseen keväällä 2006.
Uudesta lastensuojelulaista tuli interventiolaki, joka mahdollisti voimakkaan puuttumisen perhe-elämään. Lakia kuitenkin markkinoitiin perheiden auttamisena eli varhaisena puuttumisena. Myös tuohon aikaan ministeriössä korostettiin, kuinka perheiden oikeusturvasta tullaan huolehtimaan entistä paremmin.
Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio kiinnitti lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä huomiota siihen, että uudistamistyöryhmän mietinnöstä puuttui huostaanoton perus- ja ihmisoikeuksia koskeva nykytilan arvio ja selostus siitä, miten ehdotettujen säännösten ajateltiin ehkäisevän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteamien epäkohtien syntymistä tulevaisuudessa.
Paunio kiinnitti huomiota siihen, että lastensuojelulain yleiset säännökset on kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Lapsen ja huoltajan välinen perhe-elämä nauttii kuitenkin perus- ja ihmisoikeussuojaa. Tämä suoja merkitsee myös suojaa huoltajan oikeuksille. Hän ehdotti pohdittavaksi, että lapsen ja vanhemman välisen suhteen suoja ja huoltajan oikeudet tulisi ottaa paremmin huomioon (EOA 29.6.2006, dnro 1646/5/06, lausunto lastensuojelulain kokonaisuudistustyöryhmän muistiosta. )
Varhaisen puuttumisen ja huolivyöhykemallin aikaansaamat ongelmat olivat lakia vahvistettaessa jo näkyvissä. Lastensuojelujuttuihin erikoistuneet lakimiehet tunnistivat hyvin ongelmat. STM ei halunnut arvioida tilannetta tiedossa olevien tosiseikkojen valossa, vaan halusi ajaa lakiehdotuksen läpi. Olin kirjoittamassa näin jälkikäteen arvioiden oikeaan osuvaa tilannekatsausta, jossa Lakimiesyhdistys Suomen Oikeusapulakimiehet ry. totesi sosiaali- ja terveysministeriölle 20.6.2006 mm.:
”Sen sijaan, että lakiesityksessä olisi paneuduttu oikeusturvaongelmien poistamiseen ja perheiden oikeusturvan parantamiseen, ollaan luomassa valvonta- ja pakkokeinopalveluita sisältävä laki. Lastensuojelulaista on tulossa lastensuojelun asiakashankintalaki, jonka myötä huostaanottojen määrät tulevat kasvamaan.
Lakiesitys alistaa perheet erityiseen lastensuojelun asiakkuuteen olettamalla, että valvonnalla voitaisiin lasten hyvinvointia parantaa. Sanana asiakkuus on viranomaislähtöinen ja vastenmielinen. Käsityksemme mukaan suomalaiset perheet eivät tarvitse lapsilleen sellaisia valvonta- ja pakkokeinopalveluja, joita esitetään. Varhaisen puuttumisen hankkeet ovat jo luoneet maamme kuntiin koneiston, joka valvoo, kun auttamisen ja tukitoimien kehittämisen sijaan on kehitetty kansalaisen valvontaa.”
Korvaan kuiskaajat asiantuntijoina
2000 -luvun alussa toteutettuun lastensuojelulain kokonaisuudistukseen liittyvä erityinen piirre oli, että kansalliseen lainsäädäntöön tunkeutui kansainvälisen toimija. Pelastakaa lapset ry:n kertoman mukaan se oli aktiivinen jo vuonna 2001 tapaamalla lakia valmistelevan virkamiehen ja pyrkimällä näin vaikuttamaan lakiin sen valmisteluvaiheessa (Toimintakertomus 2001). Aktiivisuus palkittiin. Pelastakaa lapset ry:n kaikki lakiehdotukset kirjattiin uuteen lastensuojelulakiin. Lastensuojelulakiin sisällytettiin kaikki elementit, joilla lastensuojelun piiriin saadaan seulotuksi mahdollisimman paljon lapsia.
Pelastakaa lapset ry ilmoittaa vuoden 2020 tuloksen olleen ennätyksellinen. Kokonaistuotot ylittivät ensimmäistä kertaa 40 miljoonan euron rajan ollen 42,3 miljoonaa euroa (vertauksena 37,3 miljoonaa euroa vuonna 2019). Ministeriö on palvellut erinomaisesti palveluntuottajia. Lastensuojelujärjestöt ovat eläneet kukoistuskauttaan.
Ilmiantojärjestelmä
Vuosituhannen alussa toteutettua lastensuojelulain kokonaisuudistusta markkinoitiin julkisuudessa työryhmän puheenjohtaja Sirpa Taskisen sanoin: Nyt koko kylä kasvattaa. Näin lakia markkinoitiin päättäjille ja kansalle – yhteisvastuun ottamisena. Koko kylä -malli luotiin Pelastakaa lapset ry:ssä järjestön aloittaessa vuonna 2000 Kokokylä -projektin, joka oli tarkoitus levittää valtakunnalliselle tasolle (Toimintakertomus 2000). Yhdistyksen luoma ”koko kylä kasvattaa” -malli sopi hyvin yhteen Stakesin tutkijoiden luoman huolivyöhykemallin kanssa.
Lasten tuotteistaminen edellyttää, että lapsia saadaan riittävän tehokkaasti palveluntuottajien piiriin. Pelastakaa lapset ry. korosti vuoden 2000 toimintakertomuksessaan viranomaisten velvollisuutta ja kansalaisten oikeutta reagoida ”naapurin lapsen” ongelmiin lastensuojeluilmoituksella tulisi entisestään korostaa niin lainsäädännössä kuin julkisessa keskustelussa:
”Lapsia työssään kohtaavien viranomaisten velvollisuutta ja muiden kansalaisten oikeutta reagoida ”naapurin lapsen” ongelmiin lastensuojeluilmoituksella tulisi entisestään korostaa niin lainsäädännössä kuin julkisessa keskustelussa. Näin tieto lapsen hädästä tulisi riittävän varhaisessa vaiheessa lastensuojeluviranomaisten tietoon ilman, että ilmoituksen tekemisen esteenä on virheellinen käsitys salassapitosäännösten velvoittavuudesta”.(Araneva Mirjam, Lapsen oikeudet ja suojelu teoksessa Törrönen Maritta (toim.), Lapsuuden hyvinvointi, yhteiskuntapoliittinen puheenvuoro, 2001, s. 100).
Uusi laki velvoitti lastensuojeluilmoituksen tekemiseen yhä laajempia toimijajoukkoja. Viimeisen tilaston mukaan ilmiantoja tehtiin 162 130 kpl (2020). Järjestelmä on palvellut erinomaisesti palveluntuottajia.
Tarpeettomien palvelujen luominen
Pelastakaa lapset ry:n lakiehdotuksiin kuului, että avohuollon tukitoimien valikoimaan lisätään avohuollon tukitoimena tapahtuvan sijoituksen ja huostaanoton välimuoto, jonka toimien kohteena olisi joko koko perhe tai lapsi yksin. Lakiin kirjattiin mahdollisuus sijoittaa lapsi ja/tai lapsi vanhempansa kanssa saamaan ”avohuollon tukitoimena tuen tarvetta arvioivaa tai kuntouttavaa perhehoitoa taikka laitoshuoltoa”.
Uusi laki avasi näin palveluntuottajille markkinat myös avohuollon palveluihin (mm. kalliit perhekuntoutukset, joista ei tutkimusnäyttöä). Sijaishuollon edunvalvojien tarjoamilla ns. avohuollon tukitoimilla arvioidaan perheitä ja annetaan lausuntoja vanhemmuudesta, vuorovaikutuksesta, kiintymyssuhteesta jne.- mututuntumalla.
THL:n tilastojen mukaan peräti 7 700 lasta on sijoitettu kodin ulkopuolelle ns. avohuollon vapaaehtoisena sijoituksena. Käytännössä perheet ovat kuitenkin pakkotilanteessa: hyväksy ”kuntoutus” tai lapsi otetaan huostaan. Uhkailua tehostaa kiireellisen sijoituksen instrumentti, jota käytetään yleisesti vastoin lain tarkoitusta. Perheet saadaan polvilleen kiireellisellä sijoituksella ja ottamaan vastaan mitä tahansa ”palvelua”.
Sosiaalityöntekijät asiantuntijoina
Riitta-Leena Paunio havaitsi, ettei ministeriössä huomioitu perhe-elämän kuuluvan myös lapsen huoltajalle. Katsotaanpa, kuinka ministeriö huolehti siitä, että lapsen perhe – siis lapsen päähenkilöt, äidit ja isät – jäivät paitsioon.
Lakiuudistusta valmisteltiin lastensuojelun kehittämisohjelmassa. Lastensuojelulain tekstiä valmisteltiin työryhmässä, joka nimitettiin substanssityöryhmäksi. STM:n antaman tiedon mukaan substanssityöryhmän asettamisesta ei löydy tietoja valtioneuvoston arkistosta eikä Kansallisarkistosta. Raporttikin oli pitkään kadoksissa, mutta löytyi etsinnän jälkeen.
Substanssityöryhmän puheenjohtajana toimi lakeihin ja vanhempiin sekä vanhempien oikeussuojaan väheksyen suhtautuva Päivi Sinko, joka kokosi sosiaalityöntekijöitä ja muita toimijoita lakitekstiä valmistelemaan. Päivi Sinko kertoo koonneensa sosiaalityöntekijöiden mielipiteitä eri puolilta Suomea.
Lisäksi Sinko on käynyt lukuisten ryhmän ulkopuolisten henkilöiden kanssa keskusteluja lastensuojelun tilasta ja lain uudistustarpeista. Sinko ei kerro näiden henkilöiden nimiä. Sinko kiittää erityisesti kouluttaja, sosiaalityöntekijä Irkka Peltosta Helsingin yliopiston Koulutus-ja kehittämiskeskus Palmenian Vantaan yksiköstä.
Vanhempien oikeussuojakeinojen käyttämisesta on raportissa käytetty nimitystä ”juridinen häirintä”. Lasten koti-ikävää kuvataan ”liian yksiulotteiseksi ideologiaksi, jonka mukaan “kaikki lapset ikävöivät vanhempiaan huostaanoton jälkeen”. Sijaisperheeseen juurtumaan valmiit lapset olisi kyettävä tunnistamaan, jotta heille ei tehtäisi väkivaltaa perheen yhdistämisprosessien nimissä.
Raportin lähdeaineistossa viitataan mm. Pelastakaa lapset ry:n Yhteiskuntapoliittiseen puheenvuoroon (2001) ja Mirjam Aranevan kirjoitukseen Lastensuojelulain muutostarpeet sekä Eva Gottbergin luentomonisteeseen (2002) Lastensuojelun juridiikkaa, Helsingin yliopiston Tutkimus-ja koulutuskeskus Palmenia 9.10.2002.
Substanssiryhmän ehdotuksena lakitekstiin oli pysyvä huostaanotto ja adoptio -otsikon alla: ”Pysyvää huostaanottoa tai adoption mahdollisuutta on ryhdyttävä selvittämään lapsen tai vanhempien kuntoutumisennusteen ollessa erittäin huono ja lapsi on ollut sijoitettuna useita vuosia tai jos lapsi itse esittää tästä toiveen”.
Onkohan Päivi Sinko osallistumassa myös nyt tulevan lain laadintaan?
Valikoiva asiantuntijuus
Lastensuojelun ideologia on verkostoitunut myöhemminkin tehokkaasti lainvalmisteluun. Aiemmin sentään lausuntopyyntöjä lähetettiin eri tahoille. Nykyisin tapa on toinen: Sopivat henkilöt kuullaan ja epäsopivia ei kuulla.
Sosiaali- ja terveysministeriö pyysi 4.12.2020 päivätyllä pyynnöllään eri toimijoilta lausuntoa vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän ehdotuksesta hallituksen esitysluonnokseksi lastensuojelun vaativaa sijaishuoltoa koskevaksi lainsäädännöksi. Vaativan sijaishuollon lakiesitykseen sisältyy myös uusia avohuollon tukitoimia koskevia esityksiä, jotka palvelevat sijaishuollon etua ja ovat perheille pakkopalveluita (STM 2020:28).
Työryhmän jäseninä olivat mm. Pesäpuu ry:stä Katriina Nokireki ja Jyväskylän kaupungin sosiaalityöntekijät Häyrynen ja Suortti sekä Pesäpuu ry:n VIP-verkostoon kuuluvista kehitysjohtaja Ketonen Perhekuntoutuskeskus Lausteelta. Työryhmä kuuli tutkimusprofessori Tarja Heinoa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksesta.
Lausuntopyyntö lähetettiin mm. Pesäpuu ry:lle, Pelastakaa Lapset ry:lle, Nuorten Ystävät ry:lle, Familar Oy:lle, Attendo Oy:lle, SOS Lapsikylälle, Arjessa Oy:lle, ITLA:lle, Osallisuuden aika ry:lle ja Talentia ry:lle.
Lausuntopyyntöä ei lähetetty niille tahoille, joilla on paras tieto lastensuojelun asiakkaan oikeusturvaongelmista, sijaishuollossa olevan lapsen kohtelusta ja esimerkiksi avohuollon palvelujen aikaansaamista ongelmista, mm. tukitoimien käynnistämistä huostaanotoista. Julkiset oikeusavustajat ry, Luvan saaneet oikeudenkäyntiasiamiehet ry ja Suomen Asianajajaliitto eivät näin ollen saaneet lausuntopyyntöä.
Nepsy- lasten tilanne
STM:n tiedotteessa mainitaan ”neurokirjon häiriöiden yleistyminen”, mutta jätetty kirjaamatta yli 30 vuotta jatkunut kunnallisten lastenpsykiatrien väärin toimimisen malli – huostaanottojen ydinongelma. Lastensuojelun asiakkaana olevia vanhempia uuvutetaan heidän hakiessa tarkkaavaisuuden häiriöistä ja erilaisista käytöspulmista kärsiville lapsilleen apua. Hoitamattomina ja vailla todistetusti tehokkaita hoitomuotoja näille lapsille kasaantuu monenlaisia ongelmia kärjistyen yleensä teini-iässä. Tutkimattomina, hoitamattomina ja kuntouttamattomina nämä lapset muodostavat ydinjoukon huostaanotoista. Kyse on siis huostaanottojen juurisyistä. Lastensuojelun asiakkaana oleville lapsille ei suostuta antamaan asianmukaista terveydenhoitoa. Onko tarkoitus viimein selvittää, mitä sairaanhoitopiirien lastenpsykiatriassa oikein tapahtuu ja minkälaisia hoitomuotoja siellä käytetään?
Lisää uskottavuusongelmia
STM:n tiedotustilaisuudessa puhuttiin kauniita sanoja myös perus- ja ihmisoikeuksista. Ministeriölle on kuitenkin syntynyt heti alkumetreillä henkilöön liittyvä uskottavuusongelma. Lainvalmisteluun on näet sekaantumassa/ sekaantunut Vantaan kaupungin perhepalvelujen johtajana toiminut Anna Cantell-Forsbom.
Cantell-Forsbom on saanut johtajan viran ministeriössä sen jälkeen, kun hän on ollut edistämässä SOS -lapsikylän tuotteiden myyntiä Lapset SIB -hankkeessa ja haukkunut rakenteellisia epäkohtia esille nostaneita alaisiaan rumin sanoin.
Iltalehti selvitteli hanketta ja uutisoi ”Sijoittajat tulivat lastensuojeluun”. Cantell-Forsbom oli valmistelemassa ja esittelemässä Vantaan kaupungille Lapset SIB -hanketta. Lapset SIB-hankkeen tarkoituksena kerrottiin olevan parantaa neuropsykiatrisista oireista kärsivien 3-4-vuotiaiden tilannetta ja lastensuojelun kuormittumista. SOS-Lapsikylän Perhekumppani valikoitui toteuttajaksi. Iltalehden selvityksen mukaan hankkeen valmistelu Vantaalla tapahtui nopeasti ja niukoilla resursseilla, eikä asiassa tehty kattavaa resurssiarviointia tai riskianalyysia. Kaupungin ja FIM:in välisessä SIB -sopimuksessa ei ole lainkaan irtisanomismahdollisuutta, koska se on toissijainen sopimus hankkeen pääsopimukseen nähden. Sopimuksen purkaminen ei siis ole mahdollista. Vantaa ei enää ota ohjelmaan uusia lapsia, mutta mukana jo olevat saavat siinä jatkaa. Vantaa siis todennäköisesti joutuu maksamaan tuottoja vaikuttavuuden perusteella, vaikka säästöjä ei tullutkaan. Sopimus on siis ollut ehdoiltaan erittäin hyvä SOS -lapsikylälle ja valvonut SOS -lapsikylän etua.
Hanketta vastusti vuonna 2018 vain yksi sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen, Antero Eerola (vas). Eerola kertoo aavistaneensa, ettei hanke tulisi päättymään hyvin.
–Ajatus siitä, että varainhoitoyhtiö tekee kaupungin kanssa yhteistyössä bisnestä neuropsykiatrisesti oirehtivilla lapsilla on suorastaan iljettävä, sanoo Eerola Iltalehden toimittajalle.
Kuka lakeja oikein valmistelee?
Sosiaali- ja terveysministeriön myötävaikutuksin sijaishuollon etua valvovat tahot ovat tehneet itsestään joka alan asiantuntijoita. On perusteltua olettaa, että tällä vuosituhannella STEA:n avulla voimistuneet lastensuojelujärjestöt ja muut palveluntuottajat toimivat nyt joko näkyvästi tai taustalla kukin omaa etuaan valvoen ja pyrkivät vaikuttamaan lainvalmisteluun. Onko kenties aloite uudesta laista tullut näiltä tahoilta? Mitä ahneet järjestöt vielä haluavat?
Hallinnon uskottavuutta arvioiden ja ulkoa päin asiaa tarkastellen STM:n tiedotustilaisuudessa olisi siis voinut olla yhtä hyvin läsnä myös SOS -lapsikylän tai Pelastakaa lapset ry:n tuote-esittelijä tai jonkun muun palveluntuottajan edustaja. SOS -lapsikylä on aktiivisesti markkinoinut palveluitaan väittäen 10 000 suomalaislapsen olevan vailla uutta kotia.
Kuinka veronmaksaja voi vakuuttua, että lainvalmistelu sujuu asianmukaisesti ja perus- ja ihmisoikeusasiat huomioiden, jos valmisteluun on sekaantunut iljettäviä tuotteita edistänyt virkamies Cantell-Forsbom?
Käykö Cantell-Forsbom kiinni rakenteisiin?
Cantell-Forsbomin kyky puuttua lastensuojelun rakenneongelmiin on niin ikään tullut testatuksi Vantaan palveluksessa. Kaikki lastensuojelujuttuja hoitavat tietävät Vantaan lastensuojelun vakavat ongelmat. Myös työntekijät ovat yrittäneet saada aikaan parannusta eli toimineet aivan oikein yrittäen poistaa havaitsemiaan epäkohtia. Vantaalaiset sosiaalityöntekijät kertoivat omasta hädästään Helsingin Sanomille syksyllä 2014. Tämän jälkeen Vantaan kaupunki teki toimenpiteitä kuten nosti työntekijöiden palkkaa hiukan. Työntekijöiden mukaan tämä ei ratkaissut itse kriisiä. Niinpä joukko Tikkurilan lastensuojelun työntekijöitä teki omasta työpaikastaan kantelun aluehallintovirastolle alkuvuodesta.
Perhepalvelujen johtajana toiminut Cantell-Forsbom on julkisessa Facebook-postauksessaan luonnehtinut kantelun tehneitä työntekijöitä esimerkiksi puskista huutelijoiksi ja omiin muroihin pissijöiksi.
STM on nyt kertomansa mukaan rakentamassa jotain ihan uutta. Kuinka veronmaksaja voi vakuuttua siitä, että lainvalmistelu sujuu asianmukaisesti ja lapsiperheiden perus- ja ihmisoikeusasiat huomioiden, jos valmisteluun sekaantuu alaistensa suun tukkinut ja lähinnä lastensuojelun julkisuuskuvasta huolissaan oleva virkamies?
Ovatko myös lastensuojelun rakenteellisten epäkohtien poistamista ja perus- ja ihmisoikeuksien huomioimista vaativat ihmiset puskista huutelijoita ja pissijöitä?
On kuin sattuman sanelemaa: Myös kansallisen lapsistrategian projektipäällikkö Johanna Laisaari siirtyi lastensuojelun ongelmakaupungista Vantaalta ministeriön palvelukseen.
Hyvä veli -asiantuntijuus
STM:n tiedotteessa kerrotaan, että ensivaiheessa tullaan selkiyttämään lastensuojelun visio ja luomaan suuntaviivat kokonaisuudistukselle. Onkohan käsikirjoittajana toiminut jo nyt Pesäpuu ry ja sen taustalla toimivat järjestöt ja liikemiehet? Pesäpuu ry on innostunut visioista, intuitiosta ja pride–uskosta, joka viedään läpi ei-uskovaisten (Pesäpuu 20 v, 2019, s. 10,16,19).
Tiedotteessa ei kerrota, kuinka Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet huomioidaan, kuinka tutkimustieto huomioidaan, kuinka lapsivaikutusten arviointi tehdään vai tehdäänkö tälläkään kertaa. Eikö ensin pitäisi selvittää perusasiat, kuulla ihmisiä ja käynnistää sijaishuollon nykytilaselvitys? Sen jälkeen olisi uudelleen rakentamisen aika.