Lapsen etu?

Viimeistelin kaksi vuotta sitten kirjaani Salassa pidettävä – suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa.

Kirjan 19. luku käsittelee lapsen etua. 19-vuotiaana menehtyneen Juuson elämäntarina kulkee koko kirjani läpi. 

Näin tapahtui Juusolle: 

Asiakirjoista ilmenee, että Juuson terveydentila heikkeni lastenkodissa. Hän ei saanut pitää yhteyttä perheeseensä kuin muutamin puhelinsoitoin ja harvalukuisin käynnein. Juuso oli joulukuussa 2007 lääkärin vastaanotolla. Lääkäri toteaa Juuson olevan ahdistunut ja unettomuudesta väsynyt. Tammikuussa 2008 Juuso pääsee jälleen lääkäriin pyydettyään kriisiaikaa. Lääkäri toteaa hänen olevan kovin ahdistunut. Juuso kertoo joutuvansa tekemään ruumiillista työtä, mistä selkä on kipeytynyt. Hänellä on huimausta ja päänsärkyä. 

Lääkäri keskustelee myös lastenkodin hoitajan kanssa, jonka mukaan ongelma ei ole hoitopaikassa, vaikka poika tuntuu näin ajattelevan. Lääkäri toteaa univajeen ja suosittelee psykiatrista konsultaatiota. Tammikuun lopulla 2008 Juuso onnistuu taas pääsemään lääkäriin, joka toteaa pojan olevan kalpea ja hänellä on tummat silmänaluset. Juuso kertoo lääkärille vaikeista oloista lastenkodissa. Juuso haluaisi turvapaikan esimerkiksi kirkosta. Lääkäri keskustelee myös omahoitajan kanssa, joka haluaa ravitsemusohjeita. 

Lääkäri tekee lähetteen ravitsemusterapeutille ja tarjoaa mahdollisuutta kriisiapuun nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Juuso alkaa käydä kriisiterapiassa. 

Juuso alkaa kirjoittaa lastenkodissa kirjaa ja antaa sille nimeksi ”Elämän vaiheena painajainen”.

Juuso kysyy:

Miksi aikuiset valehtelevat?

Miksi joudun tekemään töitä selkä kipeänä?

Miksi minut riistettiin rakastavalta perheeltäni?

Miksi sosiaalityöntekijä vihaa minua näin paljon?

Miksi pitää valehdella eikä ajatella lasta?

Eikö lapsen paikan pitäisi olla turvallinen?

Miksi lapsuuteni halutaan pilata?

Miksi aikuiset huutaa, kiroilee ja tekee rangaistuksia täällä ilman syytä?

Miksi minut on otettu huostaan laittomasti?

Miksi kukaan ei kuuntele minua?

Miksi minua kohdellaan kuin rikollista?

Miksi minua hyväksi käytetään?

Miksi en saa tavata perhettäni?

Miksi olen koulukiusattu?

Minua kiusattiin koulussa, hakattiin, lyötiin, haukuttiin, syrjittiin, potkittiin, kiristettiin, revittiin.

Miksi sosiaalityöntekijä ei armahtaisi minua?

Ihmisoikeusloukkauksista hyvitystä

Keskustelu pysyvästä huostaanotosta nostaa aika ajoin päätään. Asialla ovat ne tahot, joilla on taloudellista intressiä johdatella keskustelua tähän suuntaan. Näiden tahojen etuna on se, että huostaanotot ja lasten siirrot kodin ulkopuolelle jatkuvat huolimatta Suomea sitovista ihmisoikeusvelvoitteista ja Suomen saamista langettavista tuomioista. 

Yhteiskunnalle pysyvä huostaanotto tuottaa luonnollisesti huomattavia kustannuksia. Lapselle huostaanotto muodostaa huomattavan riskin tulla syrjäytetyksi yhteiskunnan jäsenyydestä. Kodin ulkopuolelle siirretyistä ja siellä nuoruutensa viettäneistä valtaosa syrjäytyy, jää työvoiman ulkopuolelle, ei suorita koulua ja joutuu päihde- tai rikoskierteeseen.

Pysyvästä huostaanotosta keskustelun sijaan tulisi pohtia keinoja, joilla perheen jälleenyhdistyminen mahdollistuu kuten laki edellyttää. Tulisi myös luoda järjestelmä, jolla vakavat ihmisoikeusloukkaukset hyvitetään.

Satakunnan käräjäoikeus on antanut 1.6.2015 julkisen selosteen yhteiskunnallisesti merkittävässä asiassa (L14/8858). Käräjäoikeus velvoitti Pohjois-Satakunnan peruspalvelu- ja liikelaitoskuntayhtymän maksamaan äidille ja hänen alaikäisille lapsilleen kullekin 10 000 euroa vahingonkorvauksena. Hallinto-oikeus oli aiemmin kumonnut lasten kiireellisen sijoituksen päätökset, hylännyt lasten huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevat hakemukset sekä kumonnut yhteydenpidon rajoituspäätökset. Lapset olivat olleet sijoitettuina poissa omasta kodistaan 204 vuorokautta.

Äiti ja lapset olivat vaatineet käräjäoikeudessa kanteella vahingonkorvausta. Käräjäoikeus katsoi vielä lainvoimaa olevassa ratkaisussaan, että heidän perhe-elämäänsä oli puututtu perustuslain 10 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan vastaisesti. 

Maahamme tulisi luoda järjestelmä, jossa perheellä olisi automaattisesti oikeus hyvityskorvaukseen ilman raskaita oikeudenkäyntejä. On kohtuutonta, että perhe joutuu kärsimään lastensuojelun vakavista laatuongelmista ja yhä uudelleen eri oikeusasteissa käymään läpi virkamiesten laittomuuksia vahingonkorvausasiassa.

Kaikenlaista tietoa

Helsingin yliopiston tutkijat Maija Jäppinen ja Meri Kulmala esittävät harhaanjohtavaa tietoa suomalaisesta lastensuojelusta vieraskynäkirjoituksessaan ”Venäjä haluaa eroon lastenkodeistaan” (HS 27.12.) Kirjoittajat kertovat, että Venäjällä suojelua tarvitsevat lapset sijoitetaan herkästi laitoksiin sen sijaan, että vanhempia tuettaisiin selviytymään hoiva- ja kasvatustehtävästään. Yleistä on vanhempainoikeuksien epääminen, jonka seurauksena lapsi menettää usein yhteyden biologisiin vanhempiinsa. Kirjoittajat väittävät, tosin tietolähdettä paljastamatta, että Suomessa lasten ja vanhempien yhteyttä vaalitaan, ja huostaanoton purkaminen on aina mahdollista. Tämä dramaattinen ero toimintatavoissa olisi osaltaan lisännyt väärinymmärryksiä maittemme välisissä lapsikiistoissa.

Tutkijoiden soisi paneutuvan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamiin langettaviin tuomioihin, kanteluviranomaisten lastensuojelun työntekijöille antamiin huomautuksiin, YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomi-raportteihin tai vaikkapa Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukseen 6/2012. Ei olisi pahitteeksi tutkia myöskään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raporttia ”Vaarantunut suojeluvalta” tai avoimin silmin paneutua sosiaalipalvelujen käyttäjän näkökulmaan, jota internet on pullollaan. Sijaishuoltopaikkojen valvonnan puute vaarantaa liian monen lapsen terveen kehityksen eikä sijaishuollon puolueetonta selvitystä on maassamme tehty. Lasten oikeuksia siis loukataan maassamme toisin kuin kirjoittajat väittävät.

Eduskunnan oikeusasiamies Paunio kiinnitti huomiota lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä siihen, että työryhmän mietinnöstä puuttui huostaanoton perus- ja ihmisoikeuksia koskevan nykytilan arvio ja selostus siitä, kuinka ehdotettujen säännösten ajateltiin ehkäisevän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteamien epäkohtien syntymistä tulevaisuudessa. Paunio kiinnitti huomiota siihen, että lastensuojelulain säännökset on kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Lapsen ja huoltajan perhe-elämä nauttii kuitenkin perus- ja ihmisoikeussuojaa ja tämä suoja merkitsee suojaa myös huoltajan oikeuksille. Hän ehdotti, että lapsen ja vanhemman välisen suhteen suoja ja huoltajan oikeudet tulisi ottaa paremmin huomioon.

Mitään toimenpiteitä ei ole tehty vakavien oikeusturvaongelmien poistamiseksi ja sosiaali- ja terveysministeriö saa jatkaa virkamieslähtöistä lainvalmisteluaan. Huostaanotto tehdään pääsääntöisesti lapsuuden mittaiseksi, perheen jälleenyhdistäminen on varsin tuntematonta käytännön lastensuojelutyössä. Ongelmana on, että virkamiehet eivät hallitse lainsäädäntöä ja suhtautuvat perus- ja ihmisoikeusasioihin välinpitämättömästi. Eduskunnan oikeusasiamies Jääskeläinen nimesikin perustellusti syksyllä 2013 lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn puutteet yhdeksi keskeisistä suomalaisesta perus- ja ihmisoikeusongelmista.

Objektiivista tietoa siis on nykyään saatavilla ja tiedon hyödyntäminen on suotavaa tutkijan ammatissa toimiville. Lastensuojeluun liittyvän propagandamaisen tiedottamisen takia lastensuojelun laatukeskustelu on jumittunut maassamme eipäsjuupas-keskusteluksi eikä tavoitteelliseksi työksi lainsäädännön kehittämiseksi, oikeusturvaongelmien poistamiseksi ja lastensuojelun perusteelliseksi uudistamiseksi. On käynyt ilmiselväksi, ettei lastensuojelun omavalvonta toimi, vaan huteja on liikaa. Tällä hetkellä noin 18 000 lasta on siirretty kodin ulkopuolelle, noin joka toinen tunti joku lapsi kokee kiireellisen sijoituksen. Hallinto-oikeusjärjestelmä ei takaa oikeudenmukaista käsittelyä. Mielivaltaan ja kontrolliin perustuva, asiakkaan toiveet ohittava lastensuojelun malli on aikaansaanut suomalaisen lastensuojelun kriisiin. Tällainen malli ei sovi vientituotteeksi kuten kirjoittajat esittävät.

 Sipoolaista menoa

Sipoon lastensuojelun kerrotaan olevan kriisissä, olisi kuulemma huutava tarve lisätä sosiaalityöntekijöitä (SS 13.11.) En halua veronmaksajana osallistua hankkeisiin, joilla lisätään sipoolaisten lasten ja nuorten pahoinvointia. Ehdotan, että sipoolaisille lastensuojelun virkamiehille järjestetään pikaisesti koulutusta lakien, hyvän hallinnon ja perus- ja ihmisoikeuksien velvoitteiden sisäistämiseksi.

Eduskunnan oikeusasiamies on nimennyt syksyllä 2013 lastensuojeluasiat yhdeksi vakavimmista ihmisoikeusongelmista maassamme. Eduskunnan oikeusasiamies joutuu toistuvasti kiinnittämään lastensuojelun virkamiesten huomiota lakien ja hyvän hallinnon velvoitteiden noudattamisen tärkeyteen.

Lastensuojelusta on rakennettu maassamme poliisia suurempi koneisto. Sipoo näkyy olevan kritiikittä mukana tässä toiminnassa. Lastensuojeluilmoituksia tehdään maassamme yli 100 000 vuodessa. Joka toinen tunti joutuu joku lapsi kokemaan kiireellisen sijoituksen ja siirron pois kodistaan. Tällä hetkellä noin 18 000 lasta joutuu asumaan kodin ulkopuolella. Lapsista on tullut miljardiluokan bisnes.

2000-luvun alkuvuodet ovat osoittaneet, että lastensuojelun työntekijöitä lisäämällä lisääntyvät myös huostaanotot. Perheiden oikeusturva on vaarantunut, kun virkamiehet eivät tunnista työssään ns. lievimmän riittävän toimenpiteen periaatetta, vaan pitävät huostaanottoa varhaisen auttamisen keinona. On täysin epäuskottavaa, että sipoolaiset perheet olisivat yhtäkkisesti halunneet lastensuojelun palveluita tai vaikeudet olisivat räjähdysmäisesti kasvaneet. Pikemminkin kyse on siitä, että perheitä alistetaan mielivaltaisesti lastensuojelun asiakkuuteen.

Lastensuojeluilmoituksia tehdään paljon koulusta, päivähoidosta ja terveydenhuollosta. Ilmoitukset näyttäytyvät usein vastuun delegoimisena. Lastensuojeluun ujutetaan sellaisia lapsia, joiden asiat tulisi hoitaa peruspalvelujen piirissä ja näin lastensuojelu tukehtuu ilmoitusten tulvaan. Mitä ajattelee opettaja, joka tekee oppimisvaikeuksista kärsivän lapsen kohdalla ilmoituksen lastensuojeluun kertomatta asiasta edes vanhemmille? Onko oletuksena se, että lastensuojelun työntekijä kykenee hoitamaan opetuksellisia tehtäviä opettajaa paremmin? Entä mitä miettii päiväkodin johtaja, joka ilmiantaa tarkkaavaisuuden pulmista kärsivän lapsen lastensuojelulle tietäen, että kyse on päivähoidon resurssien puutteesta? Entä perhetyöntekijä, joka perheen tietämättä keräilee perheestä tietoa, josta sitten kyhätään sattumanvaraiset huostaanoton perusteet? Häiriönmetsästäjät on 2000-luvun ilmiö, joka on kaukana auttamisesta.

Jokaisen lastensuojeluun ilmoituksen tekevän tai ilmoitusta miettivän tulisi olla tietoinen siitä, että ilmoitus voi olla laukaus lapsen ja koko perheen syrjäytymiseen. Kodin ulkopuolelle siirretyistä ja siellä nuoruutensa viettäneistä valtaosa syrjäytyy, jää työvoiman ulkopuolelle, ei suorita koulua ja joutuu päihde- tai rikoskierteeseen. Kelan tutkimuksen mukaan teineinä kodistaan siirretyistä pojista yli kolme neljäsosaa on vielä nuorina aikuisinakin vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta.

Erään tutkimusten mukaan huostaanoton kokeneet lapset ja nuoret kuolevat ennen 25-vuotissyntymäpäiväänsä yli kolme kertaa useammin kuin muut ikätoverinsa. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 1991–1997 huostaanotettuja suomalaislapsia (13 000 lasta). Nuoret kuolivat aineiden väärinkäyttöön, onnettomuuksiin ja itsemurhiin. Kuusi 15–24-vuotiasta tyttöä ja 29 poikaa teki itsemurhan.

Niissä kunnissa, joissa työtä tehdään korkeatasoisesti perheiden toiveita ja tarpeita huomioiden, ei tarvita mammuttimaista lastensuojelukoneistoa, koska asiat hoidetaan pääasiallisesti peruspalvelujen piirissä. Neurologisista häiriöistä kärsivät lapset saavat asianmukaiset tutkimukset ja kuntoutuksen eikä heitä sysätä kouluista pyörimään moniammatillisten tiimien kautta lastensuojelulaitoksiin, oppimisen tuki järjestyy koulussa, väsyneet äidit saavat käytännön apua eikä vain kyttäystä.

Monet kunnat ovat tietoisesti valinneet toisin ja luopuneet lastensuojelu-uskostaan. Lastensuojelun tehtäväksi jää silloin ainoastaan todellisessa ja ilmeisessä hädässä olevan lapsen auttaminen. Sipookin voisi toimia toisin ja ryhtyä rakentamaan uudenlaista palvelujärjestelmää, jossa opetellaan vastuunkantoa ja asiakkaan kuuntelemista. Tähän tarvitaan vain hieman rohkeutta ja uskallusta kyseenalaistaa aikamme ilmiöitä.

 Paras maa äideille ?

Pelastakaa Lapset -yhdistyksen raportin mukaan Suomi on toista vuotta peräkkäin maailman paras maa olla äiti. Pelastakaa Lapset ry on ilmoituksensa mukaan ”vuonna 1922 perustettu poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö”.

– On hienoa, että Suomessa huolehditaan hyvin äideistä ja lapsista, sanoo Pelastakaa Lasten pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.

Suomi on sitoutunut useaan ihmisoikeussopimukseen, jotka korostavat perhe-elämän suojan merkitystä.

YK:n lapsen sopimuksen mukaan lapsella on oikeus:

-tuntea vanhempansa ja olla ensisijaisesti heidän hoidettavanaan

-säilyttää sukulaisuussuhteensa

-tavata ja pitää säännöllisesti yhtä kumpaankin vanhempaansa, mikäli hän asuu erossa vanhemmistaan

Sopimuksen mukaan vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja heillä on oikeus saada tukea tehtäväänsä.

Suomi on sitoutunut siihen, että perhe on yhteiskunnan perusryhmä ja perheen tulee saada tarvittavaa suojelua ja apua.

Vuoden Vieraannuttaja – vastausten perusteella edellä mainittuja velvoitteita ei ole sisäistetty maamme lastensuojelussa. Laaduntarkkailua ei ole kehitetty.

Näyttää siltä, että kaikkialla on ongelmia toimia lakien ja ihmisoikeusvelvoitteiden mukaan. Vastauksia tuli kattavasti joka puolelta Suomea, jopa Ahvenanmaalta. 

Lastensuojelun työntekijät tulkitsevat säännöksiä mielestään lapsilähtöisesti. He järjestävät ns. valvottuja tapaamisia, joissa lapselle näytetään hänen vanhempansa muutaman hetken ajan. 

Perheen jälleenyhdistäminen on saanut myös omat tulkintansa. Sisaruksia erotetaan toisistaan eikä heidän anneta tavata toisiaan, siteet vanhempiin ja omaan sukuun pyritään katkaisemaan. Sijaishuollon tukeminen näyttää olevan valitettavan usein työn lähtökohta. 

Lastensuojelun sattumanvaraisuutta osoittaa se, että vastauksissa esiintyi toistuvasti tiettyjä yksittäisiä sosiaalityöntekijöitä. Vastauksissa nousi esiin myös Pelastakaa Lapset ry, jonka lakimiesyksikköä ehdotettiin vuoden vieraannuttajaksi. 

Äitienpäivänä 11.5.2014 vuoden vieraannuttajaksi nimetään seuraavat kunnat:

1. Oulu

2. Jämsä

3. Kuopio

Vieraannuttajahaku jatkuu.  Isänpäivänä 2014 nimetään seuraavan kerran Vuoden Vieraannuttaja. Silloin näemme, onko Suomi paras maa isille.