Leeni Ikonen, varatuomari

Uudet lastensuojelun tilastoluvut ovat nyt tiedossa.

Kodin ulkopuolelle on siirretty ennätysmäinen määrä lapsia. Vuoden 2020 aika rikottiin 19 000 lapsen raja. Kodin ulkopuolella on nyt 19 086 lasta.

Lastensuojeluilmoitus tehtiin 87 233 lapsesta. Ilmoitusten määrä (162 130) kasvoi 4 prosenttia edellisestä vuodesta.

Tämä tarkoittaa, että jokaisena vuoden päivänä tehdään lähes 450 ilmoitusta.

Lastensuojelun nimellä toimiva ilmiantojärjestelmä seuloo tehokkaasti. Se toimii sosiaalialan ammatillisena edunvalvojana. Järjestelmä takaa sosiaalialan täystyöllisyyden. Sosiaalisen syrjäyttäminen kohdistuu lapsiin ja heidän perheisiinsä. Järjestelmä takaa sen, että perheille kuuluva tuki ohjautuu sijaishuoltoon.

Vuonna 2020 sijoitettiin kiireellisesti 4 662 lasta, mikä on 3 prosenttia enemmän kuin vuonna 2019.

Tämä tarkoittaa, että joka toinen tunti joku lapsi siirretään pois kodistaan. Yksityiset palveluntuottajat toteuttavat unelmiaan lapsimateriaalilla. Röyhkeimmät jopa ilmoittavat kasvutavoitteenaan olevan vielä 10 000 lasta lisää sijaishuoltoon(SOS-lapsikylä).

7 700 ”vapaaehtoista”

THL:n tiedotteen mukaan huostassa olleiden lasten määrä (11 386) pysyi edellisen vuoden tasolla (+0,3 %). Uusia huostaanottoja tehtiin vuoden aikana 1 688. Määrä väheni 9 prosenttia edellisestä vuodesta. Erityisesti tahdonvastaiset huostaanotot, jotka hallinto-oikeus vahvistaa, ovat vähentyneet.

Kodin ulkopuolelle kerrotaan sijoitetun vapaaehtoisesti avohuollon tukitoimena 7 700 lasta. Huostaanotto on perhe-elämään ja lapsen vapauteen kajoava pakkotoimi, mutta avohuollon sijoitus lain mukaan vapaaehtoisuuteen perustuva.

Tutkijat ovat huomioineet varsin heikosti tämän ”vapaaehtoisten” 7700 lapsen ihmisoikeusongelman. Ei ole mitenkään uskottavaa, että maamme vanhemmat olisivat ”vapaaehtoisesti” antaneet näin suuren määrän lapsia sijoitukseen.

Käytännössä avohuollon sijoitus toteutetaankin pakkotoimena – sijoitus on hyväksyttävä huostaanoton uhalla. Lastensuojelujuttuja hoitavat juristit tietävät, että lastensuojelun hallinnonalalla vapaaehtoisuus ymmärretään täysin poikkeavalla tavalla. Vapaaehtoisuutta ei hallintoalamaisen elämässä yleensä ole sen jälkeen, kun sosiaalityöntekijät pääsevät mukaan perheen elämään.

Pysyvä huostaanotto

Sain THL:n ystävällisiltä tutkijoilta tiedon lopetetuista huostaanotoista. Tämä tieto joudutaan erikseen etsimään tilastoista, jotta 18 vuotta täyttäneet voidaan poissulkea. Huostaanottohan päättyy 18 -vuotiaana. Vuonna 2019 huostaanottoja lopetettiin 424 (4,2% ikäryhmän huostaanotoista) ja vuonna 2020 465 (4,6%). Käytännössä siis huostaanottoja lopetetaan ani harvoin.

Suomi on valinnut pysyvän huostaanoton tavoitteen, vaikka se on lainvastainen ja vastoin niitä velvoitteita, joita ihmisoikeussopimukset asettavat Suomelle.

Hallinto-oikeudet toimimattoman ja lapsia vaarantavan järjestelmän ylläpitäjinä

THL:n tiedotteen mukaan hallinto-oikeudet ovat olleet ruuhkautuneet poikkeusoloista johtuen.

Käytännössä lasten ja perheiden oikeusturvan vaarantavan ja toimimattoman järjestelyn ylläpidosta vastaa hallintotuomioistuinjärjestelmä, joka ei lainkaan sovellu lapsijuttujen käsittelyyn. Olen aiemmin kirjoittanut näistä oikeusturvaongelmista.

Läheisten sivuuttaminen

THL:n antaman tiedon mukaan huostassa 31.12.2020 eli vuoden viimeisenä päivänä huostassa oli 9637 lasta, joista yli puolet (56%) oli perhehoidossa. Perhehoitoon sijoitetuista lapsista ainoastaan 743 lasta oli sijoitettu sukulais- tai läheisperheisiin. Kunnilla oli vuonna 2020 toimeksiantosopimus 4841 perheen kanssa.

Lastensuojelulaki velvoittaa läheisten kartoittamisen. Kirjoitin aiemmin sosiaalisen perimän ideologiasta, johon lastensuojelu uskoo edelleenkin. Työtapana on sivuuttaa täysin kykenevät lapsen läheiset kuvittelemalla, että ”suku on pahin”. Lastensuojelutyön työtapojen soisi jo siirtyvän nykyaikaan.

Ihmiskauppaongelman uutisoiminen

Kuntalehti uutisoi uudet tilastoluvut:

”Lastensuojelun kustannukset jatkavat kasvuaan suurimmissa kaupungeissa – sijoitukset aiheuttavat valtaosan kustannuksista”

Jutun mukaan lastensuojelun kustannukset kasvoivat vuonna 2020 kuudessa suurimmassa kaupungissa Helsinkiä lukuun ottamatta. Tämä käy ilmi Kuusikkokaupunkien eli Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun ja Oulun tuoreesta raportista.

Kuusikkokaupunkien yhteenlasketut lastensuojelun kokonaiskustannukset vuonna 2020 olivat runsaat 422 miljoonaa euroa. Tästä sijoitusten osuus on lähes 341 miljoonaa euroa, eli noin 81 prosenttia kokonaiskustannuksista.

Kaikkiaan Kuusikkokaupungeissa tehtiin vuoden 2020 aikana yhteensä 57 342 lastensuojeluilmoitusta. Lastensuojeluilmoituksen kohteena oli 28 877 lasta eli 8,6 prosenttia kuutoskaupunkien 0-17-vuotiaasta väestöstä. Palvelutarpeen arviota, joissa selvitettiin lastensuojelun tarve, tehtiin yhteensä 16 316.

Lastensuojeluntarve todettiin viidenneksessä arvioita. Kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli yhteensä 5 599 lasta, mikä on 1,7 prosenttia kuutoskaupunkien 0-17 vuotiaiden lasten lukumäärästä.

Kuntalehden podcastissa toukokuussa vieraillut Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen kertoi taannoisessa kuntakyselyssä arvioidun, että joka viides huostaanotto voitaisiin jättää tekemättä jos nämä lapset saisivat tarvitsemaansa hoitoa mielenterveyspalveluissa.

Puustinen-Korhonen sanoi pitävänsä käsittämättömänä, että sijaishuollosta on muodostunut eräänlainen rinnakkaispalvelujärjestelmä, jonne työnnetään vammaispalveluja tarvitsevia ja psyykkisesti huonosti voivia lapsia.

– Luulen et meillä olisi vuositasolla huostaanottoja tuhansia vähemmän kuin tällä hetkellä, jos nämä lapset saisi oikeata apua silloin, kun he sitä tarvitsevat, Aila Puustinen-Korhonen sanoi.

Röyhkeät hoivajätit

Hiljaisuus vallitsee lastensuojelun ydinongelmista. Hiljaisuus vallitsee sijaishuollon väärinkäytöksistä.

Median uutisoinnista puuttuu kriittisyys.

Eivätkö uudet tilastot olisi ansainneet toisenlaiset otsikot:

”Suomi tekee ennätyksiä – jo 19 000 lasta siirretty pois kodeistaan”

”Röyhkeät hoivajätit kyykyttävät lastensuojelua – miljardi sijaishuoltoon”

”19 000 lasta sijaishuollossa – syyt eivät ole viranomaisen tiedossa”

Äidin ja isän menettäminen pelottaa.

Pelottaa jättää koti.

Pelottaa, kun opettaja kutsuu poliisit ja sossut koululle.

Pelottaa, kun ambulanssi vie koulukaverin eikä kukaan saa tietää sen jälkeen hänestä.

Pelottaa, paras kaveri katosi viime vuonna.

:::::::::::::::::::::::::::::::::

Myös lapset ja nuoret seuraavat, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Lastensuojelun kriisi koskettaa kaikkia.

THL:n tilaston mukaan joka toinen tunti joku lapsi joutuu pois kodistaan ja kokee kiireellisen sijoituksen. Joka toinen tunti joku lapsi joutuu täysin uuteen elämänvaiheeseen – elämä järkkyy. Vuonna 2019 sijoitettiin kiireellisesti 4 522 lasta, mikä on 4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018.

Lain mukaan lasten asioissa tulisi toimia hienovaraisesti.

Lain mukaan lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito.

Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus.

Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.

Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä.

Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti.

Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.

Perusopetuslain mukaan opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.

Kiireellisten sijoitusten täytäntöönpanotoimet ovat kuitenkin usein yllättäviä. Kouluissa toimeenpannut kiireelliset sijoitukset aikaansaavat koko koulun oppilaille ahdistusta ja pelkoa. Sosiaalityöntekijät saattavat tulla paikalle poliisivoimin. Täytäntöönpanotoimia järjestetään kouluissa näytösluontoisesti pelotteena muille oppilaille.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::

Pelottaa, luottamuksella kerrotut asiat levitetään kaikille aikuisille.

Pelottaa, sossut tulevat kotiin itkettämään äitiä ja uhkaavat viedä meidät lapset pois.

Pelottaa, sijaishuollossa ei saa tavata äitiä, isää, siskoa, veljeä, mummia, vaaria, serkkua. Kaverit katoavat.

Pelottaa, sijaishuollossa aikuiset uhkailevat.

Pelottaa, sijaishuollossa joutuu syömään psyykelääkkeitä niin, että menee ihan sekaisin.

Pelottaa joutua raiskatuksi.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Suomessa sijaishuollon puolueetonta selvitystä ei ole käynnistetty. Sijaishuollon selvitys on tehty ainoastaan vuoteen 1983 saakka. Muissa maissa on tehty selvityksiä ja maksettu kärsineille korvauksia.

Ruotsissa sijaishuollosta tehty selvitys eritteli ilmitulleet teot tekomuodon mukaan: mm.

riittämätön huolenpito,

puutteet terveydenhuollossa (hampaidenhoidossa, vaatetuksessa, hygieniassa, ravinnossa),

riittämätön valvonta,

päihteiden väärinkäyttö,

riittämätön koulunkäynti, oppivelvollisuuden laiminlyönti,

koulun ja opiskelun estäminen,

eriarvoinen kohtelu ja epäoikeudenmukaisuus,

eristäminen läheisistä,

loukkaava puhetapa,

identiteetin riistäminen (kulttuurinen, poliittinen, uskonnollinen),

ruumiillisen koskemattomuuden loukkaus,

halveksiva ja epäoikeudenmukainen kohtelu,

liikkumisvapauden rajoitus,

päiväkirjan, puhelujen, postin valvonta

väärä diagnosointi ja pakkoabortti, sterilointi.

Fyysinen väkivalta jaoteltiin selvityksessä kasvatustarkoituksessa, kiihtymyksen vallassa tehtyyn ja sadistiseen väkivaltaan:

lyöminen jollain tekovälineellä (risu, remmi, mattopiiska, keppi, harjalla jne.),

muu fyysinen väkivalta,

mm. kasvoille lyöminen, korvapuustin antaminen, retuuttaminen, töniminen, potkiminen, polkeminen, nipistäminen.

Ruotsalainen selvitys tuotti samankaltaista tietoa kuin muissa maissa. Vastaavia selvityksiä on tehty mm. Norjassa, Islannissa, Tanskassa, Walesissa, Irlannissa ja Australiassa. Ruotsissa tehdyn selvityksen yksiselitteinen johtopäätös oli, että tutkimukseen osallistuneet lapset olivat lapsena joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät oli otettu huostaan.

Näyttää pikemminkin siltä, että huono ja väkivaltainen kohtelu oli pääsääntö eikä poikkeus. Mm. kouluterveyskyselyn mukaan sijaishuollon lapset kokevat väkivaltaa huomattavan usein.

Sijaishuollon puolueeton nykytilaselvitys tulee pikaisesti käynnistää.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Kuulin, että paras kaverini oli tarttunut lastenkodissa veitseen ja uhannut ohjaajaa.

Työntekijät kuulemma pelkäävät henkensä puolesta. Työntekijät.

Mitä ne ovat tehneet kaverilleni?

Miksi ne veivät hänet pois kodistaan?

Mitä pelko saa aikaan lapsessa?

Miksei kukaan kirjoita oikeista asioista?

Pelottaa, kun aikuiset valehtelevat.

Lastensuojelulain mukaan ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Selvittäminen voidaan jättää tekemättä, jos sitä ei asian kiireellisyyden tai muun perustellun syyn vuoksi ole tarpeen tehdä. Lapsen asumista ja sijoituspaikkaa koskeva asia on ratkaistava aina lapsen edun mukaisella tavalla ( 32 §).

Lastensuojelun käsikirja ohjeistaa tämän läheisverkoston kartoittamista koskevan lainsäännöksen osalta seuraavasti:

Ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Kartoittamisen tarkoituksena on selvittää vaihtoehtoisia ratkaisuja kodin ulkopuoliselle sijoitukselle.

Jos lapsi asuu toisen vanhempansa luona, on aiheellista selvittää sen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, mahdollisuudet osallistua lapsen tukemiseen.

Läheisverkostoon voi kuulua muitakin ihmisiä kuin lapsen sukulaisia. Lapselle läheisiä henkilöitä voivat olla esimerkiksi kummit, naapurit tai hoitajat. Olennaista on selvittää lapsen oma kokemus siitä, ketkä ovat hänelle läheisiä ihmisiä.

Lapsen läheisverkoston mukaan ottaminen edistää lapsen yhteyden säilymistä hänelle läheisiin ihmisiin ja voi sitä kautta vahvistaa lapsen jatkuvuuden tunnetta. Läheisten henkilöiden osallistuminen lapsen elämään on tärkeää myös, jos lapsi siirtyy omasta kodistaan kodin ulkopuoliseen sijoitukseen.

Läheisverkosto täytyy kartoittaa. Sen voi jättää tekemättä vain, jos tilanne on kiireellinen tai on olemassa jokin muu perusteltu syy, jonka vuoksi kartoitusta ei tarvitse tehdä.

Lastensuojelulain esitöissä on esitetty, että läheisneuvonpito voi olla hyvä työmenetelmä läheisverkoston kartoittamiseksi. Läheisneuvonpidossa selvitetään, ketkä ovat osallistuneet lapsen arkeen ja huolenpitoon ja ketkä ovat lapselle merkityksellisiä ja turvallisia aikuisia. Näiden henkilöiden osallistuminen lapsen elämään on tärkeää lapsen siirtyessä omasta kodistaan kodin ulkopuoliseen sijoitukseen.

Kuinka lakia sovelletaan?

Käytännössä läheisverkoston kartoittamista koskevaa säännöstä sovelletaan vaihtelevasti. Isovanhempien osalta on havaittavissa selkeä linjaus. Sosiaalityöntekijät ja hallinto-oikeudet pitävät useimmiten täysin kunnollisia, työtä tekeviä, ilman rikosrekisteriä olevia, päihteettömiä ja vailla mielenterveysongelmia olevia isovanhempia kykenemättöminä toimimaan sijaishuoltopaikkana. Varsin tavallinen syy on siinä, että isovanhemmat eivät hyväksy lastensuojelun mielivaltaisia toimintatapoja ja haluavat tukea lapsiaan. Tällöin heidät leimataan ”yhteistyökyvyttömiksi” ja lapsi erotetaan joko kokonaan isovanhemmistaan tai pyritään minimoimaan ja kontrolloimaan yhteydenpito. Mikä tahansa syy kelpaa perusteeksi, kuten isovanhempien ikä, vaikka perhehoitajat (sijaisvanhemmat) olisivat vielä iäkkäämpiä. Vakioperusteena käytetään usein sitä, että ”isovanhempien tulisi pysyä isovanhemman roolissa”.

Lapsen ja läheisten yhteydenpitoa saatetaan rajoittaa tai yhteydenpito estetään kokonaan, lapsi vieraannutetaan sijaishuollossa vanhemmistaan, isovanhemmistaan ja suvustaan, vaikka laki velvoittaa yhteydenpidon tukemiseen (viranomaisvieraannuttaminen). Lapsen ja läheisten tapaamisista tehdään esittelytilaisuuksia, joissa läheiset saavat nähdä sukunsa jäsenen tiukasti kontrolloituina tapahtumina.

Sosiaalisen perimän ideologia

Sosiaaliturva -lehdessä 14/2001 kerrotaan sukulaissijoituksista:

Suku on useimmissa kulttuureissa kaikkina aikoina ottanut suojiinsa orvoksi jääneitä sukulaislapsia tai -lapsia, joista vanhemmat eivät pysty eri syistä huolehtimaan. Hoitotyön ammatillistuminen asetti sukulaisten aseman hätään joutuneen lapsen luonnollisena auttajana kyseenalaiseksi. Suhtautuminen lasten sukulaissijoituksiin on ollut ristiriitainen keskustelunaihe. Se saattaa sisältää myyttejä, ja siinä voi tunnistaa vahvoja asenteita ja ennakkokäsityksiä. Kielteistä suhtautumista on ylläpitänyt muun muassa vahva usko teoriaan sosiaalisesta perimästä. On ajateltu, että lapsi välttää esimerkiksi sukupolvesta toiseen toistuvan kaltoinkohtelun, kun hänet siirretään uuteen ympäristöön.

THL: n tutkija kertoo

Sosiaaliturva-lehdessä kerrotaan Stakesin (nyk. THL) Aiheita-sarjassa 19/2001 ilmestyneestä Tarja Heinon raportista Sijoitukset sukulaisperheisiin lastensuojelussa. Tarja Heino avaa jutussa lastensuojelun ideologiaa.

Tarja Heinon mielestä tärkeää olisi pohtia sitä, miten lapselle saadaan suvusta hyvä esiin: “Sosiaalisen perimän teorian nimiin on vannottu liian yksisilmäisesti. Tutkimuksista ei löydy yhdenmukaista vastausta siihen, miten kasvattajan omat kokemukset vaikuttavat häneen vanhempana. Oma vaikea lapsuus voi antaa ymmärrystä lapsen hoitamiseen. Toisaalta hyvä oma lapsuus ennustaa hyvää kasvattajuutta.”

Heinon kertoman mukaan vuosittain on ollut vain alle 200 lasta, jotka ovat yksityisesti sijoitettuina kodin ulkopuolelle ja joita sosiaalitoimi erikseen tukee. Heinon mielestä mahdollisuus sijoittaa lapsi sukulaisperheeseen tai muuhun lapselle läheiseen perheeseen olisi aina selvitettävä ja lapsen läheisverkosto kartoitettava huolella. Hän toivoo asiasta muutoksia lastensuojelulakiin. ”Jos työntekijällä on ennakkokäsitys, ettei ratkaisu löydy sukulaisista, hän ei selvitä sitä vaihtoehtoa perusteellisesti. Jos selvittämisvelvollisuus tulee laista, tämäkin mahdollisuus pitää punnita, käydä asianosaisten kanssa läpi ja ottaa siihen kantaa. Erityisen tärkeää on saada lapselle läheiset henkilöt tukirenkaaseen, vaikka lapsi sijoitettaisiinkin suvun ulkopuolelle.”

Lastensuojelun Tiedotustoimisto tiedottaa

YLE uutisoi 24.7.2017 ”Yhä useampi lastensuojelun asiakas asuu isovanhemmillaan: sijoitukset lähiverkostoon kaksinkertaistuneet Helsingissä ja Oulussa”

Jutussa kerrotaan, että sijoitusten taustalla ovat lakimuutos, isovanhempien parempi kunto ja väestössä lisääntynyt huumeidenkäyttö. Yhä useampi isovanhempi toimii oman lapsenlapsensa sijaishuoltajana.

– Aika iso osa lapsenlapsen luokseen ottavista isovanhemmista on 50–60-vuotiaita. He saattavat olla työelämässäkin mukana, jolloin he pystyvät ihan eri tavalla terveydentilansa puolesta huolehtimaan lapsenlapsesta, Sanna Teiro Helsingin kaupungilta sanoo.

Lastensuojelun Tiedotustoimisto on antanut toimittajalle (Kaisu Jansson) vastauksen ja toimittaja on sen kirjoittanut juttuunsa asiaa tarkemmin selvittämättä. Katsotaan tilastoja.

Tilastojen kertomaa

Vuoden 2012 alussa astui voimaan lastensuojelulain muutos, jonka mukaan lapsen sijaishuolto on järjestettävä ensisijaisesti perhehoidossa. Vuoden 2011 lopussa huostassa olleista lapsista 49 prosenttia oli perhehoidossa, kun taas vuonna 2019 osuus oli 57 prosenttia. Kodin ulkopuolelle on siis sijoitettu noin 19 000 lasta.

Vuonna 2016 kunnilla oli toimeksiantosopimus 4 583 perheen kanssa, näistä vain 869 perhettä oli lapsen läheis- tai sukulaisperhe.

Vuonna 2017 kunnilla oli toimeksiantosopimus 4 848 perheen kanssa, näistä vain 1 006 perhettä oli lapsen läheis- tai sukulaisperhe.

Yli puolet (55 %) vuoden 2018 lopussa huostassa olleista lapsista oli sijoitettu perheisiin, ja näistä vain 689 sukulaisten ja läheisten perheisiin.

Yli puolet (57 %) vuoden 2019 lopussa huostassa olleista lapsista oli sijoitettu perheisiin, ja näistä vain 765 sukulaisten ja läheisten perheisiin.

Ylisukupolvinen väärintoimimisen perinne jatkuu

Sanna Teiro olisi voinut yhtä lailla kertoa toimittajalle, että sosiaalisen perimän ideologian soveltaminen vaihtelee Helsingin sosiaalivirastossa. Vuonna 2017 on ollut pieni piikki läheisille tapahtuviin sijoituksiin, mutta sen jälkeen läheissijoitusten lukumäärät ovat vähentyneet. Teiro olisi voinut kertoa toimittajalle, että sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla vallitsee edelleen historiallinen työkulttuuri.

Tarkentavin kysymyksin toimittaja olisi päässyt pureutumaan lastensuojelun ydinongelmaan. Kuinka niin isovanhemmat ovat nykyisin jotenkin ”parempikuntoisia”? Lastensuojelun ylisukupolvinen 100 -vuotinen ongelma jatkuu. Sosiaalisen perimän teoria vaikuttaa edelleenkin vahvasti lastensuojelutyössä. Usko sosiaalisen perimän teoriaan toimii pysyvänä esteenä järkiperäiselle, tosiseikoille perustuvalle lastensuojelutyölle. Tällaisen asian kertominen yleisölle olisi tärkeää, siihen velvoittaa myös journalistin ohjeet. Ihmisillä on oikeus saada tietää, mitä lastensuojelussa tapahtuu.

Julkisen vallan tulee perustua lakiin eikä lastensuojelun ideologiaan. Lastensuojelulain säännös läheisverkoston kartoittamisesta tulisi muuttaa niin, että kartoittaminen on aina pakollista. Laiminlyönti tulee sanktioida.

Laki velvoittaa tukemaan lapsen omaa perhettä

Lastensuojelulain mukaan lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia (2 §). Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua toteutetaan tekemällä asiakassuunnitelma sekä järjestämällä avohuollon tukitoimia (3 §).

Lastensuojelun lisäksi kunta järjestää lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ehkäisevää lastensuojelua silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana (3 a §). Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on tuki ja erityinen tuki, jota annetaan esimerkiksi opetuksessa, nuorisotyössä, päivähoidossa, äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Kunnan on huolehdittava siitä, että ehkäisevä lastensuojelu sekä lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua on järjestettävä tarvittavassa laajuudessa niinä vuorokauden aikoina, joina sitä tarvitaan.

Lastensuojelun on oltava laadultaan sellaista, että se takaa lastensuojelun tarpeessa oleville lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen heidän tarvitsemansa avun ja tuen (11 §).

Perhe on yhteiskunnan perusryhmä ja oikeutettu tukeen

Lapsen oikeuksien yleissopimukseen liittynyt Suomen valtio on ilmoittanut olevansa vakuuttunut siitä, että perheellä, joka on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua niin että se pystyy täydellisesti hoitamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa.

Suomen valtio on ilmoittanut takaavansa, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. Tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa, kuten lapsen vanhempien pahoinpidellessä tai laiminlyödessä lasta tai kun vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen asuinpaikasta.

Suomen valtio on ilmoittanut kunnioittavansa vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa.

Suomen valtio on sitoutunut parhaansa mukaan takaamaan sen periaatteen tunnustamisen, että vanhemmat vastaavat yhteisesti lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Vanhemmilla tai tapauksesta riippuen laillisilla huoltajilla ja holhoojilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on määrättävä heidän toimintansa. Yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien takaamiseksi ja edistämiseksi vanhemmille ja muille laillisille huoltajille annetaan asianmukaista apua heidän hoitaessaan lastenkasvatustehtäväänsä.

Sosiaalihuollon asiakaslain mukaan lastensuojelun asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa (4 §).

Kuinka Suomi soveltaa lakeja ja sitovia ihmisoikeusvelvoitteita?

Edellä mainittu poiminta velvoittavista lainsäännöksistä osoittaa, että lait ovat hyviä. Lapsen vanhempia ja omaa perhettä on tuettava.

Ongelmana on, että sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimii non kahden tuhannen ihmisen joukko, joka soveltaa lakeja mielivaltaisesti. Näitä ihmisiä kutsutaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiksi.

Vanhempien ja tukeminen ja auttaminen ovat tässä:

Lapsimateriaalin toimittaminen sijaishuoltoon

Lastensuojelun sosiaalityöntekijät tukevat sijaishuollon toimintaa siirtämällä joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon jonkun palveluntuottajan liiketoimintaa tukemaan. THL:n tilastojen perusteella vuonna 2019 sijoitettiin kiireellisesti 4522 lasta, mikä on 4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018.

Vanhemmille kuuluva tuki ohjataan väärään paikkaan

Sosiaali- ja terveysministeriö on luonut järjestelmän, joka ohjaa lapsen vanhemmille kuuluvan tuen täysin väärään paikkaan. Lastensuojelujärjestöt ja erilaiset palveluntuottajat ovat ottaneet niskalenkin kuntien lastensuojelun työntekijöistä. Ne määrittävät lastensuojelutyötä. Ne määrittävät myös perheiden tarpeet perheiltä kysymättä, samoin kuin palveluvalikoiman.

Perhehoito sijaishuoltona

Sijaishuollolla tarkoitetaan sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Lapsen sijaishuolto voidaan järjestää perhehoitona, laitoshuoltona taikka muulla lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla.

THL:n tilaston mukaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2019 aikana sijoitettuna kaikkiaan 18 928 lasta ja nuorta. Huostassa 31.12.2019 oli 9 547 lasta, joista yli puolet (57 %) oli perhehoidossa. Perhehoitoon sijoitetuista lapsista 765 oli sijoitettu sukulais- tai läheisperheisiin. Kunnilla oli vuonna 2019 toimeksiantosopimus 4 871 perheen kanssa.

Lastensuojelulain mukaan lapsen sijaishuolto on järjestettävä ensisijaisesti perhehoidossa. Perheisiin sijoitettujen lasten määrä on kasvanut lastensuojelulain voimaantulon (2012) jälkeen. Vuoden 2011 lopussa huostassa olleista lapsista 49 prosenttia oli perhehoidossa, kun taas vuonna 2019 osuus oli 57 prosenttia.

Perhehoitajien, siis sijaisperheiden, etuja on aktiivisesti valvonut Perhehoitoliitto ry. ja sen toiminnanjohtaja Aila Paloniemi. Paloniemi kertoi syntymäpäivänään radiohaastattelussa 28.1.2021 olevansa perhehoidon asiantuntija ja vaikuttaneensa koko 16 -vuotisen kansanedustajan kautensa aikana lainsäädäntöön. Lasten perhehoidosta tulikin ensisijainen sijaishuollon muoto hänen kansanedustajakaudellaan.

Lapselle löytyy rahallinen arvo huostaanotolla

Lapsen perhehoidosta saa taloudellisen korvauksen. Lapsen huostaanotto merkitsee siis sitä, että lapsi saa rahallisen arvon sijoituksen myötä. Perhehoitajien näkökulmasta vakaa tulonmuodostus edellyttää tietysti, että lapsi pysyy sijaishuollossa. Tämä tavoite on usein ristiriidassa lakiin kirjatun perheen jälleen yhdistämisen tavoitteen kanssa. Tilastojen mukaan huostaanotosta onkin tullut pysyvä ilmiö, mikä merkitsee vahvaa tukea myös perhehoitajille.

Korvaus määräytyy seuraavasti:

Kotona olevat perhehoitajat:

Sijoituksen 2 ensimmäistä vuotta

sijoitetun lapsen ikä 0–11 vuotta: 1600,56 e/kk

sijoitetun lapsen ikä 12–17 vuotta: 1920,67 e/kk

Seuraavat vuodet

lapsen iästä riippumatta: 1387,18 e/kk

Työssä olevat perhehoitajat:

844,35 e/kk

18–21-vuotiaiden perhehoito: 844,35 e/kk

Kulukorvaus

0–6-v. lapsi 520,58 e/kk

7–11-v. lapsi 532,67 e/kk

12–15-v. lapsi 612,00 e/kk

16-v. → lapsi 713,66 e/kk

Korotettu hoitopalkkio

1 186,78 e/kk

2 435,86 e/kk

3 845,16 e/kk

Perustuu Kelan vammaistukimääriin 1.1.2021 alkaen. Korotetun hoitokorvauksen järjestelmä ohjaa perhehoitajia maksimoimaan lapsen vaikeahoidettavuuden. Tämä ilmenee käytännössä siten, että perhehoitajien sanasto täyttyy lapsen ”oireilusta”.

Verovarojen hukkakäyttö

Järjestelmä hukkaa verovaroja. Se on tuotteistanut niin lapsuuden kuin vanhemmuuden. Maailman luonnollisimmasta asiasta eli lapsen synnyttämisestä, hoivaamisesta ja ohjaamisesta on tehty rakettitiedettä.

Toistaitoisten joukko saa 24/7 tuen

Toistaitoisten ilmiö on tuttu kaikille lastensuojelun toimintaa tunteville. Yleisestihän työelämässä edellytetään työtaitoja. Hallinnon virkamiesten tulee hallita virassa tarvittava lainsäädäntö ja heidän tulee myös osata soveltaa sitä oikein. Lastensuojelutyössä näyttää riittävän, että virkamies ilmoittaa pyrkivänsä tekemään parhaansa. Pelkkä hyvän tekemisen ilmoitus ja tahto valvoa lapsen etua oikeuttaa tässä vinoutuneessa järjestelmässä ”asiantuntijan” asemaan.

Selvennän nyt, miksi nimeän ilmiön koskevan myös perhehoitajia (sijaisperheitä). Wikipedia suomentaa termin epäpätevä, vajaakykyinen. Aristoteleen kantapään sivuilla asiaa selvennetään:

”Toistaitoisella ei ole mitään taitoja, ei niitä joita jossakin nimenomaisessa tehtävässä tarvitaan, eikä myöskään missään muussa asiassa tarvittavia ”taitoja”. Kaikessa peukalo keskellä kämmentä. ”

Perhehoitajille suunnataan massiivinen tuki kuten on havaittavissa palveluntuottajien mainoksista. Palvelutuottajia on paljon, tässä on poimintoja muutamien sivuilta. Tuen määrästä ja laadusta voi päätellä, ettei perhehoitajiksi valituilla ole minkäänlaisia perustaitoja. He näyttävät tarvitsevan jopa mentorin selvitäkseen elämästään lasten parissa.

Attendo perhehoitopalvelut:

Palveluumme sisältyy perheiden rekrytointi, koulutus ja tukipalvelut. Kannamme vastuun myös sijais- ja tukiperheiden kouluttamisesta, työnohjauksesta ja muista tukipalveluista koko hoitosuhteen ajan.

Ava Perhepalvelut Oy

AVA:n kautta sijaisvanhemmilla ryhtyvillä on käytössä 24h tukipuhelin ja nopeat sekä joustavat tukitiimin palvelut. AVA:n tukitiimiin kuuluu

psykiatri

psykologi

psykoterapeuttikouluttaja

perhe- ja pariterapeutti

sosiaalityöntekijä

neuropsykiatrinen valmentaja

kokenut sijaisvanhempi (mentori)

säännölliset koulutukset

Familar Oy

”Tukipalveluina tarjoamme perhe- ja työnohjausta, jossa hyödynnämme esimerkiksi osaamistamme liittyen trauman hoitoon, psykoedukaatiota sekä kiintymyssuhteen kehittämiseen keskittyviä menetelmiä. Lisäksi tarjoamme ohjattua vertaistukitoimintaa, koulutusta, virkistystoimintaa, tarvittaessa esim. lastenhoitoapua, pari- ja perheterapiaa, valvottuja / tuettuja tapaamisia sekä verkostotyöskentelyä. Sijoituksen aikana työskentelemme myös tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan perheeseen sijoitetun lapsen, tämän vanhempien sekä perhehoitajan biologisten lasten kanssa. Tukipalveluihin kuuluu ympärivuorokautinen puhelinpäivystys.”

Nuorten Ystävät

”Perhehoidossamme painopiste on sijaisperheille tarjottavassa monipuolisessa ammatillisessa tuessa. Tuki sisältää säännölliset kotikäynnit, puhelinneuvonnan ja ohjauksen, vertaistuen, työnohjauksen, koulutuksen ja asiantuntijakonsultaatiot. Sijaisperheet voivat pitää lakisääteisen vapaan kotiin tulevaa sijaishoitajaa tai lomaperhettä käyttäen. Tukipalveluitamme on mahdollista ostaa räätälöidysti myös kuntien omille sijaisperheille.”

Pelastakaa Lapset ry

Perhehoidon tukeen sisältyvät

Sijaisperheelle nimetty vastuusosiaalityöntekijä ja perheohjaaja työpari.

Sijaisvanhempien ohjaaminen kasvatus- ja hoitotehtävässä kotikäynnein ja puhelin ja etäyhteyksien kautta.

Lapsi- ja perhekohtaiset tapaamiset kotikäynnein 4-7 krt vuodessa,

Asiakassuunnitelmaneuvottelut sekä muut viranomaisneuvottelut

Työskentely lapsen ja sijaisvanhemman kanssa pohjautuen lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen tukemiseen

Yhteydenpito lapsen asioista vastaavaan sosiaalityöntekijään

Työskentely lapsen huoltajien ja läheisten kanssa

Perhehoidon mentori (kokenut sijaisvanhempi)

Mahdollisuus osallistua täydennyskoulutukseen ja työnohjaukseen

Perhehoidon Vahvaan tukeen sisältyy edellä mainittujen tuen muotojen lisäksi

Kotikäyntejä 10-12 vuodessa

Ympärivuorokautinen puhelinpäivystys

Tarvittaessa MIM-vuorovaikutushavainnointi ja vuorovaikutuksen tuki

Suunnitelmallinen työskentely lapsen vanhempien ja läheisten kanssa

Sijaisvanhemmille mahdollisuus kiintymyskeskeistä sijaisvanhemmuutta tukevaa ryhmämuotoiseen tukeen tai vertaisryhmään

Lapsille mahdollisuus vertaisryhmään

Lapsen vanhemmille mahdollisuus ryhmämuotoiseen tukeen

SOS-lapsikyläsäätiö

”Lapsikylän perhehoitajat asuvat omissa asunnoissaan tai omistamassamme asunnossa lähellä lapsikyliemme tarjoamaa yhteisöä ja vahvaa tukea. Keskeistä perhehoidon tuessamme on dialoginen työskentelyote, perhehoitajien ammatillisuuden kehittyminen sekä perhehoitajan ja sijoitetun lapsen kiintymyssuhteen vahvistuminen. Kauttamme voi kysyä sijaisperhepaikkoja eri-ikäisille lapsille sekä isoillekin sisarussarjoille. Tilavat asuntomme mahdollistavat useamman lapsen sijoituksen samaan kotiin.”

Mitä järkeä tässä systeemissä on?

Järjestelmän työllisyysvaikutus sosiaalialalla on tietysti tärkeä asia, koska järjestelmä itsessään ruokkii yhä uusia ”palveluita”ja synnyttää yhä uusia ”asiantuntijoita”.

Toistaitoisten joukko saa perheelleen diplomaattisen koskemattomuuden, koska sijaishuollossa tapahtuva lasten kaltoinkohtelu ei kiinnosta maamme päättäjiä. Diplomaattisen koskemattomuuden piiriin pääsee siten koko ko. yksikössä asuva joukko. Perhehoitajat saavat palveluntuottajilta tukihenkilön jopa sijoitettua lasta koskeviin neuvotteluihin. Kerron myöhemmin tästä ilmiöstä, joka liittyy sijoitetun lapsen vieraannutamiseen ja pysyvän huostaanoton tavoitteisiin.

Mitä rahalla ja kaikella tuella voitaisiin saada lapsen omalle perheelle?

Mitä on saatu aikaan?

Vastaus on selvä: pysyvä huostaanotto, paljon syrjäytyneitä ja sijaishuoltoon kadonneita, juurensa kadottaneita lapsia.

On saatu myös aikaan historiallinen vauvakato.

On saatu aikaan paljon ahdistuneita ja pelossa oleviä vanhempia. International Investigation of Parental Burnout (IIPB) -nimisen tutkimuksen mukaan yhteensä 42 maata koskevassa vertailussa suomalaiset vanhemmat olivat seitsemänneksi uupuneimpia: Suomea enemmän vanhempien uupumusta raportoitiin Puolassa, Belgiassa, Egyptissä, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Sveitsissä. Esimerkiksi ruotsalaiset vanhemmat olivat vasta sijalla 21. Vähiten uupumusta koettiin Thaimaassa ja muissa Aasian maissa.

Ei siis mitään järkeä.

THL:n julkisista tilastoista ei ole löydettävissä tietoa siitä, kuinka moni huostaanotto vuosittain lopetetaan. THL:n tiedot poimitaan pyydettäessä käsin. 2000-luvulla huostaanottojen lopetusten vuosittaiset määrät ovat koskeneet 294-473 lasta. THL:n antaman tiedon mukaan on valitettavasti myös huomioitava, että tilasto seuraa sitä, mitä ”huostaanottopäätökselle” tapahtui, eikä sitä mitä lapselle tapahtui. Sitä, ovatko kaikki 3-5% lapsista todella palanneet kotiin, ei pystytä sanomaan.

Ei THL eikä kukaan muukaan voi siis kertoa, kuinka moni lapsi pääsee todellisuudessa takaisin kotiinsa. Joka tapauksessa lukumäärä on minimaalinen huomioiden se tosiseikka, että perheen jälleenyhdistämisestä on jopa lastensuojelulakiin (4 §) kirjattu velvoite alkaen 1.1.2008.

Suomi toimii vastoin ihmisoikeussopimuksia

Valtiovarainministeriön tutkimuksessa todetaan, että huostaanotto on hämmästyttävän pysyvä tapahtuma. Tämä tutkimus julkaistiin vuonna 2013. Uusi lastensuojelulaki oli tuolloin ollut voimassa viitisen vuotta.

Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio kiinnitti lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä huomiota siihen, että uudistamistyöryhmän mietinnöstä puuttui huostaanoton perus- ja ihmisoikeuksia koskeva nykytilan arvio ja selostus siitä, miten ehdotettujen säännösten ajateltiin ehkäisevän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteamien epäkohtien syntymistä tulevaisuudessa. Hän kiinnitti huomiota siihen, että lastensuojelulain yleiset säännökset on kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Lapsen ja huoltajan välinen perhe-elämä nauttii kuitenkin perus- ja ihmisoikeussuojaa. Tämä suoja merkitsee myös suojaa huoltajan oikeuksille. Hän ehdotti pohdittavaksi, että lapsen ja vanhemman välisen suhteen suoja ja huoltajan oikeudet tulisi ottaa paremmin huomioon.

Lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä hallituksen esityksessä kerrottiin EOA Paunion mainitsemista epäkohdista seuraavaa:

Lastensuojelun kannalta erityisen merkittäväksi on osoittautunut edellä mainittu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla. Kyseinen artikla korostaa perhe-elämän suojaa, johon puuttumista lapsen huostaanotto ilman asianomaisten suostumusta merkitsee.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 8 artiklan soveltamista koskevassa käytännössään korostanut sitä, että vanhempien ja lasten yhdessäolo kuuluu keskeisenä osana perhe-elämään ja että perheen hajottaminen muodostaa hyvin vakavan puuttumisen perhe-elämän suojaan. Siten sellaisen toimenpiteen on perustuttava lapsen etuun sekä muun ohella riittävän painaviin ja päteviin syihin. (Couillard Maugery v. Ranska 1.7.2004). Ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin jättänyt yksittäistapauksissa huostaanoton edellytysten toteutumisen arvioinnin kansallisten viranomaisten tehtäväksi.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään korostanut huostaanoton väliaikaista luonnetta ja toimeenpanoa siten, että tavoitteena on vanhemman ja lapsen jälleenyhdistäminen (K.A. v. Suomi 14.1.2003, K. ja T. v. Suomi 12.7.2001).

K.A. -tapauksessa todettiin mm.:

EIT ei havainnut, että sosiaaliviranomaiset olisivat ryhtyneet perheen mahdollista jälleenyhdistämistä varten yhteenkään sellaiseen todelliseen ja kestävään toimenpiteeseen, jota niiltä oli EIS 8 artiklan 2 kohdan kannalta kohtuudella voinut odottaa niinä useina vuosina, joiden aikana lapset olivat olleet huostassa. Myös lastensuojelulain 20 § edellytti huostassapidon edellytysten jatkuvan täyttymisen säännöllistä tutkintaa.

Kuitenkin käsillä olevassa tapauksessa biologisten vanhempien ja lasten tapaamisten rajoituksilla ja sillä, että sosiaaliviranomaiset eivät olleet ottaneet vakavasti ja riittävän usein rajoituksia uudelleen tarkastettavakseen, oli perheen mahdollista jälleenyhdistämistä helpottamatta pikemminkin estetty sen tapahtumista.

Tapaus antoi sellaisen kuvan, että sosiaaliviranomainen ja hallintotuomioistuimet olivat päättäneet olla pitämättä alkuperäisen perheen jälleenyhdistämistä vakavana vaihtoehtona lähtien sen sijaan siitä presumptiosta, että lapset olivat pitkäaikaisen huostassapidon ja sijaiskotiin sijoittamisen tarpeessa. Lisäksi valittajan tapaamisoikeudelle asetetut tiukat rajoitukset osoittivat sosiaaliviranomaisen tarkoitusta lähentää lasten ja sijaisperheen suhteita eikä yhdistää jälleen alkuperäistä perhettä.

EIT pani merkille, että kotiinpaluun mahdollisuutta ei ollut esitetty yhtenä vaihtoehtona, kun valittajan vanhinta tytärtä oli kuultu heinäkuussa 1992. Huostaanotosta samassa kuussa tekemässään päätöksessä sosiaalilautakunta oli todennut, että lapset olivat pitkäaikaisen huostassapidon tarpeessa.

LOPPUTULOS: EIT katsoi yksimielisesti, että tapauksessa oli rikottu EIS 8 artiklaa siltä osin kuin viranomaiset eivät olleet ryhtyneet riittäviin toimiin perheen jälleenyhdistämistä silmälläpitäen mutta ei sen sijaan lasten huostaanoton eikä päätöksentekomenettelyyn osallistumisen kohdalta ja että valtion oli maksettava valittajalle korvausta aineettomasta vahingosta 8.000 euroa ja kuluista 11.219,96 euroa arvonlisäveroineen 3 prosentilla korotetun Euroopan keskuspankin maksuvalmiusluoton koron mukaisine viivästyskorkoineen.

Yhteydenpidon rajoittamiset

Lastensuojelun käytännöissä pysyvän huostaanoton tavoitteen toteuttamiseksi lapsen ja vanhemman yhteydenpidon rajoittamista saatetaan käyttää automaationa huostaanoton jälkeen.

Lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä ongelmia kirjattiin hallituksen esitykseen seuraavasti:

Vaikka kansallisilla viranomaisilla on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan väljä harkintamarginaali harkitessaan lapsen huostaanoton tarpeellisuutta, tiukemmin on suhtauduttava lisärajoituksiin, esimerkiksi tapaamisoikeutta koskevin rajoituksiin (R. v. Suomi 30.5.2006). Näihin lisärajoituksiin saattaa liittyä vaara vanhemman ja lapsen välisen suhteen tosiasiallisesta katkeamisesta. Toisaalta kuitenkin aina on löydettävä tasapaino perheen jälleenyhdistämisen ja lapsen edun välillä. Tapaamisoikeuden rajoitukset voivat olla perusteltuja ottaen huomioon lapsen edun, jolla aina on ratkaiseva merkitys (Fakhy v. Sveitsi 1.3.2005).

R -tapauksessa todettiin mm:

EIT totesi, että huostaanoton tuli olla väliaikainen toimenpide, joka oli päätettävä niin pian kuin asianhaarat sen sallivat. Väliaikaisen huollon toimeenpanoa koskevien toimenpiteiden tuli olla vanhemman ja lapsen jälleenyhdistämistä koskevan lopullisen tarkoituksen kanssa yhteensopivia. Viranomaisilla oli positiivinen velvollisuus ryhtyä perheen jälleenyhdistämistä tarkoittaviin toimenpiteisiin heti kun se oli kohtuudella toteuttavissa. Velvollisuus kävi asteittain huostaanoton jatkuessa pakottavammaksi. Aina oli kuitenkin otettava huomioon lapsen etu. Jos huostaanotto oli jatkunut huomattavan pitkään, tosiasiallisen tilanteen säilyttämiseen perustunut lapsen etu saattoi syrjäyttää jälleenyhdistämiseen perustuvan vanhemman edun. Vaikka viranomaisilla oli väljää harkintamarginaalia harkitessaan lapsen huostaanoton tarpeellisuutta, tiukemmin oli suhtauduttava lisärajoituksiin kuten sellaisiin, jotka koskivat tapaamisoikeutta. Näihin lisärajoituksiin saattoi liittyä vaara vanhemman ja lapsen välisen suhteen tosiasiallisesta katkeamisesta. Vähintäänkin viranomaisten tuli tutkia väliajoin tarkastella tilannetta uudelleen sen suhteen, oliko siinä tapahtunut edistystä.

EIT totesi, että M:n huostaanoton oli odotettu jatkuvan pitkään ja tarkoituksena oli ollut sijoittaa lapsi sijaisperheeseen. Alkuvaiheessa jälleenyhdistämisen mahdollisuuksia oli merkittävästi heikennetty sillä, että tapaamisesta ja huostaanoton päättämistä koskevista pyynnöistä ei ollut annettu virallista valituskelpoista päätöstä. Lapsen tapaamista valittajan kanssa oli rajoitettu jyrkästi. Sillä ei ollut mitenkään edistetty vaan sen sijaan se oli heikentänyt jälleenyhdistämisen mahdollisuuksia. Sosiaalityöntekijät eivät olleet milloinkaan tarkkailleen valittajan ja hänen poikansa suhdetta kotilomien aikana, vaikka valittaja oli sitä pyytänyt. Sosiaalilautakunta oli myös valittamalla pöytäkirjojen esittämistä koskevasta lääninoikeuden päätöksestä merkittävästi estänyt valittajaa nojautumasta niihin huostaanoton päättämisen yhteydessä.

EIT ei havainnut, että sosiaaliviranomainen olisi ryhtynyt pitkään jatkuneen huostaanoton aikana sellaisiin perheen mahdollista jälleenyhdistämistä edistäviin toimenpiteisiin, joita siltä oli kohtuudella voitu edellyttää.Saatu selvitys osoitti, että sosiaaliviranomainen oli päättänyt olla ottamatta huomioon valittajan ja lapsen jälleenyhdistämistä yhtenä olennaisena vaihtoehtona ja sen sijaan edennyt siltä pohjalta, että poika oli pitkäaikaisen sijaishuollon tarpeessa. Tapaamisoikeuden jyrkkä rajoittaminen osoitti, että sosiaaliviranomainen oli tarkoittanut vahventaa pojan ja sijaishuoltajien suhdetta. Niin ollen EIT katsoi, että viranomaiset eivät olleet ryhtyneet riittäviin toimeen perheen mahdollista jälleenyhdistämistä silmälläpitäen ja että EIS 8 artiklaa oli rikottu. Tähän nähden ei ollut tarpeen tutkia, rikkoivatko tapaamisoikeuden rajoitukset erikseen EIS 8 artiklaa.

LOPPUTULOS: EIT katsoi yksimielisesti, että EIS 8 artiklaa oli rikottu perheen jälleenyhdistämisen suhteen eikä ollut tarpeen tutkia, oliko EIS 6 artiklan 1 kohtaa, 8 ja 13 artiklaa rikottu muissa suhteissa eikä EIS6 artiklan 1 kohtaa ollut rikottu oikeudenkäynnin keston osalta.

Mitä pitäisi tehdä?

EIT:n langettavissa tuomioissa kuvatut tekniikat ovat edelleenkin nykypäivän lastensuojelua. EIT:n langettavat tuomiot tarkoittavat, että maamme tuomioistuimet ovat hyväksyneet ylintä oikeusastetta (korkein hallinto-oikeus) myöten lastensuojelun toimintatavat. Lopputuloksena on pysyvän huostaanoton järjestelmä kuten tilastot kertovat. Lopputulos on suosiollinen lastensuojelujärjestöille ja palveluntuottajille.

Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet kirjoittavat sujuvaa tekstiä perus- ja ihmisoikeusasioista kuten vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmänkin raportissakin on tehty. Voisiko ajatella, että pelkän kirjoittamisen lisäksi virkamiehet tekisivät epäkohdille jotain? Perheen jälleenyhdistäminen tarkoittaa suunnitelmallista ja tavoitteellista työtä lapsen palauttamiseksi kotiinsa.