Anteeksi, missä on synnytyslupatoimisto?

Lastensuojelun Tiedotustoimisto pitää huolen siitä, että kansan kahtiajako syvenee. Kiihkeä maalittamispuhe on siirtynyt kepeästi poliitikkojen suuhun. ”Ne”, ”huono-osaiset”, ”syrjäytymisuhan alla elävät”, ”ylisukupolviset”, ”mielenterveysongelmaiset” näyttävät olevan ongelma maamme päättäjille.

Ongelma se on myös kansalle. Erityisesti maalittamispuhe.

Minulle esitetään toistuvasti kysymys, missä Suomen kunnassa olisi turvallisinta elää ilman pelkoa lapsen menettämisestä.

Uskaltaako hankkia lapsia?

Tällaisiin kysymyksiin ei valitettavasti löydy vastauksia lakikirjasta.

THL:n lastensuojelutilastot kertovat, missä kunnissa perhepolitiikka on huostaanottopolitiikkaa ja missä ei.

SOTKA palvelu antaa myös tietoja.

Tilastot eivät ole yhdenmukaisia.

Synnytyslupa?

Suomalainen yhteiskunta on tehnyt listat epäilyttävistä henkilöistä, joita tulee tarkkailla potentiaalisina lapsensa kaltoin kohtelijoina.

Sosiaalihallituksen henki elää vahvana. Se elää, koska sen ei anneta kuolla. Kerron tästä lastensuojelun synkkään historiaan liittyvästä asiasta myöhemmin.

Sosiaalihallituksen virkamiesten opeille rakennetaan edelleenkin suomalaista lapsipolitiikkaa.

Lastensuojelun virkamiesten ylisukupolvinen väärintoimiminen jatkuu. Se jatkuu, koska sen kautta mahdollistuu mielivalta. Tarpeen mukaan kuka tahansa voidaan luokitella riskitekijäksi ja sen mukaan kyseenalaistaa kyky huolehtia lapsesta. Lapsen menettämisen pelko on tehokas pelote.

Onkohan muissa maissa (demokratioissa) tällaisia listauksia?

Mikäli joku lukija tietää asiasta, kuulisin mielelläni.

Riskitekijöinä ovat mm:

– raskauteen tai synnytykseen liittyvä komplikaatio

– synnytyksen ennenaikaisuus

– lapsen pienuus

– lapsen heikko kielellinen kehitys

– lapsen alhainen ikä

– lapsen ärsyttävyys (uhma, tottelemattomuus, lapsi ei pidä äidistä/hylkää äidin, lapsi ei täytä äidin odotuksia)

– lapsen ravistelun riskitekijöitä ovat keskosuus, kaksosuus, poikasukupuoli, lapsi itkee paljon

– päihteiden käyttö

– isän tai äidin vähäinen osallistuminen lapsen hoitoon

– tunnekylmyys

– vakava sairaus

– tupakointi

– rikollinen tausta

alhainen koulutus

nuoruus

yksinhuoltajuus

– lapsena koettu kaltoinkohtelu

– emotionaalinen kypsymättömyys

– ei toivottu raskaus

– raskauden kieltäminen

mielenterveysongelma

avioero

– vaikeus selviytyä vaativasta tilanteesta

– äärimmäinen ylihuolehtivuus

– huono hoitomyöntyvyys

– vastaanotolle varattujen aikojen runsas laiminlyönti

– autoritaarinen kasvatusasenne ja siihen liittyvät kurinpitokäytännöt

– vanhemman kokema sosiaalisen tuen puute

– lapseen kohdistuvat epärealistiset odotukset

monilapsisuus

pienet tulot

huono sosiaalinen tilanne

– perheen aiempi lastensuojelutausta

– perheväkivalta

työttömyys

– perheen stressi tai kriisi

riitely

– perheenjäsenten yhteenkuuluvuuden puute

– lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus

vanhemman haluttomuus keskustella terveydenhuollon työntekijän kanssa

– perheen eristäytyminen ja syrjäytyminen

– riippuvuus hyvinvointipalveluista

– perheen kokema sosiaalisen tuen puute

– puutteelliset empatiataidot

Lapsen kaltoinkohtelun merkkejä ovat mm.:

– fyysiset merkit

– tunnetaakka

– pelko

– vatsakivut

– päänsärky

– masennus

– sopeutumisongelmat

– koulunkäyntivaikeudet

– päihteiden käyttö

– muut pitkän aikavälin psyykkiset tai käytösongelmat

– laiminlyönnin merkit lapsessa (kehityksen viivästyminen, erilaiset fyysisen terveyden ongelmat, merkkien ilmenemistapa suhteessa lapsen ikään)

– laiminlyönnin merkit kodissa (likaisuus, siivoamattomuus)

– lasten toistuvat käynnit vastaanotolla

– lapsi kertoo kivusta ilman selkeää syytä

Tärkeitä kysymyksiä päättäjille

Onko riskikansalaisista olemassa rekisteriä?

Mistä voi tilata otteen?

Saavatko listatut tuottaa jälkeläisiä?

Kuka antaa synnytysluvan?

Kuka tekee arvion synnytyskelpoisuudesta?

Onko synnytyskelpoisuusarvionkin tekeminen delegoitu ulkopuolisille palveluntuottajille tai mahdollisesti lastensuojelujärjestöille (esim Pelastakaa Lapset ry, SOS-lapsikylä tms) ?

Mitä SYNNYTYSLUPA maksaa?

Jos viranomaisten vainoharhaisen hysteerinen kyttääminen ja ilmiantokoneisto tekee ihmiset hulluksi, onko sekin katsottavissa mielenterveysongelmaksi?

Pelastakaa edes aikuiset?

Lastensuojelun epätoivoisten hankkeiden seurauksena kriisi vain syvenee ja hankkeet saavat yhä kummallisempia piirteitä.

Kiitän lukijoita kaikesta ystävällisestä palautteesta ja linkeistä.
Lastensuojelun toimintaa seuraavia kiinnostaa lastensuojelujärjestöjen toiminta.

Ongelma on kiteytettynä seuraava:

Lastensuojelun sosiaalityössä ei toteudu asiakkaan oikeus hyvään ja asiakkaan tarpeet huomioivaan kohteluun ja palveluihin.

”Asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.”

Lastensuojelutyön ongelmana on rakenteellinen väkivalta, joka ilmenee niin sanotuissa avohuollon tukitoimissa kuin lasten sijaishuollossa.

Ongelmana on myös omaksuttu pysyvän huostaanoton työkulttuuri, vaikka perheen jälleenyhdistämisen velvoite on kirjattu jopa lakiin vuonna 2008.

Kuinka näitä vakavia ongelmia sitten yritetään ratkaista?

Yllättäviä ehdotuksia

Ratkaisuehdotukset ovat yllättäviä.

Pelastakaa Lapset ry. on lähtenyt vetämään lastensuojelujärjestöjen airuetta.

Järjestöt eivät suinkaan ole esittäneet valtiovallalle, että sijaishuollon lapsiin kohdistuva väkivalta pitää lopettaa. Ne eivät ole vaatineet sijaishuollon nykytilan puolueetonta selvittämistä.

Sen sijaan Pelastakaa Lapset ry. tiedottaa:

Laaja lastensuojelun asiantuntijaverkosto on julkaissut toimenpide-ehdotuksen: lastensuojelun laitoshoidon työntekijätilanteeseen vaaditaan ripeästi parannuksia

On suuri huoli sijaishuollon julkisuuskuvasta.

On suuri huoli sijaishuollossa toimivien aikuisten tilanteesta.

”Alan vetovoiman lisäämiseksi tulee parantaa työskentelyolosuhteita, lisätä työntuen rakenteita ja vahvistaa johtajuutta”.

Pelastakaa Lapset ry. on koonnut verkoston ja tehnyt toimenpide-ehdotuksen.

Tärkeimpiä toimenpide-ehdotuksessa kirjattuja kehittämiskohteita ovat:

  • Koulutukseen ja osaamisvaatimuksiin liittyvät asiat
  • Alan veto- ja pitovoimatekijät
  • Alan julkisuuskuva
  • Työolosuhteet (henkilöstömitoitus, työn tukirakenteet, palkkaus, johtaminen)

Vetoomusta ovat esittämässä:

Pelastakaa Lapset ry, Anu Lehto, palvelutoiminnan johtaja, Tove Lönnqvist, kehittämispäällikkö
Auta lasta ry, Pertti Kukkonen, toiminnanjohtaja
Barnavårdsföreningen i Finland, Pia Sundell, toiminnanjohtaja
Ehjä ry, Kai Laitinen, toiminnanjohtaja
Familar oy, Marko Nikkanen, laatujohtaja
Kalliola oy, Sointu Möller, palvelujohtaja
Nuorten Ystävät ry, Marianne Inkala, palvelupäällikkö
Osallisuuden aika ry, Vilma Vähämaa, va. toiminnanjohtaja
OsSi-hanke, Senni Laine, projektipäällikkö
Pesäpuu ry, Jari Ketola, toiminnanjohtaja
SOS-lapsikylä, Tiina Rihti, kehittämispäällikkö
Valtakunnallinen Lastensuojelu Valasu ry, Sanna Lundgren, varapuheenjohtaja

Pelastakaa Aikuiset -hanke

Suomen valtio on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, joiden tavoitteena on vanhempien tukeminen.

Huostaan otetun lapsen kohdalla tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen, mikä tarkoittaa tavoitteellista työtä lapsen palauttamiseksi kotiinsa.

Tavoitteena ei siis voi olla vetovoimaisen sijaishuollon aikaansaaminen, paisuttaminen ja ylläpitäminen. Emme tarvitse mitään sijaishuollon pitovoimaa. Sellainen on yhteiskunnan rajallisten voimavarojen hukkaamista.

Sellainen tavoite on ristiriidassa ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.

Sijaishuollon tarve tulee minimoida, koska lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan perhe on yhteiskunnan perusryhmä.

Suomi on sitoutunut lapsen oikeuksien sopimukseen ilmoittaen olevansa vakuuttunut siitä, että

perheellä, joka on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua niin että se pystyy täydellisesti hoitamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa.

Euroopan ihmisoikeussopimus velvoittaa suojaamaan perhe-elämää.

Myös lastensuojelujärjestöjen tulisi huomioida edellä olevat velvoitteet.

Sijoitettujen lasten hoitamiseen ei tarvita mitään erityisiä hankkeita. Suomen lain mukaan lasta ei saa kaltoinkohdella. Riittää, että ohjaajat noudattavat lakia.

”Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.

Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.”

Mistä apu järjestöille?

Järjestöillä on lakimiehensä, jotka ovat perinteisesti auttaneet kuntiemme sosiaalityöntekijöitä ottamaan lapsia huostaan. He auttavat kuntien sosiaalityöntekijöitä myös yhteydenpidon rajoitusasioissa. He auttavat sosiaalityöntekijöitä myös huostaanoton lopetusasioissa.

Järjestöt eivät siis avusta lastensuojelun asiakasperheitä.

Lakimiehet Maria Haarajoki ja Mirjam Araneva ovat tulleet varmasti tutuiksi lastensuojeluperheille.

Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelu on aikanaan rakennettu RAY -varoilla.

Luulisin, että järjestöt saavat näiltä lakimiehiltä tietoa myös perus- ja ihmisoikeusasioista.

Hiekkalaatikolla on kiva olla

Lasten huostaanottojen määrän piti vähentyä uutta lastensuojelulakia laadittaessa vuosituhannen alussa.

Puhuttiin varhaisesta puuttumisesta, se muuttaisi kaiken.

Puhuttiin paljon perheiden tukemisesta ja auttamisesta.

Puhetta oli paljon.

Ei luotu auttamisen järjestelmää, luotiin puuttumisen järjestelmä.

1.1.2008 voimaan tullut lastensuojelulaki on interventiolaki.

Se mahdollistaa miltei rajattoman puuttumisen lapsen ja perheen elämään.

Olin mukana laatimassa lakimiesyhdistys Suomen Oikeusapulakimiehet ry:ssä lausuntoa sosiaali- ja terveysministeriölle. Totesimme lastensuojelulain uudistamisesityksestä mm. seuraava:

”Sen sijaan, että lakiesityksessä olisi paneuduttu oikeusturvaongelmien poistamiseen ja perheiden oikeusturvan parantamiseen, ollaan luomassa valvonta- ja pakkokeinopalveluita sisältävä laki. Lastensuojelulaista on tulossa lastensuojelun asiakashankintalaki, jonka myötä huostaanottojen määrät tulevat kasvamaan.

Lakiesitys alistaa perheet erityiseen lastensuojelun asiakkuuteen olettamalla, että valvonnalla voitaisiin lasten hyvinvointia parantaa. Sanana asiakkuus on viranomaislähtöinen ja vastenmielinen. Käsityksemme mukaan suomalaiset perheet eivät tarvitse lapsilleen sellaisia valvonta- ja pakkokeinopalveluja, joita esitetään. Varhaisen puuttumisen hankkeet ovat jo luoneet maamme kuntiin koneiston, joka valvoo, kun auttamisen ja tukitoimien kehittämisen sijaan on kehitetty kansalaisen valvontaa.”

Hiekkalaatikkoleikkejä

Näin 15 vuotta myöhemmin voi todeta, että arviomme oli oikea.

Lakia vahvistettaessa oli tiedossa, että varhainen puuttuminen ja sen huoliseulontamalli oli alkanut tuottaa huostaanottoja.

Lasten seulonta oli alkanut jo 1990-luvun lopulla hiljalleen levitä yli hallinnonalojen.

Huolivyöhykemallin ovat kehittäneet THL:n (ent. Stakesin) tutkijat Tom Arnkil ja Esa Eriksson.

He kirjoittavat yliopiston kirjaston julkaisussaan, että huolen harmaan vyöhykkeen kartoitukset ovat ”fiilispohjaisia”, sananmukaisesti ”mutua”.

Mututyöskentelyyn ohjaava malli oli lähtölaukaus lastensuojelun kriisille.

Sosiaalityöntekijöiden ei tarvinnut perustaa työtään huolelliselle selvitystyölle eikä tosiseikoille.

Riittää, että ”ammattilainen on huolissaan, se on objektiivinen fakta” sanovat tutkijatkin.

STM:n sivuilta löytyy edelleenkin tietoa:

”Varpu-verkosto on perustettu syksyllä 2004 jatkamaan sosiaali- ja terveysministeriön koordinoiman valtakunnallisen Varpu-hankkeen (2001-2004) työtä. Vastuuverkostoon kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö, oikeusministeriö, sisäasiainministeriö, puolustusministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Opetushallitus, Kirkkohallitus, Suomen Kuntaliitto, A-klinikkasäätiö, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Mielenterveysseura, Suomen Vanhempainliitto, Lastensuojelun Keskusliitto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Suomessa varhaisen puuttumisen mukaisia toimenpiteitä sisältyy muun muassa hallitusohjelmaan, Sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliseen kehittämisohjelmaan 2008-2011 (Kaste), Sisäisen turvallisuuden ohjelmaan sekä Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan 2007-2011. Ohjelmissa painotetaan lasten, nuorten ja perheiden osallisuutta sekä työntekijöiden ja perheiden välistä varhaista avointa yhteistyötä.”

Hätätila hiekkalaatikolla vuonna 2008

Mutuun perustuva huoliseulonta riistäytyi käsistä lasten leimaamiseksi, erityisesti kouluissa. Lasten asiat alkoivat olla niin sekaisin, että myös opetushallitus ja tietosuojavaltuutettu alkoivat tutkia asiaa.

Tutkijat julistivat hätätilan marraskuussa 2008. Myöhemmin he nimesivät kokeilun yhteiskunnalliseksi kokeeksi.

Mitä tapahtui hätätilajulistuksen jälkeen?

Huolimallin kehittäjä Tom Arnkil nimitettiin THL:ään tutkimusprofessoriksi.

Mitä muuta tapahtui?

Vuonna 1998 sijoitettujen lasten määrä oli 11 979.

Hätätilajulistuksen vuonna 2008 määrä oli 15 774.

Tällä hetkellä määrä on 18 928.

Hätätilajulistuksen jälkeen Lastensuojelun Tiedotustoimisto vaikeni.

Ei ryhdytty poisopettamaan virkamiehiä mututyöstä. Ei palattu reaalimaailmaan. Ei ruvettu suojaamaan lapsiperheitä häirinnältä. Ei ruvettu kriminalisoimaan mutuhuolelle perustuvaa virkamiestyötä.

Sen sijaan alettiin laatia riskiperhe/riskilapsiohjeistuksia. Sama aihe toisessa paketissa.

Käytännössä huolen seula poimii lapsista ne, joita syystä tai toisesta ei haluta joukkoon.

Näitä lapsia ovat yleensä ne, joilla on sosiaalisia vaikeuksia, tarkkaavaisuuden pulmia, puheen tuoton, liikkumisen pulmia jne. Huoli poimii herkästi maahanmuuttajan lapsen.

Huoli siis toimii tehokkaan syrjivästi esimerkiksi kouluyhteisössä, jossa lasten pitäisi ilmiöoppimiseksi selviytyä.

Huolen varjolla lasta voidaan kiusata, jopa koulun aikuiset osallistuvat joukkokiusaamiseen.

Huoliseulonnan avulla tuotetaan takuuvarmasti lapsimateriaalia sijaishuollon yrittäjille, koska mm. neuropsykiatriset pulmat voidaan vapaasti selittää huolimutupuheella johtuvaksi jostain kodin tai vanhempien syyksi luettavasta tekijästä.

Mutuun pohjaava työskentely voi sekoittaa perheen asiat lopullisesti,

Lopputulos?

Suomen nykyinen maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen vauvakato asettuu tilastokeskuksen graafisessa piirroksessa ajallisesti varhaisen puuttumisen ja sille perustuvan lastensuojelulain voimaantulon jälkeiseen aikaan.

Pelko lapsen menettämisestä luo luonnollisesti turvattomuuden ja epävarmuuden tunnetta, mikä heijastuu perheiden valintoihin. Kukapa haluaisi synnyttää vauvan sijaishuollon tarpeisiin?

Huoliseulontaan kuuluva ilmiantojärjestelmä toimii tehokkaasti.

Lastensuojeluilmoituksen tekemisen velvoite on osoittautunut virkamiehille oivaksi keinoksi delegoida vastuu jollekin toiselle virkamiehelle tai ulkopuoliselle palveluntuottajalle.

Tämä on inhimillistä, muttei tietysti hyväksyttävää.

Leikin loppu?

Suomi on saatu sekaisin.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut erillisen lapsivaikutusten arvioinnin tekemistä aina, kun laaditaan tai toimeenpannaan uutta lainsäädäntöä, uusia toimintaohjelmia tai hallinnollisia muutoksia yhteiskunnan eri tasoilla.

Uutta lastensuojelulakia valmisteltaessa ei tällaista perusteellista selvitystyötä tehty, vaikka laki tuli koskemaan yhteiskunnan haavoittuvaisimpaa osaa, lapsia.

Varhaisen puuttumisen huolimetodin vaikutukset olisi tullut erityisesti arvioida ennen käyttöönottoa. Olisi tullut selvittää, mitä työntekijöiden subjektiivisille tuntemuksille perustuvan huoliseulonnan seuraukset tulevat olemaan ja mitä oikeusturvaongelmia huoliseulonta tulisi aiheuttamaan.

Varhaisen puuttumisen hankkeesta ei löydy mitään loppuraportteja eikä kustannustietoja.

Mitä siitä voi päätellä?

Lastensuojelun Tiedotustoimisto ehkä pohtii, mitä tällä kertaa selitetään. Miksi tämäkään hanke ei tepsinyt?

Kansalaiset ovat vihaisia. Moni on menettänyt lapsensa.

Jotain pitäisi kansalle selittää.

Kansa odottaa.

Kansalaisten raskas taival jatkuu

Tutkijoiden päähänpisto ja huolimalli ovat aiheuttaneet raskaan taipaleen suomalaisille lapsiperheille.

THL:n sivuilla on edelleenkin luettavissa:

Sen sijaan, että työntekijä ilmoittaa, mikä ongelma asiakkaalla on ja kehottaa asiakasta muuttamaan toimintaansa, työntekijä kertookin omasta huolestaan asiakkaalle ja pyytää tämän apua huolensa huojentamiseksi .

Kuinka voi koskaan selvitä lapsiperheen työn täydestä arjesta, jos painolastina on vielä virkamiesten huolien huojentamisen velvoite?

Tehtävä mahdoton.

Eivätkö korkeakoulutetut jo pärjää omillaan? Voisiko Tiedotustoimisto jo lopettaa leikkimisen?

Antero

Eläimiä huonosti kohdellut ihminen laitetaan eläintenpitokieltoon.

Eläimen, esimerkiksi koiran huono kohtelu, johtaa siihen, että se voi alkaa käyttäytyä aggressiivisesti. Se voi vaikka purra.

Tämä kaikki on tuttua meille koiranomistajille.

Kuinka käy ihmiselle, joka kohtelee huonosti lapsia?

Lopputulos saattaa olla hyvinkin yllättävä riippuen siitä, kuka on tekijä.

Mikäli tekijä on lapsen vanhempi, hän joutuu poliisitutkintaan.

Vanhemmat joutuvat erittäin herkästi poliisitutkintaan, mikäli he kuuluvat riskiluokkaan. Riskiluokkaan joutuu ohjeiden mukaan mm. työtön, alhaisen koulutustason omaava, köyhä, yksinhuoltaja, eronnut, sairas, lastensuojelun asiakas, monilapsisen perheen vanhempi jne.

Ohjeisiin ei ole kirjoitettu näkyviin, että riskiluokkaan kuuluu myös muuta kuin valkoista ihonväriä omaava vanhempi ja erityisesti tiettyjä kansalaisuuksia edustavat perheet. Tämä tieto perustuu omiin havaintoihini.

Vanhemman teko tutkitaan ja hänen saatetaan vastaamaan teoistaan käräjille. Mikäli näyttöä on riittävästi, hänet tuomitaan.

Yllättävä käänne

Mikäli lapsia huonosti kohtelevat ihmiset ovat sijaishuoltoa tarjoavan tahon edustajia, niin sanottuja ammattikasvattajia, tilanne saattaa muuttua yllättäen normaalista rikostutkinnasta poikkeavaksi.

Vanhempien pyynnöistä huolimatta lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei useinkaan ryhdy toimiin lapsen suojaamiseksi. Valitettavan usein myös lapsen oma pyyntö ohitetaan. Tämän lisäksi saatetaan rangaistustoimena rajoittaa lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa tai siirtää lapsi kauemmas toiseen sijaishuoltopaikkaan.

Asiat eivät etene poliisitutkintaan tai tutkinnat saatetaan lopettaa. Poliisi soittaa sosiaalityöntekijälle, joka kertoo, ettei ole havainnut mitään. Poliisi saattaa soittaa lastenkotiin tai perhehoitajille, jotka vakuuttavat toimivansa asiallisesti.

Lastensuojelutyön ylisukupolvisen väärintoimisen esimerkkinä seuraava EOAK ratkaisu, jossa valvontaviranomainen arvioi sosiaalityöntekijän toimintaa, EOAK/4425/2018:

”Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei antamassaan selvityksessä ole vastannut lainkaan siihen, miten hän on toiminut kantelijan kertoessa hänelle epäkohdista sijoituspaikassaan. Sosiaalityöntekijä ei myöskään ole vastannut yleistä kommenttia tarkemmin siihen, miten hän on pitänyt yhteyttä kantelijaan sijoituksien aikana ja onko kantelija tosiasiassa saanut yhteyden sosiaalityöntekijään aina sitä tarvitessaan.

Sen sijaan lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä kertoo selvityksessä omista tunteistaan, joita kantelu on hänessä herättänyt.”

Lisää ratkaisuja löytyy tuoreesta selvityksestä.

On tietysti myös poikkeuksia, harvinaisia sellaisia, jolloin lapsen ja vanhemman esille nostamat epäkohdat johtavat lapsen edun mukaisiin suojaamistoimiin sekä tekijöiden vastuuseen saattamiseen.

Selittämisen kulttuuri

Lastensuojelussa on vallalla syvään juurtunut väärintoimimisen toimintatapa. Mitkään resurssien lisäämiset eivät muuta lastensuojelun sosiaalityön vääriä asenteita ja työtapoja, koska kyse on virkamiesten ylisukupolvisesta ongelmasta. Mielivallan kulttuurista.

Tähän toimintatapaan kuuluu loputon selittely.

Mikäli sijoitettu lapsi pyytää apua ja kertoo sijaishuollossa kokemistaan vääryyksistä, kaltoinkohtelusta ja kiusaamisesta, asia selitetään pois. Lastensuojelun kielellä lapsi tällöin ”oireilee” varhaisia kokemuksiaan. Väkivallasta kertova lapsi siis pyytää apua sen takia, että hänellä on ollut omassa kodissaan vanhempiensa luona asuessa vaikeita (traumaattisia) kokemuksia.

Tämä toimintatapa on johtanut ja johtaa siihen, että aina löytyy peruste olla auttamatta lasta. Aina löytyy peruste rajoittaa yhteydenpitoa ja olla palauttamatta lasta kotiin, joka on ollut ”traumatisoiva”.

Kerron selittelystä esimerkin.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen esiintyi 19.10.2019 Maarit Tastulan ohjelmassa. Ohjelman aiheena oli lastensuojelun kipukohdat.

Otan lapsiasiavaltuutetun puhetavan esille sen takia, että hänen virkaansa kuuluu lasten puolustaminen. Hän ei toistaiseksi ole katsonut aiheelliseksi ryhtyä sijoitettujen lasten asiassa ripeisiin toimiin, jotta lapsiuhrit ja heidän läheisensä kuultaisiin.

Elina Pekkarinen kertoi ohjelmassa, että sijoitettujen nuorten todellisuus voi olla erilainen kuin sosiaalityöntekijän. Sijaishuollossa oleviin lapsiin kohdistuva väkivalta selitetään pois selittämällä seuraavasti:

EP: Mä olen itse nimittänyt sitä tämmöiseksi lastensuojelun viiltäväksi paradoksiksi. Kun ajatellaan, että tässä on ryhmä lapsia, joihin me sijoitetaan ensinnäkin euromääräisesti aivan todella paljon, me käytetään myöskin paljon aikaa, me käytetään valtava määrä kehittämistyötä ja tutkimustyötä jotta heillä olisi hyvä olla ja silti me tuotetaan sellainen kokemus heille, että he on yksin maailmassa, heidät ohitetaan toistuvasti, heille ei selitetä asioita eikä kukaan ymmärrä heitä. Niin mielestäni se on, tottakai varmaan osin lähtöisin siitä, että heillä on jo ihan varhaisessa lapsuudessa niitä kokemuksia kaltoinkohtelusta, jolloin on myöskin vaikea huomata, että joku todella välittää.

Satavuotinen sijaishuollon väkivallan historia

Olemme viettäneet suomalaisen lastensuojelun kaltoinkohtelun 100 vuotta kestänyttä vuosijuhlaa, mutta hiljaisuus vaan jatkuu. Sijaishuollon nykytilan selvitystä ei ole käynnistetty eikä valtio halua kuulla lapsia eikä vanhempia heidän kokemistaan vääryyksistä.

Lastensuojelun epäkohtia tutkineet selvittäjät tarkastelivat myös aikalaiskirjoja ja toteavat, että epäkohdat olivat tiedossa. Tutkimusjakso koski aikaa 1937-1983.

”Viranomaiskeskustelun rinnalla raportissa on hyödynnetty eduskunnan pöytäkirjoja ja muita asiakirjoja, sekä sosiaalihuollon ja lastensuojelun ammattilehdissä (Huoltaja, Sosiaalinen Aikakauskirja, Lapsi ja Nuoriso, Pelastakaa Lapset) käytyä keskustelua.

Tarkoituksena on ollut selvittää, missä määrin ylimmät päättäjät, mutta myös lastensuojelutyön ammattilaiset ovat olleet tietoisia sijoitettujen lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvistä epäkohdista.

Hakusanoilla suoritettu valtiopäiväkirja-aineistojen analyysi toi esille, että lastensuojelun epäkohdat nostettiin melko säännöllisesti esille välikysymyksissä ja toivomusaloitteissa, ja monien epäkohtien kuvailut olivat samoja mitä haastatteluissa on tuotu esille.

Lastensuojeluun liittyvistä epäkohdista keskusteltiin tutkimusajanjaksolla säännöllisesti julkisuudessa, mutta sijaishuoltoon liittyviä ongelmia selvitettiin myös viranomaiskoneiston sisällä.

Sosiaaliministeriön ja sosiaalihallituksen piiritarkastajat olivat vastuussa tiettyjen maantieteellisesti rajattujen alueiden valvonnasta, ja heille tehtiin säännöllisesti sijaishuoltoa koskevia kanteluita. Tämän lisäksi erityisesti laitoshoitoa koskevia kanteluita tehtiin eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka myös itse teki säännöllisesti tarkastuksia lastenkoteihin ja koulukoteihin. Vakavampien tapausten suhteen sosiaaliministeriö käynnisti tutkintoja, joihin nimitettiin oma tutkija.

Suomen valtio on pyytänyt anteeksi sijaishuollossa kaltoin kohdelluilta. Tämä anteeksipyyntö tapahtui vuonna 2016, jolloin ministeri Juha Rehula lupasi hiljaisuuden ajan päättyneen.

Hiljaisuus jatkuu.

Antero – Tiedotustoimisto tiedottaa

Mitä tapahtuu lapselle, jota alistetaan, kiusataan, eristetään, pakkolääkitään tai raiskataan? Kuinka hän reagoi?

Lastensuojelun Tiedotustoimistosta annetaan kansalle tasaisin välein tietoa. Kansan rauhoittamiseksi tietoa annetaan erityisesti silloin, kun viranomaisen oma toiminta tulee lastensuojelun epäkohtien takia mediaan.

Näin tapahtui Koskelan tapauksessa, jossa lapsi on kuollut.

Julkisen vallan vastuulla ollut lapsi.

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, tietoja annetaan usein nimimerkin takaa. Tällä kertaa hän on Antero.

Yle kertoo varmistaneensa tapauksen asiakirjoista. Toimittaja kertoo, että haastateltavan nimi on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Juttu otsikoidaan:

Liki 80 prosenttia lastensuojelulaitosten työntekijöistä kohtaa fyysistä väkivaltaa työssään, kertoo selvitys – Puukotettu työntekijä: ”Oli tuuripeliä, ettei lähtenyt henki”

Lastensuojelussa työskennellyt Antero oli kollegansa kanssa hakemassa nuorta hatkoilta. Nuori ei halunnut takaisin laitokseen. Kiinnioton yhteydessä hän puukotti Anteroa keittiöveitsellä.

Jutussa viitataan Lastensuojelun Keskusliiton ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian selvityksiin.

Toimittaja kertoo päässeensä tutustumaan selvitykseen ennen sen julkaisua.

Ylen toimittaja päätyy haastattelemaan ammattijärjestön edustajaa.

– Luvut ovat ihan järkyttäviä. Näin ei voi jatkua. Tässä ei noudateta työturvallisuuslakia. Se määrittelee, ettei tällaista tilannetta voi olla. Työolot pitäisi organisoida uudelleen, sanoo Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen.

Journalistin ohjeet

Palstatilaa annetaan avokätisesti Anterolle ja ammattiyhdistysihmiselle.

Journalistin ohjeet velvoittavat:

-Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

-Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

-Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Lasten sijaishuolto on miljardibisnes. Se on riidaton asia. Lapsimateriaalin tarve on suuri. Lapsiyrittäjien näkökulmasta lasten suojelu toimiikin tällä hetkellä kiitettävästi toimittamalla joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon.

Kuka Tiedotustoimistosta otti yhteyttä Yleen?

Jospa Antero tai Anteron työnantaja ovatkin valvontaviranomaisten tutkinnassa?

Jospa Anteron työnantajalla on vajaa käyttöaste?

Jospa Anteron tapauksessa onkin ollut kyse siitä, että valvontaviranomaiset ovat jo puuttuneet toimintaan?

Nämä tiedot eivät ilmene Ylen jutusta.

Kun lasta alistetaan ja kiusataan

Kerron apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin ratkaisusta 27.12.2012 Dnro 4547/4/10.

Tässä tapauksessa lastensuojelun työ oli niin heikkolaatuista, että veronmaksajien rahoista kärsineelle lapselle jouduttiin suorittamaan hyvityskorvaus.

Kantelun mukaan liikkumisvapauden tai vierihoidon nimellä toteutetut rajoitustoimenpiteet oli toteutettu siten, että lapsi oli joutunut istumaan alushoususillaan usean päivän ajan paikoillaan puupenkillä valvojan valvoessa häntä.

Hän ei ollut saanut puhua mitään nostamatta ensin kättään ylös, jolloin valvoja antoi hänelle luvan puhua ja pyytää esimerkiksi lupaa käydä wc:ssä.

Istuttaminen alkoi aamulla noin kello 8.30 ja päättyi illalla noin kello 22.

Istumisen olivat keskeyttäneet päivittäiset ruokailut ilman muiden nuorten seuraa ja päivittäiset kahdenkeskiset, puolesta tunnista tuntiin kestäneet ulkoilut valvojan kanssa. Sopimattomasta käytöksestä seurasi myös viemäreiden ja hajulukkojen pesua hammasharjalla.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa 27.6.2019 EOAK/5916/2018 eräs lapsi kertoi, että sosiaalityöntekijä ei ole soittanut kertaakaan huostaanottopäätöksen jälkeen. Lapsi ei halunnut itse soittaa.

Erään lapsen sosiaalityöntekijä oli sijoituksen aikana käynyt kerran Ojantakasessa. Virkamies ei ollut kuitenkaan jutellut kahdestaan lapsen kanssa.

Eräs lapsi kertoi, ettei ole väleissä sosiaalityöntekijänsä kanssa.

Lapsen mukaan sosiaalityöntekijä ei suhtaudu kunnioittavasti hänen äitiinsä, haukkuu häntä eikä yritä auttaa.

Lapsen mukaan sosiaalityöntekijän käytös on törkeätä. Lapsi on joutunut hoitamaan itse tärkeitä henkilökohtaisia asioitaan, koska työntekijään ei saa yhteyttä eikä sosiaalityöntekijä vastaa yhteydenottopyyntöihin.

Lapset kertoivat erään työntekijän osalta väkivallan, tai tarpeettoman voiman käytöstä ja sillä uhkaamisesta sekä rasististen ilmausten käytöstä.

Sakslin toteaa, että laitoksen johdolla on velvollisuus puuttua välittömästi tällaiseen menettelyyn ja huolehtia siitä, että sijoitettua lasta kohdellaan asianmukaisella tavalla ja että henkilökunnan käyttäytyminen ja kielenkäyttö on kaikilta osin asiallista ja lasta kunnioittavaa.

Mikäli lapsi joutuu elämään sellaisessa yhteisössä, jossa häntä halveksitaan ja tosiasiassa nöyryyttään hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella on se lapselle vahingollista ja voi vaikuttaa kielteisesti hänen suhtautumiseensa häntä kasvattaviin aikuisiin.

Rasistista, syrjivää tai muuta lasta alentavaa kielenkäyttöä tai käyttäytymistä ei voida missään olosuhteissa pitää hyväksyttävänä.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulisi valvoa sijaishuoltoa, ettei tällaista tapahdu.

Mitä Anterolle tapahtui?

Yle kertoo, että Antero vaihtoi alaa kahden vuoden jälkeen, kun työ alkoi tuntua liian raskaalta.

– Olin jo silloin vähän leipiintynyt. Turhauduin.

Entä mitä tapahtui lapsille?

Yle ei kerro, ehkäpä asian arkaluontoisuuden takia.

Kansa kysyy: Milloin Tiedotustoimisto pääsee lastensuojelukriisin ytimeen?

Mikä tappaa sijoitettuja lapsia? Asiantuntijat vastaavat

Lastensuojelujärjestöt ovat ohjailleet vuosikymmenten ajan maamme lastensuojelua.

Pelastakaa Lapset ry. sai vuosituhannen vaihteessa RAY-rahoituksen Sopiva sijaiskoti lapselle -projektiin. Työtä ohjasi Pelastakaa lapset ry:n ylilääkäri Jari Sinkkonen. Kokopäiväisenä tutkijana oli Mirjam Kalland. Projekti oli nelivuotinen.

Mirjam Kalland kertoo vuonna 2015 ilmestyneessä kirjassa Lapsi uusissa oloissa Sopiva sijaiskoti -hankkeesta. Hän kertoo, että oli tarpeen tutkia, millaisia kehityksellisiä riskejä sijoitetuilla lapsilla on ja mistä syystä sijoitukset katkeavat. Oli tarpeen kehittää toimivampia käytäntöjä huostaanotettujen lasten ja nuorten sijoituksiin.

Kalland kertoo, että hankkeen teoreettisena taustana oli kiintymyssuhdeteoria ja siihen perustuva olettamus, että lapsi, jota oli laiminlyöty tai kohdeltu kaltoin, tarvitsee huostaanoton jälkeen mahdollisimman pysyviä ja turvallisia kasvuoloja sekä korjaavia kokemuksia. Kiintymysteoria sai alkunsa John Bowlbyn ajatuksesta, että kasvuoloilla on merkittävä vaikutus lapsen kehitykseen. Lastensuojelussa erityinen riski kiintymyssuhteen kehityksen vääristymille muodostuu siitä, että juuri se henkilö, jonka pitäisi antaa turvaa ja suojaa lapselle, on samalla se, joka laiminlyö lapsen tarpeita tai kohtelee lasta kaltoin.

Kalland ja Sinkkonen julkaisivat vuonna 2001 kiintymyssuhdeteoriasta kirjan Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Kirja syntyi RAY -hankkeen myötä.

Kalland ja Sinkkonen lähtevät liikkeelle siitä, että mitään virhepäätöksiä ei lastensuojelussa tapahdu. Sijoitetut lapset ovat laiminlyötyjä ja se ohjaa ajatuksia. Kalland kertoo kirjassa Varhaiset ihmissuhteet, että lasten kaltoinkohtelu ja laiminlyönti ovat yhteydessä perheen alhaiseen sosiaaliluokkaan, äidin alhaisempaan koulutustasoon, teiniäitiyteen ja monilapsisuuteen. Hän kertoo, että lastensuojeluperheissä lapsen uhkaaminen voi olla arkipäivää.

Kalland kertoo, että Ray -hankkeen lähtökohtana oli YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Kalland ei mainitse mitään Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja sen perhe-elämän suojasäännöksestä.

Hankkeessa julkaistiin tutkimustulos, joka kattoi vuosina 1991-1997 huostassa olleet lapset eli 13 371 yksilöä. Tutkimuksessa yhdistettiin huostaanottorekisteri kuolinsyyrekisteriin.

Huostaanotettujen kuolleisuus oli nuorten naisten kohdalla ikäryhmässä 18-24 nelinkertainen ikätovereihin verrattuna ja samanikäisten nuorten miesten kohdalla yli kolminkertainen.

Kuolleisuus korkeimmissa ikäryhmissä johtui pääosin itsetuhoisesta käyttäytymisestä, kuten päihteiden käytöstä, onnettomuusalttiudesta sekä itsemurhista.

Alle 18 -vuotiaiden kohdalla korkeampi kuolleisuus liittyi myös sairastavuuteen.

Kaiken kaikkiaan ennenaikaisia kuolemantapauksia oli 106, joka on siis keskimäärin kolminkertainen suhteessa koko väestön tasolla tapahtuviin kuolintapauksiin tässä ikäryhmässä.

Kalland kertoo, että tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa ja on merkittävä. Ruotsissa tehtiin muutama vuosi myöhemmin tutkimus, jonka mukaan ulkomailta adoptoiduilla on aikuisiässä normaaliväestöön verrattuna moninkertainen riski päätyä itsemurhaan.

Asiantuntijoiden johtopäätökset – lastensuojelusta voi selvitä myös hengissä

Kalland kysyy, miten tutkimusta voi tulkita.

Hän kirjoittaa:

Erään tulkinnan (?) mukaan tutkimus vahvisti sen, että kiintymyssuhteissaan vaurioitunut lapsi käyttäytyy itseään vahingoittavalla tavalla ja voi olla vaaraksi itselleen. Kun lapsen käsitys itsestä, vuorovaikutuksesta ja toisista on varhaisvaiheessa muodostunut pääosin kielteiseksi eikä hänellä ole ollut riittävästi korjaavia kokemuksia, hän ei aina kykene suojelemaan itseään.

Kalland toteaa, että vaikka kuolleisuus sijoitetuilla oli suurempi kuin ikätovereilla, ylivoimainen valtaosa selvisi aikuisuuteen hengissä.

Tutkimuksessa ei ollut Kallandin mukaan mahdollista selvittää, liittyikö itsetuhoinen käytös lapsen taustaan useita katkenneita sijoituksia, traumaattiseen varhaislapsuuteen tai muihin seikkoihin, jotka auttaisivat ymmärtämään yksittäisen nuoren kohtaloa.

Kasvatustieteen tohtori, Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen professori, lastenpsykoterapeutti ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja Kalland on vuonna 2006 ollut näin pienen, muutaman sadan lapsen käsittävän, otoksen ja sosiaalityöntekijöiden käsityksiin pohjaavan selvityksen perusteella valmis leimaamaan maamme vanhemmat.

Kalland kertoo toimittajalle, että päihdeongelma koskettaa useampaa kuin joka kuudetta perhettä. Väkivaltaa on noin viidesosassa perheistä.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on puolestaan Lapsi uusissa oloissa -kirjan tiimoilta ilmoittanut medialle, että adoptio on erinomaista lastensuojelua.

Hyvä Mirjam ja hyvä Jari

Olette veronmaksajien rahoilla tehneet tutkimustyötä ja tuoneet lastensuojelun käytäntöihin teorioitanne, joilla on aikaansaatu käytännössä koko lapsuuden mittainen pysyvä huostaanotto.

Mihin unohtuivat ihmisoikeussopimukset? Lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa, äitiin ja isään. Miksi äitiä ja isää nimitellään syntymävanhemmiksi?

Adoptioon tähtäävä ideologianne on vastoin perheen jälleenyhdistämisen tavoitetta. Eikö Euroopan ihmisoikeussopimus sido teitäkin? Mihin se on julkaisuistanne unohtunut?

Miksi ihmeessä adoptio olisi erinomaista tai ylipäänsä lastensuojelua?

Näyttää siltä, ettei yksikään hanke ole onnistunut vähentämään huostaanottoja. Miksi?

Levitätte urbaania legendaa siitä, että lapsia siirreltäisiin kodin ja sijaishuoltopaikan välillä vastuuttomasti. Kaikkien tutkimusten mukaan tiedossa on, että sijoitetut lapset joutuvat kiertämään sijaishuoltopaikasta toiseen kuin kulkukoirat. Miksi annatte väärää tietoa?

Autismin kirjon lapset eivät saa asianmukaista hoitoa terveydenhuollosta. Lastenpsykiatrit kieltäytyvät hoitamasta heitä ja tekevät huostaanottotilauksia lastensuojeluun.

Miksi tästä Valtiontalouden tarkastusviraston (s.63) esille nostamasta ja yli 30 vuotta vallalla olleesta terveydenhuollon ja lastensuojelun vääristymästä ei ole mainintaa tutkimuksissanne?
Miksi ette kerro, että lapset ajautuvat täysin turhaan lastensuojeluun ja sijoitukseen?

Jari, voisitko arvostettuna lastenpsykiatrina tehdä viimein tälle laittomalle asiantilalle jotain?
Perheet uupuvat lastenpsykiatrien, lastensuojelun ja koulun pompottelussa. Huostaanottouhkailut aiheuttavat pelkoa ja ahdistusta. Ne ovat väkivaltaista kohtelua.

Jari, kuinka monta huostaanottotilausta olet itse tehnyt?

Tiedätkö, mitä näille huostaanottopassituksen saaneille lapsille kuuluu?

Miksi nimittelette vanhempia ”lastensuojeluperheiksi”? Tiedossanne on, että tänä päivänä kuka tahansa perhe voi joutua lastensuojelun piiriin ilmiantojärjestelmän ja toimimattoman terveydenhuollon takia.

Mihin unohtui tutkimuksestanne sijaishuollossa oleviin lapsiin kohdistuva väkivalta, huono kohtelu ja alistaminen?

Onko tullut mieleen pohtia, että sijoitettujen lasten kuolemien ja itsetuhoisen käytöksen taustalla voisi olla se, että viranomaistoimet ovat näännyttäneet lapsen ja ajaneet hänet epätoivoon?

Onko tullut mieleen pohtia sellaista vaihtoehtoa, että teorioillanne ja niistä kumpuavilla käytännöillä olisi jokin osuus näissä tragedioissa?

Lastensuojelun voitto – se, että lapsi selviää sijaishuollosta hengissä?