Härskit puheet

Ylen erikoislähetyksessä 17.2.2021 haastateltiin mm. Miia Pitkästä. Pitkänen toimii Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijana lapsi- ja perhepolitiikkaan, lastensuojeluun ja lasten kaltoinkohtelun ehkäisyyn liittyvissä teemoissa.

Yhteiskuntasuhteiden johtaja Miia Pitkänen kertoo toimittajalle, että lastensuojelun julkisuuskuva on negatiivinen. Tämä häiritsee Pitkäsen mukaan sekä ammattilaisia että asiakkaita. Lastensuojelussa tehdään paljon huikeita onnistumisia. Julkisuuskuva on vääristynyt kertoo Pitkänen.

Ei noin, Miia. Ei.
Lastensuojelun asiakkaita ei suinkaan häiritse lastensuojelun negatiivinen julkisuuskuva.
Lastensuojelun asiakkaat ovat vuosikymmenten ajan yhä uudelleen ja uudelleen olleet tyytymättömiä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden törkeään, alistavaan ja uhkailevaan käytökseen. He ovat vaatineet syvästi korruptoituneen järjestelmän muuttamista, koska sosiaalityöntekijöiden mielivalta ajaa lapsia ja perhekuntia tuhoon.

Tavattoman monet perheet ovat yrittäneet saada toimittajien avulla apua ahdistavaan tilanteeseensa, jonka on aiheuttanut oman kunnan lastensuojelun työntekijä. Media karsii ja sensuroi.

Miia Pitkänen varmasti tietää, että jo 1990-luvulla aktiiviset yhdistykset Perheen Suojelun Keskusliitto, Elämän Siipirikot ja Sosiaalinen oikeudenmukaisuusyhdistys ajoivat lastensuojelun pakkotoimien kohteeksi joutuneiden perheiden asioita.
Sosiaalityöntekijöiden ylimielinen suhtautuminen lakien ja ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamista kohtaan on yleinen ongelma. Se näkyy mm. eduskunnan oikeusasiamiehen sijaishuoltoa koskevista ratkaisuista.

Sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelulla on 2000 -luvulla saatu aikaan pelon ja kauhun ilmapiiri – joka toinen tunti siirtyy joku lapsi sijaishuoltoon. Syntyvyys on vähentynyt samaa tahtia kuin lastensuojelu levinnyt yli hallinnonalojen.
Miia Pitkänen tietää myös sen, muttei kerro, että sosiaalialan tutkimus on perinteisesti suojellut rakenteita. On olemassa kilometritolkulla tutkimuksia sosiaalialan dokumentaatiosta ja sosiaalityöntekijöiden tunteista, käsityksistä ja mielipiteistä. Se tuntuu olevan pääasiallinen kiinnostuksen kohde.

Yksi puuttuu ja sen mukana kaikki – asiakkaan palaute.
Huikeat onnistumiset?
Niistä harva tietää.
Vaikka lapsen oikeuksien yleissopimus ja kansallinen lainsäädäntö edellyttävät lapsivaikutusten arvioimista, ei sitä kuitenkaan tehdä.
Harvassa työssä pääsääntöisesti epäonnistutaan.
Onnistumisista kirjoitetaan mediassa nimimerkin ”lastensuojelu pelasti minut”
takana.
Tai kuten Miia Pitkänen jatkaa:
– Yksi lastensuojelusta apua saanut nuori kuvasi, että apu sytytti valot hänen elämäänsä.
Tai lastensuojelujärjestöjen laajoilla mediakampanjoilla ja hankkeilla.

Miia Pitkänen ei pidä myöskään rakentavana, että ammatillisista toimijoista etsitään syyllistä siihen, miksi näin on tapahtunut.

Lapsi on kuollut.

Lastensuojelun vastuulla ollut lapsi.

Vääristyneen järjestelmän avaaminen on ainut tie muutokseen.

Miksi liitto ei ole vaatinut sijaishuollon puolueettoman nykytilaselvityksen käynnistämistä?

Julkaissut Leeni Ikonen

Varatuomari Yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden tarkkailija. Lasten ja perheiden ääni.