STM asetti 14.3.20219 työryhmän uudistamaan lastensuojelulainsäädäntöä. Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti on julkaistu sarjassa sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita (2020:28).
Esitys valmisteltiin työryhmässä, jonka tuli tehdä uudistusehdotukset lastensuojelulainsäädäntöön siten, että lastensuojelun sijaishuollon sisältö ja rakenteet vastaisivat paremmin vaativaa erityistä tukea tarvitsevien lasten tarpeisiin.
Vaativan sijaishuollon työryhmä sisällytti lakiuudistuksen myös lastensuojelun asiakkaan asemaan merkittäviä muutoksia.
Tärkeä tieto jätetään hankkimatta
Sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelussa lastensuojelun asiakkaan näkemyksiä ei selvitetä eikä kuulla. Huomioiden se tosiseikka, että sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki on ollut voimassa 20 vuoden ajan, tämä yksityiskohta lainvalmistelussa on silmiinpistävä. Ikään kuin lakeja valmistelevat virkamiehet eivät haluaisi noudattaa lain velvoitteita huomioida asiakkaan oikeuksia asiakkaan tarpeiden mukaisiin tukitoimiin ja palveluihin.
Työryhmä ei kuullut lastensuojelun asiakkaan asemaan ja erityisesti perheiden oikeusturvaongelmiin parhaiten perehtyneitä asiantuntijoita. Lausuntoja ei pyydetty Julkisilta Oikeusavustajilta, Luvan saaneilta oikeudenkäyntiavustajilta eikä Suomen Asianajajaliitolta. Lausuntoa ei pyydetty keneltäkään sosiaali- ja terveysministeriön tiedossa olevalta, yleisesti ja laajasti lastensuojeluasioita hoitavalta lakimieheltä.
Lakeja valmisteltaessa on perinteisesti ollut käytössä täysin vakiintunut tapa pyytää lausuntoja nimenomaan niiltä tahoilta, jotka hoitavat ihmisten asioita mitä moninaisemmissa tilanteessa. Perheiden asioita hoitaville lakimiehille kertyy työssään monipuolisesti kokemustietoa, jonka avulla lainsäädäntöä voidaan parantaa. Perheiden asioita hoitavilla lakimiehillä on tietoa lastensuojelun asiakkaan asemasta, kohtelusta, lastensuojelutyöstä sekä tuomioistuinprosessin ongelmista.
Näiden tahojen kuulematta jättäminen johtaa tietysti siihen, etteivät tärkeät asiat tule edes kirjatuiksi lainvalmisteluaineistoon. On täysin poikkeuksellista, että esimerkiksi julkiset oikeusavustajat, jotka perinteisesti hoitavat paljon lastensuojelujuttuja, jätetään pois lausuntopyyntöluettelosta.
Sen sijaan työryhmä päätyi lähettämään lausuntopyynnöt mm. SOS- lapsikylälle ja Pelastakaa Lapset ry ry:lle, joiden lakimiehet avustavat kuntien sosiaalityöntekijöitä mm. huostaanottoasioissa. Lastensuojelujärjestöjen lakimiehet edustavat järjestöjensä ideologiaa sijaishuoltopalveluja tarjoavina, joten lausuntojen sisällöt huomioivat luonnollisesti tämän asian.
Työryhmän puheenjohtajan, sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelevan virkamiehen, Annika Parsonsin tiedossa on ollut, että mm. Kadotetut lapset -moniammatillisen työryhmän kautta olisi ollut saatavissa laaja-alaisesti tietoa sijoitettujen lasten ja heidän perheidensä tilanteesta. Tietoa olisi saatavilla lastensuojelun rakenteissa olevasta väkivllasta, joka kohdistuu niin sijoitettuihin lapsiin kuin lastensuojelun asiakkaaseen. Tietoa olisi ollut saatavilla siitä, kuinka lastensuojelu traumatisoi perhekuntia kadottamalla ja syrjäyttämällä lapsia ja aiheuttamalla niin sanotuilla palveluillaan elämänmittaisia traumakokemuksia.
Lastensuojelun Hyvä sisko -verkosto toimii
Vaativan sijaishuollon työryhmän lausuntopyyntövalikoima on tietoinen valinta. Lastensuojelun rakenteissa oleva, virkamiessukupolvelta toiselle siirtyvä, ihmisiä traumatisoiva väärintoimiminen näyttää ulottuvan myös lainvalmisteluun. Hyvä veli- järjestelmä, lastensuojeluasioissa erityisesti Hyvä sisko -järjestelmä, huolehtii siitä, ettei lastensuojelukriisin ytimeen päästä koskaan. Järjestelmä valvoo tehokkaasti sosiaalialalla toimivien ja palveluntuottajien etua.
Kaukana ihmisen arki ja elämä
Vaativan sijaishuollon työryhmä on päätynyt esittämään muutoksia myös lastensuojelun avohuollon tukitoimiin ehdottaen uutta tehostettua avohuollon tukitoimea. Tehostettu, tiivis perheeseen tunkeutuva ”tukitoimi” näyttäytyy perheen oikeusturvaongelmat sivuuttaen jälleen laajentavan palveluntuottajien markkinoita sekä sosiaalityöntekijän valtaa.
Lastensuojelun palveluina markkinoimat ”tukitoimet” näyttäytyvät asiakkaan näkökulmasta useimmiten tarpeettomina ja jopa traumatisoivina pakkotoimina. Olisi syystä käynnistää selvitys, kuinka monen surman/perhesurman taustalla on pitkäaikainen ja tiivis perheen uuvuttanut lastensuojelun pakkopalvelu (ns. avohuollon tukitoimi). Olisi syytä tutkia, kuinka monen tapauksen taustalla on sosiaalityöntekijän konsulttina toiminut lastensuojelujärjestön lakimies tai sosiaalityöntekijä. Kuinka monen tapauksen taustalla on moniammatillinen työryhmä, jonka kokoonpanosta tai kokouksista ei kukaan tiedä?
2000 -luvulla syntynyt lastensuojelun pakkomielteinen valvontahalu ja ilmiantojärjestelmä mahdollistuvat tilanteessa, jossa tavallisten ihmisten tarpeita ei kuulla eikä kysytä. Tällä tavalla toimien virkamiehet ja asiantuntijat voivat pitää ihmisten arjen kuvitteellisena ja etäisenä toimintana -puuttumisen pelikenttänä.
Seulonta- ja riskilistoihin perehtymällä virkamiesten mielenmaailmasta voisi olla syystäkin huolissaan. Ihmisten arjesta erkaantuminen mahdollistaa kovatkin pakkotoimet.
Näkymättömän pahan metsästäjät
2000 -luvun alussa lastensuojelun ideologiaan asettui kuvitelma siitä, että perhe pitää sisällään pahaa ja lastensuojelun tehtävänä on etsiä, epäillä, kontrolloida ja poistaa paha. Tätä ideologiaa edustaa mm. Johanna Hurtig, joka on todennut, että lastensuojelun asiakasperheessä on lähes aina kyse jonkinasteisen pahan läsnäolosta (Hurtig, Lasta suojelemassa, s.177).
Hurtig kertoo havainneensa työntekijöiden ja lasten välisessä kontaktissa kompastuskiviä ja tyypittelee lapsen kohtaamiset nimityksin ”pommi”, ”lipas”, ”pakastearkku” ja ”riiviö”. Työntekijät saattavat nähdä lapsen kätkevän sisälleen salaisuuden, jonka vain avaimen haltija voi saada haltuunsa (lipas). Taustalla on ajatus, että perussosiaalityöllä ja perhetyöllä ei ole riittäviä valmiuksia lasten auttamiseen. ”Oireettomien lasten kohdalla voidaan jopa toivorikkaasti ajatella, että ehkä vaikeita ja rankkoja kokemuksia ei ollutkaan.” Riiviölasten kohdalla piiloon voi jäädä se, että vanhempien käytös lasta kohtaan ja heidän valintansa ovat synnyttäneet lasten pulmat (Hurtig, em. s.188).
Sosiaalityöntekijöiden kouluttaja Päivi Sinko avasi ideologiaa jo 2000 -luvun alussa ja kertoi näkemyksiään lastensuojelun asiakasperheistä. Hän on nimitellyt perheitä ”saippuapalaperheiksi” tarkoittaen vanhempia, joille ei tunnu koskaan selviävän, mitä lapsi tarvitsee arjessa.
Vanhempien maalittamisen ideologia on vahingollinen, koska sen avulla on mahdollistunut rajaton mielivalta syyllistää vanhemmat mistä tahansa asiasta. Tällä tavoin toimien voidaan palvelut ja tukitoimet jättää kehittämättä ja uuvuttaa vanhemmat, onhan mm. lasten tarkkaavaisuuden häiriö, kehitysviive, sosiaalisen vuorovaikutuksen pulma jne. vanhempien oma syy.
Päivi Sinko oli nyt 20 vuotta myöhemmin vaativan sijaishuollon työryhmän jäsen edustaen tietysti maailmankuvaansa ja lastensuojelun ideologiaa. Olen aiemmin kirjoittanut Päivi Sinkon ”juridisoitumispuheiden” vahingollisuudesta. Lain noudattamisen velvoitteen väheksyminen on aikaansaanut tietysti monenlaisia ongelmia lastensuojeluun.
Väärää tietoa
2000 -luvulla on korostunut lapsen vanhempien ja perhehoitajina toimivien ihmisten eriarvoisuus. Yhä enenevästi sijaishuoltoa markkinoidaan ikään kuin lapselle parempana vaihtoehtona. Siitähän ei huostaanotossa ole kyse. Ei ole kyse siitä, kumpi perhe on parempi, oma vaiko vieras. Myös palveluntuottajilla on selvästikin väärä käsitys tehtävistään.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 24.3.1988 tuomion Ruotsille jutussa Olsson v. Ruotsi. Jutussa oli kyse Olssonin perheen kolmesta lapsesta, jotka sijoitettiin eri paikkoihin. Lasten ja vanhempien yhteydenpitoa rajoitettiin. Ratkaisussa todetaan, ettei lasta saa siirtää toiseen perheeseen vain sen tähden, että lapsi voisi paremmin huostaanotettuna. Lasten sijoittaminen kauas toisistaan ja vanhemmistaan sekä tapaamisoikeuksien rajoittaminen oli omiaan heikentämään mahdollisuuksia perhe-elämän uudelleenalkamiseen.
Tapauksessa K.A. Suomi sai 14.1.2003 jälleen tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Jutussa oli kyse kolmesta lapsesta, joiden äidillä oli mielenterveysongelmia. Vanhemmat joutuivat seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn kohteeksi ja lapset otettiin huostaan. Tässäkin tapauksessa tuomioistuin totesi, että se, että lapsi voidaan sijoittaa kasvatuksensa kannalta suotuisampaan ympäristöön, ei itsessään oikeuttanut ottamaan häntä pakolla biologisilta vanhemmiltaan, vaan täytyi olla muita seikkoja, jotka osoittivat, että oli välttämätöntä puuttua 8 artiklan mukaiseen oikeuteen nauttia perhe-elämästä lapsensa kanssa.
Lapsen tultua sijoitetuksi syntyy lapsen laskennallinen arvo. Kirjoitin aiemmin laskennallisista lapsista. Lastensuojelun systeemivirheen ansiosta perheelle kuuluvat tuet valutetaan sijaishuoltoon. Hoitokorvaukset ja kulukorvaukset ovat hyvät.
Erityisesti raskaana olevien ja vauvaperheiden törkeästä kohtelusta
Olen viime aikoina kohdannut raskaana olevien naisten sekä vauvaikäisten lasten äitien törkeää kohtelua. Tämä asia liittyy avohuollon tukitoimiin, joita vaativan sijaishuollon työryhmäkin on kehitellyt.
Varhaisen puuttumisen huolimetodi on johtanut siihen, että yhä useampi lapsi joutuu jo ennen syntymäänsä lastensuojelun kohteeksi. Vuonna 2008 voimaan tullutta lastensuojelulakia muutettiin vuonna 2010 lisäämällä lakiin säännös ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta (25 c §).
Ennakollinen lastensuojeluilmoitus on tehtävä, jos on perusteltua syytä epäillä, että syntyvä lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymänsä jälkeen. Säännöstä on perusteltu päihdeäitien tuen tarpeella, mutta säännöstä käytetään myös muussa tarkoituksessa.
Käytännössä säännöksen avulla voidaan toteuttaa pakkoa ja valvontaa, mikä liittyy osaltaan myös perusoikeustasoiseen kysymykseen päihdeäitien tahdosta riippumattomasta hoidosta.
Raskaana olevia seulotaan
Lastensuojelun piiriin ajautuu myös sellaisia raskaana olevia äitejä, joilla ei ole päihdetaustaa tai muuta elämäntapaan liittyvää, syntyvän vauvan terveyttä vaarantavaa tekijää elämässään. Sikiö saattaa näin joutua seulotuksi lastensuojelun piiriin äitinsä aiempien elämänvaihteiden takia. Äidin oma lastenkotilapsuus tai koulunkäyntivaikeudet, kehitysviive, asiakkuus mielenterveystoimistoon, lapsuudessa ollut lastenpsykiatrinen hoitosuhde, äidiksi tulevan nuori ikä tai aikanaan ollut lastensuojelun asiakkuus jne. voivat laukaista ennakoivan lastensuojeluilmoituksen.
Mikä tahansa lastensuojeluideologian riskitekijänä pitämä asia voi laukaista ennakollisen lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelun asiakkuuden. Lainsäännös on vahvistanut lastensuojelun riskikartoituspyrkimyksiä. Säännös antaa laajan harkintavallan lastensuojelun työntekijöille, eikä lainkaan oikeusturvaa vanhemmille eikä syntyvälle lapselle.
Vanhempien päihteiden käyttö tai päihteiden käytön epäily on riski huostaanotolle, erityisesti, jos vanhempien nuoruuteen on kuulunut päihteiden käyttöä. Päihdetaustaisten äitien hoitoon pääsyä tulisi tehostaa ja kuntoutukseen kannattaa panostaa, koska raskaus kannustaa elämäntapamuutoksiin. Siihen ei kuitenkaan kannusta se, että tuleva äiti joutuu ainoastaan valvonnan alle.
Avohuollon traumaattiset pakkopalvelut
Raskaana olevalle nuorelle äidille saatetaan tarjota perhetyötä avohuollon tukitoimena, vaikka hänellä on läheisiä, joilta hän saa luotettavaa tukea. Jos nuoren äidin taustalla on oma huostaanottokokemus, luottamus viranomaisiin on usein heikko. Tällaisessa tilanteessa pelko syntyvän vauvan menettämisestä saa odottavan äidin hyväksymään perhetyön, vaikka se tosiasiallisesti aiheuttaa ahdistusta ja vaikeuttaa synnytykseen valmistautumista.
Raskaana olevien äitien mielialoja seurataan. Heille tehdään masennuksen pikatestejä, huoli voi herätä vaikkapa mielialavaihtelun takia. Neuvolassa raskauden aikana asioivan äidin kannattaa miettiä, miten hän vointiaan kuvaa, ettei viranomaiselle tule väärinkäsityksiä.
Lastensuojeluilmoituksen voi laukaista äidin kertoma parisuhdeongelma, univaikeudet, alakuloisuus, riidat naapurin kanssa, kulttuurieroihin liittyvä tiedon puute tms. Siis mikä tahansa ihmiselämään kuuluva hetkellinen pulma, jonka ratkaisemiseen riittäisivät perheen omatkin keinot.
Aiheeton huoli voi herätä, jos työntekijä antaa sanoille erilaisen merkityksen tai painoarvon kuin mitä tuleva äiti tarkoittaa. Vahvoja tunneilmaisuja käyttävä äiti kuuluu riskiryhmään, olipa hän alkuperäiseen väestöön kuuluva tai maahanmuuttaja. Lastensuojelun asiakkuuteen voi sattumanvaraisesti päätyä kuka tahansa, koska varhaisen puuttumisen huolimetodi ruokkii työntekijöiden tietämättömyyttä, ennakkoluuloja ja pelkoja.
Riskilistaukset osoittavat, että mikä tahansa perhe voi olla riskiperhe. Kuka tahansa voidaan luokitella tekstiä paperille tuottaen riskiperheeksi.
Palveluna synnytykseen tunkeutuminen
Vauvan syntymän odotus saattaa muuttua traumaaatiseksi kokemukseksi lastensuojelutoimien takia. Pelko ja ahdistus lisääntyvät synnytyksen lähestymisen myötä. Entä jos en kelpaakaan lastensuojelun muottiin?
Lastensuojelulakiin on sisällytetty myös avohuollon tukitoimeksi nimetty toimenpide, lapsen sijoitus perhehoitoon (37 §). Kyseessä pitäisi lain mukaan olla vapaaehtoinen sijoitus vanhemman suostumuksin.
Katsotaanpa, miten perhehoitaja sijoitettavaan perheeseen suhtautuu. Luin Perhehoitoliiton Perhehoito -lehdestä 4/2014, että vanhempia ja lapsia sijoitetaan toiseen perheeseen opiskelemaan mm. lakanan viikkausta. Jutussa haastateltu Rouva H oli haaveillut, että perheen luokse muuttaisi äiti mahansa kanssa ja rouva H pääsisi mukaan synnytykseen. Tämä toive toteutuikin.
Perhe kertoo, että sijoitettuna on pääasiassa nuoria aikuisia yhdessä lapsensa kanssa. Toiminnassassa vaaditaan kuulemma lehmän hermoja. Omastaan on oltava valmis luopumaan -hyvä, etteivät he nuku meidän sängyssämme toteaa perhehoitaja. Sijaisvanhemmat ovat nimensä mukaisia vanhempia myös sijoitetun perheen aikuisille.
Tavoitteiden toteutumisen seurannassa on apuna vanhempien kansio, johon päivittäien kirjataan vanhempien tekemisä asioita. Tavoitteita voivat olla esimerkiksi se, että vanhempi käy suihkussa, muistaa vaihtaa lakanat, vie roskat tai hoitaa jonkun asian Kelan kanssa.
Perhe H: n mukaan paljon riippuu sijoitetusta perheestä, miten he haluavat ottaa apua vastaan.
–Jos he tulevat vähän kuin pakosta vain estääkseen huostaanoton, niin halu ei voi olla iso.
Näin nykypäivän Suomessa.
Koultukseltaan tuntemattomaksi jääneen pariskunnan ajatukset paljastavat palvelujärjestelmän vääristymän:
Mikä elämänmittainen trauma voikaan syntyä äidille, joka huostaanoton uhan alla joutuu viimeisillään raskaana tai vastasyntyneen vauvan kanssa täysin vieraaseen ympäristöön?
Kenen tarpeita ja toiveita toteutetaan, jos synnytyskokemuskin pitää jakaa ventovieraan kanssa?
Entäpä, jos sijoitetut eivät opikaan viikkaamaan lakanoita perhe H:n tavalla?
Saako siitä pidennetyn perhehoitomääräyksen?
Mikä on äidin ja vauvan oikeusturva kokoaikaisessa kirjaamisen kontrollissa?
Miksi veronmaksajien pitäisi kustantaa kiusantekoa?
Suomessa on vauvakato
Sosiaali- ja terveysministeriö on onnistunut hankkeillaan siirtämään Suomen kyseenalaiseen luokkaan. Valtiovarainministeriön tutkimuksessa kerrotaan, että pienten lasten sijoituksissa Suomen luvut ovat paljon muita Pohjoismaita korkeammat. Vuosittain otetaan huostaan 300-400 alle 3-vuotiasta. Heidän osuutensa ikäluokasta sijoittaa Suomen itäeurooppalaisten maiden joukkoon.