THL tutkii ?

Mediassa keskustellaan Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) toiminnasta.

Yle selvitti: VTV muuttui vahtikoirasta konsulttikumppaniksi, kun se alkoi kysellä vahdittaviensa toiveita, VTV:n uutta strategiaa luonnosteltiin muun muassa kansanedustajien mielipiteiden pohjalta ja kalliiden konsulttien avulla.

Ylen uutisen mukaan eduskunnan tarkastusvaliokunta selvittää VTV:n sisäistä valvontaa, riskienhallintaa ja hyvän hallinnon periaatteita.

VTV tiedusteli tarkastustensa kohteilta näkemyksiä siitä, miten heitä kannattaisi tarkastaa. VTV:n sidosryhmiksi määrittelemät tahot koostuvat esimerkiksi ministeriöiden virkamiesjohdosta, kansanedustajista sekä valtion virastojen johdosta. Lisäksi mukana oli pienessä määrin muun muassa kuntien edustajia sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten väkeä. Kysely toteutettiin anonyymisti.

Ylen jutun mukaan VTV:ssä työskennellyt virkahenkilö pitää erikoisena sitä, että tarkastettaville on annettu uudessa strategiassa valtaa vaikuttaa VTV:n työhön.

– VTV:ssä on nähty ihmeellisesti, että tarkastusviraston toiminta palvelisi vain tarkastuskohteita ja niiden toiminnan kehittämistä. Ei. Se palvelee eduskunnan, veronmaksajien ja myös tarkastuskohteiden tietotarpeita. VTV:n tehtävänä on myös valvoa valtion talousarvion noudattamista tekemällä tarkastuksia.

Mitä laki sanoo tarkastusviraston tehtävistä?

Valtiontalouden tarkastusvirastosta annettu laki kertoo eduskunnan yhteydessä olevan riippumattoman valtiontalouden tarkastusviraston tehtävistä:

Tarkastusviraston tehtävänä on tarkastaa valtion taloudenhoidon laillisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä valtion talousarvion noudattamista.

Tehtävät ovat yksiselitteisesti kirjattu lakiin.

On hyvä, että asioita selvitellään.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL

Lähdetään tutkimaan THL:ää. Tarkastelen tässä kirjoituksessa erityisesti lastensuojelulain kokonaisuudistuksen ajankohtaa, koska tämän hetkinen lastensuojelun kriisiytyminen juontaa juurensa 1990-luvun lopun tapahtumista. Tuolloin käynnistyi Stakesin, nyk. THL, tutkijoiden varhaiseen puuttumiseen liittyvä huolivyöhykemallin levittäminen yli hallinnon. Uusi lastensuojelulakihan astui voimaan 1.1.2008.

Vuosituhannen vaihteessa alkoi myös lastensuojelujärjestöjen aseman vahvistuminen. Erityisesti Pelastakaa Lapset ry:n RAY-hankkeiden myötä järjestö vahvisti asemaansa kunten lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden konsulttina. Tämä yksityinen yhdistys kertoo historiikissaan neuvoneensa varsin laajasti 1970-luvulta alkaen kuntien sosiaalityöntekijöitä yksityisten tapausten hoidossa. Historiikin mukaan neuvoja ovat pyytäneet myös eri virastojen ja ammattien edustajat lastensuojelutyöhön liittyvissä kysymyksissä (Kauppi-Rautanen, Oikeus hyvään kotiin, s. 234).

2000 -luvun edetessä SOS -lapsikylän konsulttirooli on vahvistunut.

Näyttää siltä, että lastensuojelun ongelmista on tullut pysyväisluontoinen lapsiperheitä rasittava kriisi. Huostaanottojen määrät ovat vain lisääntyneet veronmaksajien varojen valuessa sijaishuoltoa tarjoaville. Tulisi välttämättä arvioida myös kuntien käyttämien, sijaishuoltoa tarjoavien konsulttien motiiveja ja roolia julkisen vallan käytön taustalla.

Mikä THL?

Kerroin aiemmin vaativan sijaishuollon työryhmän lakiesityksestä, johon nyt vuonna 2020 noin 30 vuoden viiveellä on kirjattu yleisesti tiedossa olleet neuropsykiatristen lasten hoitoon liittyvät ongelmat sekä koko 2000 -luvun tiedossa olleet peruspalvelujen heikentymisen aiheuttamat ongelmat. Lapsia otetaan huostaan ilman lastensuojelulain mukaisia perusteita.

Mistä 30 vuoden viive johtuu? Miksi vasta nyt ongelmia on kirjattu? Onko tiedon tuottamisessa tai tiedonkulussa ollut jokin ongelma? Minkälaisen tiedon perusteella lainvalmistelua on tehty?

Internetsivujen mukaan

”Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tutkii ja seuraa väestön hyvinvointia ja terveyttä ja kehittää toimenpiteitä niiden edistämiseksi. Keräämme ja tuotamme tutkimukseen ja tietoaineistoihin perustuvaa tietoa. Lisäksi tarjoamme asiantuntemusta ja ratkaisuja, joita sidosryhmämme voivat käyttää päätöksenteossa ja työnsä tukena.”

”THL tukee julkisen sektorin, yritysten ja järjestöjen tiedolla johtamista laajan tilasto- ja rekisterituotantonsa avulla. Tarjoamme tietoja myös avointen rajapintojen kautta.”

Mitä laki sanoo THL:n tehtävistä?

THL:stä annnetun lain esitöissä kerrotaan:

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes oli perustettu 1 päivänä joulukuuta 1992. Tällöin lakkautettiin edellisenä vuonna lääkintöhallituksen ja sosiaalihallituksen tilalle perustettu sosiaali- ja terveyshallitus. Stakesin toiminta päättyi vuonna 2008 ja tilalle perustettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

Stakesin päätehtävänä oli seurata ja arvioida sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja kehitystä, tuottaa ja hankkia alan kotimaista ja kansainvälistä tietoa ja osaamista sekä välittää sitä käyttäjille, toimia tilastolaissa tarkoitettuna tilastoviranomaisena ja ylläpitää alan tiedostoja ja rekistereitä, harjoittaa alan tutkimus- ja kehittämistoimintaa, edistää ja toteuttaa alan koulutusta sekä tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseksi tarpeellisia aloitteita ja esityksiä.

Stakesin tutkimuksellisia vahvuusalueita kerrotaan olleen mm. lapsuus ja perhetutkimus.

Esitöissä kerrotaan:

Stakesin erityisyytenä on se, että tutkimus ja kehittäminen muodostavat integroidun kokonaisuuden. Laitoksen toiminta kattaa innovaatioketjun keskeiset osat tutkimuksesta tuotteistukseen.

Stakesissa tehtävä tutkimus palvelee sosiaali- ja terveysministeriön lisäksi muuta valtionhallintoa, poliittista päätöksentekoa, kuntia ja niiden erilaisia yhteistyömuotoja, järjestöjä, tutkimusmaailmaa ja tiedotusvälineitä.

Stakesin muuttamista THL:ksi perustellaan lain esitöissä seuraavasti:

Esityksen keskeinen tavoite on koota valtionhallinnon sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämistoiminta yhdeksi kokonaisuudeksi. Yhdistämällä nykyiset Kansanterveyslaitos ja Stakes saadaan aikaan kokonaisvaltainen ja vahva tutkimus-, asiantuntija- ja kehittämislaitos, jossa on huomattava määrä tämän laajan toiminta-alueen asiantuntemusta.

Tutkimustyön kannalta eri tieteenalojen vuorovaikutus lisääntyy, jolloin hyvinvoinnin ja kansanterveyden edistämistyöhön saadaan nykyistä kokonaisvaltaisempi ja tasapainoisempi ote. Samalla tutkimus- ja kehittämistoiminnan kannalta olennainen asiantuntemuksen kriittinen massa kasvaa.

Uusi laitos parantaa mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisvaltaisessa kehittämisessä ja ohjaamisessa sekä alan tilastojen, rekistereiden ja tietovarantojen ylläpitämisessä, kehittämisessä ja hyödyntämisessä (HE 124/2008).

Kuinka Stakes ja THL ovat hoitaneet tehtävänsä lastensuojeluun liittyvissä asioissa?

Valtiovarainministeriö julkaisi huhtikuussa 2013 Jorma Sipilän ja Eva Österbackan tutkimuksen.Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus.

Tutkimuksen valmistuessa THL (Stakes) olivat olleet olemassa 20 vuoden ajan.

Tutkimuksessa todetaan (s.58):

”Emme tiedä, mitä lastensuojeluilmoituksen jälkeen tapahtuu. Tiedämme, minkä ikäisiä lapsia lastensuojeluun tulee ja ovatko he poikia vai tyttöjä, mutta emme tiedä, mitä avohuollossa tapahtuu.

Avohuolto on varsinainen musta laatikko. Esimerkiksi valtakunnallisesti vertailukelpoinen tieto Lastensuojeluilmoitusten syistä, ilmoitusten tekijöistä ja käsittelystä puuttuu kokonaan (STM 2012, 18).

Kenelläkään ei siis ole myöskään laajapohjaista tietoa siitä, miten tullaan siihen lain edellyttämään tilanteenmääritykseen, ettei muita keinoja ole ja lapsi joudutaan ottamaan huostaan. Vielä 1980-luvulla koottiin tietoa asiakkuuden ja huostaanottojen syistä, ei enää. Tilastolain muutos on aikanaan estänyt syiden rekisteröinnin.

Tiedämme huostaanottojen määrän ja meillä on karkea jaottelu sijoittamisesta perheisiin, ammatillisiin perhekoteihin ja laitoksiin. Emme kuitenkaan tiedä lastensuojelulaitosten kokoa tai henkilökunnan koulutustaustoja. Emme edes tiedä, montako lastensuojelulaitosta maassa on. Emme tiedä, kauanko huostaanotot kestävät, miksi ne päättyvät ja millaisin tuloksin. Lasten arjesta sijoituksen aikana ei tiedetä juuri mitään, esimerkiksi heidän terveydentilastaan (Pekkarinen 2011).

Pekkarinen (2011, 60) vetää yhteen todeten, että meillä on hyvin vähän tietoa edes siitä, mitä emme tiedä tai mitä tulisi tietää.

Lapsia otetaan massoittain huostaan, mutta ilmiöstä ei ole tutkimustietoa edes perusteiden verran. Vielä enemmän meiltä puuttuu tietoa ennalta ehkäisevän lastensuojelun tehokkuudesta (mt. 50). On hämmästyttävää, ettei Suomessa ole hyödynnetty erinomaista luonnollista vertailuasetelmaa ja tutkittu päivähoidon vaikutuksia lasten kehitykseen verrattuna pitkään kotona hoidettuihin lapsiin. Myös kotipalvelujen ja niiden supistumisen merkitys lapsiperheille on jäänyt hämärän peittoon.”

Valtiovarainministeriön selvityksessä viitataan Tuija Erosen (2007) kirjallisuusselvitykseen: Katsauksen kirjallisuusluettelo nimeää liki sata väitöskirjaa tai lisensiaattityötä ja kolmisensataa tutkimusta kaiken kaikkiaan. Silti jokainen 2000-luvulla laadittu lasten ja nuorten sosiaalisia ongelmia käsittelevä raportti kertoo tietopohjan olemattomuudesta ja tutkimuksen riittämättömyydestä.

Arvosana?

Minkä arvosanan voi Stakesin ja THL:n toiminnasta antaa, kun niiden perustamisen syynä oli saada aikaan kokonaisvaltainen ja vahva tutkimus-, asiantuntija- ja kehittämislaitos, jossa on huomattava määrä tämän laajan toiminta-alueen asiantuntemusta?

Minkä tiedon perusteella lastensuojelulain kokonaisuudistus ministeriössä tehtiin, ellei ollut mitään tietoa oikeastaan mistään asiasta?

Miksi tietoa ei ole?

Valtiovarainministeriön tutkimuksessa viitataan Elina Pekkarisen selvitykseen.

Elina Pekkarisen julkaisu Lastensuojelun tutkimus ja tieto -asiantuntijoiden näkökulma julkaistiin vuonna 2011. Elina Pekkarinen toimi lastensuojelun tieto ja tutkimus -hankkeen verkostokoordinaattorina.

Nuorisotutkimusverkosto ja Lapsuudentutkimuksen seura olivat käynnistäneet Lastensuojelun tieto ja tutkimus -hankkeen (LasTut), jonka tarkoituksena on edistää monitieteistä lastensuojelututkimusta Suomessa verkostoimalla yhteen eri tieteenalojen tutkijoita, käytännön toimijoita ja vaikuttajia. Hankkeen alkuvaiheen kärkiteemana on huostaanotto.

Stakes, Thl, oli tuolloin Elina Pekkarisen tehdessä työtään ollut olemassa noin 20 vuotta tehtävänään edellä mainittu ja lakiin kirjattu tutkimustyö ja tilastojen tuottaminen.

Tehtiin siis tutkimus siitä, miksei lastensuojelusta ole tutkimustietoa. Alalla toimivia koottiin yhteen kertomaan käsityksiään siitä, miksi tutkimustieto on äärimmäisen niukkaa. Haasteltavat kertoivat vakavista lastensuojelun ongelmista.

Tutkimuksessa ei paneuduttu pohtimaan, kuinka Stakes ja THL ovat hoitaneet lakiin kirjatut tehtävänsä. Selvityksen ovat julkaisseet Lapsuudentutkimuksen seura, Lastensuojelun Keskusliitto sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Mihin THL:n tutkijoiden aika on kulunut 30 vuoden aikana?

THL:n tutkijat ovat jakaneet auliisti aikaansa sosiaalityön dokumenteille ja sosiaalityöntekijöiden kuuntelemiselle. Laajamittainen lastensuojelun asiakkaan kuuleminen odottaa yhä aloitusta.

Lastensuojelun vakavista epäkohdista, mm. dokumentaation ongelmien, ja mielivallan työkäytännöistä on keskusteltu vuosikymmenten ajan.

Näyttää siltä, että lastensuojelun asiakkaat on jätetty systemaattisesti tutkimuksissa huomioimatta. Mikäli asiakkaan näkökulmaa tuodaan esille, se hoidetaan valikoidusti tukeutuen ns. tukholmasyndroomasta kärsiviin.

Mikäli lastensuojelun asiakkaan kohtaamat epäkohdat olisivat tulleet tutkimuksissa dokumentoiduksi, olisi se todennäköisesti johtanut erilaiseen lainsäädäntöön.

Otan seuraavassa esille muutamia THL:n lastensuojeluasioihin liittyviä hankkeita.

Kun kehitellään virkamiesfiilistelyä

THL:n tutkija Tom Arnkill julkaisi vuonna 2005 Yhteiskuntapolitiikka -lehdessä kirjoituksen ”Peräkammari ja huolen vyöhykkeet -metaforat, dialogisuus ja yhteinen kielialue”. Arnkill kertoo olleensa tutkija Esa Erikssonin kanssa junamatkalla vuonna 1997 Raisioon. Hän oli junassa luonnostellut pankkikuitin taakse prototyypin ”subjektiivisen huolen vyöhykkeitä” koskevasta mallista.

Tästä Yhteiskuntapolitiikka -lehdessä kuvanakin julkaistusta pankkikuitista alkoi maamme historian huolen aikakausi. Tom Arnkill ja Esa Eriksson ovat kertoneet, että Hämeenlinnassa ja Raisiossa oli käynnissä eri toimipisteissä tapahtuva ammattilaisten tekemä lapsi- ja perhekontaktien tarkastelu.

Tutkijat kertovat, että vyöhykkeen kartoitukset ovat siis fiilispohjaisia, sananmukaisesti mutua. Se, että ammattilainen on huolissaan, on objektiivinen fakta.

Myöhemmin tutkijat kertoivat, että ideana oli luoda lastensuojelun verkostoyhteistyöhön sopiva malli, jonka avulla ammattilaiset voisivat kommunikoida keskenään yhteisesti tulkittujen puuttumiskriteereiden sijaan subjektiiviseen huoleen perustuvan työkalun avulla. Huolen vyöhykkeistö levisi ’kuin kulo kuivassa heinikossa sekä tarkoitettuun että – varsinkin – tarkoittamattomaan käyttöön’ (Arnkil & Alhanen 2009).” […] (s. 488)

Arnkill ja Eriksson julistivat huoliseulontaan liittyvien epäkohtien takia maahamme hätätilan marraskuussa 2008. He nimesivät huolivyöhykkeen käytön yhteiskunnalliseksi kokeeksi.

Huoliaikakausi jatkuu hätätilan julistamisesta huolimatta. Varpu -hankkeesta ei löydy edes loppuraporttia.

Kun tutkitaan naksausta

Tom Arnkilin kollega THL:n tutkija Tarja Heino on tuonut lastensuojeluun mm. käsitteen naksaus.Sosiaalihallituksen virkamies ja Stakesiin tutkijaksi siirtynyt Tarja Heino sai lisensiaattityönsä valmiiksi vuonna 1994. Valtiotieteen lisensiaatti Tarja Heino kirjoitti äitienpäivänä 1997 väitöskirjansa valmistumisesta:

”Olen ollut onnellisessa asemassa myös sen suhteen, että tutkimuksen työstämisen epätoivoisimmillakin hetkillä olen saanut tukea. Ilman kotidosenttini Tom Arnkilin asiantuntemusta, apua ja ohjausta sekä hänelle ominaista rauhallista, kannustavaa otetta en olisi päässyt näiden vaiheiden yli.

Olen osallistunut Tomin ja Esa Erikssonin verkostoprojektin työhön sen eri vaiheissa sekä virallisesti projektin johtoryhmän jäsenenä että myös tutkijakollegana. Olen voinut jatkaa heidän kehittelemiään teemoja eteenpäin ja olen voinut keskustella näistä teemoista tutkimusprosessini aikana.

Kun kirjoitin tapauskuvauksia ja pohdin niitä Himalajan juurella Nepalissa, saatoin paneutua tutkimusaineistoon ja irrottautua tilastollis-juridisesta kirjoitustyylistä siinä määrin kuin se minulta onnistuu. Mahdollisuudesta keskittyä aineistoni analysointiin rauhassa ja toisenlaisessa kulttuuri-ilmapiirissä on kiittäminen Suomen Akatemiaa, joka tuki väitöskirjani valmistumista.”

Väitöskirjatutkimus on nimeltään Asiakkuuden hämäryys lastensuojelussa. Sosiaalityöntekijän tuottama määritys lastensuojelun asiakkaaksi. Sosiaalityön väitöskirja. Tutkimuksia 77. Helsinki: Stakes, 1997. Tutkimus analysoi prosessia, jossa lapsi tai perhe määrittyy sosiaalityöntekijän työssä lastensuojelun asiakkaaksi. Prosessia tutkitaan sosiaalityöntekijän näkökulmasta tapaustutkimuksena.

Tarja Heino tuo esille tutkimuskäsitteen sosiaalinen konstruktionismi.

Tarja Heino kirjoittaa väitöskirjassaan: Käytän käsitettä ”naksaus” hetkestä taikka vaiheesta, jossa lapsen asia määrittyy lastensuojelun asiakkuudeksi sosiaalityöntekijän työprosesseissa. Käsite perustuu erään yhdistettyä sosiaalityötä tekevän sosiaalityöntekijän ilmaukseen, jolla hän tarkoitti, että yhtäkkiä hän sosiaalityöntekijänä vain oivaltaa, että tässähän on kysymys lastensuojelusta. Pelkkä yhteydenotto tai lastensuojeluilmoitus ei kuitenkaan tuota asiakkuusmääritystä. Sen lisäksi tarvitaan, että työntekijä huolestuu riittävästi lapsen tilanteesta ja että lastensuojelusta vastaavalla työntekijällä ”naksahtaa”. (72-73).

Kun tutkitaan intuitiivista tulkintaa

Tarja Heino päätyy määrittelemään lastensuojelun sosiaalityön ammatilliseksi tunnustelutyöksi. Tunnustelu on kokonaisvaltaista. Sitä eivät ohjaa teoria, tiedot, tunteet eikä moraali erillisinä, vaan näiden elementtien yhdistelmänä muodostuu tapauskohtaisesti sosiaalityöntekijän intuitiivinen tulkinta. Sosiaalityöntekijä tajuaa intuitiivisesti lapsen olosuhteet, toimintansa kontekstin sekä näiden kohtaamisessa konkretisoituvat toimintansa mahdollisuudet (365).

Kun tutkitaan näkymättömyyden tutkimisen metodeja

Tarja Heino kirjoittaa:

Näkymättömyyden tutkimisen metodeja on tärkeä kehittää, sillä myös sosiaalityö sisältää näkymättömyyden tutkimista. Näkymättömyyden tutkimisessa juttelulla on suuri osuus. Siinä on mahdollista saada esiin emotionaalisia virityksiä, joille ei ole tunnistettavaa nimeä. Ne etsivät käsitteellisyyttä, verbaalista muotoa, jonka on mahdollista kehittyä, tulla yhteiseen etsintään, saada yhteisesti jaettu nimi ja merkitys. Etsinnässä on ominaista, että faktat ja fiktio, tiedot ja tunteet ovat kaiken aikaa sekoittumassa, niitä on vaikea pitää erillään. Kun jutteluun yhdistyy struktuuri, esimerkiksi dialogisen tulkinnan metodi ja yhteisen aineiston koostaminen aikajanalle, jäsennys helpottuu (380).

Kun haastatellaan 85 sosiaalityöntekijää

Stakesin tutkija Tarja Heino on tehnyt vuonna 2007 raportin, jonka nimi on Keitä ovat uudet lastensuojelun asiakkaat?

Tutkimuksen kerrotaan olevan ainutlaatuinen tutkimusaineisto.

Sen tekemiseen ovat osallistuneet kaiken arkisen kiireen keskellä 85 sosiaalityöntekijää, heidän johtajiaan, osaamiskeskuksen väkeä ja yliopistotutkijoita sekä Stakesin väkeä. Tutkimuksessa oli mukana Tampere, Pori, Hämeenlinna, Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala ja Ylöjärvi. Lastensuojelun asiakkaille nämä kunnat näyttäytyvät erityisen haastavina työtapoihin liittyvien ongelmien takia.

Tutkimuksessa kuvataan sosiaalityöntekijöiden tietoa. Näin suppean otoksen perusteella vanhempia kuvataan jaksamattomiksi, taustalla on perheristiriitoja, riittämätöntä vanhemmuutta, avuttomuutta, osaamattomuutta, mielenterveysongelmia ja päihteiden väärinkäyttöä. Lasten osalta kyse on ristiriidoista vanhempien kanssa, kouluvaikeuksia, sairastavuutta, vammaisuutta tai kehityksen viivästymiä. Lastensuojelun asiakaslapset asuvat usein toisen vanhemman luona ja he ovat köyhistä perheistä.

Onko THL tehnyt vääriä asioita?

Tutkimustiedon puute oleellisen tärkeistä asioista on räikeä epäkohta.

Tiedon puute on johtanut siihen, että lastensuojelulain kokonaisuudistus tehtiin käytännössä ilman tutkimustietoa siitä lapsiväestön osasta, johon laki tulee kohdistumaan.

Mikäli tutkimus olisi kohdistunut oikeisiin asioihin ja tietoa olisi koottu, vakavat ongelmat eivät olisi jääneet piiloon. Elina Pekkarinen on nimennyt edellä mainitussa selvityksessään tiedon pimennon tutkimuksen ”katvealueeksi”.

Kaikkien alalla toimivien tiedossa ovat olleet lastensuojelulain kokonaisuudistusta vuosituhannen alussa tehtäessä myös lastensuojeluasiakkaan vakavat oikeusturvaongelmat, onhan lastensuojeluasiat nimetty yhdeksi keskeisistä perus- ja ihmisoikeusongelmista.

Sosiaalihallituksen virkamiehet tutkijoina?

Pääjohtaja Vappu Taipale kertoo Stakesin juhlajulkaisussa vuonna 2002 Stakesin synnystä seuraavaa:

”Stakes kohtasi syntyessään todellisuuden karuna. Nyt oli tosi kyseessä. Valtion virkamiehet muuttuivat yhdessä yössä tutkijoiksi ja kehittäjiksi. Keskusvirastojen perillisestä tuli sektoritutkimuslaitos. Stakesin tutkijoitten on siis oltava tarkkana oman ammattitaitonsa suhteen. Sen on oltava akateemiset kriteerit täyttävää, mutta työn tuloksia pitää myös osata kääntää päätöksenteolle relevanteiksi erittelyiksi.”

THL:n tutkijat ovat linjanneet omassa yhteisössään hankkeensa.

Veronmaksajat kyselevät rahojensa perään.

Edellä mainitussa THL- lain esitöissä kerrotaan, että Stakesissa henkilötyövuosia kertyi vuonna 2007 yhteensä 448. Laitoksen kokonaisrahoitus oli vuonna 2007 noin 39,1 miljoonaa euroa, josta budjettirahoitusta 25,9 miljoonaa euroa, maksullisen palvelutoiminnan tuloja vajaa 2,8 miljoonaa euroa ja ulkopuolista rahoitusta noin 10,4 miljoonaa euroa. Suurin yhteisrahoitteisen toiminnan rahoittaja oli sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä Euroopan sosiaalirahaston kanssa.

Jätän veronmaksajien arvioitavaksi, kuinka THL -hankkeet ovat vaikuttaneet julkista valtaa käyttävän lastensuojelun sosiaalityöntekijän sekä muiden hallinnossa toimivien ihmisten virkamiestyön laadun parantamiseen. Kuinka nämä hankkeet ovat edistäneet lasten ja perheiden hyvinvointia?

Pitkä lista tutkimuskohteita odottaa tutkijaansa

Lasten asioissa tehtävä yhteiskunnallinen päätöksenteko odottaa tutkimustietoa. Tekemättömät työt kasaantuvat.

Internetissä lukee THL -sivuilla edelleenkin:

Keräämme ja tuotamme tutkimukseen ja tietoaineistoihin perustuvaa tietoa. Lisäksi tarjoamme asiantuntemusta ja ratkaisuja, joita sidosryhmämme voivat käyttää päätöksenteossa ja työnsä tukena.”

On kaiketi mahdotonta ajatella, edellä mainittu historiakatsaus huomioiden, että THL voisi tuottaa lastensuojeluasioihin puolueetonta tutkimustietoa. Toisaalta sosiaali- ja terveysministeriön olisi tullut lainvalmisteluissaan huomioida THL:n tuottamat hankkeet ja niiden yksipuolisuus sekä huolestuttava tieto sosiaalityöntekijöiden viranhoidon tavoista.

Listasin kuitenkin tutkimusaiheita:

– Lastensuojelun taustalla vaikuttava ideologia? Mihin perustuu lastensuojelutyössä jo sadan vuoden ajan käytössä olleet köyhiin, yksinhuoltajiin, vammaisiin ja sairaisiin kohdistuvat pakkotoimet?Mitkä tahot ylläpitävät ideologiaa?

-Lastensuojelutyössä käytössä olevan intuitiivisen tulkinnan, naksauksen ja näkymättömyyden tutkimiselle perustuvan virkamiestyön oikeusturvaongelmat.

-Lastensuojelun dokumentaation ongelmat, tosiseikkojen vääristelyn tekniikat.

-Lastensuojelun ideologia, joka vaikeuttaa tai jopa kokonaan estää sijoitetun lapsen oikeuksien toteutumisen, sulkee sijoitetun lapsen läheiset, mm. isovanhemmat, pois lapsen elämästä.

-Rasismi ja lastensuojelu.

-Vammaisten oikeudet ja lastensuojelu.

-Huolivyöhykemallin käyttöönoton seuraukset päiväkodeissa, kouluissa ja lastensuojelun sosiaalityössä.

-Huostaanotto pysyvänä ilmiönä, ihmisoikeussopimusten velvoitteiden laiminlyönti.

-Pysyvään huostaanottoon liittyvä lapsen vieraannuttaminen (viranomaisvieraannuttaminen), sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollossa toimivien käytössä olevat vieraannuttamisen tekniikat. Lastensuojelujärjestöjen ja sijaishuoltotahojen rooli vieraannuttamisessa.

-Sosiaalinen konstruktionismi, sisältö ja merkitys lastensuojelutyössä sekä hallinto-oikeuskäytännössä.

-Hallinto-oikeuksien asiantuntijajärjestelmän arviointi, lastensuojelun ideologia hallintotuomioistuimissa.

-Sairaanhoitopiirien lasten ja nuorisopsykiatrian sijoitustilaukset sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden huostaanottotilaukset.

-Aatteille perustuvan järjestötyön asema lastensuojelussa, motiivi tunkeutua lastensuojelun sijaishuoltoon ja avohuoltoon?

-Perusteellinen selvitys huostaanotoista ja niiden määristä Pelastakaa Lapset ry:n ja SOS- lapsikylän juristien ja sosiaalityöntekijöiden konsultoimissa kunnissa.

-Lastensuojelulain 14 §:n mukaisen moniammatillisen asiantuntijaryhmän aikaansaamat oikeusturvaongelmat.

-Lastensuojelulain 22 §:n säännös, edunvalvojan määrääminen ja hakemusten perusteet, Pelastakaa Lapset ry:n rooli lainvalmistelussa ja käytännön toteutuksessa, lapsen edun toteutuminen.

-Kiireellinen sijoitus sosiaalityöntekijän työkaluna, uhkaamalla ja kiristämällä saatu suostumus huostaanottoon ja niin sanottujen tukitoimien vastaanottamiseen.

-Sijaishuoltoon profiloituneiden lastensuojelujärjestöjen ja yksityisten palveluntuottajien toiminta avohuollon markkinoilla. Yksityisten palvelutuottajien kehittelemien tuotteiden vaikuttavuus, palvelunkäyttäjien tarpeet ja toiveet.

-Naisvaltaisen sosiaalialan kyky huomioida vanhemmat tasavertaisina huoltajina, hallinnon objektiivisuusperiaatteen toteutuminen lastensuojelutyössä.

-Lastensuojelun sosiaalityöntekijä huoltoriidan käynnistäjänä. Vieraannuttava sosiaalityöntekijä vieraannuttajavanhemman taustatukena.

-Ammatillisen pätevyyden ja vailla ammatillista pätevyyttä omaavan virkamiehen lastensuojelutyö, vertaileva tutkimus asiakaspalautteen valossa.

-Huostaanotoissa nollatoleranssikuntien tutkiminen. Millä tekniikalla eräät kunnat ovat onnistuneet vapautumaan ylisukupolvisen väärintoimimisen ideologiasta?

Lista epäkohdista on loputon.

Lastensuojelun asiakkaiden laajamittainen kuuleminen, sijaishuollon puolueettoman nykytilaselvityksen käynnistäminen antaisi vastauksen kaikkiin kysymyksiin ja avaisi ehtymättömän aineiston tutkijoille.

THL:n tutkijoiden systemaattinen kieltäytyminen lastensuojelun asiakkaiden laajamittaisesta kuulemisesta olisi myös hyvä tutkimusaihe.

THL:n tutkijoiden ideologia?

Julkaissut Leeni Ikonen

Varatuomari Yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden tarkkailija. Lasten ja perheiden ääni.