Vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä on kirjannut raporttiinsa lastensuojelun laatuun liittyviä vakavia ongelmia:
”Lastensuojelutyön osaamisessa on puutteita ja lasten ja perheiden asiakkuudet ovat pitkiä, mikä osaltaan lisää erilaisten vaativien palvelujen kysyntää. Osaamisen ongelmat liittyvät sekä kouluttautumiseen ja toiminnan kehittämiseen että yleiseen määrittelyyn siitä, mitä vaikutuksia palveluilla tavoitellaan. Hypoteesina on, että sijaishuollon kasvavia kustannuksia selittää palvelujen heikko vaikuttavuus. Osaavan ja ammattitaitoisen työskentelyn avulla voitaisiin vähentää palvelutarpeita ja edistää perheiden jälleenyhdistämistä”(s. 18)
On hyvä, että lastensuojelun laatuongelma on viimein edes viiveellä kirjattu ministeriön raporttiin. Raportin mukaan sosiaalityöntekijät hankkivat erilaisia tuotteita ja palveluita tietämättä niiden vaikuttavuudesta.
Työryhmän ratkaisuehdotukset eivät kuitenkaan tuo parannusta tilanteeseen, koska ongelma on käsitelty vajavaisesti. Lainvalmistelussa ei kuultu lainkaan perheiden asioihin ja oikeusturvaongelmiin perehtyneitä asiantuntijoita. Ministeriö karsi lausuntopyyntölistalta mm. kaikki työkseen lastensuojeluperheiden asioita hoitavat juristit.
Työryhmän esitys ei sisällä ainuttakaan ehdotusta, jolla parannettaisiin sosiaalityöntekijöiden omaa osaamista ja ammattitaitoa.
Ylisukupolvinen ongelma
Lastensuojelun osaamisen ongelmasta on kirjoitettu ja puhuttu vuosikymmenten ajan. Lapsipoliittisen selontekotyöryhmän muistiossa yli 25 vuotta sitten 31.10.1994 todettiin, ettei lastensuojelun sosiaalityössä ole erityisosaamista.
Muistiossa ehdotettu sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön, STAKESin ja Suomen Kuntaliiton kanssa luotava erikoistumiskoulutusohjelma ja täydennyskoulutus lastensuojelun sosiaalityöntekijöille odottaa edelleenkin toteutumistaan.
Osaamisen ongelma tarkoittaa, että sosiaalityöntekijät eivät perusta työtään huolelliselle tosiseikkojen selvittelylle. Dokumentoinnissa on virheitä ja puutteita. Virkamiehet eivät noudata lakia. Asia on ollut tiedossa, mutta epäkohdille ei ole tehty mitään. Nyt asia on kirjattu raporttiin, mutta sille ei edelleenkään ilmeisesti aiota tehdä mitään.
Lastensuojelun juridisoituminen
Työryhmä ei ole arvioinut lastensuojelun osaamisongelman yhteydessä työkäytäntöihin liittyvää ongelmaa. Lain noudattamista kutsutaan lastensuojelun ”juridisoitumiseksi”. Lain noudattamisen velvoitteesta ja ihmisoikeuksista on tullut lastensuojelussa vitsailun aihe. Ilmeisesti työryhmä ei ole kyennyt käsittelemään tätä oleellisen tärkeää aihetta, koska työryhmän jäsenenä on ollut sosiaalialan opettaja Päivi Sinko. Sinko on 20 vuoden ajan levittänyt vahingollista juridisoitumispuhetta sen sijaan, että korostaisi virkamiesten ehdotonta velvollisuutta noudattaa lakia.
Koulutus luo pohjan osaamiselle
Työryhmä ei ole myöskään arvioinut sosiaalialan opetusta, vaikka ammatillinen koulutus luo pohjan osaamiselle. Työryhmän tiedossa on varmasti huolen tunteelle perustuva työkulttuuri ja sosiaalialan teoriat. Sosiaalisen konstruktionismin ideologian käytännön sovellukset olisi tullut perusteellisesti tutkia ja arvioida. Omaa todellisuuttaan luova sosiaalityöntekijä voi saada aikaan paljon vahinkoa.
Mitä osaamaton työ on saanut aikaan?
Raportin mukaan sosiaalityöntekijöitä on maassamme noin 2000. Pieni joukko virkamiehiä siirtää kokoaikaisesti, joka toinen tunti, lapsia sijaishuollon markkinoille.
Vuonna 2019 sijoitettiin kiireellisesti 4 522 lasta, mikä on 4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018.Lapsia viedään kouluyhteisöistä jopa poliisin ja ambulanssin voimin niin, että koko lapsiyhteisö järkyttyy. Työn laatu koskee siis muitakin kuin lastensuojelun asiakkaita. Noin 19 000 lasta on siirretty sijaishuoltoon.
Tämä pienen ihmisryhmän liiketoiminta syytää lastensuojelun laitos- ja perhehoitoon miljoonia, vuonna 2018 noin 881 miljoonaa euroa, ja lastensuojelun avohuoltoon noin 306 miljoonaa euroa.
Veronmaksajien rahoja. Kenen etua valvotaan?
Osaamaton on altis ulkopuolisille vaikutteille
Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa, siis myös lastensuojelussa, on noudatettava tarkoin lakia. Lakien ja hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen tuo turvaa niin virkamiehelle itselleen kuin asiakkaalle.
Lastensuojelun sosiaalityössä lakien noudattaminen on erityisen tärkeää, koska työssä liikutaan perus- ja ihmisoikeusherkällä alueella. Lastensuojelutyössä tarvittava lainsäädäntö ei ole laaja, joten sen omaksuminen ei edellytä valtavia ponnistuksia.
Lapsen oikeuksien toteutumisesta ovat ylimmät valvontaviranomaiset huomauttaneet toistuvasti. Samat huomautukset epäkohdista toistuvat kerta toisensa jälkeen.
Sosiaalityöntekijät, jotka eivät tunne lakia ja suhtautuvat lakien noudattamiseen väheksyen, ovat tietysti oivallinen kohde ulkopuolisille vaikutteille. Osaamatonta on helppo pyörittää.
Onko osaamattomalla lastensuojelutyöllä oma tarkoituksensa?
Professori Ari Salmisen mukaan korruptiolle altistavat tekijät kehittyvät usein huomaamatta pitemmän ajan kuluessa. Korruption valvonnassa instrumentteina ovat mm. hyvä hallintotapa ja virkamiesetiikka, laillisuusvalvonta oikeudenmukaisen ja puhtaan hallintokulttuurin ylläpitämiseksi. Useimmiten oikeusvaltio kykenee toimimaan tehokkaasti ja reagoimaan korruption torjuntaan.
Rakenteellinen korruptio on juurtunut toimintatapoihin. Lähtökohtaisesti se on piilotoimintaa, josta puuttuu avoimuus ja joka on epäasiallista vaikuttamista. Vaikka lait ja ohjeistukset epäasiallisesta vaikuttamisesta tunnetaan, toimintatapoja ei mielletä vääriksi. Ne hyväksytään pitkäaikaisina menettelytapoina, ”talon tapoina”, joita jopa tuetaan ja valvotaan niin, ettei ilmapiiri kannusta tuomaan epäkohtia esiin.
Salmisen mukaan kansalaisaktiivisuus on korruption torjunnassa tärkeä asia. Kansalaiset näkevät organisaatioiden hyvät ja huonot käytännöt ja korruption ulkopuolisin silmin, maallikkoina. Myös tutkivat journalismi vahvistaa vallankäytön vartiointia. Eettisyyden arviointi on paljon muutakin kuin pelkkää lainmukaisuuden arviointia (Ari Salminen, Rehellisyys maan perii, tutkimus hyvästä hallinnosta ja korruptiontorjunnasta, 2018).
Ulkopuolisiin tukeutuvan lastensuojelutyön perinne jatkuu
Osaamattoman lastensuojelutyön perinnettä halutaan jatkaa. Se, että sosiaalityöntekijä ei hallitse lainsäädäntöä, ei tunne perhe-elämän suojasäännöstä eikä tiedä esimerkiksi lievimmän riittävän toimenpiteen periaatteen merkitystä, tuo monenlaisia etuja ulkopuolisille.
2000 -luvun ilmiö on, että lastensuojelun todellista päätösvaltaa käyttävät muut kuin lapsen asioista vastuussa olevat sosiaalityöntekijät. Sosiaalityöntekijät tunnetusti pitävät lastensuojelujärjestöjä ja sijaishuollon palveluntuottajia joka alan asiantuntijoina. Sosiaalityöntekijät pitävät jopa perhehoitajia, sijaisperheitä, asiantuntijoina. Tätä pitkää perinnettä ei muuta se, että korostetaan julkisen vallankäytön delegoinnin kieltoa. Sosiaalityöntekijöiden heikko ammatillinen osaaminen perusasioista ei välttämättä anna edes edellytyksiä pohtia sellaisia käsitteitä kuin julkinen valta tai delegointi.
Lastensuojelulakiin kirjattu säännös moniammatilliseen työryhmään ja muihin asiantuntijoihin turvautumisesta tarkoittaa käytännössä nykytilan jatkumista. Vaikuttaa siltä, että työryhmä uskoo sosiaalityöntekijöiden ulkopuolisen tahon ratkaisevan osaamisen puutteet. Säännös siitä, että kunnan lastensuojelulla tulisi olla käytettävissään sosiaalityön, lapsen kasvun ja kehityksen, terveydenhuollon, oikeudellista sekä muuta lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta sisältää vakavia oikeusturvaongelmia.
Sosiaalityöntekijöiden heikko ammatillinen osaaminen juontaa juurensa 1990 -luvun lopulta, jolloin kuntien sosiaalityöntekijät ohjattiin konsultoimaan yksityistä yhdistystä, Pelastakaa Lapset ry:tä. Ko. yhdistykselle rakennettiin RAY -rahoituksen turvin erityinen asema kuntien sosiaalityöntekijöiden neuvonantajana. RAY -hankkeilla siis vahvistettiin jo pitemmän ajan kuluessa syntynyttä vinoumaa. Kun VT Mirjam Araneva siirtyi sittemmin SOS-lapsikylään, myös tämä säätiö on kuntien neuvonantajana. Sosiaalityöntekijät siis konsultoivat tahoa, joka tarjoaa samalla sijaishuolto- ja muita palveluja.
Tulisi pikaisesti käynnistää selvitys, kuinka huostaanottojen ja avohuollon sijoitusten määrät ovat kehittyneet niissä kunnissa, joissa käytetään Pelastakaa Lapset ry:n, SOS -lapsikylän ja Aavalex Oy:n (Kati Saastamoinen) palveluita. Osasyy sijoitusten huomattavaan kasvuun 2000 -luvulla saattaa hyvinkin löytyä sosiaalityöntekijöiden vahvasti lasten ”pelastamiseen” innostuneiden tahojen kanssa käymistä keskusteluista.
Missään tapauksessa tällainen järjestelmä ei sovellu hyvään hallintoon. Veronmaksajat sitä paitsi kustantavat välillisesti nämä palvelut. Muualla hallinnossa tuskin tällaisen rakennelman ylläpito olisi mahdollista. Mitä jos kunnan rakennusvalvontaviranomainen kysyisi rakennusliike Skanskan insinööriltä, myönnetäänkö rakennuslupa vaiko ei?
Asiakassuunnitelmia ei tehdä
Raportissa todetaan, ettei lastensuojelussa laadita lastensuojelulain mukaisia asiakassuunnitelmia. Vuonna 2019 kunnilta saatujen tietojen mukaan lastensuojelun asiakassuunnitelmia tehtiin kaikkiaan 25 952. Suunnitelma tehtiin siis ainoastaan 49 prosentille kaikista lastensuojelun avohuollon asiakkaista (s.77). Suunnitelmallisen lastensuojelutyön tärkein työväline siis jää laatimatta.
Huostaanotto tehdään koko lapsuuden mittaiseksi
Raportissa todetaan, että osaavan ja ammattitaitoisen työskentelyn avulla voitaisiin edistää perheiden jälleenyhdistämistä. Näin oleellisen tärkeän velvoitteen noudattamatta jättäminen on saanut varsin vähän huomiota. Pysyvä huostaanotto, siis lainvastainen toiminta, takaa palveluntuottajille häiriöttömän liiketoiminnan.
Pysyvän huostaanoton tekniikat
Työryhmän esityksestä puuttuu niin ikään arvio siitä, mitä keinoja palveluntuottajat käyttävät saadakseen aikaan pysyvän huostaanoton.
Mikäli lapsijuttuja hoitavia juristeja olisi kuultu, olisi tullut ilmi, että keinovalikoima on lapsia vahingoittava eli lasten edun vastainen. Pysyvän huostaanoton tekniikoihin kuuluu mm. lapsen vanhempien ja suvun mustamaalaaminen lapselle ja lapsen pahoinpitely aktiivisin vieraannuttamistoimin. Keinoihin kuuluu myös lapsen läheisten uuvuttaminen määräämällä tapaamiset valvotuksi ja kontrolloimalla puheluita. Yhteisen kielen hävittäminen kuuluu niin ikään keinovalikoimaan. Samoin lastensuojelulain 22 §:n mukaisen edunvalvonnan väärinkäyttö.
Asiaan perehtyneiden tiedossa on, että jälkikäteiset oikeusuojakeinot (mm. yhteydenpidon rajoituspäätöksestä valittaminen) ovat vanhanaikaisia. Tehokkaita oikeussuojakeinoja ei ole olemassa.
Lasten läheisten sivuuttaminen
THL:n tilastojen mukaan sosiaalityöntekijät eivät huomioi läheisiä sijaishuoltopaikkaa valittaessa, vaan toimivat pysyvän huostaanoton tavoitteen mukaan lasta sijaishuoltoon kiinnittäen ja estäen lapselta oikeuden omiin juuriinsa ja sukuunsa.
Mielivaltaiset työtavat
Työryhmän raportista puuttuu kokonaan pohdinta siitä, kuinka virkamiehet saataisiin noudattamaan lakia ja mielivalta loppumaan, mm. virkavastuisiin liittyvä pohdinta ja muutosesitykset.
Lisää sosiaalityöntekijöitä!
Työryhmän esitys lisätä sosiaalityöntekijöiden määrää ei kohenna työn laatua. Mikäli osaamattomien määrää lisätään, se tulee suurella todennäköisyydellä lisäämään ongelmia ja aiheuttamaan lisää inhimillistä kärsimystä ja taloudellista rasitusta yhteiskunnalle. On erittäin vaikea hahmottaa työryhmän ajatuksenjuoksua. Kuinka kaksi osaamatonta sosiaalityöntekijää takaisi paremman lastensuojelun laadun kuin yksi osaamaton?
Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa
Kokonaisuutena 2000 -lukua arvioiden on nähtävissä selkeä kehitys. Mitä enemmän asiantuntijoita, hankkeita, palveluita ja sosiaalityöntekijöitä on, sitä enemmän on huostaanottoja ja avohuollon sijoituksia. Työryhmä kirjoittaakin, että osaavan ja ammattitaitoisen työskentelyn avulla voitaisiin vähentää palvelutarpeita.
Tilastojen valossa asioita tarkastellen riidatonta on, että nykyisellä työtavalla ja käytössä olleiden neuvonantajien tuella sijoitettujen lasten lukumäärät ovat tällä vuosituhannella noin kaksinkertaistuneet.
Yhteiskunnan raha on haluttua. Hankkeita markkinoidaan yleisen hyvän ja jopa yleishyödyllisyyden nimissä, vaikka tosiasiassa taustalla on yleensä aina jonkun tahon oma ideologia ja/tai taloudellinen etu. Huomioiden se tosiseikka, että nykyisellä lapsipolitiikalla on saatu aikaan historiallinen vauvakato, lienee selviö, ettei koskaan maassamme ole ollut niin paljon lasta kohden asiantuntijoiksi itseään nimittäviä ihmisiä. Lopputulosta ei voine kehua kukaan muu kuin palveluita kauppaava.
Järjestöjen ja palveluntuottajien edun valvontaa
Työryhmä on tuottanut paljon tekstiä perus- ja ihmisoikeuksista.
Työryhmä kirjoittaa lastensuojelusta, vaikka lasten suojelemisesta ei toiminnassa ole pitkään aikaan ollut kyse. Sosiaalityöntekijät suostuvat toimittamaan joka toinen tunti lapsimateriaalia sijaishuoltoon. He ovat antautuneet kokoaikaisiksi järjestöjen ja palveluntuottajien edun valvojiksi.
Osaamisen puute tuottaa asiantuntijan aseman
Lastensuojelun rappiotilan syvyyttä kuvastaa se, että sosiaalityöntekijöitä pidetään joka alan asiantuntijoina – jopa hallintotuomioistuimessa.