Helsingin Sanomat uutisoi 29.12.2020
”Koskelan tapahtumat kääntävät katseet kestämättömään epäkohtaan: Suomi epäonnistuu lasten suojelemisessa”
Kaupunkitoimittaja Maija Aalto kirjoittaa lastensuojelusta:
”Sijaishuollossa elävät lapset ja nuoret kokevat fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa useammin kuin ikätoverinsa. Väkivallantekijät ovat sekä aikuisia että muita nuoria.”
Poliisi tutkii Koskelan tapausta murhana. Yksityiskohtia ja koko taustaa emme tiedä. Epäillyt ovat samanikäisiä kuin uhri ja pahoinpidelleet tätä kauan ja julmasti. Poliisi kertoi henkirikoksen uhriksi joutuneen nuoren vanhempien luvalla, että tämä asui lastensuojelun sijoittamana.”
Helsingin kaupungin apulaispormestari Sanna Vesikansa kertoo toimittajalle:
”Meillähän on tutkimustietoa syistä sijoitusten taustalla Helsingissä, sieltä löytyy paljon esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa ja perheiden huono-osaisuutta. Ei sitä korjata millään yksittäisellä toimenpiteellä, vaan sen pitää olla pitkäaikainen tavoite”
Lapsi on kuollut sijaishuollossa – lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän vastuulla ollut lapsi. Sosiaali- ja terveysasioista vastaava puhuu perheiden huono-osaisuudesta ja resursseista.
Toimittaja haastattelee Lastensuojelun Keskusliiton yhteiskuntatieteiden johtajaa Miia Pitkästä. Miia Pitkänen toimii asiantuntijana lapsi- ja perhepolitiikkaan, lastensuojeluun ja lasten kaltoinkohtelun ehkäisyyn liittyvissä teemoissa. ”Monissa kunnissa asiakkaiden määrät työntekijää kohden ovat yhä kohtuuttomia”.
Lapsi on kuollut sijaishuollossa -lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän vastuulla ollut lapsi. Järjestöjohtaja puhuu resursseista.
Toimittaja tutkii myös THL:n tutkijoiden Riikka Ikosen, Pia Erikssonin ja Tarja Heinon tekemää kouluterveyskyselyä. Sen yksiselitteinen lopputulos on, että sijoitetut lapset kertovat kokevansa väkivaltaa, yksinäisyyttä, ahdistusta ikätovereitaan useammin. Noin viidennes nuorista ei tiennyt, kuka on heidän sosiaalityöntekijänsä tällä hetkellä. Sijoitetuilla nuorilla on vaikeuksia näkemisessä, kuulemisessa tai kävelemisessä. Heillä on paljon vaikeuksia muistamisessa, keskittymisessä ja oppimisessa; ero oli huomattava muulla tavoin asuviin ikätovereihin nähden.
Toimittaja on antanut haastateltavien puhua.
Journalistin ohjeiden mukaan journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti.
Tarkentavat kysymykset puuttuvat.
Resursseista
Onko sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelussa jokin perustavaa laatua oleva ongelma, koska mikään sen ilmoittama tavoite ei ole toteutunut?
Miksi kaikki hankkeet ja lainvalmistelu ovat tähdänneet sosiaalityöntekijöiden täystyöllisyyteen (”resurssi”) eivätkä lapsiperheiden hyvinvointiin?
Miksi ministeriö halusi luoda ilmiantojärjestelmän (lastensuojeluilmoitus), joka takaa jatkuvat ylityötunnit sosiaalityöntekijöille?
Voisiko Lastensuojelun keskusliitto tehdä asialle jotain, jotta lastensuojelun paisuttaminen loppuu?
Maassamme ei koskaan ole ollut näin paljon sosiaalityöntekijöitä.
Ylimpien valvontaviranomaisten, mm. eduskunnan oikeusasiamiehen, ratkaisuista näkyy, että sosiaalityöntekijät eivät halua noudattaa lakia.
Jospa kyse onkin välinpitämättömyydestä ja sijaishuollon lapsiin kohdistuvan väkivallan hyväksymisestä (mielivalta)?
Miksi sosiaalityöntekijöiden lisääminen parantaisi tilannetta?
Eikö sosiaalityöntekijöiden lisääminen lisää myös mielivaltaa?
Sijaishuollon lasten väkivaltaisella kohtelulla on yli satavuotinen historia.
Miksi Lastensuojelun Keskusliitto ei ole esittänyt valtiovallalle, että sijaishuollon puolueeton nykytilaselvitys pitää viipymättä käynnistää haastattelemalla lapset ja heidän vanhempansa?
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ylisukupolvinen hiljainen sopimus
Sijaishuollossa oleviin lapsiin on kautta maamme historian kohdistettu väkivaltaa, laiminlyöntiä ja huonoa kohtelua. Virkamiehet ovat ylisukupolvisesti nimitelleet ja maalittaneet ihmisiä huono-osaisiksi (lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ylisukupolvinen hiljainen sopimus).
Mitä olette virastossanne tehnyt tämän ylisukupolvisen ja ihmisiä vahingoittavan väärintoimimisen lopettamiseksi?
Kuinka monen lapsen / vanhemman tämä väärintoimiminen on teidän virastossanne tuhonnut?
Miksi nimittelette ihmisiä ’huono-osaisiksi’?
Mitä sana tarkoittaa?
Onko ”huono-osaisen” lasta oikeus kohdella huonosti?
Surmattu lapsi on ollut viranomaisen vastuulla.
Hänet on otettu pois kodistaan, jotta hän saisi paremmat kasvuolot.
Miksi käytätte huostaanottoa, jos ette voi parantaa sen avulla lapsen elinoloja?
Teettekö minkäänlaista vertailua kotona asumisen ja sijaishuollon välillä (lapsivaikutusten arvioiminen)?
Onko surmatulla lapsella ollut koskaan mahdollisuutta tavata omaa sosiaalityöntekijäänsä?
Onko sosiaalityöntekijä kuunnellut, mitä asiaa lapsella on?
Asiantuntijoista
THL:n lakiin kirjattu velvollisuus on tuottaa tutkimustietoa mm. yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjaksi. Miksi THL n tilastot huostaan otettujen lasten tilanteesta ovat rempallaan eikä edes huostaanottojen syitä tiedetä?
Miksi sosiaalialan tutkimus keskittyy pääosin sosiaalityöntekijöiden laatimien
asiakirjojen ja käsitysten arvioimiseen?
Mitä lisäarvoa lapsipolitiikan suunnitteluun saadaan sillä, että tutkimuksissa ja selvityksissä pohditaan yhden ammattikunnan, sosiaalityöntekijöiden, tunteita ja heidän käyttämiään teorioita?
Sosiaalihuollon asiakaslaki, ihmisoikeussopimusten velvoitteet, perusoikeusuudistus ovat olleet voimassa jo vuosikymmenet. Milloin THL alkaa laajamittaisesti tutkia, kuinka niiden velvoitteet toteutuvat lastensuojelutyössä?
Onko THL n hankelistalla tutkimuksia tai selvityksiä siitä, kuinka sijaishuollon miljardibisnes on rakennettu?
Keitä on käytetty asiantuntijoina?
Kenen etua nämä asiantuntijat ovat ajaneet?
Kuntien sosiaalityöntekijät konsultoivat sijaishuoltotahoa edustavia yksityisiä tahoja (Pelastakaa lapset ry, SOS lapsikylä) ja pohtivat yksityisen tahon sosiaalityöntekijän kanssa lapsen sijoituksen tarvetta.
Onko THL: n tutkimuslistalla, kuinka julkista valtaa maassamme käytetään?
Kuinka monessa tapauksessa ulkopuolinen taho on suosittanut huostaanottoa?
Kuinka monessa tapauksessa suositus on johtanut huostaanottoon?
Onko THL tutkinut, kuinka yhdenvertaisuus toteutuu?
Mistä pakkotoimien kohteena oleva perhe saa apua?
Tekemistänne kouluterveyskyselyistä ilmenee sijaishuollon lasten kertomana väkivaltainen kohtelu.
Oletteko aikonut tehdä jotain asialle, jotta rikostutkinta saataisiin käynnistettyä?
Miksi THL ei ole ollut esittämässä valtiovallalle sijaishuollon nykytilan puolueetonta selvittämistä?
Milloin THL alkaa tutkia, onko sosiaalityöntekijöiden nykyinen teoriapainotteinen ja lakeihin ylimielisesti suhtautuva koulutus lainkaan soveltuva lastensuojelutyöhön?
Ihmisoikeusvelvoitteet ovat olleet sitovia jo yli 30 vuotta.
Milloin käynnistyy hanke, joka varmistaa, että jokainen sosiaalityöntekijä ymmärtää mistä perhe-elämän suojasäännöksissä on kyse?
Milloin käynnistyy hanke, joka varmistaa, että subjektiivisten tuntemusten sijaan sosiaalityöntekijän tulee selvittää tosiseikat ja perustaa päätöksensä niille?
Milloin THL alkaa tutkia lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden sukupolvesta toiseen ulottuvaa väärintoimimisen ja väkivallan hyväksyvää hiljaista sopimusta?
Onko THL itse tuottanut tutkimuksia, joilla on ylläpidetty väärintoimimisen ja väkivallan hyväksyvää lastensuojelutyötä?
Milloin THL alkaa tutkia, aiheuttaako tämä hiljainen sopimus sosiaalityöntekijöiden joukkopaon sosiaalitoimistoista?
Kuinka monen lastensuojelusta paenneen sosiaalityöntekijän paon syynä on se, ettei hän halua liittyä mielivallan hiljaiseen sopimukseen?
Kuinka monen ihmisen tämä mielivallan sopimus on tuhonnut?