Uudessa lapsistrategiassa todetaan, että lasten hyvinvoinnin tietoperustassa on puutteita erityisesti yhdenvertaisuusnäkökulmasta. Lasten hyvinvointia koskevan tiedonkeruun aukot sekä tiedon monialaisen ja ajantasaisen hyödyntämisen puutteet heikentävät lapsia koskevan päätöksenteon vaikuttavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta.
Nyt strategiaan kirjataan, että lapsia koskevaa tietoa kerätään johdonmukaisesti ja tiedonkeruussa olevat aukot tunnistetaan ja paikataan. Tiedon käyttöä ja analysointia kehitetään johdonmukaisesti. Tietoa hyödynnetään päätöksenteossa ja toiminnassa.
Hyvä, että tutkitusta tiedosta ja sen tarpeesta kirjoitetaan.
Suomessa lastensuojelun valtakunnallinen tilastointi loppui vuonna 1984, jolloin tuli voimaan uusi lastensuojelulaki. Tilastoinnissa oli katkos aina vuoteen 1991.
Tämän jälkeen kaikki onkin ollut pelkää arvailua.
-Huostaanottojen syitä ole tilastoitu. Kukaan ei tiedä, miksi liki 19 000 lasta on siirretty pois kodeistaan.
-Valtakunnallisesti vertailukelpoinen tieto lastensuojeluilmoitusten syistä, ilmoitusten tekijöistä ja ilmoitusten käsittelystä puuttuu kokonaan.
-Lastensuojelun asiakkaiden saamista palveluista ei ole olemassa valtakunnallista tietoa.
-Valtakunnallisia tietoja ei ole saatavissa lastensuojelutoimenpiteistä eikä
lastensuojelutoimenpiteiden syistä ole valtakunnallisesti yhtenäistä luokitusta.
THL poimii käsin tilastoista huostaanottojen lopetukset, muttei pysty kertomaan, onko ko. lapsi todella päässyt takaisin kotiinsa.
Tiedon puutetta on myös tutkittu.
Erään tutkimuksen on tehnyt nykyinen lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.
”Asiantuntijoiden haastattelut osoittavat, että lastensuojelun kentällä vallitsee vakava tiedon vajaus ja tiedon koordinaation puute, mikä vaikeuttaa lastensuojelun suunnittelua, toteuttamista, tiedottamista ja ennakointia.
Lastensuojelutilastojen keräämisessä on tällä hetkellä suuria ongelmia, sillä valtakunnallisessa lastensuojelutilastossa ei tilastoida lastensuojelutarpeen syitä.
Lastensuojelun avohuollon asiakkuuden pääasialliset syyt, kodin ulkopuolisten sijoitusten (sekä kiireellisten sijoitusten että huostaanottojen) pääasialliset syyt tulisi tilastoida. Tietojen kerääminen mahdollistaisi syiden kehittymisen tarkastelun, voimavarojen kohdentamisen arvioinnin sekä sen suunnittelun, miten esimerkiksi kodin ulkopuolisia sijoituksia voitaisiin tehokkaimmin ja
vaikuttavimmin ehkäistä.”
Ei ole tutkittu, miksi tutkittua tietoa ei ole.
Tutkimuslaitoksen tehtävät
Lain mukaan niin THL:n edeltäjän, Stakesin, kuin THL:n päätehtävänä on seurata ja arvioida sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja kehitystä, tuottaa ja hankkia alan kotimaista ja kansainvälistä tietoa ja osaamista.
Tehtävänä on toimia tilastoviranomaisena ja ylläpitää alan tiedostoja ja rekistereitä, harjoittaa alan tutkimus- ja kehittämistoimintaa, edistää ja toteuttaa alan koulutusta sekä tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseksi tarpeellisia aloitteita ja esityksiä.
Tutkimus palvelee sosiaali- ja terveysministeriön lisäksi muuta valtionhallintoa, poliittista päätöksentekoa, kuntia ja niiden erilaisia yhteistyömuotoja, järjestöjä, tutkimusmaailmaa ja tiedotusvälineitä.
Lastensuojelutilastoja tutkiessa voi todeta, että huostaanottojen määrät alkoivat tasaisesti kasvaa 1990 -luvun alussa.
Sosiaalihallituksen lastensuojeluvirkamiehistä tuli yhdessä yössä Stakesin tutkijoita joulukuussa 1992. Tutkijoiden tausta lepää siis sosiaalihallituksen ideologiassa. Sosiaalihallituksen lastensuojeluideologiaan kuului huonon sosiaalisen perimän (yksinhuoltajat, köyhät, sairaat, vammaiset) metsästys.
Sosiaalihallitus lakkautettiin vuonna 1991, jolloin perustettiin sosiaali- ja terveyshallitus, joka aloitti 1.3.1991 toimintansa. Siihen yhdistyivät lääkintöhallitus ja sosiaalihallitus. Sosiaali- ja terveyshallitus oli olemassa vain noin 1,5 vuotta.
Viraston nimi vaihtui 1.12.1992 Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi (Stakes). Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen toiminta päättyi 31.12.2008 ja tilalle perustettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Vappu Taipale toimi pääjohtajana.
Median valtaaminen
Stakesin voimallinen mediamarkkinointi alkoi heti syntymän jälkeen. Toimittaja Marjut Lindberg kertoo Stakesin juhlajulkaisussa vuonna 2002:
”Stakesin toiminnan kiihdytysvuosina viime vuosikymmenen puolivälissä tuli sosiaali- ja terveysasioista kirjoittavalle toimittajalle usein sellainen tunne, ettei Suomessa muita alan tutkimuslaitoksia olekaan kuin Stakes. Tiedotustilaisuuksia oli vähintään kerran viikossa, monasti useita saman viikon aikana. Aamupalavereissa jo kysyttiin: mikä on ”tämän päivän Stakes-juttu”?
Samoihin aikoihin toimittajien keskuudessa kiersi vitsinä kertomus, jonka mukaan Kuopion yliopistossa järjestettiin tiedotustilaisuus joka kerran, kun dosentti löysi takkinsa naulakosta. Helsingissä tuntui siltä, että Stakesissa järjestettiin tiedotustilaisuus aina, kun Stakesin tutkija löysi itsensä työpaikaltaan.”
Lopputulos
Pitäisikö THL:n tutkijoilta kysyä, mitä he oikein ovat tehneet lastensuojeluasioissa 30 vuoden aikana?
Miksi tilastointi ja tutkimus ovat rempallaan?
Tutkimusten, selvitysten, raporttien, työmuistioiden, selontekojen ja projektien kohteena on kiitettävällä tavalla ollut lastensuojelun laatimat (virheelliset) asiakirjat, dokumentaatio sekä sosiaalityöntekijöiden käsitykset, mielipiteet, tuntemukset, tunnetilojen vaihtelut.
Vappu Taipale kirjoittaa Stakesin juhlajulkaisussa, että ”Stakes voi pitää voittonaan myös sitä, että siellä koulutuksensa saanut asiantuntija siirtyykin professoriksi johonkin yliopistoon. Kyse ei ole vain menetyksestä vaan päinvastoin verkostojen rakentamisesta ja asiantuntemuksemme korkeatasoisuudesta. Merkittävää on se tapa, jolla asiantuntijoitamme käytetään poliittisen päätöksenteon tarvitsemissa töissä: talousneuvoston raportteja työstämässä, toimikuntien sihteereinä ja tärkeitä esitelmiä pitämässä löytyy stakeslaista joukkoa.”
Tällainen siirtymä tiedemaailmaan voi olla voitto mm. sijaishuollon yritystoiminalle ja lastensuojelujärjestöille.
Yhteiskunnalliselle päätöksenteolle se ei ole voitto. Perheille se on suuri tappio. Veronmaksajille siirtymä voi tulla kalliiksi.
Suomalaisesta lastensuojelututkimuksesta puuttuu yksi asia ja sen mukana kaikki -asiakasnäkökulma.
Kun ei ole tilastoja eikä tosiseikkoja, lasten pakkosiirrot ja perheiden rikkomiset tapahtuvat ketterästi.
Joka toinen tunti joku lapsi jossain päin Suomea siirtyy sijaishuoltoon.
Tänään interventioita voi perustella vanhempien päihdeongelmilla, huomenna perheväkivallalla ja ylihuomenna vanhempien keinottomuudella, seuraavalla viikolla mielenterveysongelmilla. Joka kerta asiaa voi perustella ylisukupolvisen huono-osaisuuden katkaisemisella lapsen edun vuoksi.
Kun ei ole tilastoja, medialle voi syöttää mitä vain.
Tänään tarinan pahoinvoivista lapsiperheistä, huomenna aggressiivista nuorista, ylihuomenna vanhempien avuttomuudesta ja seuraavalla viikolla viranomaisten yhteistyön ongelmista ja resurssien puutteesta. Joka kerta asiaa voi perustella ylisukupolvisen huono-osaisuuden katkaisemisella lapsen edun vuoksi. Se uppoaa takuuvarmasti median edustajaan.
Ilman tutkittua tietoa pöytä on katettu lapsibisneksen tekijöille.
Kun ei ole tutkittua tietoa, mahdollistuu mielivalta.