Lastensuojelun ideologiaan sopivat

Lastensuojelun oikeusturvaongelmista on kirjoitettu jo vuosikymmenten ajan.

Perheen Suojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja, yhteiskuntatieteiden maisteri Anu Suomela kirjoitti syyskuussa 1995 Lapsipoliittisen selontekotyöryhmän muistiosta mm:

Perheiden oikeusturvan kannalta on erityisen ongelmallista se, että esim. huostaanottoasiasta poikii oikeusturvan kannalta valtava työmäärä, kun viranomaiskäytännöt ovat mitä milloinkin. Salassa pidettävien tietojen vuotamisesta ja virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä pitäisi käräjöidä alioikeudessa.…………….

Mitään järkevää oikeussuojakeinoa ei ole siihen, että lastensuojelija kirjaa aktilehtiin kuulopuheita ja perättömiä tietoja, jotka seuraavat asiakasta ja hänen lapsiaan ainakin Helsingin arkistointisäännön vuoksi 75 vuotta. Lastensuojeluilmoituksenhan voi tehdä puhelimitse ja tuntemattomana. Vaikka ilmoitus olisi täysin perätön se jää asiakkaan tietoihin.

Eräs yleinen oikeusavustaja totesi hoidettuaan intensiivisesti yhtä huostaanottotapausta, kauhistuneena tajunneensa, että sosiaaliviranomaisten käytännössä on kansalaisten oikeusturvan kannalta ammottava aukko, jonka olemassaolosta hän ei ole tiennyt. Hän totesi, että yhden ihmisen elämäntyöksi riittäisi se, että saa tämän aukon tukituksi.

Työryhmän muistiota varten ei ole valitettavasti haastateltu yleisiä oikeusavustajia, joille kuitenkin kertyy olennaista tietoa varattomien perheiden asemasta, ja siitä asiasumasta, jonka yhden huostaanottotapauksen hoito synnyttää.”

Anu Suomela ihmetteli, miksei lapsipoliittinen työryhmä pyytänyt esimerkiksi julkisilta oikeusavustajilta lausuntoa. Nämä lakimiehet kuitenkin hoitavat lastensuojeluasioita ja tuntevat lastensuojelun käytännöt.

Lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio kiinnitti huomiota siihen, että uudistamistyöryhmän mietinnöstä puuttui huostaanoton perus- ja ihmisoikeuksia koskeva nykytilan arvio ja selostus siitä, miten ehdotettujen säännösten ajateltiin ehkäisevän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteamien epäkohtien syntymistä tulevaisuudessa.

Hän kiinnitti huomiota siihen, että lastensuojelulain yleiset säännökset on kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Lapsen ja huoltajan välinen perhe-elämä nauttii kuitenkin perus- ja ihmisoikeussuojaa. Tämä suoja merkitsee myös suojaa huoltajan oikeuksille. Hän ehdotti pohdittavaksi, että lapsen ja vanhemman välisen suhteen suoja ja huoltajan oikeudet tulisi ottaa paremmin huomioon.

Olen itsekin kirjoittanut kymmeniä pyydettyjä lausuntoja eri tahoille lastensuojelun epäkohdista esittäen niihin myös ratkaisuehdotuksia. Toimiessani Suomen Oikeusapulakimiehet ry:ssä lausunto annettiin myös lastensuojelulain kokonaisuudistuksen lakiesityksestä.

Kaikki lastensuojeluasioihin erikoistuneet juristit kykenivät tuolloin näkemään, että lastensuojelulain kokonaisuudistus tulee aiheuttamaan paljon ongelmia. Tämän havaitsivat ne lakimiehet, jotka toimivat perheiden avustajina. Lainvalmistelun aikoihin oli jo nähtävissä, kuinka huolille pohjaava virkamiestyö oli aikaansaanut huostaanottojen määrän kasvun. Oli selviö, että lastensuojeluilmoitusjärjestelmä tulisi ruuhkauttamaan lastensuojelun.

2010 -luvun edetessä lastensuojelulakia on toistuvasti muutettu, mikä osoittaa sen jo alun alkaen olleen huonosti valmisteltu. 2010 -luvun edetessä ministeriö ei jostain syystä ole halunnut lähettää lausuntopyyntöjä niille asiaan perehtyneille juristeille, jotka tuntevat syvällisesti lastensuojelun asiakkaan ongelmat. Nyttemmin olisi saatavilla laajasti tietoa lastensuojelun asiakkailta, koska perheet ovat somen kautta löytäneet toisensa.

Arvot arkeen – korkeatasoinen valtionhallinto

Valtioneuvostossa tehtiin vuonna 2001 periaatepäätös Valtion henkilöstö- politiikan linjasta ja valtiolle työnantajana asetettiin tavoitteeksi, että julkinen toiminta on arvolähtöistä ja eettisesti korkeatasoista. Valtion työmarkkinalaitoksen Arvot arkeen –hanke oli ensimmäinen vaihe periaatepäätöksen arvoja ja etiikkaa koskevien tavoitteiden toteuttamisessa.

Esipuheessa todetaan seuraavaa:

”Eettisesti korkeatasoisen valtionhallintomme ylläpitäminen edellyttää, että arvot näkyvät päätöksinä ja tekoina jokapäiväisessä työssä ja muuttuvat näin valtionhallinnon hyviksi toimintatavoiksi. Arvolähtöisellä toiminnalla ehkäistään myös korruptiota.

Suomi on erilaisissa kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut taistelemaan korruptiota vastaan kaikessa viranomaistoiminnassa ja tältä kannalta tärkeiden yksityisen sektorin tahojen kanssa.

Viranomaistoiminta kustannetaan kansalaisten maksamista veroista, mikä antaa palveluperiaatteelle konkreettisen sisällön. Tavoitteena on palvelujen korkea laatu, vaikuttavuus, tehokkuus ja taloudellisuus. Virastot keräävät yhä useammin asiakaspalautetta ja arvioivat tai arvioituttavat säännöllisesti palvelujensa laadun.

Päätehtävänämme on yhteiskunnan palveleminen julkisia tehtäviä hoitamalla. Tässä tehtävässä toimimme yleisen edun mukaisesti, emmekä tavoittele omaa yksityistä etuamme.

Kansalaisten luottamus viranomaisten ja virkamiesten toimintaan liittyy virkavastuuseen. Virkavastuu tarkoittaa, että virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta.

Työyhteisössä vastuu toteutuu myös siten, että ongelmiin puututaan rohkeasti ennen kuin ne kasvavat suuriksi.”

Lastensuojelun sosiaalinen vaisto laadunvarmentajana

Kun valtioneuvosto korosti läpinäkyvää ja avointa hallintoa vuonna 2001, Sirkka Rousu nimesi 7 vuotta myöhemmin tuloksellisuuden arvioinnin ”sosiaaliseksi vaistoksi”. Sirkka Rousu oli tutkinut lastensuojelutyön tuloksellisuuden arviointia (Rousu, Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi organisaatiossa, Janus vol 16 (2) 2008, s.1).

Rousu kuvaa sosiaalista vaistoa ”kokemustiedon ohjaamaksi informaaliseksi toimintatavaksi, jolla organisaatio paikantaa omaa tilannettaan, asiakaspalvelutyössä onnistumista, tunnistelee ja haistelee tulossa olevia haasteita, odotuksia ja tarpeita työlle, ja näin pyrkii korjaamaan ja kehittämään toimintaa vaistottujen kehitystarpeiden suuntaisesti.

Sosiaalinen vaisto on organisaation jäsenten yhteisöllistä kyvykkyyttä luotsata omaa ja yhteistä toimintaa elettävässä ajassa ja organisaation muistissa olevan kokemustiedon pohjalta käytävien tulkintakeskustelujen avulla. Sosiaalinen on sosiaalisen yhteisön yhteistä toimintakulttuuria ja vaisto on intuitiivista kykyä”.

Sosiaaliseen vaistoon perustuva omavalvonta on toimimaton menetelmä. Kokemukseen perustuvaan asiantuntijuuteen ei voi osaamista perustaa. Mikäli työntekijä on aina tehnyt väärin työnsä, eikä koskaan saa tehdystä työstä palautetta tai torjuu ja ohittaa saamansa palautteet, hän jatkaa edelleen vääriä työtapoja.

Työyhteisöt voivat hyvin selittää pois asiallisenkin palautteen, ylläpitää vääriä työtapoja ja vahvistaa niiden jatkumista yhteisissä kokouksissa, vieläpä edellyttäen uusien tulokkaiden noudattavan virheellisiä käytäntöjä ilman, että kukaan työyhteisössä huomaa toiminnan heikkoudet. Ne, jotka huomaavat virheelliset käytännöt hakeutuvat ehkä muualle työhön, jossa he kykenevät täysipainoisesti toimimaan ihmisten tukena ja apuna.

Säännöllisen asiakaspalautteen kerääminen ja asianmukainen käsittely sekä ulkopuolisen tahon tekemä selvitys työn laadusta, joka ei perustu vain työntekijöiden omiin kirjauksiin ja näkemyksiin, olisi tarpeen.

Lastensuojelun työntekijän työn laatu syntyy siitä, että virkamies noudattaa Suomen lakia, hyvän hallinnon periaatteita ja kansainvälisiä sopimuksia, eikä anna omia merkityksiään esimerkiksi eri käsitteille, kuten vaikkapa sanoille ”välttämätön” tai ”kiireellinen”.

Virkamiehen työn oikeutus syntyy virasta, ja työn rajat ja velvoitteet määrittää lainsäädäntö. Koska tässä asiassa on huomattavia puutteita, tulisi virkamiesten vastuusäännökset ottaa tarkastelun alle. Näin voidaan turvata lapsen ja perheen asema.

Yhteiskunnan rajalliset voimavarat tulee suunnata vain sellaiseen toimintaan, joka täsmällisen tutkimustiedon perusteella todistetusti suojelee yksittäistä lasta. Kyse on lasten suojelemisesta. Oikein tekeminen on mahdollista, mutta se edellyttää monin paikoin asenteiden muuttumista ja lainsäädännön muuttamista turvaamaan lapsen ja hänen perheensä asemaa.

Ihmiskokeet

Sirkka Rousu kertoo, että lastensuojeluun on kehittynyt uudenlaisia työmenetelmiä, joiden vaikutuksia koskeva seurantatieto on välttämätön toiminnan kehittämiseksi ja toisaalta turhien ”ihmiskokeiden” välttämiseksi tai minimoimiseksi.

Lastensuojelun sattumanvaraisuutta kuvaa se, että toimia nimitetään ihmiskokeeksi. Yksittäisen lapsen kohdalla kodista pois siirtämisen seurauksena voi olla elämän mittainen vaurio.

Lastensuojelutyölle on ominaista sattumanvaraisuus ja epäjohdonmukaisuus sekä yleisellä tasolla että yksilötasolla. Kuntien välillä on eroja ja riski joutua siirretyksi pois kodistaan vaihtelee huomattavasti. Olen kertonut aiemmin THL:n tutkijoiden keksinnöstä ruveta huoliluokittelemaan maamme lapsia. Tätä hanketta voi hyvin kutsua ihmiskokeeksi. Tutkijat nimesivät sen yhteiskunnalliseksi kokeeksi. Hankkeella on näihin päiviin ulottuvat juuret, koska se on rapauttanut virkamiestyötä levittäytyessään yli koko hallinnon, mm. kouluihin. Rappiotilan syvyyttä osoittaa se, ettei Varpu -hankkeesta löydy edes loppuraporttia.

Lastensuojelun ”juridisoituminen”

Lastensuojeluasioissa on havaittavissa, että jopa sanat, kielenkäyttö, valitaan palvelemaan ideologista tavoitetta. Kun muun hallinnon oltava asianmukaista ja lakiin perustuvaa virkatoimintaa sosiaalialan ideologiassa pyritään kielenkäytöllä vesittämään velvoitteita. Vahingollisin tähän oppisuuntaan kuuluva väite on ollut nimetä lain noudattamista lastensuojelun ”juridisoitumiseksi” tai ”oikeudellistumiseksi”.

Korruption valvonnassa instrumentteina ovat mm. hyvä hallintotapa ja virkamiesetiikka, laillisuusvalvonta oikeudenmukaisen ja puhtaan hallintokulttuurin ylläpitämiseksi. Lainsäädäntö luo keskeisen perustan korruption torjunnalle.

Keskeisiä hyvän hallintotoiminnan edellytyksiä ovat mm. oikeusvaltion periaate, luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin, yksilöiden tasapuolinen kohtelu, toiminnan läpinäkyvyys ja avoimuus.

Miltä lainvalmistelun taso näyttää, jos lakia valmistelevaan työryhmään valitaan henkilö, joka on levittänyt juridisoitumisideologiaa sosiaalityöhön?

Lainvalmistelussa on vastikään käytetty työryhmän jäsenenä sosiaalityöntekijä Päivi Sinkoa, joka sosiaalityön käytännön opettajana on levittänyt tätä oppia. Ideologia palkitsee – Päivi Sinko on nimetty vuoden käytännön opettajaksi.

Huono-osaisuuspuhe

Pysyvänä esteenä kaikelle muutokselle toimii lastensuojelussa käytössä oleva huono-osaisuuspuhe. Sosiaali- ja terveysministeriö ylläpitää ideologiaa, jonka mukaan köyhien ja yksinhuoltajien elämää pitää valvoa eikä heidän tulisi saada kasvattaa lapsia. Vanha elitistinen työote on säilynyt hämmästyttävän syrjivänä vuosisadan ajan.

Ideologiaan kuuluu, että kirjoitetaan ja puhutaan palveluista. Sosiaaliala perustuu sosiaalisen konstruktionismin opeille, joka uskoo puheen ja kirjoittamisen muuttavan maailmaa. Tällaisin teorioin varustetun sosiaalityöntekijän laskeutuminen kansan pariin on haasteeellista. Tutkinto voi olla hyvä johonkin muuhun työhön, mutta lastensuojeluun se ei anna valmiuksia.

Sosiaalihuollon asiakaslain velvoitteita ei noudateta, koska ”huono-osaisia” pidetään toiminnan kohteena. Ilmiö on nähtävissä myös sosiaalialan tutkimuksissa, joka keskittyy sosiaalityön omien asiakirjojen tutkimiseen ja sosiaalialan ihmisten näkemysten kirjaamiseen. Näyttää siltä, etteivät tavalliset ihmiset kelpaa edes tutkijoille kertomaan kokemuksistaan.

Ylisukupolvinen väärintoimiminen

Suurin yksittäinen huostaanottojen ryhmä on erilaisista terveyspulmista kärsivät lapset sekä autismin kirjon lapset. Ideologia on toiminut pysyvänä esteenä näiden lasten asioissa – syyllistämällä vanhemmat ei ole tarvinnut kehittää tukimuotoja. Tämä toimintatapa taas on mahdollistanut sen, että avohuollon markkinat ovat laajentuneet ja palveluntuottajat voivat kehitellä vapaasti kuntoutusmallejaan. Ideologia pönkittää ajatusta näkymättömiin ongelmien esille saamisesta.

Avohuollon markkinoilla on useimmiten kyse perhe-elämään ja yksityisyyteen kuuluvista toimista, joiden käytössä tulee tarkoin huomioida perheiden oikeusturvaan liittyvät kysymykset ( esim. perhekuntoutus, perhetyö).

Lastensuojelun puhuessa ylisukupolvisesta syrjäytymisestä tosiasiassa siis kyse on ideologiasta, joka syrjäyttää lapsia virkamiesten ylisukupolvisen väärin toimimisen takia. Erityisesti tämä koskee autismin kirjon lapsia. 2000 -luvulla luotu lastensuojeluilmoitusjärjestelmä näyttää vapauttaneen koulujen opettajat valikoimaan lapset, joita he haluavat opettaa.

Ainoastaan laajamittainen lastensuojelun uhrien kuuleminen paljastaa järjestelmän rakenteellisen virheen ja väkivaltaisuuden.

Lastensuojelun rakenteellinen ongelma

Edellä mainittu lyhyt katsaus vinoumiin osoittaa, ettei julkinen valta perustu kaikkialla lastensuojelussa lakiin. Toki hyvääkin virkamiestoimintaa on, mutta valitettavasti hyvät ihmiset kaikkoavat mielivallan työyhteisöistä. Ellei virkamiestoiminta perustu lakiin, se on mielivaltaa. Mielivallan ideologian poistaminen edellyttäisi sosiaali- ja terveysministeriössä rehellistä ja avointa toimintatapojen tarkastelua.

Lakeja valmisteltaessa on tärkeää, että hankintaan mahdollisimman paljon tietoa vallitsevasta tilanteesta. Epäkohtien esille tuominen on tärkeää, koska siten voidaan lainsäädännöllä yrittää parantaa nykytilaa. Yleinen käytäntö lakeja laadittaessa on, että hankitaan mahdillisimman laajasti tietoa nykytilasta ja erityisesti ongelmista, joihin laeilla halutaan saada aikaan muutosta.

Lainvalmistelun tärkeimpiä tehtäviä olisi osata ennakoida lakiesityksen vaikutuksia peilaten nykytilannetta ja esille nousseita ongelmia lakiuudistuksilla tavoiteltuun tilanteeseen. On pohdittava, kuinka epäkohdat korjattaisiin ja mitkä ovat seuraukset. Mitkä ovat ydinongelmat? Tätä kutsutaan vaikutusarvioinniksi. Sen tekeminen ei tietysti ole mahdollista, mikäli lastensuojeluasiakkaan kohtaamat ongelmat eivät ole tiedossa tai niitä ei haluta selvittää eikä kirjata. Käytännön työtä tekeville olisi ensiarvoisen tärkeää, että lain esitöistä olisi saatavilla käytäntöön esimerkkejä tai ohjeita.

Lausuntopyynnöt ja annetut lausunnot muodostavat aikalaisaineiston jälkipolville. Tämä on tärkeä asia, koska on meneillään suuri lasten siirto-operaatio. Aikalaisaineiston tulee sisältää oikeaa tietoa siirtojen syistä.

Aikalaisasiakirjoihin on syytä jäädä jäljet myös ilmiantojärjestelmään kuuluvista pakkotoimista, joista viranomainen käyttää nimitystä ”avohuollon tuki”. Mikäli lainvalmistelussa kuultavien piiriä rajataan, saadaan tietysti pirtaan sopivia näkemyksiä.

Hyvä veli järjestelmä saattaa toimia myös lainvalmistelussa. Professori Ari Salminen on rakenteellisen korruption asiantuntija ja kirjoittanut aiheesta paljon. Keskeistä on ymmärtää, että kaikki korruption ilmenemismuodot eivät ole suoraan laittomia, vaan ovat ennemminkin epäeettistä toimintaa.

Toimittajat vallan vahtikoirina

Journalismi tunnistaa huonosti suomalaisen korruption, kirjoittaa toimittaja Salla Nazarenko. Nazarenko on korruptionvastaisen Transparency Internationalin Suomen puheenjohtaja.

”Verkostoja on kaikilla. Epäeettisiksi ne muuttuvat silloin, kun niiden kautta jaetaan julkista rahaa tai etuja niin, etteivät verkoston ulkopuolelle jääneet saa tasavertaisia mahdollisuuksia. Verkostojen muuttumista terveistä sairaiksi on hankala havaita. Journalistien käsistä ne lipeävät pitkälti siksi, että tutkivaan työhön on liian vähän resursseja. Esimerkiksi julkisten hankintojen järjestelmällinen tutkiminen sekä erilaisten ilmiantojen seuraaminen vie aikaa, jota journalisteilla ei usein ole.”

Kurkistus lainvalmisteluun

Lainvalmistelu lastensuojeluasioissa on 2000 -luvulla ollut epätoivoista virheratkaisujen peittelyä.
Mitä syvemmälle lastensuojelun rappiotila etenee, sitä kovemmin kampanjoidaan mediassa lasten ja perheiden pahoinvoinnista.

Ministeriö on ehdottamassa jälleen uusia linjauksia lapsiperheiden asioihin. On tulossa muutoksia lastensuojelulakiin. Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti on valmistunut.

Nyt on tilaisuus kurkistaa lainvalmisteluun. Kirjoittelen jatkossa havaintojani siitä, kuinka ministeriössä  lainvalmistelu etenee. Kuinka toimitaan, ettei mikään lastensuojelussa muuttuisi?

Ongelmana on, että veronmaksajat joutuvat kustantamaan paisuneen lastensuojelun. Toiminta kuormittaa kohtuuttomasti lapsiperheitä ja veronmaksajia.

Tällaisessa tilanteessa saamme luettavaksi lakiesityksen, joka kertoo ensimmäisenä tavoitteenaan olevan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työn kuormittavuuden helpottaminen.

Katsotaan myöhemmin, kuinka temppu jälleen tehtiin.

Julkaissut Leeni Ikonen

Varatuomari Yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden tarkkailija. Lasten ja perheiden ääni.