Leeni Ikonen, varatuomari

Huostaanotot kohdistuvat usein yksinhuoltajaäitiien lapsiin. Köyhyys ja yksinhuoltajuus näyttäytyvät hyvinvointisuomessa edelleenkin huostaanoton perusteena. Koska lastensuojelussa noudatetaan ikiaikaista satavuotista perinnettä, sosiaalityöntekijät pyrkivät valvomaan erityisesti äitien miessuhteita ja tekemään niistä moraaliprojektejaan.

Sosiaalityöntekijät suosimat huostaanottoperusteet ovat ”äidin vaihtelevat elämäntilanteet”, ”äidin miessuhteet” tai ”lukuisat muutot ja paikkakunnan vaihdokset”. Tällaiset syyt hyväksytään pääsääntöisesti hallinto-oikeudessa. Olen kirjoittanut aiemmin hallinto-oikeusmenettelystä, joka ei kykene turvaamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä lapselle eikä hänen vanhemmilleen. Lastensuojelujutut tulisi pikaisesti siirtää pois hallinto-oikeuksista, jossa hyväksytään päätösperusteisiin kaikenlainen kirjoitettu sosiaaliroska.

Äitien yhdenvertainen kohtelu – tapaus Taiveaho

Lastensuojelussa korostetaan yleisesti sitä, että sijoitetun lapsen tulee saada vakaat elinolosuhteet. Lastensuojelulain mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja lapsen sijoittajakunnan tulee valvoa sijoitetun lapsen tilannetta. Käytännössä valvontaa ei tehdä, vaan päin vastoin perhehoitajia ja sijaishuoltoa tarjoavia pidetään lapsen edun asiantuntijoina. Lastensuojelu on kykenemätön arvioimaan omien toimiensa seurauksia. Tutkimusten mukaan sijoitetuilla lapsilla on paljon ongelmia. Lastensuojelu syyttää tavallisesti lapsen biologista perhettä näistä ongelmista.

Täällä Keski-Uudellamaalla Tuusulan kunta on tullut tutuksi heikkolaatuisesta lastensuojelutyöstä. Täällä asuivat myös kansanedustaja ja Tuusulan kunnanvaltuutettu Antti Kaikkonen ja Satu Taiveaho. Heitä ei hyväksytty adoptiovanhemmiksi, mutta heidät hyväksyttiin huostaanotettujen lasten perhehoitajiksi. Lokakuussa 2014 perheeseen muutti alle vuoden ikäinen poika ja reilun vuoden kuluttua 3-vuotias tyttö.

Entinen kansanedustaja Satu Taiveaho on kiitettävästi huolehtinut siitä, että hän näkyy tasaisin väliajoin lööpeissä. Taiveaho on toiminut vuosina 2003–2011 Sdp:n kansanedustajana, johtavana sosiaalityöntekijänä ja Suvanto ry:n toiminnanjohtajana.

Satu Taiveahon ja Antti Kaikkosen kymmenen vuoden avioliitto päättyi syyskuussa 2018, jolloin Taiveaho muutti lasten kanssa Riihimäelle. Sijoitettujen lasten elämäntilanne muuttui kertaheitolla toisenlaiseksi. ”Muuttuvat ihmissuhteet” ja ”asuinpaikan vaihdokset ja muutot”, joita lastensuojelu yleisesti paheksuu, tulivat näiden lasten kohtaloksi.

Huhtikuun lopulla 2019 ex-kansanedustaja Satu Taiveaho julisti löytäneensä rinnalleen uuden rakkaan. Taiveaho ja Marko Torppala hehkuttivat onneaan sekä sosiaalisessa mediassa että haastatteluissa huhti- ja toukokuussa 2019. Heinäkuussa 2019 Taiveaho oli lööpeissä erottuaan Marko Torppalasta.

Taiveaho kihlautui joulukuussa 2019 ja meni naimisiin elokuussa 2020 Ville Virtasen kanssa. Taiveaho muutti asumaan Virtasen luokse Haminaan. Taiveaho muutti maaliskuun alussa 2021 Kuusankoskelle asuttuaan vain puoli vuotta Haminassa. Avioero on Taiveaholle kolmas. Sijoitetut lapset ovat 7 ja 8 -vuotiaita eli kouluiässä.

Perhehoitajan velvollisuudet

Sijoittajakunnan ja perhehoitaja Taiveahon välisen toimeksiantosopimuksen perusteella Satu Taiveaho hoitaa lastensuojelulain 49 § 1-2 momentin perusteella julkista hallintotehtävää, jonka sisältönä on lapsille annettava hoito. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee valvoa perhehoitajan toimintaa lastensuojelulain 79 §:n mukaan. Perhehoitajalta edellytetään asianmukaista yhteistyötä sijoitettujen lasten vanhempien kanssa sekä toimintaa perheen jälleenyhdistämiseksi. Satu Taiveahon velvoite on toimia niin, että sijoitettujen lasten paluu vanhemmilleen mahdollistuu.

Adidaskassimiehet

Osallistuin syksyllä 2007 lastensuojelulain koulutustilaisuuteen, jossa oli puhumassa hallinto-oikeuden lakimies. Hänen esityksensä viritti kuulijoissa keskustelua. Kun keskusteluun tuli aiheeksi vanhemmuus ja äitien uudet miessuhteet, totesi tämä lakimies, että ”meillä (siis lastensuojelun ja hallinto-oikeuden väellä) on tapana kutsua niitä adidaskassimiehiksi, tulevat ja menevät kassiensa kanssa”.

Näin avoimesti ilmaistu ja selkeästi ennakkoasenteinen kansalaisten arvioiminen sai yleisössä aikaan hämmennystä. Tavallisen yksinhuoltajaäidin uusi miesystävä on siis tuomioistuimen näkökulmasta aina tuollainen adidaskassimies, joka ei ole lapsille hyväksi, ja vain ministeritasolla heitä kutsutaan puolisoiksi?

Olisiko siis tapaus Taiveahon kohdalla tällaisesta tilanteesta? Olisiko vanhemmuutta ja kykyä toimia perhehoitajana Taiveahon kohdalla punnittava tämän adidaskassimies- ohjeen perusteella uudessa valossa? Kuka palveluntuottajista on välittänyt lapset Taiveaholle? Onko siellä noussut huoli näiden lasten tilanteesta?

Kuinka Satu Taiveaholle huostaan otetut lapset sijoittanut kunta valvoo perhehoitajana toimivaa Taiveahoa ja lasten etua?

Kesäloma tuo laitumille vapaana laukkaavan nuorison. Valesosiaalityöntekijöitä on liikkeellä. Sosiaalityöntekijöiden kesälomat merkitsevät myös kiihtyvästi kiireellisiä sijoituksia. Niitä tehdään joka toinen tunti.

Lastensuojelun kanssa asioivien on syytä tarkistaa aina lapsen asioita hoitavien sosiaalityöntekijöiden ammatillinen pätevyys Valviran JulkiSuosikki -palvelusta. Ellei rekisteristä löydy löydy nimeä, Valviran ohjeistuksen mukaan on syytä selvittää sosiaalityöntekijän pätevyyttä kunnan lastensuojelusta. Jos asia ei sieltä selviä tai käy ilmi, ettei henkilöllä ole pätevyyttä toimia tehtävässä, asiasta voi tehdä ilmoituksen valvovalle viranomaiselle aluehallintovirastoon tai Valviraan.

Käytännössä tilanne saattaa olla sellainen, ettei kunnassa ole tarkistettu sosiaalityöntekijäksi pyrkivän koulutustaustaa. Asiaan suhtaudutaan ilmeisen välinpitämättömästi, koska valesosiaalityöntekijöitä toistuvasti paljastuu. Lastensuojelu taitaa olla ainoita hallinnonaloja, jossa virkaan nimitettävän ihmisen koulutustaustaa ei kysellä eikä tutkita. Olisi vaikea ajatella, että kunnan maankäyttöinsinööriksi palkattaisiin henkilö, joka ilmoittaa haluavansa olla maankäyttöinsinööri tai käräjätuomarin virkaan otettaisiin ihminen, joka haluaa olla tuomari.

Valviran ohjeistuksen mukaan valesosiaalityöntekijää epäiltäessä lapsen edun turvaamiseksi viivytyksetön yhteydenotto kunnan lastensuojelupalveluista vastaavaan tahoon/henkilöön on perusteltua.

Taitamaton lastensuojelutyö tuo ongelmia perheille

Suunnittelematon ja taitamaton lastensuojelutyö saattaa aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Muutaman päihdekokeilun seurauksena toimeenpantu äkillinen kiireellinen sijoitus tai sijoitus avohuollon tukitoimena saattaa suistaa lapsen/nuoren elämän raiteiltaan. Muutama päihdekokeilu saattaakin muuttua vakavaksi päihdeongelmaksi ja rikollisuudeksi avohuollon sijoituksessa.

THL:n tilastojen mukaan niin sanotussa avohuollon sijoituksessa (siis lain mukaan vapaaehtoisesti sijoitettuna) on peräti 7 700 lasta. Tilaston mukaan kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna kaikkiaan 19 086 lasta ja nuorta. Heistä oli vuoden aikana huostaanotettuna 11 386 lasta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suunnittelemattomien, niin sanottujen tukitoimien kohteena on suuri määrä (7700) lapsia, jotka altistuvat sosiaaliselle syrjäyttämiselle avohuollon sijoituksen aikana.

Lastensuojelun avohuollon tukitoimet suunnitellaan lähinnä palvelemaan palveluntuottajien liiketoimia, ei niinkään perheiden tarpeita. Tämä asia liittyy sijaishuollon miljardibisnekseen. Palveluntuottajan näkökulmasta suurimman taloudellisen tuloksen tuottaa luonnollisesti monimutkaisen temppuradan suunnittelu perheelle ja perheen arviointi palveluntuottajien kriteerien mukaisesti. Näillä niin sanotuilla avohuollon tutkitoimilla pitäisi lain mukaan tukea perhettä, mutta varsin usein niillä aiheutetaan ongelmia ja löydetään mitä kummallisempia puutoksia perheen toiminnassa. Tutkimuksen mukaan avohuolto on musta aukko. Yhteiskunnan varoja syydetään toimintaan, jonka tuloksellisuudesta kertovat tilastot. Avohuollon markkinat kukoistavat ja huostaanotot lisääntyvät vuosi vuodelta.

Valitettavan usein työtapoihin kuuluu lapsen/nuoren vanhempien kasvatustavan kyseenalaistaminen ja liian usein jopa lapsen/nuoren ja tämän vanhemman välisen vuorovaikutuksen häiritseminen. Vanhemmuuden tietoinen heikentäminen horjuttaa vanhempien arvovaltaa, erityisesti, kun sen tekee viranomainen. Murrosikäisten asioissa nuorten kanssa toimivat tahot voivat jopa liittoutua nuoren kanssa yhteen heikentämään tämän vanhemman asemaa ja kasvatusvaltaa. Tällainen toiminta on suuressa ristiriidassa niiden julkisuudessa esitettyjen väitteiden ja vaatimusten kanssa, joissa vanhempia arvostellaan kiinnostuksen puutteesta omien lastensa asioihin ja suoranaisesta välinpitämättömyydestä kasvattajina. Tällaiset työtavat edistävät sijaishuollon liiketoimintaa.

Kerroin kirjassani Salassa pidettävä -suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa) (2013) oppitunneista, joilla olen saanut istua kuuntelemassa ja katsomassa, kuinka mummonpotkijoita koulutetaan. Tarina edustaa tavallista lastensuojelun asiakkuuteen johtavaa tapahtumainkulkua ja voi käydä toteen missä päin Suomea tahansa. Tarina kuuluu näin (s. 116):

Oppitunnilla

Erään perheen nuori oli alkanut puolisen vuotta aiemmin rikkoa kotiintulosääntöjä, ei suostunut siivoamaan huonettaan ja puhui epäkohteliaasti vanhemmilleen. Hän oli paukahtanut keskelle murrosiän kuohuja ja kasvattajat olivat ihmeissään tästä käytöksestä. Eräänä päivänä nuoren ja äidin välille kehkeytyi välikohtaus, jossa nuori oli tönäissyt äitiään ja tämä oli laittanut nuoren jäähylle pihamaalle.

Nuori oli käynyt koulukuraattorin luona keskustelemassa asioistaan ja kertonut tästä välikohtauksesta. Kuraattori oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen. Perhe kutsuttiin sosiaalitoimistoon selvittelemään tilannetta. Lastensuojelutarpeen kartoituksen ollessa käynnissä nuori sai itselleen sosiaaliohjaajan. Muutaman keskustelutuokion jälkeen nuoren käytös alkoi olla kotona entistäkin uhmakkaampaa ja suorastaan röyhkeätä vanhempiaan kohtaan. Nuori alkoi entistä enemmän kyseenalaistaa yhdessä sovittuja sääntöjä. Keskustelut päätyivät usein nuoren huutoon ”ette te minulle mitään mahda, voin lähteä milloin hyvänsä”.

Käyttäytymisen muutoksesta ja nuoren uhosta saattoi päätellä, että sosiaaliohjaaja vahvisti uhmaa sen sijaan, että olisi auttanut nuorta näkemään kotiintuloaikojen merkityksen ja vanhempien huolenpidon tarkoituksen. Kuitenkaan sosiaaliohjaaja ei tukenut nuorta kohti aikuisuutta ohjaamalla tätä keskustelemaan pelisäännöistä vanhempien kanssa asiallisesti ja järkevästi.

Sosiaalitoimen kirjauksista oli luettavissa, että sosiaaliohjaaja oli keskustellut nuoren kanssa usean kerran viikossa ja saanut tietää näissä keskusteluissa perheen säännöistä, joita hän oli pitänyt tiukkoina. Hän oli keskustellut nuoren kanssa, kuinka tämä voisi pidentää perjantain ja lauantain kotiintuloaikoja.

Eräänä lauantai-iltana nuori oli taas riitautunut vanhempiensa kanssa kotiintuloajoista ja jätti saapumatta kotiin sovittuun kellonaikaan. Nuori oli haistatellut äidilleen, sylkenyt tämän päälle ja poistunut kotoaan. Äiti soitti sosiaalipäivystykseen, koska häntä oli niin kehotettu tekemään. Hän kertoi nuoren poistuneen kotoaan, eikä nuori suostunut vastaamaan puhelimeen. Nuori oli tullut kotiin vasta puolenyön jälkeen ja vanhemmat olivat haistaneet alkoholin hajun. Isä kehotti nuorta menemään nukkumaan. Seuraavana päivänä vanhemmat yrittivät selvittää tilannetta nuoren kanssa, joka kieltäytyi keskustelemasta ja alkoi jälleen huutaa heille. Vanhemmat antoivat nuorelle rangaistuksen, jonka mukaan nuoren piti tulla suoraan koulusta kotiin, eikä hän saanut viettää aikaansa seuraavalla viikolla kavereidensa kanssa.

Nuori kävi koulukuraattorin luona kertomassa, ettei hän kestä kotinsa ilmapiiriä, häntä ahdistaa sekä isä että äiti. Kuraattori ilmoitti asiasta lastensuojeluun, joka kutsui vanhemmat neuvotteluun. Lastensuojelun työntekijät olivat vanhempien tietämättä soittaneet myös nuorelle ja keskustelleet tämän kanssa. Nuori kertoi heillekin, että häntä ahdistaa kodin painostava ilmapiiri.

Neuvottelussa nuori istui lastensuojelun työntekijöiden vieressä, vanhemmat pöydän toisella puolella. Nuori kertoi, että hän on jo usean vuoden ajan kärsinyt isänsä ja äitinsä henkisestä väkivallasta. Hän koki tilanteen niin ahdistavana, ettei kykene keskittymään koulunkäyntiin. Nuori kärsi eniten äitinsä käytöksestä, jonka koki erityisen painostavaksi. Vanhemmat kertoivat, ettei nuori noudata kotiintuloaikoja eikä huolehdi niistä velvollisuuksista, joita hänelle on kotona asetettu. Isä kertoi minulle myöhemmin, että heidän oli aivan turha sanoa neuvottelussa mitään, mikään ei tuntunut menevän perille sosiaalityöntekijöille. Nuoren kertomusta pidettiin totena tarkentamatta kysymällä, mitä asioita nuori pitää painostavana.

Työntekijät sijoittivat nuoren kiireellisesti vastaanottokotiin. Päätöstä perusteltiin sillä, että vanhempien mukaan nuoren käytös on väkivaltaista ja uhmakasta. Nuori kertoo kärsineensä jo usean vuoden ajan henkisestä painostuksesta kotonaan. Perusteluna oli kirjattu myös, että nuoren karkailun syynä on se, ettei hän kestä kodin ilmapiiriä.

Nyt olemme vastaanottokodin neuvotteluhuoneessa, jonne myös nuori saapuu.

Lastensuojelun työntekijä kehottaa nuorta istumaan.

– Voit valita paikkasi, istu vaikka pöydän päähän, olethan päähenkilö.

Istun vanhempien vierellä, nuori asettuu vastaanottokodin omahoitajan ja sosiaalityöntekijän väliin. Tällä asettelulla näillä oppitunneilla vahvistetaan nuoren asemaa.

– Käydään aluksi läpi kuulumiset, voisiko päähenkilömme aloittaa, kysyy lastensuojelun työntekijä.

Koska olin kuullut vanhemmilta, että tapahtumat olivat vierineet nopealla tahdilla kiireelliseen sijoitukseen ilman, että vanhempia olisi millään tavoin tuettu heidän kasvatustyössään, keskeytin työntekijän ja tiedustelin, miksi näin kiireellä oli edetty:

– Lastensuojelulaki velvoittaa teitä tukemaan kasvattajia heidän tehtävässään, ei kiireellinen sijoitus ole siihen asiaan ratkaisu. Sitä paitsi nuoren kertomus on ristiriidassa vanhempien kertomusten kanssa.

Lastensuojelu työntekijä keskeyttää minut ja hänen kasvoilleen nousee punerrus. Hän katsoo vierellään istuvaan sosiaaliohjaajaan ja toteaa minulle:

– Sovitaan niin, että täällä keskitytään olennaiseen. Meidän tehtävämme on lapsen tukeminen ja lapsen edun arvioiminen, emme ole täällä aikuisia varten.

– No niin, voisiko omaohjaaja kertoa kuulumiset vai haluatko sinä itse kertoa, kuinka olet jaksanut, työntekijä jatkaa ja katsoo pöydän päässä istuvaa nuorta.

– Mitä varten tuo ihminen on täällä, nuori kysyy ja osoittaa sormellaan minua.

– Mitä varten tarvitsette lakimiestä, hän kysyy vanhemmiltaan.

Selvitän nuorelle, että kansalaisilla on oikeus lain mukaan ottaa neuvotteluun mukaan lakimies tai muu avustaja. Sellainen oikeus on myös 12 vuotta täyttäneellä nuorella lastensuojeluasiassa.

– Sinun olisi pitänyt kysyä minulta lupa lakimiehen käyttämiseen, toteaa nuori isälleen.

– Niin, jos olisimme tienneet, että tänne tulee lakimies, olisimme mekin kyllä ottaneet lakimiehen paikalle, jatkaa lastensuojelun työntekijä.

– Meille kuuluu lapsen edun arvioiminen, sinä et lakimiehenä voi ymmärtää lapsen edusta mitään, toteaa lastensuojelun työntekijä minulle.

Omaohjaaja alkaa kertoa nuoren kuulumisia. Nuori on hänen mukaansa kokenut olevansa vastaanottokodissa turvassa ja hän on kyennyt keskustelemaan asioistaan omaohjaajan kanssa. Nuori on käynyt koulussa ja viettänyt illat laitoksen muiden nuorten kanssa. Tosin eräänä iltana nuori oli päätynyt kokeilemaan alkoholia, jota joku laitoksen nuori oli hänelle tarjonnut. Omaohjaajan mukaan asia oli selvitetty ja nyt tuntuu kaikki olevan kunnossa.

– Jos, siis jos, palaan kotiin, haluan takuun siitä, ettei minua ahdisteta, sanoo nuori.

Sosiaalitoimen ja muiden nuoria tukemaan tarjoutuvien tahojen on tuettava nuoria kasvamaan vastuullisuuteen ja molemminpuoliseen vuorovaikutukseen – niitä taitoja itsenäistyvä nuori harjoittelee, ja niitä hän aikuisena tarvitsee kipeästi.

Sosiaalitoimi asettuu kyllä aivan oikein kuuntelemaan nuorta, mutta kadottaa kuvan kokonaisuudesta ja päämäärästä. Se tulee tukeneeksi uhmakkuutta sen sijaan, että se tukisi kasvamista aikuiseen vastuunkantoon ja rakentavaan vuorovaikutukseen.

Tällaisessa toiminnassa ei mikään tue vanhempia kasvatustehtävässä. Sen sijaan vanhemmat sivuutetaan, mitätöidään ja syyllistetään. Sosiaalityöntekijät jättävät selvittämättä, mitä rajoja vanhemmat ovat nuorelle asettaneet ja mitä nuori tarkoittaa ahdistavalla ilmapiirillä. Työntekijät ovat unohtaneet lakeihin kirjatut vanhemmuuden kunnioittamisen velvoitteet. Jos sosiaalityöntekijät olisivat olleet huolellisia, heille olisi selvinnyt, että nuori nimittää ahdistavaksi järkeviä kotiintuloaikoja ja normaaleja kotitöitä. Laadukas sosiaalityö olisi saanut nuoren ymmärtämään, että kotiintuloajat suojaavat häntä ja kotitöiden tekeminen kuuluu vastuulliseksi aikuiseksi kasvamiseen.

Sosiaalityö olisi myös ohjannut nuorta ja hänen kasvattajiaan keskusteluyhteyteen, jossa molemmin puoleinen kunnioitus ja ratkaisujen etsiminen on mahdollista. Laadukas sosiaalityö ei tuota hajotettuja perheitä eikä laitoslapsia, vaan vuorovaikutustaitoisia, vastuunsa ymmärtäviä, erilaisia tunteita hyväksyviä nuoria ja aikuisia.

Saan toistuvasti yhteydenottoja ihmisiltä, jotka kysyvät, missä kunnassa olisi turvallisinta asua.

Kysymyksen taustalla on pelko. Ihmiset pelkäävät lastensuojelua. Ihmiset eivät saa heidän arkeaan helpottavia palveluita. Lapsia otetaan pois vanhemmiltaan, koska peruspalvelut eivät toimi kunnassa.

Yhteydenottoja on tullut vuosien mittaan eri puolilta Suomea mm. Hämeenlinnasta, Oulusta, Jyväskylästä, Turusta, Kirkkonummelta, Riihimäeltä, Vihdistä, Forssasta ja Kokkolasta vain muutamat kunnat mainitakseni.

Maamme rajojen ulkopuolella asuvilta lastensuojelun maanpakolaisilta tulee tiedusteluja, kuinka paluumuutto voisi tapahtua ilman lapsen menettämisen pelkoa.

Kehotan tutkimaan SOTKANET.FI palvelua. Tilastot kertovat kuntien lastensuojelutilanteen. Hakusanalla huostaanotto voi tutkia kunnan tilannetta ja kunnan valitsemaa lapsipolitiikkaa. Jokainen huostaanotto on osoitus epäonnistuneesta lapsipolitiikasta.

Lapsiystävällinen kunta -malli

UNICEFilla on lapsiystävällinen kunta -malli. Lapsiystävällinen kunta -malli perustuu kansainväliseen esikuvaan (Child Friendly City), jota UNICEF on toteuttanut vuodesta 1996. Suomalainen malli kehitettiin yhteistyössä Hämeenlinnan kaupungin kanssa 2012–2013. Hämeenlinna sai joulukuussa 2013 ensimmäisenä Suomessa UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -tunnustuksen.

Hankkeesta kerrotaan, että mallin tuella kunta varmistaa, että haavoittuvassa asemassa olevat lapset tunnistetaan ja he saavat tarvitsemansa tuen.

– Lapsen oikeudet eivät tule parissa vuodessa valmiiksi. Tunnustus on kunnille sekä kiitos tehdystä työstä että velvoite ottaa lapsiasiat jatkossa entistä vakavammin, painottaa ohjelma- ja vaikuttamistyön johtaja Inka Hetemäki UNICEFiltä.

Palkitut kauhukunnat

Tieto UNICEFin rankkaamista lapsiystävällisistä kunnista on yllättävä.

Mallissa korostetaan lapsen oikeuksien sopimusta, mikä toki on hyvä asia. On tärkeää, että kaikki lapset saavat harrastaa ja että heitä kuullaan. Lapsen perusoikeuksiin kuitenkin kuuluu saada asua omassa kodissaan, omien vanhempien luona. Lain mukaan oma perhe on oikeutettu kaikkeen tukeen.

Hämeenlinna

UNICEF ilmoittaa, että lapsiystävällinen kunta -rankkauksessa on palkittu mm. Hämeenlinna, joka on saanut tunnustuksen vuonna 2013, 2015 ja 2017 (myönnetty neljäksi vuodeksi).

Hämeenlinnassa on siirretty sijaishuoltoon 1,8 prosenttia alaikäisistä. Vuonna 2017 prosenttiluku oli 1,4. Koko maan keskiarvo on 1,3. Hankkeen alkaessa vuonna 2013 määrä oli 1,3. Tunnustuksen saamisen jälkeen siis lapsiperheiden tilanne on entisestään heikentynyt.

Kaikki lastensuojeluasioihin perehtyneet tuntevat Hämeenlinnan vuosikymmeniä jatkuneet lastensuojelun mielivaltaisuudet. Ne juontavat juurensa 1990-luvulta ja kärjistyivät erityisesti Palmuke -projektin myötä. Tom Arnkil, Esa Erikson ja Robert Arnkil ovat kertoneet projektista kirjassa Palvelujen dialoginen kehittäminen kunnissa, Sektorikeskeisyydestä ja projektien kaaoksesta joustavaan verkostointiin.

Raportin mukaan kaupungissa oli monitieteellinen asiantuntijaryhmä, joka seurasi ja arvioi projektin etenemistä. Hämeenlinnassa projekti muodostettiin ja toteutettiin neuvotellen hallinnollisen johdon ja kenttätyöntekijöiden kanssa. Palmuke -hanke oli kolmiosainen. Toteutus oli ajalla 1.1.1996-31.12.1998.

Lastensuojelutilastoista ilmenee, että vuonna 1996 Palmuke -projektin alkaessa huostaanotettuja lapsia oli Hämeenlinnassa koko ikäluokasta 0,7 prosenttia eli 94 lasta. Huostaanotot ovat yli kaksinkertaistuneet. Vuonna 2019 hämeenlinnalaisia lapsia oli huostassa jo 1,6 prosenttia ikäluokasta eli 193 lasta.

Hämeen Sanomat uutisoi lokakuussa 2020

” Hämeenlinnan lastensuojelun virheet herättivät sekä valvojan että kaupungin- AVI on harkinnut jo erityisvalvontaa”

Aluehallintovirasto on todennut kanteluratkaisussaan:

Hämeenlinnan lastensuojelun toiminnasta vastaavien johtavien viranomaisten sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan vastuuhenkilöiden ymmärrys asiakkaiden perusoikeuksien toteutumisesta on vakavasti puutteellinen.

Lakimiehet Kati Saastamoinen (Aavalex Oy ) ja Mirjam Araneva ovat antaneet koulutusta hämeenlinnalaisille sosiaalityöntekijöille.

Forssa

UNICEF ilmoittaa, että lapsiystävällinen kunta -rankkauksessa on palkittu mm. Forssa, joka on saanut tunnustuksen vuonna 2017 ja 2020 (myönnetty neljäksi vuodeksi).

Forssassa asuvia lapsia on siirretty sijaishuoltoon huomattavasti yli maan keskiarvon (1,3). Kaupungissa on siirretty sijaishuoltoon peräti 2,9 prosenttia alaikäisistä. Tilanne on entisestään heikentynyt. Vuonna 2017 prosenttiluku oli 2,5.

Jyväskylä

UNICEF -palkittu on myös Jyväskylä, joka on saanut tunnustuksen vuonna 2018 (myönnetty kahdeksi vuodeksi) ja vuonna 2021 (myönnetty neljäksi vuodeksi).

Kaupungissa on siirretty sijaishuoltoon 1,3 prosenttia alaikäisistä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on huomauttanut Jyväskylän lastensuojelun virkamiehiä mm. Jussinkotien ja Ojantakasen perhekodin asioissa (18.3.2019 EOAK/4099/2018 ja 27.6.2019 EOAK/5916/2018). Ratkaisu 1.8.2019 EOAK/4445/2018 koski Loikalan kartanoon sijoitettua lasta, jonka terveydenhuollosta ei lastensuojelun virkamies huolehtinut.

Lahti

UNICEF -palkittu on myös Lahti, joka on saanut tunnustuksen vuonna 2015 ja vuonna 2018 (myönnetty neljäksi vuodeksi).

Kaupungissa on siirretty sijaishuoltoon 1,7 prosenttia alaikäisistä. Tilanne on entisestään heikentynyt. Vuonna 2017 määrä oli 1,2. Lahden lastensuojelua on huomautettu asioiden huonosta hoidosta mm. Loikalaan sijoitetun lapsen kohdalla ( 20.5.2019 EOAK/5377/2018).

Tammela

UNICEF -palkittu on myös Tammela, joka on saanut tunnustuksen vuonna 2018 (myönnetty kahdeksi vuodeksi) ja vuonna 2020 (myönnetty neljäksi vuodeksi).

Kaupungissa on siirretty sijaishuoltoon 2,1 prosenttia alaikäisistä. Tilanne on entisestään heikentynyt. Vuonna 2017 määrä oli 1,4.

Hämmästyttävät tunnustukset: Oulu, Pori ja Turku

Hämmästyttävää on, että UNICEF -palkinnon ovat saaneet myös Oulu, Pori ja Turku. Jokainen lastensuojeluasioihin perehtynyt tietää näiden kaupunkien mittavat ongelmat.

Oulu

Oulu on saanut tunnustuksen vuonna 2017 ja vuonna 2020 (myönnetty neljäksi vuodeksi).

Kaupungissa on siirretty sijaishuoltoon 1,5 prosenttia alaikäisistä. Tilanne on entisestään heikentynyt. Vuonna 2017 määrä oli 1,2.

Oulun kaupungin lastensuojelun virkamiehiä on moitittu mm. eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuissa 2.7.2019 EOAK/2833/2019, 18.3.2019 EOAK/4099/2018 ja 3.7.2018 EOAK/1353/2018

Lapsiystävällisen kunnan palkinnon saanut Oulu on siis laiminlyönyt valvoa sijoitetun lapsen tilannetta ja mahdollistanut huonon hoivan ja jopa väkivallan.

Pori

Pori on saanut tunnustuksen vuonna 2017 (myönnetty kahdeksi vuodeksi) ja vuonna 2020 (myönnetty neljäksi vuodeksi).

Kaupungissa on siirretty sijaishuoltoon 1,5 prosenttia alaikäisistä. Tilanne on entisestään heikentynyt. Vuonna 2017 määrä oli 1,4.

Turku

Turku on saanut tunnustuksen vuonna 2018 (myönnetty kahdeksi vuodeksi).

Kaupungissa on siirretty sijaishuoltoon peräti 2,1 prosenttia alaikäisistä. Tilanne on entisestään heikentynyt. Vuonna 2017 määrä oli 1,7.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on moittinut kuntaa mm. ratkaisuissa 17.12.2018 EOAK/3673/2018 ja 3.7.2018 EOAK/1353/2018.

Lapsiystävällisen kunnan palkinnon saanut Turku on siis laiminlyönyt valvoa sijoitetun lapsen tilannetta ja mahdollistanut huonon hoivan ja jopa väkivallan.

Kirkkonummi, Kokkola ja Rovaniemi

Myös palkitut Kirkkonummi (3.7.2018 EOAK/1353/2018), Kokkola (27.6.2019 EOAK/5916/2018) ja Rovaniemi (27.6.2019 EOAK/5916/2018) ovat jääneet eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen tarkastuksissa kiinni lasten asioiden huonosta hoidosta.

Lapsiystävällisen kunnan palkinnon saaneet kunnat ovat siis laiminlyöneet valvoa sijoitetun lapsen tilannetta ja mahdollistanut huonon hoivan ja jopa väkivallan.

Kuinka UNICEF -kisa ja tunnustukset on ymmärrettävissä?

UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -mallin kerrotaan auttavan kuntia tekemään lasten hyvinvoinnin kannalta oikeita ratkaisuja lasten arjen palveluissa ja kunnan hallinnossa. UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -mallia toteuttaa jo 44 kuntaa eri puolilla Suomea, ja se tavoittaa lähes puolet Suomessa asuvista lapsista.

Malli on kunnille tarkoitettu työväline. Se auttaa kuntia edistämään erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten oikeuksien toteutumista. Malli on kunnille maksuton, ja kaikki lapsiystävällisyytensä kehittämisestä kiinnostuneet kunnat voivat hakea mukaan.

On hyvin huolestuttavaa, että mallia käytetään jo 44 kunnassa ja mallikunnissa lasten sijoitukset vain kasvavat. Edistetäänkö hankkeella sijaishuollon lasten määrää kuten tilastoista on luettavissa? Kuinka yhdenvertaisuus on toteutunut lasten kohdalla?

Malli on keskeneräinen aihio

UNICEFin malli on tutkimustiedosta ja reaalimaailmasta täysin irrallinen keskeneräinen aihio, teelmä. Siitä voisi saada hyvinkin käyttökelpoisen. Tässä muodossaan se ylläpitää ja tukee yhteiskunnassa vallitsevaa rakenteellista vääristymää, joka ohjaa yhteiskunnan varoja sijaishuoltoon. Jo yli 19 000 lasta on siirretty sijaishuoltoon.

Ovatko virkamiehet arvioineet omaa työtään vai ovatko sijaishuollon liikemiehet asialla? Ketä palkitaan? Kenen etua malli ajaa? Mitä ystävällistä on siinä, että yhä suurempi joukko lapsia siirretään pois kodeistaan?

Nyt tunnustuksen näyttää saavan se kunta, joka kerää eniten lapsia sijaishuoltoon eli tukee sijaishuollon miljardibisnestä.

Kuinka kaikista maamme kunnista juuri valtavissa vaikeuksissa kamppaileva Hämeenlinna on voinut valikoitua kunnaksi, jonka kanssa hankkeen suomalainen malli on kehitelty?

Kuinka malli voi auttaa edistämään heikoimmissa asemassa olevien lasten oikeuksia, ellei malli huomioi lainkaan tutkimustietoa huostaanotoista ja sijoitetuista lapsista? Kuinka malli voi auttaa edistämään näiden lasten oikeuksia, ellei mallia tehtäessä ole laajamittaisesti kuultu lapsia ja heidän vanhempiaan?

Ihmisoikeusasioista tärkeimmät on sivuutettu

Mallia laadittaessa ihmisoikeusasiat ovat olleet ilmeisen heiveröisissä käsissä. Lapsiystävällisen kunnan rankinglistan ykköskriteeri on tietysti se, että äiti ja isä saavat pitää lapsensa ja lapsi saa pitää omat vanhempansa (vrt. Euroopan ihmisoikeussopimus). Ykköskriteeri kuntavalinnassa on elää ilman pelkoa lapsen menettämisestä. Lapsen ei tule pelätä sitä, että joutuu pois kodistaan.

Näytön paikka

UNICEFillä olisi näytön paikka toimia toisin.

Arviointikriteereihin tulisi sisällyttää arvio kunnan sijoituspolitiikasta. Huostaanotto tehdään kunnissa virkamiespäätöksin. Jokainen huostaanotto kunnassa osoittaa huonoa lapsipolitiikkaa. Jokainen huostaanotto merkitsee epäonnistumista. Näillä kriteereillä karsiutuu jokainen tunnustuksen saanut kunta pois.

Maassamme on nollatoleranssikuntia. Se tarkoittaa toisenlaista valintaa -perheiden tukemista.

Missä kunnassa tehdään vähiten ilmiantoja? Jokainen viranomaisen tekemä lastensuojeluilmoitus on yritys vierittää vastuu jollekin toiselle. Missä kunnassa toimitaan toisin? Missä osataan auttaa ilman jättimäisiä palveluntuottajien laatimia auttamisrakennelmia?

Missä kunnassa lapsia ei sijoiteta pois kodistaan kuin tosiseikoille perustuvan tarkan selvitystyön perusteella tilanteessa, jossa perhe ei ole tuettavissa tukitoimin?

Missä kunnassa virkamiehet on koulutettu pois huoleen pohjaavasta työstä? Missä kunnassa lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä kielletään pitämästä sijaishuollon palveluntuottajia asiantuntijoina? Missä kunnassa lastensuojelun sosiaalityöntekijät noudattavat lakia?

Missä kunnassa aito osallisuus on toteutettu? Missä kunnassa on kuultu niitä, jotka tarvitsevat apua?

Sijaishuollon puolueeton nykytilan selvittäminen odottaa edelleen käynnistymistä. UNICEFillä on näytön paikka sen käynnistämiseksi.

THL uutisoi tuoreesta tutkimuksesta.

Kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista reilusti yli puolella on diagnosoitu psykiatrinen tai neurokehityksellinen häiriö lapsuusaikana.

Monitieteinen tutkijaryhmä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta ja Turun yliopistosta selvitti kaikkien Suomessa vuonna 1997 syntyneiden lasten erikoissairaanhoidon palvelujen käyttöä ja lastensuojelun kodin ulkopuolisia sijoituksia.

THL:n ja Turun yliopiston lisäksi tutkimuksen tekoon osallistui tutkijoita Itä-Suomen yliopistosta, Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlasta sekä lapsiasiavaltuutettu. Tulokset julkaistiin European Child & Adolescent Psychiatry – tiedelehdessä.

Kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista 62 prosentilla diagnosoitiin erikoissairaanhoidossa jokin psykiatrinen tai neurokehityksellinen häiriö ennen 18 vuoden ikää. Vastaava luku muilla lapsilla oli 18 prosenttia.

Sijoitetuilla lapsilla diagnosoitiin eniten masennus- ja ahdistuneisuus-, käytös- ja uhmakkuus- sekä neurokehityksellisiä häiriöitä. Sijoitettuina olleista lapsista 25–39 prosentilla oli näihin häiriöihin liittyviä erikoissairaanhoidon käyntejä.

”Tulokset korostavat, että lastensuojelun työntekijät tarvitsevat vankkaa ymmärrystä siitä, miten lasten ja nuorten mielenterveyttä tuetaan jokapäiväisessä elämässä”, sanoo THL:n erikoistutkija Antti Kääriälä.

Tiedotteen mukaan vakavimmin oireilevat nuoret todennäköisimmin myös sijoitettuina kodin ulkopuolelle.

Tutkimuksen tekoon osallistuneen Turun yliopiston apulaisprofessori David Gyllenbergin mukaan psykiatrian ja lastensuojelun onnistuneella yhteistyöllä on suuri merkitys vaikeasti oireilevien nuorten hoidossa.

”Keskeistä olisi tarjota nykyistä tehokkaampaa tukea monimuotoisesti oireileville nuorille. Tämä edellyttää saumatonta yhteistyötä eri alojen välillä”, Gyllenberg toteaa.

”Tutkimusnäyttöön perustuvia tehokkaita hoitoja on nykyisin aivan liian huonosti saatavilla lastensuojelun tukea tarvitseville lapsiperheille ja nuorille”, Kääriälä huomauttaa.

Milloin päästään asian ytimeen?

Julkinen salaisuus on saanut nyt tuekseen tutkimustietoa. Se on hyvä asia. On kuitenkin päästy vasta puolitiehen.

Valtiontalouden tarkastusvirasto kiinnitti jo vuonna 2012 sosiaali- ja terveysministeriön huomiota siihen, että erikoissairaanhoito tekee sijoitustilauksia.

Kuntaliiton kyselyssä sosiaalityöntekijät ovat kertoneet mm. seuraavaa:

” Hyvin usein erikoissairaanhoito vaatii lastensuojelun sijaishuoltoa lapsen psyykkisen hoidon tai kuntoutumisen tueksi. Jaksot psykiatrian osastohoidossa ovat hyvin lyhyitä ja hyvinkin huonokuntoisia lapsia kotiutetaan lastensuojelun varassa. Lastensuojelun sijaishuollossa ei useinkaan ole keinoja vastata huonokuntoisten lasten tarpeisiin eikä se eettisesti ole oikein. Useita vaaratilanteita on sattunut. Painostus erikoissairaanhoidosta lastensuojeluun on valtavaa.”

”Huostaanottoja ja sijoituksia tilataan, monesti lapsen ja perheen kuullen.”

Ideologinen valinta

Kunnalliset lasten ja nuorisopsykiatrit kieltäytyvät hoitamasta lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia ja antamasta heille tutkitusti hyviä hoitomuotoja. Lapsen perhe on perinteisesti kunnallisessa lastenpsykiatriassa psykoanalyyttisin teorioin pidetty lapsen sairauksien syynä. Tämä toimintakulttuuri, ideologia, on ollut vallalla yli 30 vuotta.

Ilman tutkimustakin ongelma on selvä kaikille lastensuojelun ja lastenpsykiatrian asiakkuuteen päätyville. Valohoitoa on tarjolla runsaasti, vain ani harva perhe saa tutkimusnäyttöön perustuvaa hoitoa. Ongelma koskee erityisesti nepsylapsia.

Äärimmillään tämä toimintatapa tarkoittaa, että mistä tahansa lapsen terveyspulmasta syytetään vanhempia. Olipa lapsella tarkkaavaisuuden häiriö, nepsyongelmia, diabetes, syömishäiriö, syöpä tai mikä tahansa terveyspulma, syy haetaan lapsen kotioloista.

Lastensuojelu ja lastenpsykiatria toimivat käsi kädessä. Syytöstrategiat ovat yleisesti käytössä myös lastensuojelussa. Erään lapsen kehitysviiveen väitettiin olevan peräisin virikkeettömästä kodista.

Puhutaan oikeista asioista oikeilla nimillä

Huostaanoton ei pitäisi olla lainkaan mahdollinen, ellei käytössä ole ollut ensin tehokkain ja tutkitusti näyttöön perustuva hoitomuoto. Nyt tehdyssä tutkimuksessa on ollut mukana mm. lapsiasiavaltuutettu, joten ideologiaan ja rakenteisiin pesiytynyt ydinongelma on varmasti kaikkien tutkijoiden tiedossa.

Jatkuuko tutkimus?

Aletaanko selvittää lastensuojelun ja lastenpsykiatrian ideologiset valinnat, joilla lapsia syrjäytetään?

Aiotaanko selvittää taloudelliset kytkökset sijaishuoltoon?

Kuinka lapsia syrjäyttävä järjestelmävirhe eliminoidaan kunnallisesta lastenpsykiatriasta?

Kuinka tutkitusti tehokkaat tukitoimet saadaan käyttöön lastensuojelun asiakkaille?

Suomi tekee kyseenalaisia ennätyksiä – jo 19 000 lasta on siirretty pois kodeistaan.

Hoivabisneksestä tutut terveysjätit vuolevat miljoonia huostaanotetuilla lapsilla.

Suomen historiassa on nyt sellainen aika, joka pitää tallentaa MASKEIHIN.

KADOTETUT LAPSET – MASKI muistuttaa tulevia sukupolvia lastensuojelun kadottamista lapsista ja koronasta.

Tilaamalla tuet työtä kadotettujen lasten löytämiseksi. Tilaa maski tästä linkistä.

Kadotetut lapset haluavat tulla näkyväksi!